Yritin korjata suhdetta

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut niitä ohjeita myös, mutta en kykene teeskentelemään täydellistä rakastavaa puolisoa, jos siltä ei tunnu. Olemme miehen kanssa etääntyneet viime vuosina ja mies on lopettanut seksin. Viime vuonna oli seksiä 3 kertaa, tänä vuonna on ollut 2 kertaa, viimeksi juhannuksena. Mies ei myöskään suostunut esim.viettämään kesälomaa yhtä aikaa kanssani. On vaikea hahmottaa, mitä mies saa tästä suhteesta. Hän ei myöskään ole halukas keskustelemaan, vaikka olen kysellyt, että eikä häntä enää kiinnosta, vai mistä on kyse. Tässä tilanteessa tuntuisi vaikealta alkaa huomioida ja ikäänkuin palkita miestä tuosta käytöksestään, kun alan olla pikemminkin katkera ja vihainen hylätyksi tulemisesta.

Aika loppuunkalutulta suhteelta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että teit, nyt olet viisaampi.

Mitä seuraavaksi?

Eiköhän se ole asioiden puheeksi ottaminen ja siitä keskustelu, onko tällä suhteella enää mitään mahdollisuuksia korjaantua. Itse epäilen, että ei. Mutta mitta on nyt aika täysi. En jaksa enää tällaista kylmää suhdetta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Noniin, nyt kun tunnet yrittäneesi voit hyvällä omallatunnolla erota ja kertoa puolisosi olevan narsisti.

Ei tunteeton ole sama kuin narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan toimi. Omalla kohdalla ex yksinkertaisesti torjui kyynärpäällä lähestymiset, nukkui sohvalla ym. Kun yritin kysyä mikä vikana niin oli vain hiljaa tai häipyi autotalliin.

Ei näitä neuvoja jakelevat tiedä mitä on kylmyys, rakkaudettomuus ja henkinen kiusa parisuhteessa. Itse ajattelen, että exällä oli rakkaus loppunut ja lisäksi oli itsekäs ja halusi kiusata. Puhumaan en saanut. Monet yksinäiset itkut tuli suhteessa itkettyä.

Tutulta kuulostaa. Tässä kuukauden aikana tuntui siltä, että toinen oikein nautti saadessaan torjua minut. Aiemmin torjumista on ollut puolin ja toisin.

Miten teillä lopulta ero meni? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota asia puheeksi. Kysy, mitä mieltä mies on suhteen nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Mies on jo puhunu. Miksi parisuhde oppaissa ja netissä neuvotaan ainoastaan naista pelastamaan suhde?

Miehet ei lue parisuhdeoppaita. He odottavat että nainen tekee sen heidän puolestaan. Ei miehet osaa ottaa vastuuta parisuhteen toimivuudesta, se ei ole heille luontaista.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naisia ja ylipäätänsä ihmisiä jotka väkisin kituu suhteessa jossa ei rakkautta,hellyyttä ,huolenpitoa sittenkäy noin että lääkitys,terapia tms eli suhteessa pitää olla väkisin vaikka kuinka masentuisi ja olis itsarin partaalla??Onko se todella noin että mielummin väkisin suhteessa jossa kumpikaan ei ole onnellinen kuin se että olis onnellinen ja yksin?

Näitä väkisten yhdessä roikkuvia taitaa olla pilvin pimein, vaikka somessa ja muualla annetaan ymmärtää että hyvin menee. Totuus kulissien takana voikin sitten olla jotain ihan muuta siellä kauniiksi rakennetussa vankilassa.

Kai sitä moni ajattelee, että parempi olla yhdessä onneton kuin yksin onneton tai onnellinen, eikä uskalla ottaa riskiä että eron jälkeen löytyykin jossain vaiheessa todella kiva kumppani.

