Miten te pääsette yli siitä, kun olette nolanneet itsenne ihan kunnolla?
En tarkoita niin mitätöntä, kuin sanoissa sekoamista, organismin sanomista orgasmiksi. Enkä edes sitä, että ei muista pomon nimeä, kun pitäisi esitellä hänet vieraille, ja kasvot punaisena joudut kysymään, että mikä se nimi olikaan. Näitä käy ihan jatkuvasti ja niistä pääsen kyllä eteenpäin ihan vain anteeksi pyytelemällä ja huumorilla.
Vaan tarkoitan jotain sellaista, että sekstailusi miehesi kanssa näkyy kameran kautta koko kokousväelle. Tai lähdet lähitapaamisesta ovet paukkuen ihan mitättömän syyn vuoksi. Tai haukut uuden projektin täysin epäonnistuneeksi, ja pomo seisoikin selän takana. Ja sitten et kehtaisi mennä töihin enää ikinä.
Miten pääsette yli siitä, kun olette nolanneet itsenne ihan kunnolla? Tietysti, jos aina käyttäytyy korrektisti, niin ei nolaa itseään. Itselläni altistuminen henkiselle väkivallalle on aiheuttanut niin käsittämätöntä stressiä, että korrektius ei ole aina ollut päällimmäisenä mielessä. Silti nolous tuntuu nyt ylipääsemättömältä. Miten päästä yli?
Kommentit (34)
Ei siitä pääse yli. Olen kohta 5 vuotta erakoitunut kotiini. Kun ei tee eikä yritä mitään niin ei tule katumista aiheuttavia virheitäkään.
Huumorin avulla kun käsittelee mokat ja tapahtuneet asiat niin eiköhän se siitä. :D Kaikki mokaa jossain kohti elämää
Mulla on suht nolo menneisyys, vaikka pidän itseäni ihan taviksena enkä mitenkään erikoisena. Näen tämän vaan jonkinlaisena outona kohtalona, toinen vammautuu kolarissa, mun täytyy elää sinnitellen tätä yhden miehen sirkusta jostain oudosta syystä. Mulla on siis vaikea kohdata ihmisiä ja tilanteet menee usein oudosti, olen tätä sitten pakoillut rauhottavilla ja viinalla, ja patoutumia kun on niin ei siitä hyvää seuraa. Olis pitänyt vaan jäädä kotiin eikä koskaan yrittää mitään. Äärimmäisen turhauttavaa.
Hoitaja sanoi Tuomas Enbuskelle kun se joutui mt-osastolle kakssuuntasen takia, ettei hän ole tätä sairautta valinnut. Enbuske sanoi että tämä kommentti oli hänelle erittäin helpottava.
En mikään ole tätä helvettiä valinnut, olisin elänyt ihan toisin jos olisi ollut mahis.
Vähän samaa mietin. Ei tosin noin pahoja mokia, mutta minun luonteellani aika paha...eli avauduin vähän liikaa yksityiselämästäni kahvitauolla ja nyt nolottaa.
Ah, tämän mokan voi unohtaa, uusi on jo tulossa.
Kun tulee uusia haasteita, onnistumisia ja epäonnistumisia, niin vanhat jaa niiden alle ja unohtuu
Se pitää keskustella sen tai niiden ihmisten kanssa jotka olleet näkemässä tai paikalla, että on pahoillaan mokasta ja on syitä, jotka johtivat siihen. Jotenkin tunnustaa oma osuus, puhdistaa ilma ja jatkaa ylväästi eteenpäin.
Ei sitä vain jaksa loputtomiin märehtiä. Hyväksyn, että tulipa möhlittyä, ei voi mitään. Eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Huumorin avulla kun käsittelee mokat ja tapahtuneet asiat niin eiköhän se siitä. :D Kaikki mokaa jossain kohti elämää
No eikä mokaa, pössi!
Kyllä mulla on mokia jotka ei ole koskaan unohtaneet. Teen vaan kuten aivot trauman äärellä, leikin ettei sitä ole tapahtunut ja aktiivisesti kiinnitän huomion johonkin muuhun jos asiat yrittää tulla mieleen. Näihin ei liity muiden loukkaamista, mikä olisi tietty pakottanut kohtaamaan teot anteeksipyyntöä anellessa, vaan ihan vain itseni nolaan, jolloin olen saanut tukahduttaa asiat. Lohduttaudun ettei muut muista, koska en minäkään muiden mokia muista, omat vaan
Yleensä ihmiset eivät koe niin voimakkaita tunteita kuin mitä itse luulee heidän kokevan. Esim. kokouksesta ovet paukkuen lähtevästä saatetaan ajatella, että hänellä oli erityisen huono päivä ja joku saattaa jopa kokea itse häpeän tunteita "voi ei, tulikohan nyt loukattua toista pahasti" tms.
