Pentulive Marraskuu 2022 Shiba Inut Official <3

Hyvä että pentulivessä on erilaisia rotuja. Toivottavasti pistää koiranhankintaa harkitsevat tajuamaan ettei ulkonäkö ole ensijainen valintaperuste, esim. paljon aktiviteettiä tarvitsevaa haukkuherkkää metsästyskoiraa ei kannata hankkia pikkuyksiöön vaikka se olisi kuinka söpö.

Onko jokin vaikeus antaa linkki ?Aloituksesta en hoxaa minne.

Vierailija kirjoitti:

Onko jokin vaikeus antaa linkki ?Aloituksesta en hoxaa minne.

ei voi opetella käyttämään googlea?

Vierailija kirjoitti:

Onko jokin vaikeus antaa linkki ?Aloituksesta en hoxaa minne.

On linkattu tänne useita kertoja. Ja jos laitat Googleen "pentulive", ensimmäinen hakutulos vie sinut oikeaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ja klikkasin itseni randomisti noin reilun tunnin kohdalle Pentulivessä (siis taaksepäin). Möpsö ärähti pennulle, joka vinkaisi ja lähti mönkimään tiehensä. 

Joo, minäki menin kelaan taaksepäin ja näin, kun Möpsö kirputti ja "näpersi" Piki mustikkaa, se vinku ja lähti meneen, tämän mä ymmärtäisin, jos pentu olis vanhempi, ja varmaan tällänen kirputtaminen tuntuu hyvältä, sit kun on vähä vielä kasvettu, ymmärtääkö muka näin pieni pentu, että tällänen näpertäminen,on emolta hellyyden osotusta, en nyt tarkoita mitään pahaa Möpsöä kohtaan💕 ihan hyvin se muuten pentuja hoitaa, tästä mä vaan en tykkää, kun tuntuu että pennut saa kipeetä, tästä kirputtamisesta, jos ne tykkäis, niin eikai ne lähtis siitä vinkuen pois

Pentuihin ei satu. Ne vinkuvat ihan joka asiasta koska se on niiden ainoa ääni tällä hetkellä. Ne myös luontaisesti alistuvat äidilleen ja lepyttelevät tätä, siihen kuuluu mm. vinkuminen ja pois kääntyminen/siirtyminen.

Koirilla ei ole mitään aikataulua, että jaahas pennut on tänään 21 päivää vanhoja, tänään alan tehdä niille asiaa X. Ne vain menevät vaistojensa mukaan. Koirilla on tunteet mutta ne eivät tunteile. Pennuille ei tule emon touhuista paha mieli koska koirat eivät yksinkertaisesti mieti asiaa noin.

Syntymäpäivä chat 12-13, 🙂 ja kiinteän ruuan maistutusta( kirjotetaankohan se noin )

Äsken Möpsöllä oli luu ja se murisi lähestyneelle pennulle. Pentu uskoi eikä mitään rähinää tullut. Tämän jälkeen imetti rauhassa ja yksi pennuista kävi luun päälläkin eikä mitään konfliktia ollut.

Pennut siis alkavat päästä jyvälle siitä mitä äidin signaalit tarkoittavat. Ja toisaalta Möpsö ei ole mikään raivopää joka kurmuuttaisi niitä siellä joka inahduksesta.

Näen aivan tavallisen, normaalin koiraemon. Jos on liian herkkä tällaiseen, miten te selviätte arkielämästä ylipäätään? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ja klikkasin itseni randomisti noin reilun tunnin kohdalle Pentulivessä (siis taaksepäin). Möpsö ärähti pennulle, joka vinkaisi ja lähti mönkimään tiehensä. 

