Lue keskustelun säännöt.
Miten te pääsette yli siitä, kun olette nolanneet itsenne ihan kunnolla?
24.10.2022 |
En tarkoita niin mitätöntä, kuin sanoissa sekoamista, organismin sanomista orgasmiksi. Enkä edes sitä, että ei muista pomon nimeä, kun pitäisi esitellä hänet vieraille, ja kasvot punaisena joudut kysymään, että mikä se nimi olikaan. Näitä käy ihan jatkuvasti ja niistä pääsen kyllä eteenpäin ihan vain anteeksi pyytelemällä ja huumorilla.
Vaan tarkoitan jotain sellaista, että sekstailusi miehesi kanssa näkyy kameran kautta koko kokousväelle. Tai lähdet lähitapaamisesta ovet paukkuen ihan mitättömän syyn vuoksi. Tai haukut uuden projektin täysin epäonnistuneeksi, ja pomo seisoikin selän takana. Ja sitten et kehtaisi mennä töihin enää ikinä.
Miten pääsette yli siitä, kun olette nolanneet itsenne ihan kunnolla? Tietysti, jos aina käyttäytyy korrektisti, niin ei nolaa itseään. Itselläni altistuminen henkiselle väkivallalle on aiheuttanut niin käsittämätöntä stressiä, että korrektius ei ole aina ollut päällimmäisenä mielessä. Silti nolous tuntuu nyt ylipääsemättömältä. Miten päästä yli?
Kommentit (34)
Mennyt on mennyttä, eikä tehtyä tekemättömäksi saa, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettimällä maailmankaikkeuden loputtomuutta ja sitä kuinka merkityksetön olen. Minulla tai tekemisilläni ei lopulta ole mitään merkitystä isommassa mittakaavassa.
Yrittää jatkaa eteenpäin ja olla puhumatta siitä ihmeemmin. Lopulta se jää jonnekin takaraivoon nolojen tilanteiden kokoelmaan, joka tulee joskus ennen nukahtamista mieleen tai muuten. :D
Ja kun se tulee mieleen, yrittää työntää se takaisin takaraivoon ja miettiä jotain muuta. Lopulta sitä ei niin ajattelekaan ja nolo juttu voi tuntua pieneltä verrattuna uusiin huoliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännissä avautumiset on itellä pahimpia. Varsinkin kun kohteena ihastus. Oon varmaa sen silmissä täys pelle ja typerys. Varmaa nauraa mun selän takana kaikille kavereillensa mitä oon höpissy. Näistä ei kyllä oikein pääse yli ku ehkä vuosien päästä. Ja juu ihan aikuinen oon. :-(
Kannattaa ryypätä yksin niin ei tule morkkiksia siitä mitä on tehnyt tai sanonut.
Ja piilottaa puhelin. Facebookiin pitäisi olla alkolukko.
Kaikki on suhteellista. Lääkärit mokaavat ja potilas kuolee. Heidänkin pitää päästä tuosta yli ja jatkaa töitä. Tuohon verrattuna palaverissa käämin palaminen on aika pientä, varsinkin jos se ei ole perusteetonta ja toistuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muistaa sen tosiasian, että ihminen joka ei tee virheitä on kuollut.
Itse aloin hukuttamaan häpeää runsaalla alkoholin käytöllä. Nyt luin maksakirroosista. Järkyttävää luettavaa. Minulla tuli paskat housuun pelkästä pelosta kirroosia kohtaan. Ensin pepustani kuului todella kovaäänistä ja pitkäkestoista rutinaa(kaasua) ja sen jälkeen ripuli roiskui housuihini kovalla paineella. Nyt laitan korkin kiinni lopullisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta sitten todellakin myös juoruttiin. Eli jos olisi ollut pieni moka, niin se olisi minultakin unohtunut nopeammin. Mutta se, että se oli juoruilun arvoista, tekee sen minullekin vaikeammaksi päästä yli. Ja varmasti katumukseenkin on aihetta, mutta jotenkin pitäisi päästä joskus rauhaan itsensä kanssa.
Nuo oli hyviä, että nokka kohti uusia mokia vaan! Näinhän se on, että kun tulee uutta möhläystä, niin siinä samalla vanhojen möhläysten arvo alenee.
Sen voin sentään sanoa, että työni olen aina tehnyt hyvin.
