Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys parisuhteessa - onko vertaistukea?
Yksinäinen
22.10.2022 |
Osa lapsista asuu jo omillaan. Teemme molemmat miehen kanssa päivätöitä, mutta myös tarvittaessa töitä iltaisin. Miestä ei tunnu kiinnostavan yhteinen ajanvietto, vaan hän harrastaa omia juttujaan. Olen usein yksin ja yksinäinen. Olen puhunut aiheesta miehen kanssa ja kertonut, että pelkään viettäväni kaiken vapaa-aikani ysin kun viimeinenkin lapsi muuttaa pois kotoa. Mies ei ymmärrä tätä. Hän kehottaa harrastamaan ja viettämään aikaa kavereiden kanssa kodin ulkopuolella. Teenkin niin, mutta se ei yksinäisyyttäni poista, sillä kaipaan toimivaa parisuhdetta. En silti katsele toisten miesten perään, eikä kiinnostaisi yhtään aloittaa sitä rumbaa enää. Ero tarkoittaisi kaiken maksamista yksin ja totaalista yksinäisyyttä.
Kommentit (51)
Yksinäisyyttä voi kokea vaikka joku olisi vierellä. Mä haluaisin että olisi joku ihminen joka aidosti kysyisi lähes päivittäin mitä sinulle kuuluu. Ei aina tietenkään näillä sanoilla välttämättä. Että en olisi se itsestäänselvyys joka on olemassa vaikkei minua ajattelekaan. Vaikka se rakkain ihminen on siinä samalla sohvalla mutta häntä ei kiinnosta mitä minulle kuuluu niin tunnen itseni yksinäiseksi.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette ole toisillenne sopivat. Miehellesi kelpaa hyvin, kunhan sinusta ei ole "vaivaa" ja sinä haluat yhteistä päämäärää. Voit tehdä vain toisen onnelliseksi. Valitse omasi.
Kerro mitä tarvitset. Onko se enemmän arki iltoja leffojen parissa ja läheisyyttä, yhteyttä ja huomioon ottamista. Tuntuuko että olet prioriteetti listalla häntä päässä eikä tärkeältä? Kerro miehelle että haluat sisältöä suhteeseenne ja sen ylläpitoa. Ei suhde pysy yllä eikä kehity tai pysy hyvänä jos siihen ei yhteistä aikaa järjestä koskaan kuin kerran vuodessa tai näette kuin oven suussa ja nukkumaan mentäessä. Missä aito yhdessä olo? Riittääkö miehellesi ettette vietä aikaa kaksin ja tekee omia juttujaan? Ei kuulosta kauheen mukavalta.
Vierailija kirjoitti:
Te ette ole toisillenne sopivat. Miehellesi kelpaa hyvin, kunhan sinusta ei ole "vaivaa" ja sinä haluat yhteistä päämäärää. Voit tehdä vain toisen onnelliseksi. Valitse omasi.
En usko että ajattelee on vaivaa. Tai mitään yhteistä päämäärää. Ehkä joskus vain ajaudutaan töiden lomassa siihen ettei muisteta enää yhteistä suhdetta nii vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyttä voi kokea vaikka joku olisi vierellä. Mä haluaisin että olisi joku ihminen joka aidosti kysyisi lähes päivittäin mitä sinulle kuuluu. Ei aina tietenkään näillä sanoilla välttämättä. Että en olisi se itsestäänselvyys joka on olemassa vaikkei minua ajattelekaan. Vaikka se rakkain ihminen on siinä samalla sohvalla mutta häntä ei kiinnosta mitä minulle kuuluu niin tunnen itseni yksinäiseksi.
M
Tämä. Ottaisi huomioon, henkisesti läsnä pelkän fyysisen läsnäolon lisäksi.. mistä oisi olo että olet tärkeä, ja välität, kiinnostunut susta.. kysymällä mitä kuuluu, hei haluutko tehdä jotain ensi viikolla. Aitoa halua viettää aikaa.. ei sitä että ei koskaan tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän ongelman, itse lähdin kun mikään keskustelu ei auttanut. Yllättävä kyllä yksin ollessa tuntee itsensä huomattavasti vähemmän yksinäiseksi. En meinannut että exänkään kanssa olisi pitänyt koko ajan yhdessä nyhjätä, mutta mikään muu ei kiinnostanut kun kulissin vuoksi edustaminen. Kotona olin ilmaa. Ei sitä parisuhteessa kuitenkaan koko ajan voi olla menossa kun toinen on kotona samaan malliin kun yksin asuessa. Exän tosirakkaus oli tietokonepelit.