Joo, minäki menin kelaan taaksepäin ja näin, kun Möpsö kirputti ja "näpersi" Piki mustikkaa, se vinku ja lähti meneen, tämän mä ymmärtäisin, jos pentu olis vanhempi, ja varmaan tällänen kirputtaminen tuntuu hyvältä, sit kun on vähä vielä kasvettu, ymmärtääkö muka näin pieni pentu, että tällänen näpertäminen,on emolta hellyyden osotusta, en nyt tarkoita mitään pahaa Möpsöä kohtaan💕 ihan hyvin se muuten pentuja hoitaa, tästä mä vaan en tykkää, kun tuntuu että pennut saa kipeetä, tästä kirputtamisesta, jos ne tykkäis, niin eikai ne lähtis siitä vinkuen pois

Ei eläimiä pidä inhimillistää, saa omalle lemmikille tietysti leperrellä ja pitää leikkikaluna, mutta oikeasti ei niillä ole tunteita että emo osoittaisi hellyyttä tai pentu pahoittaisi mielensä, vaistojen varassa toimivat, tosiasia jolle ei mitään voida eikä tietysti tarvitsekaan, eläimet ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat. 

Eläimillä on tunteet ja mielihyvän tuntemista on tutkittu.

"Perustunteita nisäkkäillä ovat esimerkiksi ilo, suru ja pelko. Myös linnuilta on löydetty samankaltaisia tunteita. Suru on menetys itse kullekin. Sitä kokevat erityisesti ne eläimet, jotka elävät kiintymyssuhteessa. Kun eläin on kiintynyt johonkin yksilöön ja menettää sen, on se tyypillinen surutilanne. Sioilla on taas tonkimisen ja pureskelun tarve. Näiden tarpeiden puuttuminen aiheuttaa turhautumisen tunteen ja se on kroonisen stressin lähde."

"Vainion oman ryhmän tutkimus vahvisti, että myös koirilla oksitosiini on ratkaisevassa roolissa, kun koira kiintyy omistajaansa.”Rakkauden ja kiintymyksen tunteet ylittävät lajirajat. Koira rakastaa ihmistään yhtä lailla kuin ihminen koiraansa.”

Eläimillä on tunteita.

Ei ihmisilläkään ole vain reaktioita omiin lapsiinsa. Nisäkkäillä erittyy aivan samoja hormoneja lasten saannin yhteydessä, niin ihmisillä kuin koirillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ja klikkasin itseni randomisti noin reilun tunnin kohdalle Pentulivessä (siis taaksepäin). Möpsö ärähti pennulle, joka vinkaisi ja lähti mönkimään tiehensä. 

Joo, minäki menin kelaan taaksepäin ja näin, kun Möpsö kirputti ja "näpersi" Piki mustikkaa, se vinku ja lähti meneen, tämän mä ymmärtäisin, jos pentu olis vanhempi, ja varmaan tällänen kirputtaminen tuntuu hyvältä, sit kun on vähä vielä kasvettu, ymmärtääkö muka näin pieni pentu, että tällänen näpertäminen,on emolta hellyyden osotusta, en nyt tarkoita mitään pahaa Möpsöä kohtaan💕 ihan hyvin se muuten pentuja hoitaa, tästä mä vaan en tykkää, kun tuntuu että pennut saa kipeetä, tästä kirputtamisesta, jos ne tykkäis, niin eikai ne lähtis siitä vinkuen pois

Ei eläimiä pidä inhimillistää, saa omalle lemmikille tietysti leperrellä ja pitää leikkikaluna, mutta oikeasti ei niillä ole tunteita että emo osoittaisi hellyyttä tai pentu pahoittaisi mielensä, vaistojen varassa toimivat, tosiasia jolle ei mitään voida eikä tietysti tarvitsekaan, eläimet ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat. 

Eläimillä on tunteet ja mielihyvän tuntemista on tutkittu.

"Perustunteita nisäkkäillä ovat esimerkiksi ilo, suru ja pelko. Myös linnuilta on löydetty samankaltaisia tunteita. Suru on menetys itse kullekin. Sitä kokevat erityisesti ne eläimet, jotka elävät kiintymyssuhteessa. Kun eläin on kiintynyt johonkin yksilöön ja menettää sen, on se tyypillinen surutilanne. Sioilla on taas tonkimisen ja pureskelun tarve. Näiden tarpeiden puuttuminen aiheuttaa turhautumisen tunteen ja se on kroonisen stressin lähde."

"Vainion oman ryhmän tutkimus vahvisti, että myös koirilla oksitosiini on ratkaisevassa roolissa, kun koira kiintyy omistajaansa.”Rakkauden ja kiintymyksen tunteet ylittävät lajirajat. Koira rakastaa ihmistään yhtä lailla kuin ihminen koiraansa.”

