Te, joiden lasten elämässä isovanhemmat ei ole mukana. Miten olette selittäneet asian lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Miksi se pitäisi selittää?

Siksi että lapsi kysyy onko minulla mummoa ja vaaria. Kysyy missä ne on. Kysyy miksi ne ei käy koskaan meillä. Ap

Aloituksessa oli perusteena monta mahdollista syytä, eikä selvinnyt mikä kyseessä. Kannattaa kertoa totuus vaikka se olisi syy, jossa ei ole vain yhtä osapuolta. Kyllä totuus jossain vaiheessa kuitenkin paljastuu. Nykyään mielipide erot vanhempien kanssa näyttää olevan pahin syy, mistä syystä välit poikki. Kysymys onkin siitä, että onhan se ikävää jos lapsi kertoo opelle ja kavereiden vanhemmille, että kyseessä ton tyyppiset syyt. Kyllä siinä vanhemmatkin joutuu melko huonoon valoon ja osoittautuu melko suvaitsemattomiksi jos syyt mielipide erot ja sillä lapsi eristetty tapaamasta omia isovanhempiaan.

Syyt meillä on isovanhempien alkoholismi ja asiaton käytös.

Ap

Mitä syyt lapsille kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Miksi se pitäisi selittää?

Siksi että lapsi kysyy onko minulla mummoa ja vaaria. Kysyy missä ne on. Kysyy miksi ne ei käy koskaan meillä. Ap

Aloituksessa oli perusteena monta mahdollista syytä, eikä selvinnyt mikä kyseessä. Kannattaa kertoa totuus vaikka se olisi syy, jossa ei ole vain yhtä osapuolta. Kyllä totuus jossain vaiheessa kuitenkin paljastuu. Nykyään mielipide erot vanhempien kanssa näyttää olevan pahin syy, mistä syystä välit poikki. Kysymys onkin siitä, että onhan se ikävää jos lapsi kertoo opelle ja kavereiden vanhemmille, että kyseessä ton tyyppiset syyt. Kyllä siinä vanhemmatkin joutuu melko huonoon valoon ja osoittautuu melko suvaitsemattomiksi jos syyt mielipide erot ja sillä lapsi eristetty tapaamasta omia isovanhempiaan.

Syyt meillä on isovanhempien alkoholismi ja asiaton käytös.

Ap

Alkoholismin ymmärtää, mutta miten nykypäivänä asiaton käytös määritellään eli onko mielipide erot siis keskusteltaessa nykypäivän asiaton käytös?

Tähän olen paljon törmännyt ystäviltä kuultuna, eikä mun mielestä ole reilu peruste lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Miksi se pitäisi selittää?

Siksi että lapsi kysyy onko minulla mummoa ja vaaria. Kysyy missä ne on. Kysyy miksi ne ei käy koskaan meillä. Ap

Missä iässä näitä kysymyksiä tulee? Meillä ei lapset ole koskaan osanneet tuollaisia kysellä, vaikka vanhin on jo 10v. Yleensä lapsi ei tee ongelmaa asiasta, joka ei ole ongelma, joten millaisen ongelman isovanhempien puutteesta olet osannut tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Miksi se pitäisi selittää?

Siksi että lapsi kysyy onko minulla mummoa ja vaaria. Kysyy missä ne on. Kysyy miksi ne ei käy koskaan meillä. Ap

Aloituksessa oli perusteena monta mahdollista syytä, eikä selvinnyt mikä kyseessä. Kannattaa kertoa totuus vaikka se olisi syy, jossa ei ole vain yhtä osapuolta. Kyllä totuus jossain vaiheessa kuitenkin paljastuu. Nykyään mielipide erot vanhempien kanssa näyttää olevan pahin syy, mistä syystä välit poikki. Kysymys onkin siitä, että onhan se ikävää jos lapsi kertoo opelle ja kavereiden vanhemmille, että kyseessä ton tyyppiset syyt. Kyllä siinä vanhemmatkin joutuu melko huonoon valoon ja osoittautuu melko suvaitsemattomiksi jos syyt mielipide erot ja sillä lapsi eristetty tapaamasta omia isovanhempiaan.

Syyt meillä on isovanhempien alkoholismi ja asiaton käytös.

Ap

Alkoholismin ymmärtää, mutta miten nykypäivänä asiaton käytös määritellään eli onko mielipide erot siis keskusteltaessa nykypäivän asiaton käytös?

Tähän olen paljon törmännyt ystäviltä kuultuna, eikä mun mielestä ole reilu peruste lasta kohtaan.

