Mun poika ei ole vastannut mulle kolmeen päivään puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Miks pojat kokee oman äidin viestit tai puhelut ahdistavina? Äiti haluaa vaan kuulla, että poika on elossa, eikä ole sattunut mitään.

No mulla kausia ettei jaksais vanhempien kanssa höpötellä. Ku se on sellaista tenttausta. Mut ymmärrän nykyään sen huolen kun oma tyttö.

T M36

Oletko kolmena päivänä soitellut ja pommittanut viesteillä?? Haloo aikuisella miehellä saattaa olla parempaakin tekemistä viikonloppuisin kuin jutella äitin kanssa puhelimessa ja vastailla typeriin kysymyksiin 'oletko muistanut syödä, älä juo sitä kaljaa, oletkohan pessyt kalsarisi ja hampaat pitää pestä päivittäin aamuin illoin'. Olen lukenut äideistä jotka eivät osaa päästää napanuorasta irti. Älä ole hysteerinen.

Masentunut ei aina halua tai jaksa vastata puhelimeen. Se ei tarkoita sitä, että hänellä olisi jotain akuuttia hätää. Hänelle voi lähettää tekstiviestin, kertoa viestissä olevansa huolissaan ja vastaamaan ainakin tekstiviestillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkäikäinen poika?

22v ap

Sillä on oma elämä ja niin pitäisi olla sinullakin. Ottaa yhteyttä, kun rahat tai ruoka on loppu.

Mun lapsen taustan tuntien mua pelottaa. En olisi näin huolissani jos ei olisi tuota masennusta taustalla ja jos se ei viimeksikin olisi alkanut näin. Ap

Itse sain äitinä kuulla jälkikäteen  että tyttäreni (nyt 19 v) oli yrittänyt itsemurhaa. Masennusta myös taustalla. Oli onnistunut salaamaan asian minulta ja ei ollut näkyviä merkkejä.  Ymmärrän tuon huolen pojasta. Itse soittelen tai viestittelen tytölle, tykkää siitä tai ei.  

Tämä kommentti auttaakin aapeetä. Tosi piristävää.

Tarkoitus on korostaa että ei ole väärin yrittää ottaa yhteyttä poikaan.  Äiti on huolissaan ja syystäkin.

Olisin jo lähtenyt käymään,.meillä on välimatkaa n.300km, kun muutti yliopiston alettua kotoa.

Hällä on tapana laittaa, pyynnöstäni, vaikka vain 1 sana iltaisin puhelimeeni, niin tiedän, että on ok.

Ap voisi pyytää paikallista poliisia käymään pojan ovella jos vielä jatkuu ettei vastaa. Ellei ketään muuta tuttavaa ole joka voisi auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi pyytää paikallista poliisia käymään pojan ovella jos vielä jatkuu ettei vastaa. Ellei ketään muuta tuttavaa ole joka voisi auttaa. 

Tämähän se vasta v*tuttaisikin! Sen jälkeen olis välit poikki mutsiin.

Ei paljon pojat arvosta äitejään. Vuosikausia on saatu puhtaat vaatteet, ruokaa, rakkautta ja huolenpitoa ja kun 18v tulee täyteen, ei vaivauduta ikinä oma-aloitteiseen keskusteluun tai yhteydenpitoon äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut ei aina halua tai jaksa vastata puhelimeen. Se ei tarkoita sitä, että hänellä olisi jotain akuuttia hätää. Hänelle voi lähettää tekstiviestin, kertoa viestissä olevansa huolissaan ja vastaamaan ainakin tekstiviestillä.

Ymmärrän tuskasi, vähän samankaltaisesta kokemusta itsellänikin.

Ehkä kannattaa tosiaan laittaa viesti, jossa kerrot että sinua huolettaa kun hän ei ole vastannut, että on ok jollei hän jaksa nyt puhua mutta olisi kiva saada edes pieni viesti häneltä niin että tiedät että hän on kunnossa, tai jollei ole kunnossa niin kertoisi, tarvitseeko apua.

