Miten ihmeessä suojaatte kotinne taaperolta?

Vanhempien tehtävä on tehdä ympäristöstä lapselle turvallinen tutkia.

Joo eri ikäkausina se tarkoittaa eri asioita ja meilläkin oli pitkään alakaapeissa vain muoviastioita, koska en saanut myöskää niitä lukittua.

Tuo vaihe ei kestä kauaa, joten ne lukkojen ruuvin reiät tai tarra liimat niissä kaapistoissa ei houkutelleet pitkällä tähtäimellä myöskään. Välttäkää tollasia.

Vierailija kirjoitti:

Keittiössä laatikoissa "lapsilukot" ettei esim. veitsien kanssa tule vahinkoja.

Koska taapero on koko ajan jomman kumman vanhemman silmälläpidon alaisena, niin aina kun hän menee koskemaan johonkin mihin ei saisi, niin ainakin tähän saakka on riittänyt snat "ei saa koskea" ja smalla katsekontakti lapseen. Hänellä nyt ikää melkein 2,5 vuotta ja kovin usein ei enää tarvitse kieltää, koska muistaa jo kielletyt asiat. 

Sitten on tiestysti hänen omat lelukorit, joissa saa tonkia ja touhuta niin paljon kuin haluaa, mutta leikkien lopuksi ja viimeistään illalla laitetaan "lelut nukkumaan" omille paikoilleen.

Hyvät vanhemmat. Monissa kodeissa on nykyään astianpesukone. Olettehan tietoisia, että aukivedettynä se voi olla pienelle lapselle vaarallinen? Tai oikeastaan kenelle tahansa, jos kompastuu sen lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki särkyvä ja terävät pois alakaapeista ja niistä mihin lapsi ylettyi.

Se oli helppoa, ja sai tonkia ja levittää, ilman jatkuvaa estelyä ja kieltoja.

Turhaa estää kun tee se tila turvalliseksi. Ja jos tavaraa on niin paljon ettei yläkaappeihin mahdu, heitä roskiin, sit sulla on liikaa rojua.

Tuossa mun vinkki. Turha tehdä siitä liian vaikeaa.

Toinen vaihtoehto on opettaa sana "ei" ja jatkaa normaalia elämää.

Mitenhän sitä ennen pysyttiinkin hengissä, vaikka pesuaineet oli alakaapeissa, roskiksissa ei ollut lukkoja, pistorasioissa tulppia jne?

Ilmeisesti meidät opetettiin tavoille.

Kas kun lapsille voi myös puhua.

Aina ei pysyttykään (hengissä).  Tosi moni lapsi vietiin kiireellä sairaalaan, kun oli syöty pesuainetta tai tehty muuta vastaavaa.  Joissakin maissa vanhempia alettiin valistaa lehdissä, radiossa ja TV:ssä. Sillä tavalla tieto levisi. Itse sain aikoinaan paljon hyödyllistä tietoa ruotsalaisesta perhelehdestä, joka yhtenään muistutti kodin ja ympäristön vaaroista. Osa oli sellaisia, ettei niitä itse osannut arvata.

Laita taapero häkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tehtävä on tehdä ympäristöstä lapselle turvallinen tutkia.

Joo eri ikäkausina se tarkoittaa eri asioita ja meilläkin oli pitkään alakaapeissa vain muoviastioita, koska en saanut myöskää niitä lukittua.

Tuo vaihe ei kestä kauaa, joten ne lukkojen ruuvin reiät tai tarra liimat niissä kaapistoissa ei houkutelleet pitkällä tähtäimellä myöskään. Välttäkää tollasia.

Joillain voi olla useita taaperoita, kun lapsia on monta. Silloin laatikoiden tutkimiskausi perheessä pitenee. Onhan ne reiät rumia, mutta ne saa kitattua piiloon, kun lapsilukot irroittaa. On myös sellaisia lukkoja, jotka vain sidotaan, mutta niistä ei jää jälkiä kaapistoon.

Meillä oli keittiön kuiva-ainekaappi ja laatikot lukittu, harjanvarsi oli lisäksi käytössä jonkin aikaa, kun laatikoissa oli siihen soveltuvat vetimet. Liesisuoja löytyi myös, eli sellainen ritilä, joka esti lasta kääntelemästä hellan ja uunin nupikoita. Liesisuoja oli helppo myydä, kun sitä ei enää tarvinnut, ja käytettynä sen hankinkin.

