Lue keskustelun säännöt.
Suomi on maailman onnellisin maa ja samalla nuorten mielenterveysongelmat ovat pahimmalla tasolla koskaan
23.10.2022 |
On se jännä, että nuo molemmat asiat mahtuvat samaan aikaan samaan maahan.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät ymmärrä tätä asiaa? Suomi ei ole maailman onnellisin maa. Tuo tutkimus mittaa sitä, missä maassa on parhaat onnellisen elämän edellytykset kuten koulutus, päivähoito jne. Suomi pärjää siksi kyseisessä tutkimuksessa aina hyvin. Täällä ei kuitenkaan ole onnellisia ihmisiä, sillä koetun onnellisuuden mittauksissa Suomi ei enää pärjääkään yhtä hyvin.
Suomessa on väkilukuunsa nähden harvinaisen paljon aleksitymiasta kärsiviä, ja se kyllä näkyy maan henkisessä ilmapiirissä.
Myytti onnellisesta Suomesta joutaisi jo historian romukoppaan.
Koska onnellisuustutkimuksella kuuluu mitata onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on paljon maita, joissa mielenterveysongelmat ovat tabu. Ei tästä ole Suomessakaan kovin montaa vuosikymmentä, kun mielisairaaloita kavahdettiin. Monissa maissa myös uskonto kieltää itsemur.hat tai ainakin sellaisen tehneet päätyvät uskonnon mukaan helvettiin tai vastaavaan. Ollaanko näissä maissa onnellisempia, kun apua ei uskalleta edes hakea eikä kenellekään uskalleta ongelmista puhua?
Sitten on toki Valko-Venäjä, jossa itsemurhan tekeminen on kielletty lainsäädännössä. Varmaankin tehokas tapa ehkäistä itsemurhia... tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei myöskään olla niin perhekeskeisiä kuin monessa muussa maassa. isovanhemmat, tädit, sedät tai edes vanhemmat ei ole niin tiiviisti elämässä.
Toivotaan että muutetaan mahdollimman nopeasti omilleen.
Juuri näin.
Onnellisuus mitataan sillä, mitä lainsäädäntö tarjoaa (esim pitkät perhevapaat, ilmainen koulutus jne).
Käytännössä meillä on hirveän kylmä kulttuuri. Jo ekalla sivulla oli kommenteissa sitä kylmyyttä. Katse nöyrästi alas ja eteenpäin, älä valita, sinulta ei ole vaadittu tarpeeksi kun valitat.
Sillä tavoin ei ole koskaan kasvatettu onnellisia ihmisiä. Pulloon ne tarttui aikaisemmin ne, ketkä ei jaksaneet eteenpäin. Nykyään tiedetään jo mt-ongelmat.
Mutta sama kylmyys vaan jatkuu.
Voisimme ottaa mallia monista kulttuureista, joissa lapsi saa näkyä ja olla mukana. Lapsia ihastellaan ääneen. Ihastellaan. Meillä vain mulkoillaan, korkeintaan sihahdetaan hampaiden välistä että "hiljaa".
Tunnistan itsessäni, tunnistan vanhemmissani. Huomasin sen vasta, kun vertasin omaa kasvatustyyliäni moniin muihin. Miten tunnekylmää ja vaativaa on esim minun puhe lapsille. Ihan älytöntä. Sydän sanoo toisin, että pitäisi toimia toisin, mutta jostain selkärangasta tuli pitkään sellainen kylmä suhtautuminen lapsiin.
Onneksi jossain kohtaa tajusin, mutta eihän kaikki, sillä halaaminen ja kehuminen nähdään vieläkin tosi usein huonona. Jos ei vanhemmat itse, niin isovanhemmat tulee sanomaan ettei turhasta kehuta ja se ei osaa sylistä sitten pois ollakaan ja älä hemmottele ja se ei osaa yksin olla ikinä.
Ihan hirveää kun ajattelee. Eikä edes tajuta, miten väärin lasta kohtaan toimitaan. Lapsi janoaa huomiota ja läheisyyttä ihan luonnostaan, ja me järjestelmällisesti kielletään se lapselta. Mitä muuta sillä kasvaa kuin mielenterveysongelmaisia??
