Te, joiden lasten elämässä isovanhemmat ei ole mukana. Miten olette selittäneet asian lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole missään tekemisissä isäni kanssa enkä aio koskaan ollakaan, en halua häntä enää koskaan lähelleni tai etenkään lapseni lähelle. Kun lapsi oli pieni, selitin hänelle, että minun isäni ei ole yhtään kiva tyyppi eikä ollut hyvä isä minulle ja siksi emme tapaa häntä. Lapsi olisi halunnut tietää vähän lisää, mutta jouduin sanomaan, että selitän sitten tarkemmin, kun hän on vähän vanhempi.

Nyt lapsi on jo 9, mutta emme edelleenkään ole puhuneet asiasta tuon enempää. Varmasti lapsi asiaa joskus miettii, mutta ei ole kehdannut ottaa sitä puheeksi, eikä se todellakaan ole helppoa minullekaan. Oikeastaan kaikkein pahinta siinä, mitä isäni teki minulle, on se, että hänestä on muodostunut tällainen tabu lapseni ja minun välille.

I feel you, vähän samantapainen tausta täällä. Mutta oletko miettinyt, että entä jos et antaisi isällesi sitä valtaa, että hän noin etäältäkin pääsee rakentamaan tabuja sinun ja lapsesi välille? Entä, jos ottaisit asian puheeksi lapsesi kanssa tänä viikonloppuna? Uskon, että ei ole helppoa tehdä niin, mutta ajattele, että sen jälkeen tuo pahin asia, eli tabuus, on poistettu.

Kiitos sinulle - on kyllä tarkoitus ottaa asia puheeksi joskus lähiaikoina, niin vaikeaa kuin se onkin. Mutta sitten seuraava ongelma: en haluaisi, että lapseni esim. kavereidensa kanssa puhuisi mitään niistä syistä, joiden vuoksi emme ole tekemisissä isäni kanssa. Mutta enhän mä voi oksentaa lapseni päälle kaikkea karmeutta mutta sitten samalla sanoa, että älä kerro tästä kenellekään kaverillesi. . .

Mikäli on kyse traumaattisista asioista, et missään nimessä kerro niitä 9-vuotiaalle! Lapsesi ei ole terapeuttisi, eikä hänen tehtävänsä ole kantaa tuossa iässä kuormaasi. Ei lasta voi millään laittaa kantamaan suuria tunteita herättäviä teemoja ja kehottaa olla kertomatta kenellekään.

Lapset ovat lojaaleja vanhemmalleen, ja kantavat herkästi vanhempiensa tunteita. 9-vuotiaalle on epäilemättä järkytys, mikäli omaa äitiä on kohdeltu kammottavilla tavoilla. Miksi sinun tarvitsisi kertoa lapsellesi kokemuksistasi? Sinä olet aikuinen ja tehtäväsi on rajata. Tehtäväsi on myös suojella lapsesi psykologista kehittymistä. Riittää, kun olet kertonut, että sinun ja isäsi välit eivät ole hyvät. Siinä kaikki. Et ole tilivelvollinen lapsellesi, eikä lapsesi ole velvollinen olemaan kuuntelijasi. Kuulostaa, että kokemuksesi vielä vaivaavat sinua, joten kehottaisin sinua keskustelemaan asiasta vielä jonkun ystävän/ ammattilaisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään, lapsi on vielä niin pieni. Mutta asia on edessä joskus, enkä tiedä mikä olisi hyvä ratkaisu.

Hyvä ratkaisu on elää sovussa lähiomaisten kanssa.

Minun äiti pettää joka ikisen lupauksensa ja toistuvasti valehtelee tärkeistäkin asioista. On usein humalassa vaikka paikalla on pieniä lapsia eikä kyseessä ole mitkään juhlat. Miten tällaisen ihmisen kanssa voi elää sovussa?

Tiukat ehdot että ei silloin tavata kun on juoma kekkerit menossa vaan ainoastaan silloin kun on korkki kiinni. 

Sepä se vain siinä, että kun pettää joka ikisen lupauksensa kuten kirjoitin. Ei noudata noita ehtoja koskaan. Olen monta kertaa joutunut heittämään hänet ulos kodistani.

up