Millainen on joulusi tänä vuonna?

Onhan siinä joulussa hommaa, mutta se on hyvä puoli, että ei tarvitse miettiä mitä syötäisiin. Meillä lapset ovat olleet jo ihan pienestä innoissaan jouluruuista, joten tarjolla on kaikkea lanttulaatikosta lasimestarinsilliin. Lahjat heille hoituu tilisiirrolla, miehen kanssa sovitaan joku yhteinen lahja. Aatto on minulle tärkeä, silloin on jouluateria. Illalla käydään kummankin äitien luona vaikka mieluiten tekisin sen ennen joulua. Keittiöön vaihdan tekstiilit ja laitan kynttelikön joulukuun alussa. Jouluksi vaihdan punaiset petivaatteet ja pyyhkeet.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkujoulu se on tänäkin vuonna :) ihan kiva,ei mitään valittamista :)

Eihän tuota vielä voi tietää, se rakkaus voi odottaa ihan kulman takana.

Rauhallinen joulu. Ruokaa ja juomaa kaikkien toiveiden mukaan. Lahjoja vähän, mutta tytölle lahjakortteja. Kuusi koristeltu jo joulukuun alussa. Valojuttuja palamaan. Joulupukin kuuma linja ja jouluelokuvia. Ehkä pelataan jotain triviaalia tai sanapelejä. Joulusuklaata. Mitään en tee itse, ostan valmista. Ei stressiä vaan ihanaa joulussa lillumista. Ja lomapäiviä siihen ympärille. Lähibaarissa glögillä. Naapureitten jouluvaloja ihastellaan. Tunnelma on tärkein.

Takapihalla kinkku hippaa poikien kansa. Onko väärin heittää joulukinkku elävänä uuniin?

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen olo varmasti. Vietämme viimeisen joulun yhdessä ydinperheenä. Samaan aikaan odotan jo että ero konkretisoituu. Välipäivinä pakkaan tavarat ja muutan.

Seuraava joulu (v2023) on sitten parempi

Pehr Luomankosi kirjoitti:

Takapihalla kinkku hippaa poikien kansa. Onko väärin heittää joulukinkku elävänä uuniin?

Mitä täällä kyselet. Googlaa!

Vierailija kirjoitti:

Joulukuussa nautitaan jouluvaloista, pipareista ja glögistä. Jouluksi lähdemme Espanjaan, lapset perheineen tulevat mukaan. Siellä pääsemme kaikki ruokailemaan valmiiseen pöytään eikä kenenkään tarvitse miettiä ruuhkaisia kauppoja, ruuan ostamista ja  ruuanlaittoa.

Paitsi sen, joka tekee valmiin pöydän.

Olen saanut jouluruuista tarpeekseni, joten suuntaan varmaankin jouluaattona pizzeriaan. Ehkäpä syön joulun kunniaksi kinkkupizzan 🐷

Samanlainen kuin aina ennenkin, inflaatio ei varsinaisesti vaikuta mitenkään merkittävästi arkeen. Toki käteen jää vähemmän, mutta ihan mukavasti tulee toimeen.

Tulee olemaan ensimmäinen joulu jonka vietän yksin ja missään muualla kuin lapsuudenkodissa. Saa nähdä, kuinka ikävä aatto on tiedossa, olen siinä määrin jouluihminen että rakastan sitä joulun tunnelmaa ja rauhoittumista (en hössötystä enkä pakkolahjoja).

Vaikka välirikko äidin kanssa selvitettäisiinkin, hän on tehnyt selväksi ettei kunnioita terveyttäni ja ruokarajoitteitani joten en voi istua samaan ruokapöytään hänen kanssaan.

Vietetään taas kaveripiirissä ns. yksinäisten yhteistä joulua. Eli kaverit (sukupuolissa riittää hajontaa) saapuvat tänne mun luokse keski-Suomeen aattona - sellaiset joilla ei ole perhettä (ollaan jo sen ikäisiä, että osalta vanhemmat kuolleet, puolisotkin joiltain eikä lapsia, tai muuten elämänkumppania ei ole löytnyt - ei ole siis oikein läheisiä joiden kanssa vietää joulua). Tehty tätä jo useampi vuosi ja nykyisin tuntuu, että joka vuosi joukkoon liittyy joku "uusi" (tänä jouluna meitä taitaa olla 12). Tehdään yhdessä ruokaa, koristellaan kuusi tupaan jne sellaista lähes perinteistä höttöä mutta kevyellä modernisoinnilla. Jos joku haluaa pihasaunan lämmittää, niin saa sen tehdä..jotkut viettää ajan aatosta Tapaninpäivään, jotkut sitten vähemmän. Jotkut tulee yhdessä matkailuautolla ja osa tuo petivaatteet mukanaan (kaikille ei riitä sänkyjä, lattiatilaa on)...jutellaan, pelaillaan lautapelejä yms. ajanvietettä, mutta kenekään ei tarvitse olla yksin, jos ei halua.

Varmaankin yksin nautiskellen hyvistä oluista ja herkuista musaa kuunnellen. Ehkä lähden baariinkin.

Samanlainen kuin viime vuonna.

Ruoat ostan valmiina kaupasta.