Maissa, joissa lapsia ihastellaan ja lapset saavat näkyä ja kuulua, lapsia kuitenkin kielletään ja lapsilla on edes jotain käytöstapoja. Ei niissä maissa kaikkea tehdä lasten ehdoilla ja pyöritä helikoptereina lasten ympärillä. Mä olin lapsi 1960-luvulla ja Suomessa ei ilmennyt mitään lapsivihamielisyyttä. Toki me lapset ymmärrettiin, että kirkossa tai ravintolassa ei juoksennella kiljuen ympäriinsä eikä muutenkaan perseillä miten huvittaa (paitsi ulkona kavereiden kanssa...tosin silloinkin saattoi talonmies puuttua lasten perseilyyn), mutta nykyisin lapsia ei saisi edes kieltää mistään. Suurin osa suomalaisista edelleenkin pitää hyvin käyttäytyvistä lapsista, mutta ei huonosti käyttäytyvistä. Valitettavasti vaan huonosti käyttäytyvät pilaavat hyvin käyttäytyvienkin maineen.
Suomen boomerit onnistuivat kyllä tuhoamaan kaiken. Sukupolvi, joka ei pystynyt mitenkään pääsemään samaan kuin edellinen sukupolvi ja siitä syystä teki elämän kurjaksi seuraavalle sukupolvelle. Boomerit on ainoa sukupolvi, jota inhoavat kaksi edellistä ja kolme jälkeistä sukupolvea.
Asuneena parissa muussakin Euroopan maassa niin kyllä Suomi on henkisesti ihan peräreikä-maa.
Työpaikka- ja koulukiusauksen kärkimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen boomerit onnistuivat kyllä tuhoamaan kaiken. Sukupolvi, joka ei pystynyt mitenkään pääsemään samaan kuin edellinen sukupolvi ja siitä syystä teki elämän kurjaksi seuraavalle sukupolvelle. Boomerit on ainoa sukupolvi, jota inhoavat kaksi edellistä ja kolme jälkeistä sukupolvea.
Onneksi olet syyllisen löytänyt, täytyyhän kaiken olla jonkun muun vika.
Vierailija kirjoitti:
Suomen boomerit onnistuivat kyllä tuhoamaan kaiken. Sukupolvi, joka ei pystynyt mitenkään pääsemään samaan kuin edellinen sukupolvi ja siitä syystä teki elämän kurjaksi seuraavalle sukupolvelle. Boomerit on ainoa sukupolvi, jota inhoavat kaksi edellistä ja kolme jälkeistä sukupolvea.
En ole ihan samaa mieltä. Boomerit saivat aikaan maksuttoman perusopetuksen, subjektiivisen päivähoito-oikeuden, kotihoidontuen ja hoitovapaan, 10 kk äitiyslomat ja paljon muuta hyvää, joista moni boomeri itse ei päässyt edes nauttimaan. Mä olen syntynyt 1960-luvun alussa ja mun mielestä boomerit nimenomaan tekivät paljon sellaisia uudistuksia, joista minä ja mun lapseni pääsimme nauttimaan. Ja nythän boomerit itse kärsivät jo siitä, ettei hoivakotipaikkoja ole riittävästi eikä kotihoitoakaan. Boomerit tekivät paljon hyviä juttuja silloin, kun olivat itse työelämässä ja rahoittamassa hyvinvointiyhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yle on sairastuttanut nuoret ilmastoahdistukseen.
Tähän se suomalaisten vapaa kasvatus on johtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on erittäin lapsivihamielinen maa, tuo tulee usein esiin myös tällä paskafoorumilla!
Mites noi lapsilisät, äitiyspakkaukset, neuvolat, kakarakorotukset työttömyyskorvauksiin jne.jne? Ihan hi tion lapsivihamielinen maa kun joku katsoo kerran pahasti kun kullannuppusi taas p*rseilee ja kiljuu kurkku suorana julkisella paikalla etkä tee elettäkään laittaaksesi sitä kuriin XDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei myöskään olla niin perhekeskeisiä kuin monessa muussa maassa. isovanhemmat, tädit, sedät tai edes vanhemmat ei ole niin tiiviisti elämässä.
