Yksinäisyys parisuhteessa - onko vertaistukea?
Osa lapsista asuu jo omillaan. Teemme molemmat miehen kanssa päivätöitä, mutta myös tarvittaessa töitä iltaisin. Miestä ei tunnu kiinnostavan yhteinen ajanvietto, vaan hän harrastaa omia juttujaan. Olen usein yksin ja yksinäinen. Olen puhunut aiheesta miehen kanssa ja kertonut, että pelkään viettäväni kaiken vapaa-aikani ysin kun viimeinenkin lapsi muuttaa pois kotoa. Mies ei ymmärrä tätä. Hän kehottaa harrastamaan ja viettämään aikaa kavereiden kanssa kodin ulkopuolella. Teenkin niin, mutta se ei yksinäisyyttäni poista, sillä kaipaan toimivaa parisuhdetta. En silti katsele toisten miesten perään, eikä kiinnostaisi yhtään aloittaa sitä rumbaa enää. Ero tarkoittaisi kaiken maksamista yksin ja totaalista yksinäisyyttä.
Kommentit (51)
No hanki parempi mies, jos vanha ei kelpaa. Ihan turhaa sinä miestäsi syyttelet, hänellä ei ole ongelmia, vaan vain sinulla on ongelmia. Ja se miehen neuvo hankkia harrastus tai jotain muuta kivaa, on oikein passeli neuvo, sinä olet oman onnesi seppä, ei mies. Olet aikuinen nainen, yritä siis hyvä ihminen pärjätä.
Sinä olisit varmaan yksinäinen, vaikka ympärilläsi olisi sata miestä ja parisataa lasta. Et osaa olla onnellinen ilmeisesti milloinkaan.
Parisuhteessa voi olla yksin ja yksinäinen vaikka toinen istuisi sohvalla metrin päässä. Siinä ei omat harrastukset auta tai suhdetta pelasta.
En ymmärrä ajatusta että hanki omia juttuja. Eihän se parisuhteen ongelmia pelasta. Ongelmat ovat edelleen olemassa kun palaat takaisin kotiin sieltä harrastuksesta. Niitä se mieskin pakenee sinne omiin juttuihinsa.
Minkälainen olisi mielestäsi toimiva parisuhde? Kuinka paljon haluaisit olla miehen kanssa ja mitä tekisitte? Kuinka paljon muuten roikut lapsessasi? Oletko läheisriippuvainen? Tee ihan mielenkiinnosta nettitesti esim. Evermind.fi -sivuilla.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi olla yksin ja yksinäinen vaikka toinen istuisi sohvalla metrin päässä. Siinä ei omat harrastukset auta tai suhdetta pelasta.
En ymmärrä ajatusta että hanki omia juttuja. Eihän se parisuhteen ongelmia pelasta. Ongelmat ovat edelleen olemassa kun palaat takaisin kotiin sieltä harrastuksesta. Niitä se mieskin pakenee sinne omiin juttuihinsa.
Tarinaa tuli, mutta asiaa ei sitten yhtään. Mitä siis neuvot?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi olla yksin ja yksinäinen vaikka toinen istuisi sohvalla metrin päässä. Siinä ei omat harrastukset auta tai suhdetta pelasta.
En ymmärrä ajatusta että hanki omia juttuja. Eihän se parisuhteen ongelmia pelasta. Ongelmat ovat edelleen olemassa kun palaat takaisin kotiin sieltä harrastuksesta. Niitä se mieskin pakenee sinne omiin juttuihinsa.
Eli? Pitääkö ap:n mies nyt sitten alkaa hyysäämään rouvaansa, pitämään tätä kädestä ja kyselemään, kuinka voi auttaa? Pitääkö miehen lopettaa omat harrastuksensa sen takia, että viisikymppinen rouva haluaa jutella? Että rouva ei oikein saa itse tehtyä mitään muita kuin valittaa valittamistaan ja roikkuu lapsissa? No ei, ap keksii ihan itse omaan elämäänsä sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen olisi mielestäsi toimiva parisuhde? Kuinka paljon haluaisit olla miehen kanssa ja mitä tekisitte? Kuinka paljon muuten roikut lapsessasi? Oletko läheisriippuvainen? Tee ihan mielenkiinnosta nettitesti esim. Evermind.fi -sivuilla.