Illat istutaan sitten mieheni kanssa lähi baarissa.

Siellä on paljon meidän kavereita.

Kivaa oli viime vuonna, miksei myös tänä vuonna.

Lähdetään Tallinnaan.

Joulutori on aivan ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vietetään taas kaveripiirissä ns. yksinäisten yhteistä joulua. Eli kaverit (sukupuolissa riittää hajontaa) saapuvat tänne mun luokse keski-Suomeen aattona - sellaiset joilla ei ole perhettä (ollaan jo sen ikäisiä, että osalta vanhemmat kuolleet, puolisotkin joiltain eikä lapsia, tai muuten elämänkumppania ei ole löytnyt - ei ole siis oikein läheisiä joiden kanssa vietää joulua). Tehty tätä jo useampi vuosi ja nykyisin tuntuu, että joka vuosi joukkoon liittyy joku "uusi" (tänä jouluna meitä taitaa olla 12). Tehdään yhdessä ruokaa, koristellaan kuusi tupaan jne sellaista lähes perinteistä höttöä mutta kevyellä modernisoinnilla. Jos joku haluaa pihasaunan lämmittää, niin saa sen tehdä..jotkut viettää ajan aatosta Tapaninpäivään, jotkut sitten vähemmän. Jotkut tulee yhdessä matkailuautolla ja osa tuo petivaatteet mukanaan (kaikille ei riitä sänkyjä, lattiatilaa on)...jutellaan, pelaillaan lautapelejä yms. ajanvietettä, mutta kenekään ei tarvitse olla yksin, jos ei halua.

Ihan mahtava suunnitelma. Itsellä on vielä perhejoulu, mutta jossain toisessa elämäntilanteessa haluaisin mieluusti tulla teidän joukkoon. 

Samanlainen kuin yleensä. Yksin kotona, ei lahjoja, ei kuusta eikä koristeita eikä jouluruokia. Luultavasti saan työpaikalta pakkolahjan eli konvehtirasian, vaikka olen kyllä aiempina vuosina tehokkaasti kieltäytynyt kaikesta. Kun joudun käsittelemään ne lahjoista tulleet laskut, ei ole korrektia, jos itse kuulun lahjojen saajiin. Enkä muutenkaan välitä saada pakkokrääsää. En tiedä kuinka kauan olen sanonut kaikille sukulaisille (niille muutamalle, mitä on jäljellä), että en todellakaan tahdo mitään joululahjoja. Melkein kaikki ovat vihdoin uskoneet. 

Jos kuulostaa surkealta, niin ei tarvitse todellakaan välittää. Joulu on perhejuhla ja uskonnollinen juhla. Minulla ei ole perhettä eikä uskontoa enkä tahdo sukulaisten sohville nukkumaan vain saadakseni osallistua jouluperinteisiin, joista en välitä. Minulle riittää, että on ne pari vapaapäivää. Vuosien varrella asiat ovat vähitellen karsiutuneet. Ei huvita leipoa pipareita, kun olen ainoa syöjä. En välitä kinkusta enkä laatikoista eivätkä ne sovikaan ihmiselle, jolla on taipumusta sappivaivoihin ja vatsahaavaan. Joulujuomistakaan en välitä. Olen ostanut yleensä hyasintin itselleni, mutta koska viime vuonna joulun jälkeen ilmaiseksi kaupassa jaettu joulutähti voi hyvin, se saa riittää tänä vuonna. Viimeisiä rutiinejani on Samu Sirkan joulupaketti. Se on kiva katsoa aattona. Ja piparisuklaa on hyvää. Siinä ne joulujutut sitten ovatkin.

Vietän Joulun yksin, näin olen tehnyt jo vuosia. Lapseni tulevat, toinen ennen Joulua, monesti jo marraskuussa ja auttaa laittamaan kuusen ja koristelemaan sen ja toinen sitten Tammikuussa kun kuusi otetaan pois. Olen rakastanut Joulun tunnelmaa pienestä pitäen ja niin myös tänä päivänä eikä minua haittaa olla yksin sen tunnelman kanssa.

Eka jouluaatto uudessa kodissa <3 Koristellaan koti joulua varten, tehdään jouluruokia ja paistetaan kinkku. Paistetaan lasten kanssa pipareita koko joulukuun ajan ja tortut paistetaan aattona lastenohjelmia samalla katsoen ja Joulupukin kuumaa linjaa. Saunotaan ja kylvetään kynttilänvalossa, ihan vain ollaan ja levätään, rauhassa oman perheen kesken. Haaveilen joulun hömppäleffoista ja hyvästä kirjasta. Välipäivinä mennään pohjoiseen laskettelemaan ja hiihtämään sekä tapaamaan muutamia sukulaisia. Ulkona oloa lumesta nauttien. Aion pitää viikon verran lomaa joulun pyhinä, niin kerkeää nauttimaan ja ottamaan rauhallisesti.

Ensimmäinen joulu ilman miestäni. Aika surulliselta tuntuu.

En tiedä vielä muuta kuin että ollaan miehen kanssa kahdestaan kotona ilman pakkopullavierailuja. Näkee sitten lähempänä innostutaanko tekemään perinteisiä joulujuttuja vai jotain ihan muuta.