Moni siis valitsee mieluummin sitä vanhaa tuttua ja turvallista p*skaa kuin mahdollisuuden löytää onnellinen elämä ja ehkä se ihana uusi suhdekin tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naisia ja ylipäätänsä ihmisiä jotka väkisin kituu suhteessa jossa ei rakkautta,hellyyttä ,huolenpitoa sittenkäy noin että lääkitys,terapia tms eli suhteessa pitää olla väkisin vaikka kuinka masentuisi ja olis itsarin partaalla??Onko se todella noin että mielummin väkisin suhteessa jossa kumpikaan ei ole onnellinen kuin se että olis onnellinen ja yksin?

Näitä väkisten yhdessä roikkuvia taitaa olla pilvin pimein, vaikka somessa ja muualla annetaan ymmärtää että hyvin menee. Totuus kulissien takana voikin sitten olla jotain ihan muuta siellä kauniiksi rakennetussa vankilassa.

Kai sitä moni ajattelee, että parempi olla yhdessä onneton kuin yksin onneton tai onnellinen, eikä uskalla ottaa riskiä että eron jälkeen löytyykin jossain vaiheessa todella kiva kumppani.

Moni siis valitsee mieluummin sitä vanhaa tuttua ja turvallista p*skaa kuin mahdollisuuden löytää onnellinen elämä ja ehkä se ihana uusi suhdekin tulevaisuudessa.

Monesti ajatellaan että pahinta mitä naiselle on, on olla yksin, sinkku, ilman miestä. Meidät on saatu uskomaan että elämä on kunnollista vasta kun saa miehen, pääsee naimisiin. Avioero on monelle yhä häpeä.  Kun pääsisi vapaaksi tuosta ajatuksesta että pitää olla parisuhde, voisi keskittää elämänsä ja energiansa itseä miellyttäviin asioihin ja olla onnellisempi. Tutkimustenkin mukaan naiset ovat onnellisempia ilman parisuhdetta, kun taas miehet ovat onnellisempia parisuhteessa. Naiset parantaa miesten elämää, miehet huonontaa naisten.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan toimi. Omalla kohdalla ex yksinkertaisesti torjui kyynärpäällä lähestymiset, nukkui sohvalla ym. Kun yritin kysyä mikä vikana niin oli vain hiljaa tai häipyi autotalliin.

Ei näitä neuvoja jakelevat tiedä mitä on kylmyys, rakkaudettomuus ja henkinen kiusa parisuhteessa. Itse ajattelen, että exällä oli rakkaus loppunut ja lisäksi oli itsekäs ja halusi kiusata. Puhumaan en saanut. Monet yksinäiset itkut tuli suhteessa itkettyä.

Ne neuvot toimii, kun kyseessä kaksi normaalia ihmistä. Kun toinen on narsisti, on ainoa ohje ero ja nollakontakti ja ei missään tapauksessa pariterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan toimi. Omalla kohdalla ex yksinkertaisesti torjui kyynärpäällä lähestymiset, nukkui sohvalla ym. Kun yritin kysyä mikä vikana niin oli vain hiljaa tai häipyi autotalliin.

Ei näitä neuvoja jakelevat tiedä mitä on kylmyys, rakkaudettomuus ja henkinen kiusa parisuhteessa. Itse ajattelen, että exällä oli rakkaus loppunut ja lisäksi oli itsekäs ja halusi kiusata. Puhumaan en saanut. Monet yksinäiset itkut tuli suhteessa itkettyä.

Saako asiallisesti ja vakavasti miehenä kysyä asiasta. Tuosta voisi tunnistaa osittain itsensä ja kavereiden tuntoja. Mies vetäytyy jos ei saa seksiä tai sille on sanottu todella pahasti tai miestä on yritetty kouluttaa/ahtaa liikaa johonkin muottiin. Se että torjuu miehen sata kertaa ja yrittää ottaa yhteyden parikertaa, ei toimi. Vain minun ajatuksia:)

Eksälle sanoin kyllä lopussa usein turhan pahasti. Mutta minä olin myös se jota ahdettiin muottiin (eksä suoraan sanoikin joskus että itse koki voivansa rauhassa olla mitä on) ja se, joka ei saanut seksiä. Tai sain, mutta vähän ja kikkaillen. Mikä vaan tuulenvire saattoi syödä kumppanin libidon ja seksi oli kaikkea muuta kuin hauskaa tai rakkautta.