Hahaa, tein testin ja sain 9 pistettä. Kuinka paljon ap saa?
N47
Onpa ikäviä kommentteja. Itse olin aikanaan toistakymmentä vuotta suhteessa, joka loppua kohden ei ollut enää parisuhde, mies ei antanut itsestään mitään eikä ollut kiinnostunut minusta lainkaan. Tällä en tarkoita, että olisin kaivannut koko ajan miehen huomiota, vaan että meillä ei ollut muuta puhuttavaa kuin lapset. Kun koitin ottaa yksinäisyyttäni puheeksi, se ei ollut meidän vaan minun ongelmani, mies ulkoisti itsensä täysin.
Kun lopulta muutin pois, ero tuli yllätyksenä ja mies olisi ollut valmis puhumaan ja kuuntelemaan. Olin kuulemma tunnekylmä kun en antanut hänelle mahdollisuutta muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen olisi mielestäsi toimiva parisuhde? Kuinka paljon haluaisit olla miehen kanssa ja mitä tekisitte? Kuinka paljon muuten roikut lapsessasi? Oletko läheisriippuvainen? Tee ihan mielenkiinnosta nettitesti esim. Evermind.fi -sivuilla.
Hahaa, tein testin ja sain 9 pistettä. Kuinka paljon ap saa?
N47
Testin mukaan en ole läheisriippuvainen, enkä niin ajatellutkaan. En myöskään roiku lapsissani, vaan annan heidän elää omaa elämäänsä. Kaipaan yhteistä aikaa mieheni kanssa. En tunne siis yksinäisyyttä silloin kun olen harrastamassa tai kavereiden/lasten seurassa. Tiedän että jokainen on oman onnensa seppä. Toivoisin että mies suunnittelisi meille yhteistä tekemistä ja osoittaisi haluavansa tehdä jotain yhdessä. Minulle riittäisi hetki päivässä/illassa ja viikonloppuisin/lomalla voisi olla yhteistä aikaa enemmän. Nykyinen tilanne ei välttämättä muutu. Olen vain surullinen asiasta ja toivoin vertaistukea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi olla yksin ja yksinäinen vaikka toinen istuisi sohvalla metrin päässä. Siinä ei omat harrastukset auta tai suhdetta pelasta.
En ymmärrä ajatusta että hanki omia juttuja. Eihän se parisuhteen ongelmia pelasta. Ongelmat ovat edelleen olemassa kun palaat takaisin kotiin sieltä harrastuksesta. Niitä se mieskin pakenee sinne omiin juttuihinsa.
Tarinaa tuli, mutta asiaa ei sitten yhtään. Mitä siis neuvot?
En osaa neuvoa. Kerroin omasta kokemuksestani. Mitäs sinä sitten ehdotat?
Minä erosin 7 v sitten, koska olin yksinäinen parisuhteessa, ja tulin siitä katkeraksi. Nyt olen onnellisesti yksin, koska yksin oleminen on nyt oma valintani. En koe itseäni yksinäiseksi.
Me ollaan noin 50v pari, lapset vielä kotona.
Kun ollaan kotona, mies pelaa tietokoneella tai tekee muita asioita työhuoneessaan. Hän kyllä tekee asioita lasten kanssa ja hoitaa kotitöistä osansa, mutta ei meilläkään ole mitään yhteistä.
Iltaisin jos "katsotaan telkkaria" niin hän selaa puhelintaan samalla, vaikka olisi itse valinnut ohjelman. Hän ei myöskään halua lähteä mun kanssa esim. kävelylle tai harrastaa muutakaan.
Kun joskus käydään kahdestaan syömässä tai leffassa niin hän istuu hiljaa vaikka koko ravintolakäynnin ajan. Leffan jälkeen on turha yrittää jutella nähdystä, hänellä ei ole sanottavaa.
Seksiä meillä ei ole, koska ei ole muutakaan yhteyttä tai läheisyyttä. En halua seksiä ihmisen kanssa jolle olen melkeinpä ilmaa. Muuten hän on toki avulias ja ahkerakin.