Toivotaan että muutetaan mahdollimman nopeasti omilleen.
Juuri näin.
Onnellisuus mitataan sillä, mitä lainsäädäntö tarjoaa (esim pitkät perhevapaat, ilmainen koulutus jne).
Käytännössä meillä on hirveän kylmä kulttuuri. Jo ekalla sivulla oli kommenteissa sitä kylmyyttä. Katse nöyrästi alas ja eteenpäin, älä valita, sinulta ei ole vaadittu tarpeeksi kun valitat.
Sillä tavoin ei ole koskaan kasvatettu onnellisia ihmisiä. Pulloon ne tarttui aikaisemmin ne, ketkä ei jaksaneet eteenpäin. Nykyään tiedetään jo mt-ongelmat.
Mutta sama kylmyys vaan jatkuu.
Voisimme ottaa mallia monista kulttuureista, joissa lapsi saa näkyä ja olla mukana. Lapsia ihastellaan ääneen. Ihastellaan. Meillä vain mulkoillaan, korkeintaan sihahdetaan hampaiden välistä että "hiljaa".
Tunnistan itsessäni, tunnistan vanhemmissani. Huomasin sen vasta, kun vertasin omaa kasvatustyyliäni moniin muihin. Miten tunnekylmää ja vaativaa on esim minun puhe lapsille. Ihan älytöntä. Sydän sanoo toisin, että pitäisi toimia toisin, mutta jostain selkärangasta tuli pitkään sellainen kylmä suhtautuminen lapsiin.
Onneksi jossain kohtaa tajusin, mutta eihän kaikki, sillä halaaminen ja kehuminen nähdään vieläkin tosi usein huonona. Jos ei vanhemmat itse, niin isovanhemmat tulee sanomaan ettei turhasta kehuta ja se ei osaa sylistä sitten pois ollakaan ja älä hemmottele ja se ei osaa yksin olla ikinä.
Ihan hirveää kun ajattelee. Eikä edes tajuta, miten väärin lasta kohtaan toimitaan. Lapsi janoaa huomiota ja läheisyyttä ihan luonnostaan, ja me järjestelmällisesti kielletään se lapselta. Mitä muuta sillä kasvaa kuin mielenterveysongelmaisia??
Tämä on niin totta. Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa on paljon vialla ja se tekee meistä onnettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja monet muutkin ongelmat mm vanhusten ja lasten hoiva retuperällä, terveydenhoito kriisissä, jengiväkivalta kasvaa ja yhä vaan ollaan onnellinen kansa.
Se että korona-aikana suljettiin kaikki koteihinsa, yhteisöllisyys loppui kouluista ja harrastuksista, niin pitkäksi aikaa on räjähdyttänyt lasten ja nuorten pahoinvoinnin.
Miehet ja pojat on onnellisia ja naiset sekä tytöt mielenterveys ongelmaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei myöskään olla niin perhekeskeisiä kuin monessa muussa maassa. isovanhemmat, tädit, sedät tai edes vanhemmat ei ole niin tiiviisti elämässä.
Toivotaan että muutetaan mahdollimman nopeasti omilleen.
Juuri näin.
Onnellisuus mitataan sillä, mitä lainsäädäntö tarjoaa (esim pitkät perhevapaat, ilmainen koulutus jne).
Käytännössä meillä on hirveän kylmä kulttuuri. Jo ekalla sivulla oli kommenteissa sitä kylmyyttä. Katse nöyrästi alas ja eteenpäin, älä valita, sinulta ei ole vaadittu tarpeeksi kun valitat.
Sillä tavoin ei ole koskaan kasvatettu onnellisia ihmisiä. Pulloon ne tarttui aikaisemmin ne, ketkä ei jaksaneet eteenpäin. Nykyään tiedetään jo mt-ongelmat.
Mutta sama kylmyys vaan jatkuu.
Voisimme ottaa mallia monista kulttuureista, joissa lapsi saa näkyä ja olla mukana. Lapsia ihastellaan ääneen. Ihastellaan. Meillä vain mulkoillaan, korkeintaan sihahdetaan hampaiden välistä että "hiljaa".