Vetimetön, mekanismilla toimiva keittiönkaapisto auttanee penkomisongelmaan, jos lapsi ei osaa avata laatikoita, joita pitää esim. vähän painaa, että aukeavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa ehtii siivoamaan, pesemään pyykkiä ja laittamaan ruokaa, jos kokoajan ollaan ulkona? :D Tätä aina ihmettelen, kun on näitä "kokoajan ulkoilevia".

Pyykkien laittaminen koneeseen ja kuivuriin ei kestä kauaa. Lajittelu esim. iltakylvyn aikaan samalla kun vahtii lasta. Kriittisten kohtien imurointi ja astianpesukoneen lataus myös nopeita. Siivous tehdään siis pienissä erissä sopivissa väleissä.

Ruokaa en kauheasti laittanut. Taaperolle pilttiä ja purupaloja hedelmistä, vihanneksista, leivästä. Itselle riitti kevyt lounas tai ulkona syöden vaikka kahvilasta jotain suolapalaa. Mies teki aina ruuan töistä tultuaan ja kävi yleensä kaupassa.

Jep, mutta näitä ei saa (ei saisi) jättää vahtimatta pyörimään. Meillä kärähti pyykkikone ja oonpa itsekin oppinut että kannattaa tosiaan olla kuuloetäisyydellä. 

Eli ei ulkoilla jos pyykätään. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ADHD lapsia teillä on?normaali lapsen saa ihan kasvattamalla ja opettamalla käyttäytymään normaalisti.

Tai no jos ei osaa kasvattaa..

Jos kaikki lapsen kanssa sujuu kuin tanssi, tuskin silloin tulee tänne avautumaan tai välttämättä edes selailemaan.

Eli varmaan avautujilla on nimenomaan näitä vähän haastavampia lapsukaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tehtävä on tehdä ympäristöstä lapselle turvallinen tutkia.

Joo eri ikäkausina se tarkoittaa eri asioita ja meilläkin oli pitkään alakaapeissa vain muoviastioita, koska en saanut myöskää niitä lukittua.

Tuo vaihe ei kestä kauaa, joten ne lukkojen ruuvin reiät tai tarra liimat niissä kaapistoissa ei houkutelleet pitkällä tähtäimellä myöskään. Välttäkää tollasia.

Joillain voi olla useita taaperoita, kun lapsia on monta. Silloin laatikoiden tutkimiskausi perheessä pitenee. Onhan ne reiät rumia, mutta ne saa kitattua piiloon, kun lapsilukot irroittaa. On myös sellaisia lukkoja, jotka vain sidotaan, mutta niistä ei jää jälkiä kaapistoon.

Meillä oli keittiön kuiva-ainekaappi ja laatikot lukittu, harjanvarsi oli lisäksi käytössä jonkin aikaa, kun laatikoissa oli siihen soveltuvat vetimet. Liesisuoja löytyi myös, eli sellainen ritilä, joka esti lasta kääntelemästä hellan ja uunin nupikoita. Liesisuoja oli helppo myydä, kun sitä ei enää tarvinnut, ja käytettynä sen hankinkin.

Vetimetön, mekanismilla toimiva keittiönkaapisto auttanee penkomisongelmaan, jos lapsi ei osaa avata laatikoita, joita pitää esim. vähän painaa, että aukeavat.

Meillä oli semmoiset lukot, jotka ruuvattiin kaappeihin ja laatikoihin sisäpuolelle. Niistä ei siis jäänyt mitään ikäviä jälkiä joista ois haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tehtävä on tehdä ympäristöstä lapselle turvallinen tutkia.

Joo eri ikäkausina se tarkoittaa eri asioita ja meilläkin oli pitkään alakaapeissa vain muoviastioita, koska en saanut myöskää niitä lukittua.

Tuo vaihe ei kestä kauaa, joten ne lukkojen ruuvin reiät tai tarra liimat niissä kaapistoissa ei houkutelleet pitkällä tähtäimellä myöskään. Välttäkää tollasia.

Joillain voi olla useita taaperoita, kun lapsia on monta. Silloin laatikoiden tutkimiskausi perheessä pitenee. Onhan ne reiät rumia, mutta ne saa kitattua piiloon, kun lapsilukot irroittaa. On myös sellaisia lukkoja, jotka vain sidotaan, mutta niistä ei jää jälkiä kaapistoon.

Meillä oli keittiön kuiva-ainekaappi ja laatikot lukittu, harjanvarsi oli lisäksi käytössä jonkin aikaa, kun laatikoissa oli siihen soveltuvat vetimet. Liesisuoja löytyi myös, eli sellainen ritilä, joka esti lasta kääntelemästä hellan ja uunin nupikoita. Liesisuoja oli helppo myydä, kun sitä ei enää tarvinnut, ja käytettynä sen hankinkin.