Minusta tuntuu, että haluat ymmärtää tahallasi väärin. Ei mielipide-erot ole tietenkään asiaton käytös vaan kyllä asiaton käytös tarkoittaa jotain ihan muuta.

Ap

Meillä asian kertomisen hoiti isä eli tämä meni sanomaan lapselle, että on sinulla mummi ja vaari, mutta kun äitisi ei halua olla kanssaan missään tekemisissä, niin sitten et saa sinäkään heitä tuntea.

Kerroin ettei kaikkia isovanhempia vaan kiinnosta olla mummoja ja pappoja, tämä riitti pienelle lapselle. Ei lapsi kyllä osannut kaivatakaan sellaista mitä ei ollut koskaan ollut.

Meillä meni miehen vanhempiin välit poikki 3 vuotta sitten, mies on vähän saanut paikkailtua välejä ja käy lastemme kanssa siel ehkä kaksi kertaa vuodessa kylässä, silloinkin itse soittaa ja ehdottaa vierailua, kun anoppi krokotiilinkyyneleet silmissään leikkii, ettei meitä ole olemassa. Sentään lapsille jaksaa hetken esittää olevansa ihana mummi. Ennen olimme viikottain tekemisissä ja jostain kumman syystä meidän lapset eivät ole koskaan asiaa ihmetelleet, että mitä tapahtui ja miksei enää isovanhemmat käy kylässä ym. Eivätkä he koskaan ihmettele, miksei äiti tule näille heidän harvinaisille kyläilyreissuilleen mukaan. Mulla taitaa olla omituiset lapset.

Meillä ei ole yhteyksiä yhteenkään isovanhempaan :( Appivanhemmilla pahoja psyykkisiä ongelmia ja asiatonta käytöstä myös lapsia kohtaan. Välit olleet poikki jo 6 vuotta. Mun vanhemmilla loppu kiinnostus eläköidyttyään. He ilmoittivat elävänsä vain itselleen nyt. Eivät kutsu edes kylään koskaan, vaikka minä kutsuin meille. Välit olleet poikki nyt 3 vuotta.

Lapsi suri kun kaveria tuli mummo hakemaan koulusta ja hänellä ei ole mummoa elämässään. Selitettiin se vaan niin, että he eivät ole sellaisia ihmisiä joita olisi hyvä pitää lapsen elämässä. Kaikilla ei käy niin hyvä tuuri että saisi kivat isovanhemmat. Jos olisin saanut valita, olisin minäkin halunnut lapselleni empaattiset ja lämminsydämiset isovanhemmat. Lapsi tyytyi tähän selitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asian kertomisen hoiti isä eli tämä meni sanomaan lapselle, että on sinulla mummi ja vaari, mutta kun äitisi ei halua olla kanssaan missään tekemisissä, niin sitten et saa sinäkään heitä tuntea.

Meilä asia meni niin päin että koska miehen vanhemmat eivät pitäneet minusta niin myös meidän yhteiset lapset oli ilmeisesti vain minun lapsia joita ei sitten hoidettu eikä mitenkään muistettu, kaikkia muita kyllä.

Tämä konkretisoitui anopin syntymäpäivillä kun takan reunalla oli kaikkien muiden lastenlasten kuvat mutta ei meidän lasten. Ja kyllä, lapset olivat vieneet koulukuvat anopille.

Lapsille olen sanonut että ketään ei voi isovanhemmaksi pakottaa ja että meillä nyt vaan on näin. Ovat ottaneet asian hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Miksi se pitäisi selittää?

Siksi että lapsi kysyy onko minulla mummoa ja vaaria. Kysyy missä ne on. Kysyy miksi ne ei käy koskaan meillä. Ap

Aloituksessa oli perusteena monta mahdollista syytä, eikä selvinnyt mikä kyseessä. Kannattaa kertoa totuus vaikka se olisi syy, jossa ei ole vain yhtä osapuolta. Kyllä totuus jossain vaiheessa kuitenkin paljastuu. Nykyään mielipide erot vanhempien kanssa näyttää olevan pahin syy, mistä syystä välit poikki. Kysymys onkin siitä, että onhan se ikävää jos lapsi kertoo opelle ja kavereiden vanhemmille, että kyseessä ton tyyppiset syyt. Kyllä siinä vanhemmatkin joutuu melko huonoon valoon ja osoittautuu melko suvaitsemattomiksi jos syyt mielipide erot ja sillä lapsi eristetty tapaamasta omia isovanhempiaan.

Syyt meillä on isovanhempien alkoholismi ja asiaton käytös.

Ap

Alkoholismin ymmärtää, mutta miten nykypäivänä asiaton käytös määritellään eli onko mielipide erot siis keskusteltaessa nykypäivän asiaton käytös?