Tuttua. Exän kanssa meni sellaiseksi, että olin aina yksin. Suhde ei ollut mitenkään hyvä, sillä nukuinkin yksin, kun ex nukkui sohvalla. Mitään selitystä en saanut tilanteelle. Kun yritin puhua asiasta vakavasti niin ex sanoi minua läheisriippuvaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Ja ollaan oltu yhdessä vasta pari vuotta. En kaipaa jatkuvaa yhdessäoloa, mutta yhteistä aikaa on nykyisellään harvakseltaan, ja se on liian vähän (emme edes asu yhdessä eli yhteistä arkeakaan ei ole). Mies ei kai ymmärrä, tai ehkä ei välitä. Itse liu'un päivä päivältä etäämmäs.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan noin 50v pari, lapset vielä kotona.
Kun ollaan kotona, mies pelaa tietokoneella tai tekee muita asioita työhuoneessaan. Hän kyllä tekee asioita lasten kanssa ja hoitaa kotitöistä osansa, mutta ei meilläkään ole mitään yhteistä.
Iltaisin jos "katsotaan telkkaria" niin hän selaa puhelintaan samalla, vaikka olisi itse valinnut ohjelman. Hän ei myöskään halua lähteä mun kanssa esim. kävelylle tai harrastaa muutakaan.Kun joskus käydään kahdestaan syömässä tai leffassa niin hän istuu hiljaa vaikka koko ravintolakäynnin ajan. Leffan jälkeen on turha yrittää jutella nähdystä, hänellä ei ole sanottavaa.
Seksiä meillä ei ole, koska ei ole muutakaan yhteyttä tai läheisyyttä. En halua seksiä ihmisen kanssa jolle olen melkeinpä ilmaa. Muuten hän on toki avulias ja ahkerakin.
Tiedän etten voi häntä muuttaa, enkä halua erotakaan. Joutuisin lähtemään kotoani ja lasten kannalta on parempi näin. Olen jo tottunut tähän ja haen keskusteluseurani muualta.
Kun nalli palaa niin juttukin luistaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan noin 50v pari, lapset vielä kotona.
Kun ollaan kotona, mies pelaa tietokoneella tai tekee muita asioita työhuoneessaan. Hän kyllä tekee asioita lasten kanssa ja hoitaa kotitöistä osansa, mutta ei meilläkään ole mitään yhteistä.
Iltaisin jos "katsotaan telkkaria" niin hän selaa puhelintaan samalla, vaikka olisi itse valinnut ohjelman. Hän ei myöskään halua lähteä mun kanssa esim. kävelylle tai harrastaa muutakaan.Kun joskus käydään kahdestaan syömässä tai leffassa niin hän istuu hiljaa vaikka koko ravintolakäynnin ajan. Leffan jälkeen on turha yrittää jutella nähdystä, hänellä ei ole sanottavaa.
Seksiä meillä ei ole, koska ei ole muutakaan yhteyttä tai läheisyyttä. En halua seksiä ihmisen kanssa jolle olen melkeinpä ilmaa. Muuten hän on toki avulias ja ahkerakin.
Tiedän etten voi häntä muuttaa, enkä halua erotakaan. Joutuisin lähtemään kotoani ja lasten kannalta on parempi näin. Olen jo tottunut tähän ja haen keskusteluseurani muualta.
Niin? Kertakaikkiaan perus- pariskunta tuon ikäisissä. Mitä odotit? Kahdenkymmenen vuoden jälkeen kiihkeää kädestäpitelyä, ja veretseisauttavaa seksiä? Kaksikymppiset ovat kaksikymppisiä ja viisikymppiset viisikymppisiä. "Nuoruuspäivät, taakse jäivät, takaisin et niitä saa..."
Itselläsi samanlainen avioliitto? Ja sä olet se tuppisuu-ukko?
On kuule sellaisiakin liittoja, joissa on läheisyyttä, kumppanuutta, halutaan olla yhdessä, nautitaan toistemme seurasta.
Kyllä munkin mies saattaa silmäillä kännykkää TV:tä katsellessaan, mutta jos kommentoin ohjelmaa, kuuntelee ja vastaa. Sanoo, että menee minne tahansa mieluummin kanssani kuin yksin (mikä ei tarkoita etteikö hänellä olisi omia menoja ja harrastuksia). Sitä se parisuhde on, että viihdytään toistemme seurassa ja nauretaan yhdessä samoille jutuille, keskustellaan asioista, ollaan kiinnostuneita toistemme ajatuksista - kuulostaako yhtään tutulta? Ei tällaiseen ihmisten ikä tai parisuhteen pituus vaikuta, jos välit on kunnossa.