Vetimetön, mekanismilla toimiva keittiönkaapisto auttanee penkomisongelmaan, jos lapsi ei osaa avata laatikoita, joita pitää esim. vähän painaa, että aukeavat.

Meillä oli semmoiset lukot, jotka ruuvattiin kaappeihin ja laatikoihin sisäpuolelle. Niistä ei siis jäänyt mitään ikäviä jälkiä joista ois haittaa.

Juu, nimenomaan sisäpuolelle jäi reiät. Tän tyyppiset oli meillä: https://www.jollyroom.fi/lastentarvikkeet/lasten-turvallisuus/kodin-tur…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki särkyvä ja terävät pois alakaapeista ja niistä mihin lapsi ylettyi.

Se oli helppoa, ja sai tonkia ja levittää, ilman jatkuvaa estelyä ja kieltoja.

Turhaa estää kun tee se tila turvalliseksi. Ja jos tavaraa on niin paljon ettei yläkaappeihin mahdu, heitä roskiin, sit sulla on liikaa rojua.

Tuossa mun vinkki. Turha tehdä siitä liian vaikeaa.

Toinen vaihtoehto on opettaa sana "ei" ja jatkaa normaalia elämää.

Mitenhän sitä ennen pysyttiinkin hengissä, vaikka pesuaineet oli alakaapeissa, roskiksissa ei ollut lukkoja, pistorasioissa tulppia jne?

Ilmeisesti meidät opetettiin tavoille.

Kas kun lapsille voi myös puhua.

Kaikki ei pysynyt, voit vaikka katsoa tapaturmatilastoista miten paljon vähemmän lapsille nykyään sattuu tapaturmia kuin jokunen vuosikymmen sitten. Ja toiset teki jo silloin ennen kotinsa turvalliseksi, eikä jättänyt vaarallisia aineita ja tavaroita lasten ulottuville, siis ne jotka halusi pitää lapsensa hengissä.

Älä stressaa.

Äläkä tavaa niitä pelottavia tilastoja.

En kuullut yhdenkään lapsen syöneen pesuainetta ja muulla kauhistelemallasi välinpitämättömyydellä loukkaantuneen tai kuolleen.

Katsos kun lapset todella ymmärtävät puhetta, isot paimentavat pieniä.

Silti elämä oli värikästä ja vauhdikasta.

Sääliksi käy nykylapsia, jotka istuvat kypärä päässä lääppimässä tablettia, samalla kun hysteeriset äidit kyttäävät toisiaan ja tehtailevat LASUJA.

Ihan oikeesti. Milloin olette viimeksi nähneet lasten kiipeilevän puissa, plutaamassa joessa tai edes laskemassa jäämäkeä tai roikkumassa mattotelineillä?

Luovuus on nolla. Samoin fyysinen kunto.

"Milloin olette viimeksi nähneet lasten kiipeilevän puissa, plutaamassa joessa tai edes laskemassa jäämäkeä tai roikkumassa mattotelineillä?"

Joka päivä näitä näen ihan omalla pihallani kun omat ja naapurien lapset keskenään leikkivät. Toki riippuen vuodenajasta.

Missä ihmeessä sinä asut? Keskellä metsää kai missä ei ketään muita ole. Outo.

No kyllä ainakin meillä päin on sanotaan reilun kymmenen viime vuoden aikana vähentyneet tosi paljon ulkona leikkivät lapset. Jotkut lapset on selvästi pakotettu ulos ja nyhjöttävät sitten puhelimella jossain. Edes vanhempiensa kanssa ei näe juurikaan pikkulapsia puistoissa. 

eri

mikset paa niitä tavaroita ylähyllyille  niin ei lapsi ylety niihin

Mua aina naurattaa, kun joku kertoo, että kasvatuksesta se vain on kiinni.

Niin mäkin luulin, kunnes meidän neljäs lapsi syntyi. :D

Kolme ensimmäistä oli enemmän ja vähemmän rauhallista sorttia. En muista että meillä olisi ollut mitään muita turvajuttuja, kuin turvaportit ja parissa terävässä kulmassa kulmasuojat. Pesuaineet, paristot ja terävät veitset ja muut potentiaalisesti vaaralliset jutut tietysti ylhäällä, mutta mun mielestä aika sellaista normimeininkiä.