Tunnistan itsessäni, tunnistan vanhemmissani. Huomasin sen vasta, kun vertasin omaa kasvatustyyliäni moniin muihin. Miten tunnekylmää ja vaativaa on esim minun puhe lapsille. Ihan älytöntä. Sydän sanoo toisin, että pitäisi toimia toisin, mutta jostain selkärangasta tuli pitkään sellainen kylmä suhtautuminen lapsiin.
Onneksi jossain kohtaa tajusin, mutta eihän kaikki, sillä halaaminen ja kehuminen nähdään vieläkin tosi usein huonona. Jos ei vanhemmat itse, niin isovanhemmat tulee sanomaan ettei turhasta kehuta ja se ei osaa sylistä sitten pois ollakaan ja älä hemmottele ja se ei osaa yksin olla ikinä.
Ihan hirveää kun ajattelee. Eikä edes tajuta, miten väärin lasta kohtaan toimitaan. Lapsi janoaa huomiota ja läheisyyttä ihan luonnostaan, ja me järjestelmällisesti kielletään se lapselta. Mitä muuta sillä kasvaa kuin mielenterveysongelmaisia??
Tämä on niin totta. Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa on paljon vialla ja se tekee meistä onnettomia.
No eikös tuo ole ihan just toisinpäin, eli meillä ainakin valtaväestöllä nostatetaan lapsia jalustalle, niitä rakastetaan, se näytetään elein ja sanoin, monet lapset elää ihan valtavassa yltäkylläisyydessä ja useatkin varsin normaalia keskituloisten arkea monine harrastuksineen ja mobiililaitteineen esim 70-80 luvun lapsiin nähden.
Nykyään lapset ja nuoret saavat päätäntävaltaa perheissä, heitä kehutaan ja kannustetaan, neuvotellaan ja kuunnellaan ihan toisin kuin ennen.
Nykyäänhän ankarampisanaien kieltäminenkin on jo kyseenalaista saati sitten mitkään rangaistukset. Nykylapset elää vapaan kasvatuksen "kukkahattu" maailmassa.
(Enkä tarkoita että kaikki, varmasti pahoinvoivia perheitä on jossa lapset on ihan heitteillä).
Nuorten ongelmat johtuu pitkälti vanhemmista. Eli naisten pitäisi suosia meitä älykkäitä miehiä kumppaneikseen jotka älytään hyvän kasvatuksen ja vastuullisuuden päälle. Nythän ei niin ole ollut ja syy-seuraus suhteet näkyy....Myös yksinhuoltajia enemmän kuin ikinä. Veikkaisin että suurin osa ongelma nuorista on rikkinäisistä perheistä tai perheistä joissa jotain perustavaalaatuista "vikaa"...
Höpsis, ihmiset ovat aina olleet mielisairaita, ennen sitä ei vain tiedetty, vaan luultiin et on normaalia kokea kaikenlaisia tunteita.
2020-luvulla ollaan onneksi päästy kehityksessä jo siihen pisteeseen että epävakaaadhdautistipsykoosisairauskaksisuuntainenhäiriö on jo ihan normaalia ja meille jokaiselle on tähän tehokkaat lääkeet ja älykäs psykoterapeutti tätäkin vaivaa hoitamassa tarkkanäköisillä ja arvokkailla korvillaan.
Suomalaiset ovat niin itseensä sulkeutuneita juntteja. Ei tervehditä naapureita, eikä lenkillä vastaantulijoita. Ollaan vaan kuulokkeet päässä ja katse kännykässä ettei vaan tarvitse edes nähdä muita ihmisiä. Miettikää miten sairas, kylmä ilmapiiri täällä on. Havahduin tähän matkustellessani muissa länsimaissa. Siellä tervehditään vastaantulijaakin kuin tuttua konsanaan.
Minä olisin kyllä sitä mieltä että tämä yksin pärjäämisen itsekesleinen kulttuuri ja kilpailuyhteiskunta iheuttaa sen että yhteisöllisyys ja empaattisuus katoaa.