Tähän olen paljon törmännyt ystäviltä kuultuna, eikä mun mielestä ole reilu peruste lasta kohtaan.

Jokainen aikuinen ymmärtänee mitä asiaton käytös tarkoittaa. Ei, ei ole kyse mielipide-eroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asian kertomisen hoiti isä eli tämä meni sanomaan lapselle, että on sinulla mummi ja vaari, mutta kun äitisi ei halua olla kanssaan missään tekemisissä, niin sitten et saa sinäkään heitä tuntea.

Meilä asia meni niin päin että koska miehen vanhemmat eivät pitäneet minusta niin myös meidän yhteiset lapset oli ilmeisesti vain minun lapsia joita ei sitten hoidettu eikä mitenkään muistettu, kaikkia muita kyllä.

Tämä konkretisoitui anopin syntymäpäivillä kun takan reunalla oli kaikkien muiden lastenlasten kuvat mutta ei meidän lasten. Ja kyllä, lapset olivat vieneet koulukuvat anopille.

Lapsille olen sanonut että ketään ei voi isovanhemmaksi pakottaa ja että meillä nyt vaan on näin. Ovat ottaneet asian hyvin.

Onpa harvinaisen typerää heiltä, että kostavat lapsille sen, että eivät pidä sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Miksi se pitäisi selittää?

Siksi että lapsi kysyy onko minulla mummoa ja vaaria. Kysyy missä ne on. Kysyy miksi ne ei käy koskaan meillä. Ap

Missä iässä näitä kysymyksiä tulee? Meillä ei lapset ole koskaan osanneet tuollaisia kysellä, vaikka vanhin on jo 10v. Yleensä lapsi ei tee ongelmaa asiasta, joka ei ole ongelma, joten millaisen ongelman isovanhempien puutteesta olet osannut tehdä?

Rehellisesti sanottuna kuulostaa vähän ihmeelliseltä, jos edes 10-vuotias ei ole tajunnut kysyä asiasta. Tai sitten ei vain kehtaa, mutta onko sekään hyvä?

Meillä lapsi kysyi minulta ensimmäisen kerran 2,5-vuotiaana, että äiti, kuka sun isi oli kun sä olit vauva. Eli kyllä hän ainakin ymmärsi yhden isovanhemman puuttumisen, vaikka en ollut koskaan millään tavalla tuonut asiaa esille.

Itse kertoisin pienelle lapselle aika pehmeän version, ei mitään karmivia yksityiskohtia. Esim, että mummi/ukki ei mun mielestä ole luotettava tai että on kohdellut minua huonosti ja siksi ei olla tekemisissä. Isompana jos kyselee niin sitten voi kertoa sen mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Miksi se pitäisi selittää?

Lapsi ei varmaan edes tiedä, kuka on hänen isänsä?

Vierailija kirjoitti:

Voi sanoa vain, että ne ei ole sillä tavalla hyviä ihmisiä, että voitaisiin tavata.

Hyvesignaloinnin mestaruuspokaali🏆

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään, lapsi on vielä niin pieni. Mutta asia on edessä joskus, enkä tiedä mikä olisi hyvä ratkaisu.

Hyvä ratkaisu on elää sovussa lähiomaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään, lapsi on vielä niin pieni. Mutta asia on edessä joskus, enkä tiedä mikä olisi hyvä ratkaisu.

Hyvä ratkaisu on elää sovussa lähiomaisten kanssa.

Minun äiti pettää joka ikisen lupauksensa ja toistuvasti valehtelee tärkeistäkin asioista. On usein humalassa vaikka paikalla on pieniä lapsia eikä kyseessä ole mitkään juhlat. Miten tällaisen ihmisen kanssa voi elää sovussa?

Miksi sellaista tarvii selittää mitä ei ole 😮 Jos joku kauemmin läsnä ollut johonka on kiintynyt häipyy yllättäen ja se näyttää ihmetyttävän niin silloinhan on paikallaan jotain syitä siihen esittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään, lapsi on vielä niin pieni. Mutta asia on edessä joskus, enkä tiedä mikä olisi hyvä ratkaisu.

Hyvä ratkaisu on elää sovussa lähiomaisten kanssa.

Minun äiti pettää joka ikisen lupauksensa ja toistuvasti valehtelee tärkeistäkin asioista. On usein humalassa vaikka paikalla on pieniä lapsia eikä kyseessä ole mitkään juhlat. Miten tällaisen ihmisen kanssa voi elää sovussa?

Tiukat ehdot että ei silloin tavata kun on juoma kekkerit menossa vaan ainoastaan silloin kun on korkki kiinni.