Hän vastaa sitten kun voi ja jaksaa.

Näiden kommenttien perusteella yhteenveto, että poika pitäisi jättää rauhaan.  Masennuksessa on riskinsä ja siksi äidin olisi ollut hyvä saada edes vastaus siihen että on poika on elossa.  Kun kyseessä ei ilmeisesti ole normaalitilanne.  Normaalitilanteessa pitäisikin jättää poika rauhaan elämään omaa elämäänsä.  Tätä huolta ei ymmärrä ennenkuin itsellä on lapsia ja ne sairastuvat.

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi pyytää paikallista poliisia käymään pojan ovella jos vielä jatkuu ettei vastaa. Ellei ketään muuta tuttavaa ole joka voisi auttaa. 

Ei missään nimessä kannata toimia näin! 

Vierailija kirjoitti:

Miks pojat kokee oman äidin viestit tai puhelut ahdistavina? Äiti haluaa vaan kuulla, että poika on elossa, eikä ole sattunut mitään.

Ite ainaki oon joskus vastannu vahingossa aika töykeään sävyyn äidilleni kun se on pommittanut jollain tyhmillä huolestuneilla viesteillä ja veikkaan että on siitä pahottanut mielensä. 

Ei siinä kerkeä mammalle viestitellä jos koko viikonlopun höylää jotain pimua 😉

Jos joku jäi miettimään niin sain hänet lopulta kiinni. Viestillä tosin. Ei mun huoli silti helpottanut, joku jäi vaivaa mua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos joku jäi miettimään niin sain hänet lopulta kiinni. Viestillä tosin. Ei mun huoli silti helpottanut, joku jäi vaivaa mua. Ap

Mikä? Ehkä vain itse panikoit.

Mä huolestuisin.Mulla samanikäinen poika.vaikkei ole edes masennuksia tms.

Varmaan liian usein soittelenkin,mutta sitten ei vastaa,vaan laittaa viestin että kaik ok.Se riittää mulle.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku jäi miettimään niin sain hänet lopulta kiinni. Viestillä tosin. Ei mun huoli silti helpottanut, joku jäi vaivaa mua. Ap

Mee käymään.Saat melenrauhan ja näet tilanteen.

Onko poika itsetuhoinen? Silloin kyllä huolestuttaisi ja paljon.

Ap, ehdotan, että yrität keskittyä omaan hyvinvointiisi, niin kuin esimerkiksi alkoholistien omaiset tekevät Al-Anonissa.

Masentunut tietää mahdollisuudesta hakeutua päivystykseen tai soittaa hätänumeroon, jos itsemurha-ajatukset ovat vakavia. Niin minäkin olen masennuspotilaana tehnyt. Voit myös kysyä omaisena suoraan, onko huoleen syytä.

Diakoniatyöstä tai terveydenhuollosta voit pyytää itsellesi keskusteluapua. Murehtimisesta ei ole toiselle apua, ja omat voimasi loppuvat, kun murehdit koko ajan. Sinulla on myös mahdollisuus halutessasi jättää omaisesi rukouksessa taivaan Isän hoitoon. Omaisesi tietää kyllä, että välität hänestä.

Kaikkea hyvää!

Suosittelen, että laitat viestin, johon hänen on helppo vastata. Äitien puhelut on tosi rasittavia aikuisillekin lapsille, saati sitten noin nuorille, joita kohdellaan lapsena vielä tosi helposti. Vaikka itse kokevat olevansa aikuisia. Toki tiedän että äidin kannalta on lapsi tuossa vaiheessa, mutta pakko antaa aikuisen itsenäistyä...

Parhaiten voit auttaa omalla hyvinvoinnillasi lapsen olotilasta huolimatta (tiedän että vaikeeta), jolloin lapsella on mahis saada tarvittaessa turvaa hyvinvoivasta aikuisesta, ei pelokkaasta aikuisesta. Tämä dynamiikka omasta lapsuudenperheestä tuttu, ja pelokas äiti on raskas kantaa jos lapsi on masentunut itsekin.