Kuopuksen aikana onkin sitten hankittu suojat pistorasioihin, kulmiin, kaappeihin lapsilukkoja, kaikki ovenkahvat nostettu pystyyn, jotta hän ei pääse livahtamaan kaikkiin huoneisiin ja tietenkin vielä vahdimme häntä parhaamme mukaan. Olemme silti soittaneet muutaman kerran myrkytystietokeskukseen, on käyty tarkistuttamassa hampaita kun on naamansa johonkin lyönyt juostessaan, on liimattu vekkiä ja muuta sellaista. Kyllä hänellekin on opetettu sanaa 'EI', mutta hän on vain aivan eri tyyppinen kuin sisaruksensa. En uskoisi häntä saman sisarusparven lapseksi, ellen olisi häntä itse synnyttänyt ja ellei hän olisi ulkoisesti samasta muotista kuin isommat sisarukset. Tämä neljäs opetti minulle, että lapsia voi kasvattaa toki, mutta aivan jokainen heistä on yksilö. Ihan hävettää, miten ennen vain kuvittelin olevani niin hyvä kasvattamaan lapsia, kun muiden lapset kohelsi ja härväsi kun omani olivat rauhallisia ja "kilttejä".

Tämä meidän kuopus on aina ollut liikkuvainen tyyppi, hän oppi 9kk iässä kävelemään, juoksemaan ja kiipeämään ennen kuin ehti täyttää 10kk. Luistelun alkeet oppi kaksi vuotiaana, pyöräilemään ilman apupyöriä kolme vuotiaana. Ei siis olla pidetty häntä pumpulissa, mutta vaaranpaikkojen mahdollisuutta on ollut pakko pienentää, riskejä ei saa täysin nolliin, mutta olemme yrittäneet minimoida niitä parhaamme mukaan. Joku voisi sanoa, että lapsilukot ja muut on laiskojen ihmisten hommaa, mutta mun mielestä on ehdottomasti parempi, ettei lapsi joudu kuuntelemaan koko päivää 'älä' ja 'ei' sanoja. Siitä tulee vain negatiivinen kierre. Mekin olemme hiljalleen voineet luopua lähes kaikista lapsilukoista nyt kun tyttö on neljä vuotias. Edelleenkin hän on vilkas ja nopeatempoinen lapsi, jolla on vahva tahto, mutta nykyään hän on jo sen ikäinen, että hänelle voi selittää miksi jokin asia on kiellettyä.

Haha LOL vai et jaksa. Kuule sun pitää jaksaa sitä vielä semmoset 18 vuotta lisää.

Mites ajattelit niinku? Mitä teit kakrun jos et jaksa hoitaa sitä.

Sido ne kaapit kiinni, joihin taaperolla ei ole lupa mennä. Ja anna joku esine silloin tällöin tutkittavaksi, esim 1 kauha kun teet ruokaa, 3 pyykkipoikaa, kun laitat pyykkejä jne.

Joo, on hankala availla sidottuja ovia, mutta paljon helpompaa kuin keräillä kamat monta kertaa päivässä lattioilta.

Mä suojaan kotini taaperoilta lukossa olevalla ovella, itse pysyn sisällä. Ikkunoistakaan taaperot ei pääse sisälle kun ne on niin korkealla. Huh.

Idalia kirjoitti:

Mua aina naurattaa, kun joku kertoo, että kasvatuksesta se vain on kiinni.

Niin mäkin luulin, kunnes meidän neljäs lapsi syntyi. :D

Kolme ensimmäistä oli enemmän ja vähemmän rauhallista sorttia. En muista että meillä olisi ollut mitään muita turvajuttuja, kuin turvaportit ja parissa terävässä kulmassa kulmasuojat. Pesuaineet, paristot ja terävät veitset ja muut potentiaalisesti vaaralliset jutut tietysti ylhäällä, mutta mun mielestä aika sellaista normimeininkiä.

Kuopuksen aikana onkin sitten hankittu suojat pistorasioihin, kulmiin, kaappeihin lapsilukkoja, kaikki ovenkahvat nostettu pystyyn, jotta hän ei pääse livahtamaan kaikkiin huoneisiin ja tietenkin vielä vahdimme häntä parhaamme mukaan. Olemme silti soittaneet muutaman kerran myrkytystietokeskukseen, on käyty tarkistuttamassa hampaita kun on naamansa johonkin lyönyt juostessaan, on liimattu vekkiä ja muuta sellaista. Kyllä hänellekin on opetettu sanaa 'EI', mutta hän on vain aivan eri tyyppinen kuin sisaruksensa. En uskoisi häntä saman sisarusparven lapseksi, ellen olisi häntä itse synnyttänyt ja ellei hän olisi ulkoisesti samasta muotista kuin isommat sisarukset. Tämä neljäs opetti minulle, että lapsia voi kasvattaa toki, mutta aivan jokainen heistä on yksilö. Ihan hävettää, miten ennen vain kuvittelin olevani niin hyvä kasvattamaan lapsia, kun muiden lapset kohelsi ja härväsi kun omani olivat rauhallisia ja "kilttejä".