Usein myös jos on muuten mukava toisille, eikä mikään kusipää, saa aika paljon anteeksi.
Minusta sitten todellakin myös juoruttiin. Eli jos olisi ollut pieni moka, niin se olisi minultakin unohtunut nopeammin. Mutta se, että se oli juoruilun arvoista, tekee sen minullekin vaikeammaksi päästä yli. Ja varmasti katumukseenkin on aihetta, mutta jotenkin pitäisi päästä joskus rauhaan itsensä kanssa.
Nuo oli hyviä, että nokka kohti uusia mokia vaan! Näinhän se on, että kun tulee uutta möhläystä, niin siinä samalla vanhojen möhläysten arvo alenee.
Sen voin sentään sanoa, että työni olen aina tehnyt hyvin.
Ap
Kännissä avautumiset on itellä pahimpia. Varsinkin kun kohteena ihastus. Oon varmaa sen silmissä täys pelle ja typerys. Varmaa nauraa mun selän takana kaikille kavereillensa mitä oon höpissy. Näistä ei kyllä oikein pääse yli ku ehkä vuosien päästä. Ja juu ihan aikuinen oon. :-(
Vierailija kirjoitti:
Kännissä avautumiset on itellä pahimpia. Varsinkin kun kohteena ihastus. Oon varmaa sen silmissä täys pelle ja typerys. Varmaa nauraa mun selän takana kaikille kavereillensa mitä oon höpissy. Näistä ei kyllä oikein pääse yli ku ehkä vuosien päästä. Ja juu ihan aikuinen oon. :-(
Näissä tilanteissa voi ihan hyvin laittaa viestin jälkeen päin ja pahoitella tapahtunutta. Yleensä silloin asia on kummankin puolelta käsitelty.
En ainakaan itse ole koskaan todistanut niin isoa yksittäistä mokaa, että sillä olisi ylitsepääsemätön yliote mielikuvastani jostain henkilöstä. Yksittäisiä mokia huomattavasti tärkeämpää on nähdäkseni päivittäinen ja pysyvä käytös ja persoonallisuus. Jos muuten tasapainoisesti ja mielestäni järkevästi käyttäytyvä henkilö sattuu vaikka ilmoittautumaan vahingossa ISIS-leirille, niin ei se välttämättä hirveästi muuta yleiskuvaani tästä henkilöstä, jos se ei ole hänen yleisen käytöksensä mukaista.
Yks tuttu on narsistinen ja huomionhakuinen ja mt-ongelmainen. Käyttäytyy kuin pahainen kakara välillä ja nolaa itsensä. Eipä siinä muut kuin hymistele ja seuraa sivusta näitä kotkotuksia. Tekee tosi ihme temppuja välillä. Käy kyllä ihan töissä jne. Mutta käyttäytyy välillä kuin ääliö.
No välttelen itse häntä. Koskaan ei ole anteeksi pyydellyt typeryyksiään.
Vierailija kirjoitti:
Kännissä avautumiset on itellä pahimpia. Varsinkin kun kohteena ihastus. Oon varmaa sen silmissä täys pelle ja typerys. Varmaa nauraa mun selän takana kaikille kavereillensa mitä oon höpissy. Näistä ei kyllä oikein pääse yli ku ehkä vuosien päästä. Ja juu ihan aikuinen oon. :-(
Kannattaa ryypätä yksin niin ei tule morkkiksia siitä mitä on tehnyt tai sanonut.
Oman mokailun häpeä tulee hyväuskoisuudesta ihmisten hyvään tarkoitukseen, sitten kun on riittävästi saanut kuraa niskaansa oppii olemaan piittaamatta muiden mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännissä avautumiset on itellä pahimpia. Varsinkin kun kohteena ihastus. Oon varmaa sen silmissä täys pelle ja typerys. Varmaa nauraa mun selän takana kaikille kavereillensa mitä oon höpissy. Näistä ei kyllä oikein pääse yli ku ehkä vuosien päästä. Ja juu ihan aikuinen oon. :-(
Kannattaa ryypätä yksin niin ei tule morkkiksia siitä mitä on tehnyt tai sanonut.
Ja ilman puhelinta!!!
Mulla oli toi paha ongelma kanssa ja jos join yksin, niin sitten soittelin.
Sekoilu loppui siihen, kun juomisen aloitettuani suljin puhelimen ja liimasin siihen lapun itselleni varoitukseksi ja muistutukseksi, että älä älä..
Myös juomisen vähentäminen auttaa. Nykyään käytän sitä metodia.
Aika parantaa, varsinkin kun mokailuja on useampi.