Sitten kun vuosien jälkeen lakkasin ottamasta yhteyttä niin oli menetetty peli koko homma, todennäköisesti olisi ollut jo aiemmin. Ei näissä ole väliä sukupuolilla, loppumatematiikka on se että 1+0 yrittäjää ei ole 2 onnellista suhteessa vaan ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naisia ja ylipäätänsä ihmisiä jotka väkisin kituu suhteessa jossa ei rakkautta,hellyyttä ,huolenpitoa sittenkäy noin että lääkitys,terapia tms eli suhteessa pitää olla väkisin vaikka kuinka masentuisi ja olis itsarin partaalla??Onko se todella noin että mielummin väkisin suhteessa jossa kumpikaan ei ole onnellinen kuin se että olis onnellinen ja yksin?

Näitä väkisten yhdessä roikkuvia taitaa olla pilvin pimein, vaikka somessa ja muualla annetaan ymmärtää että hyvin menee. Totuus kulissien takana voikin sitten olla jotain ihan muuta siellä kauniiksi rakennetussa vankilassa.

Kai sitä moni ajattelee, että parempi olla yhdessä onneton kuin yksin onneton tai onnellinen, eikä uskalla ottaa riskiä että eron jälkeen löytyykin jossain vaiheessa todella kiva kumppani.

Moni siis valitsee mieluummin sitä vanhaa tuttua ja turvallista p*skaa kuin mahdollisuuden löytää onnellinen elämä ja ehkä se ihana uusi suhdekin tulevaisuudessa.

Monesti ajatellaan että pahinta mitä naiselle on, on olla yksin, sinkku, ilman miestä. Meidät on saatu uskomaan että elämä on kunnollista vasta kun saa miehen, pääsee naimisiin. Avioero on monelle yhä häpeä.  Kun pääsisi vapaaksi tuosta ajatuksesta että pitää olla parisuhde, voisi keskittää elämänsä ja energiansa itseä miellyttäviin asioihin ja olla onnellisempi. Tutkimustenkin mukaan naiset ovat onnellisempia ilman parisuhdetta, kun taas miehet ovat onnellisempia parisuhteessa. Naiset parantaa miesten elämää, miehet huonontaa naisten.

Olen asunut yksin vuodesta 1999. Ei kukaan ole suoraan osoittanut, että tässä olisi jotain vikaa. Just mietin, että tietty olen toivonut parisuhdetta, mutten ole törmännyt mieheen, jonka kanssa voisin mennä naimisiin. Mua on kohdeltava hyvin, koska kohtelen itsekin muita hyvin ja minusta on kiinnostunut aina vain miehet, jotka eivät skarppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan toimi. Omalla kohdalla ex yksinkertaisesti torjui kyynärpäällä lähestymiset, nukkui sohvalla ym. Kun yritin kysyä mikä vikana niin oli vain hiljaa tai häipyi autotalliin.

Ei näitä neuvoja jakelevat tiedä mitä on kylmyys, rakkaudettomuus ja henkinen kiusa parisuhteessa. Itse ajattelen, että exällä oli rakkaus loppunut ja lisäksi oli itsekäs ja halusi kiusata. Puhumaan en saanut. Monet yksinäiset itkut tuli suhteessa itkettyä.