Ap
Tuo olisikin, jos esim nimet menee sekaisin ja ei ehdi korjata, niin itsehän sen unohtaisi hetkessä koska sinänsä pikkuasia mutta jotkut häiriintyneet levittävät sitä pari kolmekin vuotta ihan tosijuttuna. Ihan äskettäin taas huomasin, että tietyn suvun lempipuuhaa on mustamaalaus.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista. Lääkärit mokaavat ja potilas kuolee. Heidänkin pitää päästä tuosta yli ja jatkaa töitä. Tuohon verrattuna palaverissa käämin palaminen on aika pientä, varsinkin jos se ei ole perusteetonta ja toistuvaa.
Tällä paikkakunnalla juuri nuo pikkuasiat on kova sana mutta jonkun hengen vieminen ei kauan jaksa kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on suht nolo menneisyys, vaikka pidän itseäni ihan taviksena enkä mitenkään erikoisena. Näen tämän vaan jonkinlaisena outona kohtalona, toinen vammautuu kolarissa, mun täytyy elää sinnitellen tätä yhden miehen sirkusta jostain oudosta syystä. Mulla on siis vaikea kohdata ihmisiä ja tilanteet menee usein oudosti, olen tätä sitten pakoillut rauhottavilla ja viinalla, ja patoutumia kun on niin ei siitä hyvää seuraa. Olis pitänyt vaan jäädä kotiin eikä koskaan yrittää mitään. Äärimmäisen turhauttavaa.
Hoitaja sanoi Tuomas Enbuskelle kun se joutui mt-osastolle kakssuuntasen takia, ettei hän ole tätä sairautta valinnut. Enbuske sanoi että tämä kommentti oli hänelle erittäin helpottava.
En mikään ole tätä helvettiä valinnut, olisin elänyt ihan toisin jos olisi ollut mahis.
Samaistuin. Ootko koskaan ollut missään kunnollisessa hoidossa päihteiden takia..? Noi häpeät ja vaikeus olla ihmisten seurassa, ulkopuolisuus, yksinäisyys, ne on suurella osalla suurimpina syinä sille minkä takia on pakko saada pää turraksi. Mä olen lukemattomia tarinoita ja ihmisten ahdistuksenaiheita kuullut joten jonkin verran asiasta tiedän (+itse olen ollut nyt 4v raittiina.) En halua tyrkyttää sulle mitään, mutta siitä olen varma että sullakin on toivoa. Tarvitset vaan apua ja tukea ja edes pikkuriikkisen toivonpilkahduksen. En tiedä minkä ikäinen olet mutta yleensä iästä riippumatta ihmisillä on todella vahvasti olo että on myöhäistä kun olen jo tämänikäinen. Ja kun on koko elämänsä kärsinyt ihan hirveästi, on aika mahdotonta kuvitella sellaista elämää mikä ei ole pelkkää kärsimystä. Mutta mahdollista se on. Toivon sulle ihan älyttömästi voimia ja sitä että jaksaisit kaikista pettymyksistä ja kompuroinneista huolimatta vielä yrittää
Ai kuten siitä kun kerran kysyin tuttavaltani, jota en ollut nähnyt hetkeen, koska lapsensa syntyy ja hän olikin vain lihonut paljon.
Vieläkin välillä muistelen posket punaisina, vaikka tapahtuneesta on yli kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti. Mä muistan kaikkien vuosienkin takaiset mokat ja ruoskin niistä itseäni. Eikä ole edes mitään kovin kamalaa sattunut.
Olen välillä miettinyt, että josko kirjoittaisin kaikki kämmit johonkin ylös. Kävisin ne kunnolla läpi ja säilöisin vihkoon. Jos se auttaisi. Nyt asiat palaavat välähdyksinä mieleen ja hävettää niin, että yritän lopettaa niiden ajattelun.
Mitä sinä oikein sähellät jatkuvasti?
Reippaasti vain eteen päin. Tosin vastakkaiseen sukupuoleen liittyvissä asioissa on käynyt nuorena usein niin, että järjettömän ihastumisen vuoksi tehdyt tosi nolot tempaukset ovat aiheuttaneet kyseisen henkilön välttelyn hyvin pitkäksi aikaa ja tunteet ovat sen myötä kääntyneet negatiivisiksi