Tiedän etten voi häntä muuttaa, enkä halua erotakaan. Joutuisin lähtemään kotoani ja lasten kannalta on parempi näin. Olen jo tottunut tähän ja haen keskusteluseurani muualta.
Kyllä on tuttua, meilä samanlaista. Mieheni ei ole avulias, eikä ahkera. Töissä käy ja maksaa asumiskuluista puolet.
Meillä oli täydellinen liitto, kunnes kaikki muuttui. Hänellä oma elämä ja ajatusmailma. Minulla oma elämä, johon kuuluu joskus onnea ja iloa.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan noin 50v pari, lapset vielä kotona.
Kun ollaan kotona, mies pelaa tietokoneella tai tekee muita asioita työhuoneessaan. Hän kyllä tekee asioita lasten kanssa ja hoitaa kotitöistä osansa, mutta ei meilläkään ole mitään yhteistä.
Iltaisin jos "katsotaan telkkaria" niin hän selaa puhelintaan samalla, vaikka olisi itse valinnut ohjelman. Hän ei myöskään halua lähteä mun kanssa esim. kävelylle tai harrastaa muutakaan.Kun joskus käydään kahdestaan syömässä tai leffassa niin hän istuu hiljaa vaikka koko ravintolakäynnin ajan. Leffan jälkeen on turha yrittää jutella nähdystä, hänellä ei ole sanottavaa.
Seksiä meillä ei ole, koska ei ole muutakaan yhteyttä tai läheisyyttä. En halua seksiä ihmisen kanssa jolle olen melkeinpä ilmaa. Muuten hän on toki avulias ja ahkerakin.
Tiedän etten voi häntä muuttaa, enkä halua erotakaan. Joutuisin lähtemään kotoani ja lasten kannalta on parempi näin. Olen jo tottunut tähän ja haen keskusteluseurani muualta.
Niin? Kertakaikkiaan perus- pariskunta tuon ikäisissä. Mitä odotit? Kahdenkymmenen vuoden jälkeen kiihkeää kädestäpitelyä, ja veretseisauttavaa seksiä? Kaksikymppiset ovat kaksikymppisiä ja viisikymppiset viisikymppisiä. "Nuoruuspäivät, taakse jäivät, takaisin et niitä saa..."
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan noin 50v pari, lapset vielä kotona.
Kun ollaan kotona, mies pelaa tietokoneella tai tekee muita asioita työhuoneessaan. Hän kyllä tekee asioita lasten kanssa ja hoitaa kotitöistä osansa, mutta ei meilläkään ole mitään yhteistä.
Iltaisin jos "katsotaan telkkaria" niin hän selaa puhelintaan samalla, vaikka olisi itse valinnut ohjelman. Hän ei myöskään halua lähteä mun kanssa esim. kävelylle tai harrastaa muutakaan.Kun joskus käydään kahdestaan syömässä tai leffassa niin hän istuu hiljaa vaikka koko ravintolakäynnin ajan. Leffan jälkeen on turha yrittää jutella nähdystä, hänellä ei ole sanottavaa.
Seksiä meillä ei ole, koska ei ole muutakaan yhteyttä tai läheisyyttä. En halua seksiä ihmisen kanssa jolle olen melkeinpä ilmaa. Muuten hän on toki avulias ja ahkerakin.
Tiedän etten voi häntä muuttaa, enkä halua erotakaan. Joutuisin lähtemään kotoani ja lasten kannalta on parempi näin. Olen jo tottunut tähän ja haen keskusteluseurani muualta.
Apua mikä painajainen
Minua masentaa tämä yksinäisyys. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Et tiedä aidosta yksinäisyydestä mitään! Lopeta vinkuminen, sulla on sentään mies!
Kylläpä kuulostaa tutulta. Jos on joku velvollisuus niin sen mies hoitaa mutta muu kanssakäyminen ei kiinnosta. On yksinäistä.
Minulla oli sama tilanne. Yhdessä 20 vuotta, lapset jne. Tunsin yksinäisyyttä usein, meillä ei ollut enää mitään yhteistä. Ei oikein läheisyyttäkään. Puhuin asiasta, miehen vastaus oli että jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Lopulta kävi niin, että ihastuin toiseen mieheen ja erosimme.
Huvi ja hyöty on sitten ristiriidassa keskenään.