Jo peruskoulusta alkaen korostetaan yksilöä, on kurssimuotoinen luokaton lukio. Ammatilliset oppilaitoksei toimii nonstoppina joten sielläkään et kuulu mihinkään porukkaan jota vatää se "meidän maikka". On vain joukko kiireisiä ja väsyneitä äärirajoilleen vedettyjä opettajia jotka hädintuskin muistaa opiskelijoiden nimet.
Samoin amk ja yliopisto, kaikki vedetään yksin hirveillä vaatimuksilla ja tappotahdilla. Siihen on käytävä vielä samaan aikaan 2-3 iltaa töissä että raha riittää elämiseen.
Ja tämä kaikki ruokkii entistä enemmän narsistisia piirteitä ja kierre oli valmis.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat niin itseensä sulkeutuneita juntteja. Ei tervehditä naapureita, eikä lenkillä vastaantulijoita. Ollaan vaan kuulokkeet päässä ja katse kännykässä ettei vaan tarvitse edes nähdä muita ihmisiä. Miettikää miten sairas, kylmä ilmapiiri täällä on. Havahduin tähän matkustellessani muissa länsimaissa. Siellä tervehditään vastaantulijaakin kuin tuttua konsanaan.
Tämä lisääntyi vielä huomattavasti korona-ajan kotoilun ja eristäytyneisyyden aikana. Osa porukka tipahti kyydistä lopullisesti ainakin tuolla Hki akselilla jossa kaikki paikat oli säpissä ja 50% on sinkkutalouksia jollon ihmiset on kotnakin yksin. Introverttiys korostui entisestään ja paha olo samassa tahdissa.
On paljon maita (varsinkin Aasiassa), joissa lapset jäävät isovanhempien tai muiden sukulaisten hoitoon vanhempien lähtiessä työn perässä kauemmas (jopa Suomeen asti). Suomalainen taas haluaa ottaa lapsensa mukaansa. Maantieteellisesti pitkien etäisyyksien maassa ei oikein toimi, että eri puolilla maata asuvien sukulaisten kanssa oltaisiin kovin tiiviisti tekemisissä. Perhekoot ovat myös pieniä, joten ei niitä sisaruksiakaan ole "joka sormelle". Kun tähän vielä yhdistää tilanteen, jossa lapsia kiikutetaan aamuisin päiväkotiin, vanhemmat menevät töihin, sitten kiireesti hakemaan lapset päiväkodista (koska lapsen ei ole hyvä olla päiväkodissa liian pitkiä päiviä), ruokaa laittamaan jne, ei oikeasti jää edes kauheasti aikaa lähteä ajelemaan sukulaisia tapaamaan. Viikonloput menevät työviikosta toipumiseen, lasten mahdollisiin harrastuksiin tai muihin virikkeisiin sekä perheen yhteiseen Prismassa käyntiin.
Mitä taas tulee suomalaisten nuorten omilleen muuttamiseen, niin usein se on nuoren ihan oma toivomus. Kun tullaan täysi-ikäisiksi, halutaan itse päättää omista asioista. Kuten vaikka kotiintuloajoista, kavereiden kutsumisesta kotiin, nukkumisajoista jne. Halutaan siis päästä eroon vanhempien "määräysvallasta" ja lauantaina nukutaan puolille päivin mieluummin kuin aletaan kuunnella imurin pörinää ja mutsin naputusta likapyykeistä lattialla. Usein omilleen muuton syy on yksinkertaisesti se, ettei kotipaikkakunnalla ole haluamaansa oppilaitosta tai ei päässyt opiskelemaan juuri sinne vaan jonkun toisen paikkakunnan vastaavaan.
Yksi tämän onnellisuustutkimuksen tai pikemminkin tyytyväisyystutkimuksen pointti on just se, että nuorella on Suomessa mahdollisuus muuttaa eikä täysi-ikäiseksi tultuaan ole enää riippuvainen vanhemmistaan, koska tarpeen vaatiessa yhteiskunta tukee omilleen muuttanutta nuorta. Mä en ole hirveän vakuuttunut siitä, että riippuvaisuus vanhemmistaan ja muista sukulaisistaan olisi kovin hyvä asia.