Saako asiallisesti ja vakavasti miehenä kysyä asiasta. Tuosta voisi tunnistaa osittain itsensä ja kavereiden tuntoja. Mies vetäytyy jos ei saa seksiä tai sille on sanottu todella pahasti tai miestä on yritetty kouluttaa/ahtaa liikaa johonkin muottiin. Se että torjuu miehen sata kertaa ja yrittää ottaa yhteyden parikertaa, ei toimi. Vain minun ajatuksia:)

Eksälle sanoin kyllä lopussa usein turhan pahasti. Mutta minä olin myös se jota ahdettiin muottiin (eksä suoraan sanoikin joskus että itse koki voivansa rauhassa olla mitä on) ja se, joka ei saanut seksiä. Tai sain, mutta vähän ja kikkaillen. Mikä vaan tuulenvire saattoi syödä kumppanin libidon ja seksi oli kaikkea muuta kuin hauskaa tai rakkautta.

Sitten kun vuosien jälkeen lakkasin ottamasta yhteyttä niin oli menetetty peli koko homma, todennäköisesti olisi ollut jo aiemmin. Ei näissä ole väliä sukupuolilla, loppumatematiikka on se että 1+0 yrittäjää ei ole 2 onnellista suhteessa vaan ero.

Ootko lukenut ketjun Narsistin keskustelutyyli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, nyt kun tunnet yrittäneesi voit hyvällä omallatunnolla erota ja kertoa puolisosi olevan narsisti.

Ei tunteeton ole sama kuin narsisti.

Tunteeton ei ole sama kuin narsisti, mutta narsisti on aina tunteeton alun mukatunteellista rakkauspommitusta lukuunottamatta. Siksi moni tunteeton on narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut niitä ohjeita myös, mutta en kykene teeskentelemään täydellistä rakastavaa puolisoa, jos siltä ei tunnu. Olemme miehen kanssa etääntyneet viime vuosina ja mies on lopettanut seksin. Viime vuonna oli seksiä 3 kertaa, tänä vuonna on ollut 2 kertaa, viimeksi juhannuksena. Mies ei myöskään suostunut esim.viettämään kesälomaa yhtä aikaa kanssani. On vaikea hahmottaa, mitä mies saa tästä suhteesta. Hän ei myöskään ole halukas keskustelemaan, vaikka olen kysellyt, että eikä häntä enää kiinnosta, vai mistä on kyse. Tässä tilanteessa tuntuisi vaikealta alkaa huomioida ja ikäänkuin palkita miestä tuosta käytöksestään, kun alan olla pikemminkin katkera ja vihainen hylätyksi tulemisesta.

Aika loppuunkalutulta suhteelta kuulostaa.

Eh. Kun nainen tekee parisuhteessa tismalleen tuon yllä mainitun (seksiä pari kertaa vuodessa, lomat eri aikana, koska lapsi tarvii kesällä hoitoa), niin valittavaa miestä käskettäisiin kasvamaan aikuiseksi ja parantamaan omaa asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naisia ja ylipäätänsä ihmisiä jotka väkisin kituu suhteessa jossa ei rakkautta,hellyyttä ,huolenpitoa sittenkäy noin että lääkitys,terapia tms eli suhteessa pitää olla väkisin vaikka kuinka masentuisi ja olis itsarin partaalla??Onko se todella noin että mielummin väkisin suhteessa jossa kumpikaan ei ole onnellinen kuin se että olis onnellinen ja yksin?

Näitä väkisten yhdessä roikkuvia taitaa olla pilvin pimein, vaikka somessa ja muualla annetaan ymmärtää että hyvin menee. Totuus kulissien takana voikin sitten olla jotain ihan muuta siellä kauniiksi rakennetussa vankilassa.

Kai sitä moni ajattelee, että parempi olla yhdessä onneton kuin yksin onneton tai onnellinen, eikä uskalla ottaa riskiä että eron jälkeen löytyykin jossain vaiheessa todella kiva kumppani.

Moni siis valitsee mieluummin sitä vanhaa tuttua ja turvallista p*skaa kuin mahdollisuuden löytää onnellinen elämä ja ehkä se ihana uusi suhdekin tulevaisuudessa.