Eläimillä on tunteita.

Ei ihmisilläkään ole vain reaktioita omiin lapsiinsa. Nisäkkäillä erittyy aivan samoja hormoneja lasten saannin yhteydessä, niin ihmisillä kuin koirillakin.

Eläimillä on tunteet mutta ne eivät tunteile.

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian herkkä tällaiseen, miten te selviätte arkielämästä ylipäätään? :D

Tällaiset kommentit on aivan turhaa muiden pilkkaamista ja oman itsen ylentämistä. Mielestäni herkkyys kertoo vain ihmisten empatiasta, että haluaisi puuttua tilanteeseen, joka tulkitaan vaarallisena. Ei koirien kasvatustapoja voi kukaan ennalta tietää, jollei siihen ole tutustunut. Monelle tämä on uutta, joten tottakai se herättää keskustelua ja hämmästelyä. Ja hyvä, että herättää. Kun vain pysyisi asiallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiranpennuilla ei ole vielä tuossa iässä hampaita, sori. Eli Möpsön rähinä ei selity sillä, että muksut purisivat tissistä.

Kyllä niillä on kova imu. Kun roikutaan nännistä, siten että nänni kiertyy kipeästi, häviäisi hymy Jeesuksenkin äidin kasvoilta. Miksei muka sitten koiralta? Ihmisellä ovat kädet ja suu, jolla antaa palautetta ja kieltää tekemästä niin.

Tissit on sitä varten, että niitä imetään. Kyllä ne tuossa vaiheessa sen kestää.

Akkahan joutui keskeyttämään imettämisen etuajassa, koska Akalle tuli paha kalsiumpuutos/kohtaus imettämisestä.

Niin joutui keskeyttämään imettämisen, mutta se ei liity mitenkään siihen, että sillä kävisi tisseihin kipeästi mistä tässä oli kyse.

Mielestäni ylitulkinta ja yliherkkyys pelkän tv-kuvan perusteella voi olla asiatonta ja vaarallista, jos levitetään ja intetään omaa virheellistä tulkintaa muille. Muut voivat saada virheellisen käsityksen.

Toki on aina hyvä osoittaa empatiaa, arvostaa muita omassa elämässä ja osoittaa sitä nyt erityisesti Möpsölään.

Vierailija kirjoitti:

Koiranpennuilla ei ole vielä tuossa iässä hampaita, sori. Eli Möpsön rähinä ei selity sillä, että muksut purisivat tissistä.

Ootko imettänyt hampaatonta vauvaa ja saanut tuntea mitä ikenillä saa aikaan kun tissiä natustaa? Tossa 3-4 viikkosena koiralle naskalit tulevat ja sitäkin ennen kovat ikenet.

Vierailija kirjoitti:

Pentuihin ei satu. Ne vinkuvat ihan joka asiasta koska se on niiden ainoa ääni tällä hetkellä. Ne myös luontaisesti alistuvat äidilleen ja lepyttelevät tätä, siihen kuuluu mm. vinkuminen ja pois kääntyminen/siirtyminen.

Koirilla ei ole mitään aikataulua, että jaahas pennut on tänään 21 päivää vanhoja, tänään alan tehdä niille asiaa X. Ne vain menevät vaistojensa mukaan. Koirilla on tunteet mutta ne eivät tunteile. Pennuille ei tule emon touhuista paha mieli koska koirat eivät yksinkertaisesti mieti asiaa noin.

Kiitos vastauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Raskaushormonit voivat aiheuttaa sitä, että koira ei ole ihan tasapainossa.

Möpsö ei ole enää tiineenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä pentuliveä katsoessa saa valtavan hyvää näkökulmaa, miten erilaisia eri rodut on. Esim. Akka labradorina oli hyvin leppoisa luppakorva, joka ei lainkaan komentanut pentuja (pennut myös olivat lopulta todella rasavillejä). Möpsö puolestaan on todella skarppi pystykorva, ja hirvittävän paha suustaan. Pennut oppii varmasti jo hyvissä ajoin, kuinka käyttäytyä, kun emo komentaa.

