Pojallani on vaikea masennus sekä anoreksia ja tuntuu, että keskitytään hoitamaan vain masennusta koska 14v pojan anoreksia vain on jotain

Surullista. Anoreksia on hengenvaarallinen sairaus. Hyvä että sentään sinä olet tunnistanut sen. Voisko apua saada vaikka Syli ry:n kautta jos terveydenhuollossa ei ymmärretä?

Vierailija kirjoitti:

Surullista. Anoreksia on hengenvaarallinen sairaus. Hyvä että sentään sinä olet tunnistanut sen. Voisko apua saada vaikka Syli ry:n kautta jos terveydenhuollossa ei ymmärretä?

Kiitos. Olen aika paljon koettanut hakea apua Googlella kun sh, jonka luona poika käy keskustelemassa keskittyy tosiaan enemmän tuohon masennukseen. Että olethan syönyt lääkkeesi mutta ei, että oletko syönyt. 

Aloittaja

Onpa todella kurja tilanne. Kokeilisin hakea apua Syömishäiriöliitosta. Monesti asiaan keskittyneillä järjestöillä on huomattavasti parempi ammattitaito, kuin perusterveyshuollosta löytyy.

https://syomishairioliitto.fi/

Voimia sinulle ja pojalle vaikeaan tilanteeseen, toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Olen itse entinen anorektikko ja nähnyt siis myös sen, kuinka raskasta sairastaminen lähipiirille on. Siksi toivotan sinulle kovasti voimia. Olisiko sun mahdollista jutella sen sairaanhoitajan kanssa tilanteesta tai pyytää pojallesi sairaanhoitajan vaihtoa? Itse olen ainakin saanut vaihdettua työntekijää halutessani. Anoreksian hoito on vaikea laji, eikä kaikilla hoitajilla ole siihen valitettavasti riittävää osaamista. Aiheen väistely voi siis kertoa siitäkin, ettei tiedetä, kuinka kohdata syömishäiriöpotilas.

Anoreksia on mielenterveyden häiriö ja psykoterapeuttisista hoitoa.

Älä jaksa. Syömishäiriöitä esiintyy joka neljännellä pojalla.

Meidän perheessä myös poika 30 vuotta .Vaikeasti sairas anorektikko .Emme voi muuta kuin katsoa sivusta kuinka hän kuihtuu.Ei suostu hoitoon, menetti työpaikan ja elää erakkona .Vanhemmat eivät voi auttaa eikä suostu mihinkään vaikutukseen ulkopuolelta. 

Miten nuori ihminen yhtäkkiä muuttaa kurssia ja ei suostu keskustelemaan asiasta. 

Miten häntä sitten pitäisi sinusta hoitaa? 

Vain naisilla voi olla anoreksia.

Kyllä nykyään aika hyvin ymmärretään, että anoreksia voi olla kellä vaan ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ei poikasi ole ensimmäinen anorektikko poika. 

Tässä ketjussa voisi useampi mennä hakemaan hoitoa himoonsa purkaa kaikki paha olo jonkun tuntemattoman heikossa hetkessä olevan niskaan. Mikä teitä vaivaa?

Toisaalta voi olla että masennus on juurisyy pahaan oloon ja yrittävät hoitaa sitä, siinä toivossa että syömishäiriökin laantuu.  Tunnen ainakin kolme tervehtynyttä anoreetikkoa, sanon tämän rohkaisuksi. Siitä tervehdytään myöskin, iltapäivälehdet vain kirjoittavat niistä jotka eivät.  Älä lannistu, etsi apua ja malta odottaa jos mikään ei muutu hetkessä. Ihan tavallisessakin terapiassa, jossa ei ole mitään suuria uhkia,  käydään useimmiten ainakin vuosi.

Syömishäiriöhän on vaan addiktiivista toimintaa johon sitä pahaa oloa yritetään paeta. Usein taustalla myös persoonallisuushäiriötä kuten epävakaa mutta ei sellaista noin nuorella lähdetä vielä diagnosoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa voisi useampi mennä hakemaan hoitoa himoonsa purkaa kaikki paha olo jonkun tuntemattoman heikossa hetkessä olevan niskaan. Mikä teitä vaivaa?

Ei kannata edes yrittää ymmärtää, ovat sairaita. Jotain on mennyt jo kauan sitten pahasti pieleen näillä

Meillä on kaikki hoito suomessa niin näennäistä. Ihmisillä on nimikkeitä mutta ei mitään osaamista. Tuttua on, että syömishäiriötä ei noteerata eikä kehonkuvan ongelmia vaan hoidetaan masennusta. Monesti vielä masennuslääkitys pahentaa häiriötä ja pakonomaista, neuroottista ja addiktiivista toimintaa sen ympärillä. Masennus voi johtua ihan pelkästään siitäkin, että poika ei saa ruuasta tarvitsemaansa energiaa ja vitamiineja. Hän voi olla vaikeasti aliravittu ja aneeminen ja hänen vointinsa on siksi apaattinen mitä monesti pidetään masennuksena, mutta ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta voi olla että masennus on juurisyy pahaan oloon ja yrittävät hoitaa sitä, siinä toivossa että syömishäiriökin laantuu.  Tunnen ainakin kolme tervehtynyttä anoreetikkoa, sanon tämän rohkaisuksi. Siitä tervehdytään myöskin, iltapäivälehdet vain kirjoittavat niistä jotka eivät.  Älä lannistu, etsi apua ja malta odottaa jos mikään ei muutu hetkessä. Ihan tavallisessakin terapiassa, jossa ei ole mitään suuria uhkia,  käydään useimmiten ainakin vuosi.