Monesti ajatellaan että pahinta mitä naiselle on, on olla yksin, sinkku, ilman miestä. Meidät on saatu uskomaan että elämä on kunnollista vasta kun saa miehen, pääsee naimisiin. Avioero on monelle yhä häpeä.  Kun pääsisi vapaaksi tuosta ajatuksesta että pitää olla parisuhde, voisi keskittää elämänsä ja energiansa itseä miellyttäviin asioihin ja olla onnellisempi. Tutkimustenkin mukaan naiset ovat onnellisempia ilman parisuhdetta, kun taas miehet ovat onnellisempia parisuhteessa. Naiset parantaa miesten elämää, miehet huonontaa naisten.

Olen asunut yksin vuodesta 1999. Ei kukaan ole suoraan osoittanut, että tässä olisi jotain vikaa. Just mietin, että tietty olen toivonut parisuhdetta, mutten ole törmännyt mieheen, jonka kanssa voisin mennä naimisiin. Mua on kohdeltava hyvin, koska kohtelen itsekin muita hyvin ja minusta on kiinnostunut aina vain miehet, jotka eivät skarppaa.

Ap myös ennätti elää 30-vuotiaaksi saakka enimmäkseen sinkkuna ennen tätä parisuhdetta. Aika vanhanaikaiselta kuulostaa ajatus, että nainen tarvitsee suhteen.

Kyllähän eroamisen vaikeus liittyy tunteisiin. Siinä menee aikansa, ennen kuin ne kuoleutuu. Pitkään haluaa uskoa, toivoa ja yrittää.

Toki myös ajatus parisuhteeseen ryhdyttäessä on ollut, että kaksin olisi parempi kuin yksin. Ja nyt joutuu toteamaan, että tässä suhteessa on enemmän yksin kuin koskaan yksin eläessään oli. Ap

Harmi. Mutta ainakin yritit.

Tuntuu nyt tosi pahalta, mutta ainakin olet itse tehnyt jotain asioiden eteen. Ei kai kuilleeseen suhteeseen ole järkeä jäädä. Se laskee vaan mielialaa ja itsetuntoa.

Mahtaisinko olla yksinkään sen onnellisempi?

Osa lapsista asuu vielä kotona. Koti on koti (joskin vailla puolisoiden välistä rakkautta). Mikään ei estä minua tapaamasta ystäviäni niin paljon kuin haluan. Parisuhteessa ei ole riitoja tai väkivaltaa (tai no, onko rakkauden puuttuminen psyykkistä väkivaltaa/vallan käyttöä), perheessä ei ole alkoholismia tai muita ongelmia.

Miksi siis eroaisin, mitä sillä saavuttaisin muuta kuin menettäisin kodin ja lapseni lapsuudenkotinsa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naisia ja ylipäätänsä ihmisiä jotka väkisin kituu suhteessa jossa ei rakkautta,hellyyttä ,huolenpitoa sittenkäy noin että lääkitys,terapia tms eli suhteessa pitää olla väkisin vaikka kuinka masentuisi ja olis itsarin partaalla??Onko se todella noin että mielummin väkisin suhteessa jossa kumpikaan ei ole onnellinen kuin se että olis onnellinen ja yksin?

Mahtaisinko olla yksinkään sen onnellisempi?

Osa lapsista asuu vielä kotona. Koti on koti (joskin vailla puolisoiden välistä rakkautta). Mikään ei estä minua tapaamasta ystäviäni niin paljon kuin haluan. Parisuhteessa ei ole riitoja tai väkivaltaa (tai no, onko rakkauden puuttuminen psyykkistä väkivaltaa/vallan käyttöä), perheessä ei ole alkoholismia tai muita ongelmia.

Miksi siis eroaisin, mitä sillä saavuttaisin muuta kuin menettäisin kodin ja lapseni lapsuudenkotinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan toimi. Omalla kohdalla ex yksinkertaisesti torjui kyynärpäällä lähestymiset, nukkui sohvalla ym. Kun yritin kysyä mikä vikana niin oli vain hiljaa tai häipyi autotalliin.