Mukavampi toki katsoa lempeää hoivaamista, mutta koiramaailmassa on oma kielensä, jota koirat ei jää vatvomaan siten kuin ihmiset. Tässä oppii taas paljon uutta.

Tänään Möpsö on kyllä ärhennellyt yllättävän paljon, ja pienestä. Äskenkin Piki käveli vain liian lähelle Möpsön kuonoa, jolloin Möpsö ärähti ja otti pään suuhun. Shiba ei ole kyllä minun rotuni.

Shiba ei varmastikaan sovi monelle, ja se on hyvä, että jo tässä vaiheessa tutustuu rotuun. Ja tärkeää myös, ettei shiboista tule Pentuliven myötä muotikoiria, vaan rotu löytäisi jatkossa myös sille sopivat omistajat.

Eihän siitä voi muotikoira tulla kun pentuja ei synny kuin muutama kerrallaan. Normaaleilla koiraihmisillä ei ole varaa noin kalliisiin pentuihin.

Normaaleilla koiraihmisillä? Ei shiba nyt mikään eliittien rotu ole. Koiraihmisillä on aina syytä olla rahaa säästössä, että on varaa pitää huolta lemmikistään. Shiba on kallis, mutta saman hintainen on chihuahuakin.

Kallis? Kännykän hintainen. Känny kestää pari vuotta, koira hoidettuna toistakymmentä.  Elinkaarihinta mitätön.

Jokainen koira tarvii eläinlääkäriä rokotusten ja hammaskiven poiston vuoksi. Sen lisäksi ikääntyvälle koiralle tulee vaivoja, joita pitää yrittää lievittää fysioterapialla ja lääkkeilläkin. Myös koira voi dementoitua vanhana siinä missä kissakin.

Suosittelen koiran hankkimista suunnittelevaa säästämään koiran vakuutus- ja eläinlääköritilille 10-25€/kk. Sen lisäksi laadukas ruoka maksaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä kiva kun pennut alkavat vähitellen leikkimään :)

Hauskan näköistä kun kaksi pentua "nahistelevat" ja yhtäkkiä kolmas jyrää niiden päältä :D

Prinsessa painoi viime yönä poikien päältä kuin puskutraktori. Sekin huvittaa, että nahistelua jälkeen jäävät kirstu vastakkain köllöttämään ja laittavat tassua toisensa päälle. Prinsessa sitten painaa siitä päältä.

Niille ei ole kehittynyt koiraoikeuskoodistoa. Ettei saa häiritä toisen unta eikä lähennellä. Taitavat jopa tykätä tuosta.  Voisiko johtua kun luonnossa pesäalue on aika pieni eikä siitä parane kauas mönkiä. 

Veljet ovat sikeässä pentu-unessa. Pennuilla ei vielä järki riitä esteen kiertämiseen vaan mönkivät yli. Jokainen pentu elää vähän omassa rytmissään. Välillä huvittaa kun Prinsessa on yksin hereillä ja keksinyt kävellä toiset jalat pentulaatikon seinän ja patjan välissä ja toinen puoli patjan päällä. On ilmeisesti hoksannut, että noin pysyy paremmin pystyssä kun luonto ajaa harjoittelemaan kävelemistä.

Jokaisella pennulla on häntä alkanut liikkua. Yhdessä välissä muistaakseni Pikillä häntä oikein värisi nautinnosta kun sai lypsettyä herkkumaitoa Möpsöstä.

Viime yönä yhdellä pennulla käyristyi häntä ylöspäin kakatessa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että pentulivessä on erilaisia rotuja. Toivottavasti pistää koiranhankintaa harkitsevat tajuamaan ettei ulkonäkö ole ensijainen valintaperuste, esim. paljon aktiviteettiä tarvitsevaa haukkuherkkää metsästyskoiraa ei kannata hankkia pikkuyksiöön vaikka se olisi kuinka söpö.

Pystykoira yksiössä, apua! Sehän olisi kärsimystä koiralle jos omistaja ei harrastaisi maastolenkkejä ja ennen kaikkea keksisi metsästyksen tilalle jotain vastaava ja palkitsevaa aktiviteettia ulkona. Heitä vaikka palloa, keppiä tai käy pelaamassa frisbeegolfia koiran kanssa että koira voi hakea frisbeekiekot takaisin.