Tämä meidän kuopus on aina ollut liikkuvainen tyyppi, hän oppi 9kk iässä kävelemään, juoksemaan ja kiipeämään ennen kuin ehti täyttää 10kk. Luistelun alkeet oppi kaksi vuotiaana, pyöräilemään ilman apupyöriä kolme vuotiaana. Ei siis olla pidetty häntä pumpulissa, mutta vaaranpaikkojen mahdollisuutta on ollut pakko pienentää, riskejä ei saa täysin nolliin, mutta olemme yrittäneet minimoida niitä parhaamme mukaan. Joku voisi sanoa, että lapsilukot ja muut on laiskojen ihmisten hommaa, mutta mun mielestä on ehdottomasti parempi, ettei lapsi joudu kuuntelemaan koko päivää 'älä' ja 'ei' sanoja. Siitä tulee vain negatiivinen kierre. Mekin olemme hiljalleen voineet luopua lähes kaikista lapsilukoista nyt kun tyttö on neljä vuotias. Edelleenkin hän on vilkas ja nopeatempoinen lapsi, jolla on vahva tahto, mutta nykyään hän on jo sen ikäinen, että hänelle voi selittää miksi jokin asia on kiellettyä.

Sama kokemus täällä. Tosin tää vauhtipää on meidän toinen lapsi ja viimeiseksi jää. Esikoisen kohdalla ihmettelin, miten toiset antaa lastensa piirtää seiniin tai tehdä muita tuhoja. Hän oli semmoinen lapsi joka uskoi kun sanottiin, eikä hänelle tullut edes mieleen että muuallekin voisi piirtää kuin paperiin. Toki taaperona oli se laatikoidenkaiveluvaihe, mutta esim lieden nupit sai olla ihan rauhassa ja laatikoistakin riitti se sallittu jossa oli joitain muovirasioita. Sitten tuli tää kuopus, joka oli ja on käsittämättömän kiinnostunut aivan kaikesta ja kaikkea pitää kokeilla. Edelleen 5-vuotiaana hän kyllä keksii kaikenlaista, mut nyt sentään yleensä on joku järki niissä jutuissa ja uskoo kun kielletään.

Pari kertaa  kersalle näpeille, kun menee  kiellettyyn paikkaan ja "ei" sanakin on olemassa

Jos ei pentu ala tottelemaan jollain viidennellä kieltokerralla vaan käsi vetää kukkaruukkua typerän virneen saattelemana tyyliin en minä usko, niin hieman kun vitsalla hivauttaa niin alkaa räkänokka lopettamaan. Siinäpä murjottaa jos ei usko puhetta. Eihän kaikki ole tällaisia, onhan niitä normaaliakin lapsia, mutta myös häiriintyneitä. Ei niihin pelkkä puhe auta.

Aloitus puistattaa. Miksi pitäisi suojata koti taaperolta? Ihme ajatus! En edes tajunnut neljän taaperoni kanssa, että koti pitäisi suojata! Voi pyhä jysäys näitä nykyisiä äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Taas Täydelliset kasvattajat saavat jonkun 1-vuotiaan lopettamaan kaapin tutkimisen sillä että sanovat ei :D

Mä oon laittanu keittiön vetolaatikoihin pitkän kenkälusikan ettei niitä saa auki. Muita kaappeja saa katsella. Ei ole mieltä ylentävää samoja tavaroita nostaa takaisin jatkuvasti mutta ei tää loputtomiin kestä.

Takka on myös hyvin kiinnostava. Siihen ei kuitenkaan koskaan saa koskea. Kiellän ja vien lapsen pois sen luota. Esikoinen on 2v eikä hän enää koske takkaan, en muista koska hän oppi. Mutta uskoisin että tämä oppii ajallaan myös. Vaatii toistoja ja hermoja ja silmiä selkään :)

Saithan sinäkin oppimaan, että takkaan ei kosketa. Ihan samalla periaatteella ne kaapitkin opetetaan. Toistoja, hermoja, kärsivällisyyttä, läsnäoloa.

Onneksi silloin ei ollut tämmöistä somea, kun piti omia kasvattaa. Nykyään tuntuu, että some/puhelin on monille tärkeämpi kuin lapsen kasvattaminen. Sitten vielä työnnetään lapsellekin laite kouraan ja laite hoitaa "kasvatuksen".