Ei näitä neuvoja jakelevat tiedä mitä on kylmyys, rakkaudettomuus ja henkinen kiusa parisuhteessa. Itse ajattelen, että exällä oli rakkaus loppunut ja lisäksi oli itsekäs ja halusi kiusata. Puhumaan en saanut. Monet yksinäiset itkut tuli suhteessa itkettyä.

Saako asiallisesti ja vakavasti miehenä kysyä asiasta. Tuosta voisi tunnistaa osittain itsensä ja kavereiden tuntoja. Mies vetäytyy jos ei saa seksiä tai sille on sanottu todella pahasti tai miestä on yritetty kouluttaa/ahtaa liikaa johonkin muottiin. Se että torjuu miehen sata kertaa ja yrittää ottaa yhteyden parikertaa, ei toimi. Vain minun ajatuksia:)

Yli 20 vuoden suhteessa en ole koskaan kieltäytynyt seksistä. Miehen puolelta kyllä näitä kuivia kausia oli useita ja sitten se lopullinen 2,5 vuoden seksittömyys, jonka jälkeen hain eron.

Puhumaan mies ei alkanut. Samassa huoneessa ei viihtynyt. Yritin puhua miltä minusta tuntuu ja sain vastaukseksi "minäminäminä..eikä kukaan muu". Niin kylmä ja vihamielinen oli.

En tiedä miksi ex ei itse eroa hakenut. Olen ajatellut, että varmaan siksi, kun olin niin kiltti. Hiljaa tyydyin, parempi tuloisena maksoin laskut, huolehdin lapset, hoidin asiat. Mies vain oli.

Miten suhtautui, kun sinä sanoit haluavasi erota?

Aluksi oli välinpitämätön. Sitten myöhemmin kun avioeropaperit oli kirjoitettu niin yritti "yritetään vielä" - korttia. Tajusi, että oikeasti maksaja ja asioidenhoitaja on tästä lähdössä.

Eron jäljeen itsekkyys korostui ja nyt kun erosta on vuosia niin lapsista ei huolehdi. En ole exän kanssa puhunut edes vuosiin ja en ole nähnytkään yli vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naisia ja ylipäätänsä ihmisiä jotka väkisin kituu suhteessa jossa ei rakkautta,hellyyttä ,huolenpitoa sittenkäy noin että lääkitys,terapia tms eli suhteessa pitää olla väkisin vaikka kuinka masentuisi ja olis itsarin partaalla??Onko se todella noin että mielummin väkisin suhteessa jossa kumpikaan ei ole onnellinen kuin se että olis onnellinen ja yksin?

Mahtaisinko olla yksinkään sen onnellisempi?

Osa lapsista asuu vielä kotona. Koti on koti (joskin vailla puolisoiden välistä rakkautta). Mikään ei estä minua tapaamasta ystäviäni niin paljon kuin haluan. Parisuhteessa ei ole riitoja tai väkivaltaa (tai no, onko rakkauden puuttuminen psyykkistä väkivaltaa/vallan käyttöä), perheessä ei ole alkoholismia tai muita ongelmia.

Miksi siis eroaisin, mitä sillä saavuttaisin muuta kuin menettäisin kodin ja lapseni lapsuudenkotinsa.

"Mahtaisinko olla yksinkään sen onnellisempi?"

Tuo on se miljoonan euron kysymys.

Itse erosin sellaisesta pitkästä ja perus laimeasta suhteesta jossa kuitenkin oli seksiä ja läheisyyttä. Tein ison virheen. Olen nykyään paljon yksinäisempi ja onnettomampi kuin mitä olin ex mieheni kanssa.

Ystävätteri erosi myös aika samankaltaisesta suhteesta, josta oli paras kipinä kadonnut vuosia sitten. Hän on nyt onnellisempi kuin koskaan.