Valitettavasti neuvoja en osaa antaa, miten tuollaisten mörököllien kanssa pärjäisi, mutta en tuollaiseen suostuisi, sivuuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan noin 50v pari, lapset vielä kotona.
Kun ollaan kotona, mies pelaa tietokoneella tai tekee muita asioita työhuoneessaan. Hän kyllä tekee asioita lasten kanssa ja hoitaa kotitöistä osansa, mutta ei meilläkään ole mitään yhteistä.
Iltaisin jos "katsotaan telkkaria" niin hän selaa puhelintaan samalla, vaikka olisi itse valinnut ohjelman. Hän ei myöskään halua lähteä mun kanssa esim. kävelylle tai harrastaa muutakaan.Kun joskus käydään kahdestaan syömässä tai leffassa niin hän istuu hiljaa vaikka koko ravintolakäynnin ajan. Leffan jälkeen on turha yrittää jutella nähdystä, hänellä ei ole sanottavaa.
Seksiä meillä ei ole, koska ei ole muutakaan yhteyttä tai läheisyyttä. En halua seksiä ihmisen kanssa jolle olen melkeinpä ilmaa. Muuten hän on toki avulias ja ahkerakin.
Tiedän etten voi häntä muuttaa, enkä halua erotakaan. Joutuisin lähtemään kotoani ja lasten kannalta on parempi näin. Olen jo tottunut tähän ja haen keskusteluseurani muualta.
Kun nalli palaa niin juttukin luistaa
Ja sama suomeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki se uuden kumppaniin etsiminen on alkuun stressaavaa, mutta vielä stressaavampaa on viettää loppuelämä parisuhteessa, jossa olet onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuutta ei kannata etsiä toisesta ihmisestä? Itse haluan kuitenkin parisuhteen, koska haluan jakaa onnellisia, kivoja hetkiä toisen kanssa.
Olisi tuossa apn tilanteessa käytävä keskustelu toisen kanssa, että mitä tämä kaipaa elämältä, onko tyytyväinen nykytilaan. Yhteisellä "laatuajalla" ei loputtomasti paikata ontuvaa kivijalkaa. Jos ei erokaan ole mahdollinen, olisiko aika hakea harrastusseura muualta? Ehkä läheisimpikin. Meillä on oletettavasti vain yksi elämä, miksi se kannattaa tukahduttaa puolivillaiseen arkeen?
Ärsyttää kun moni jaksaa esittää sen 1-2 vuotta uudessa suhteessa, että tykkää käydä erilaisissa aktiviteeteissa, mennään vaan, ja joo, tulen mielelläni. Sitten kun arki koittaa, löytääkin itsensä väsyneen sohvaperunan kanssa. Ei kai tänään tartte, katsotaanko huomenna, mene sinä vaan. En minä oikein sellaisesta tykkää, en minä tiedä, päätä sinä.
Moni ukko on tuppisuu ja pakenee omiin tekemisiinsä ettei tarvitse puhua tai kuunnella kumppaniaan. Mikä siihen sitten neuvoksi?
Monessa parisuhteessa mies vaan tekee omiaan ja vaimo joutuu tekemään kaikki kotityöt eikä sille jää edes tarpeeksi omaa aikaa.
Yksinäisyyden tunne parisuhteessa on kyllä kamalin. Olen kokenut sen ja myös yksinäisyyden, kun ei oikeasti ole ketään, ja kyllä parisuhdeyksinäisyys on lannistavampi. Ei ole yhteistä kumppanin kanssa ja tuntee olevansa kumppanille vain kuin jokin kotitalouskone, joka itsestäänselvästi kotoa löytyy, ei ihminen ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni ukko on tuppisuu ja pakenee omiin tekemisiinsä ettei tarvitse puhua tai kuunnella kumppaniaan. Mikä siihen sitten neuvoksi?
Sellaiset ukot voisivat mennä suhteeseen keskenään.
Sama! Mies välttelee puhumista, häärää muka kiireisenä, nukkuu eri huoneessa, juo joka viikonloppu, valehtelee jne. Hulluinta, ei halua eroa. Miksi? Koska halua pitää kulissia ja vedättää näin kaikkia, sukulaisiaan, työkavereita ym
Sairas ihminen, henkisesti ontto.
Kun lapset kasvaa, lähdemme. En enää kuluta elämääni narskun kanssa.