Juuri näin. Jos on jo saatu yhteys nuorten psykiatriseen hoitajaan (ja hänen kauttaan nuorisopsykiatriin), niin kannattaa luottaa ammattilaiseen. Vai onko hoito tk:n vai psykiatrian polin kautta?

Anoreksiaa ei välttämättä osata hoitaa. Otetaan labraa, nähdään, että kaikki veriarvot eivät ole viitearvoissa, mutta ei ymmärretä, mitä se tarkoittaa tärkeiden elintoimintojen kannalta , tai siis ei ymmärretä edes näiden asioiden syy-yhteyttä. Lisäksi jo masennus itsessään voi olla hoitavalle henkilölle itselleen niin ahdistava tila, että kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä enää käsittelemään anoreksiaa siinä ohella. Senpä takia jomman kumman sairauden käsittely suljetaan hoidossa ulos. Hoitaja saattaa myös esittää toiveen, että puhutaan jostakin muusta, kuin masennuksesta tai anoreksia oireista. Silloin tosin hoidetaan jo hoitajaa, ei potilasta, niinkuin tarkoitus olisi.

Vierailija kirjoitti:

Anoreksiaa ei välttämättä osata hoitaa. Otetaan labraa, nähdään, että kaikki veriarvot eivät ole viitearvoissa, mutta ei ymmärretä, mitä se tarkoittaa tärkeiden elintoimintojen kannalta , tai siis ei ymmärretä edes näiden asioiden syy-yhteyttä. Lisäksi jo masennus itsessään voi olla hoitavalle henkilölle itselleen niin ahdistava tila, että kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä enää käsittelemään anoreksiaa siinä ohella. Senpä takia jomman kumman sairauden käsittely suljetaan hoidossa ulos. Hoitaja saattaa myös esittää toiveen, että puhutaan jostakin muusta, kuin masennuksesta tai anoreksia oireista. Silloin tosin hoidetaan jo hoitajaa, ei potilasta, niinkuin tarkoitus olisi.

Tuollaisen hoitajan paikka on sitten jollain muulla erikoisalalla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaikki hoito suomessa niin näennäistä. Ihmisillä on nimikkeitä mutta ei mitään osaamista. Tuttua on, että syömishäiriötä ei noteerata eikä kehonkuvan ongelmia vaan hoidetaan masennusta. Monesti vielä masennuslääkitys pahentaa häiriötä ja pakonomaista, neuroottista ja addiktiivista toimintaa sen ympärillä. Masennus voi johtua ihan pelkästään siitäkin, että poika ei saa ruuasta tarvitsemaansa energiaa ja vitamiineja. Hän voi olla vaikeasti aliravittu ja aneeminen ja hänen vointinsa on siksi apaattinen mitä monesti pidetään masennuksena, mutta ei sitä ole.

Juuri näin. Ap:n pojan tapauksessa on päivänselvää ettei sh:n ammattitaito riitä syömishäiriön hoitamiseen. Kannattaa etsiä vaikka kiven alta syömishäiriön hoitoon erikoistunut psykoterapeutti ja hakea kelakorvattavuutta. Terapeutti voi olla mistäpäin Suomea tahansa kunhan on ammattitaitoinen. Tapaamiset onnistuvat myös etäyhteyksin. Ota yhteyttä myös alan järjestöön että saat vertaistukea ja tietoa. Tsemppiä ap!

Anoreksia on todella vaikea hoitaa. Itse anorektikkona olisin kaivannut sellaista oman tahtista hoitoa. Anoreksian taustalla on usein trauma tai turvattomuuden tunne. Teini-ikä tuo isoja muutoksia ja ainoa asia mitä voit kontrolloida on syöminen ja paino ja pitää nimenomaan keskittyä siihen turvallisuuden tunteen rakentamiseen. Juttelu psyk.hoitajan kanssa ei riitä ja osastolla oleminen voi olla traumaattista ellei ole osasto, jossa oikeasti osataan hoitaa syömishäiriöitä. Jokaisessa psykiatrisessa sairaalassa ei Suomessa osata. Syli ry:ltä kannattaa pyytää neuvoa ja tukea. On tärkeää, että pojallesi löytyisi terapeutti johon poika luottaa ja joka on aidosti turvallinen ja ymmärtää minkälaista apua sinun poikasi tarvitsee parantuakseen.