Monilla eläin kärsii kun sen älylle ei ole tarpeeksi haasteita ja sitten tulee stressikäytöstä kuten hännän jahtaamista tai itsensä herkeämätöntä nuolemista. On siis eläinystävällinen teko jättää se eläin hankkimatta, mikäli ei ole omia rahkeita antaa koiran elää hyvin.

Suomessa on monilla eläkeläisillä koiria, jotka eivät saa lenkkeillä tarpeeksi kun vanhuksen kunto on mennyt huonoksi. Olisi hienoa jos vanhus ymmärtäisi laittaa vaikka lähikaupan ilmoitustaululle ilmoituksen, että tarvii koiran lenkittäjää.

Itse lenkitin opiskeluaikana koiria käytännöllisesti katsottuna palkattuna. Asuin alueella, jossa naisen ei ollut kivaa käydä edes lähikaupassa aukiolla olevan pulijengin vuoksi. Siksi sain sitten itse lenkkeillä turvallisemmalla mielellä kun minulla oli milloin kenenkin koira lenkillä mukana.

Kerran yksi Bernhardinkoira paimenkoira väsyi lopullisesti 100 metriä ennen kotia. Sanoin sille, etten jaksa kantaa häntä eikä se lumessa makaaminenkaan ole varmasti mukava vaihtoehto. Sitten takaa tuli toinen koiraansa lenkittävä ja alkoi kova haukkuminen. Minun lenkitettäväni unohti väsymyksensä ja käveli kiltisti kotiinsa. Kehuin ja leikitin koiraa siellä ja kerroin, että pian nähdään taas.

Vierailija kirjoitti:

Äsken Möpsöllä oli luu ja se murisi lähestyneelle pennulle. Pentu uskoi eikä mitään rähinää tullut. Tämän jälkeen imetti rauhassa ja yksi pennuista kävi luun päälläkin eikä mitään konfliktia ollut.

Pennut siis alkavat päästä jyvälle siitä mitä äidin signaalit tarkoittavat. Ja toisaalta Möpsö ei ole mikään raivopää joka kurmuuttaisi niitä siellä joka inahduksesta.

Näen aivan tavallisen, normaalin koiraemon. Jos on liian herkkä tällaiseen, miten te selviätte arkielämästä ylipäätään? :D

Pennuille kävisi elämässä huonosti jos ne eivät nyt oppisi koirien sosiaalista koodistoa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ylitulkinta ja yliherkkyys pelkän tv-kuvan perusteella voi olla asiatonta ja vaarallista, jos levitetään ja intetään omaa virheellistä tulkintaa muille. Muut voivat saada virheellisen käsityksen.

Toki on aina hyvä osoittaa empatiaa, arvostaa muita omassa elämässä ja osoittaa sitä nyt erityisesti Möpsölään.

Vaikuttaa siltä, että moni opettaa Pentuliven avulla koirapelkoa lapsilleen. Sitten lapsi ei opi käyttäytymään normaalisti koirien lähellä.

Aivan sama juttu kun peloitellaan lapsia rokotuksilla ja verikokeilla. Sitten tuollaisen perheen lapselta epäiltiin vakavaa sairautta eikä verikokeita saatu otettua edes puudutusgeelin avulla kun lapsi oli huutanut jo ovella kuin syötävä. Tuossa suomalainen samanlasku Mitä kylvää, sitä niittää. on kyllä oikeassa.

Eihän lapsen tarvi tehdä muuta kuin kulkea rauhallisesti huitomatta ja kiljumatta. Jos koira haluaa tutustua niin sille voi antaa haisteltavaksi rauhallisesti oman kätensä. Koira haistelee, koska haluaa tietää kenen kanssa on tekemisissä. Koiran hajuaisti on omaa luokkaansa ihmiseen verrattuna. Kun koira on kerran haistellut lapsen niin se muistaa jo seuraavalla kerralla, että tuttu pikkuihminenhän se tuossa on tulossa vastaan.