Kuolleen pikkutytön muistolle
Kommentit (24)
Tulee vain teksti, The bandwidth limit for this site has been exceeded.
Minullakin on marraskuussa 1994 syntynyt tytär.
Minulla on nyt samanikäinen tyttö kuin tintti oli kuollessaan. Ihan kamaalaa ajatella että sille kävisi noin. Itkettää vaan.
Olen pahoillani, että kuvat ei nyt jostain syystä näy. Pyhäinpäivän Iltalehdessä ja Ilta-Sanomissa on kuvia Tintistämme. Lehdet ilmestyivät 3.11.
nyt asiaa esille ja aleta surulla märehtiminen...
pieni lapsi kuoli kotipihalle vesisaaviin ja siitäkin on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. mitähän ne vanhemmat ajattelee kun?
muistellaan vaan ja surraan ja mietitään kuinka tyhmiä on vanhemmat jotka jättävät noin pienen yksin pihalle. Sitä saa mitä tilaa.
Tämän tarinan opetus on siinä ettei pieniä voi jättää ilman valvontaa ulos. Monia vaaroja piilee joita edes osaa ajatella.
Toki vesisaavi on sellainen jonka olisi voinut ehkäistä, mutta se on jos.... jos.... jossittelua.
Itselläni on samana vuonna syntynyt tytär ja onneni on että hän elää.
Näitä onnettomuuksia sattuu valitettavasti, lisäksi on monta läheltä piti tilannetta jotka johtuvat ajattelemattomuudesta ja huolimattomuudesta. Lapsen yöllinen harhailu muutama päivä sitten on yksi niistä jota ei olisi pitänyt tapahtua.
Olen mieluusti ylisuojeleva ja ajattelen pahinta ja näin voin poistaa ympäristöstä joitakin vaaratekijöitä. Meillä ei ole ollut koskaan vesisaaveja talon nurkilla ja nimenomaan siitä syystä ettei sattuisi onnettomuuksia.
Ymmärrän tämän perheen tuskaa ja kenties omaa syyllistämistä on torjuttu tuolla taivaaseen (parempaan paikkaan) siirtymisellä, uskolla tuonpuoleiseen. Ilman tätä vanhempien tuska olisi sitämätöntä ja aiheuttaisi heidän sairastumisen henkisesti. En usko Jumalalla tai enkeleillä olleen mitään tekemistä onnettomuuden kanssa.
Mutta me ajattelemme niin, että oli tuon tytön lähdön aika. Mieheni sanoo aina, että " sitä voi kuolla vaikka keinutuoliin" . Ei auta syyllistää ketään. Kukaan ei voi lastansa niin varjella, että jos on kuoleman aika niin sen pystyisi estämään.
Uskoa Jumalaan en väheksy ja uson myös itse Korkeimpaan. Jos ajattelumalli on että heittäydytään Herran haltuun se on oman vastuun pakoilua ja väärin.
TODELLA surullista.! Tuska on varmasti valtava ja syyllisyyskin. En vain ymmärrä minkä takia noin pieni jätetään yksin ulos, edes hetkeksi. Ja kun huomattiin tytön kadonneen, miksi ei heti ymmärretty katsoa vesisaaviin. Vasta puolen tunnin etsintöjen jälkeen, kun se jo oli myöhäistä. Tiedä sitten kuinka itse moisessa tilanteessa toimisi, voi olla järkevä käytös kaukana.
Jokatapauksessa järkyttävä tapaus!
Aivan kuin haluttaisiin oikeutus huolimattomuudelle. Surullista se on totta kai, mutta siltikin. Kertaakaan äiti ei tekstissään mainitse sitä, että kokisi itse tai miehensä olevan syyllinen. Vedotaan vain Jumalaan.
Niin...lapsia täytyy vahtia. Mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä, muutamassa sekunnissa, kun äiti vilkaisee muualle, huomio ehkä kiinnittyy isompiin sisaruksiin tai itkevään vauvaan...ja sitten onkin jo liian myöhäistä :' -(
moittimalla jo lyötyjä ihmisiä jälkiviisaina. Tämä maailma on niin odottamaton ja vaarallinen paikka että mitä tahansa voi tapahtua ja ihan kenelle tahansa. Tottakai lapsia pitää aina vartioida, mutta koskaan ei kaikkea pysty ennakolta huomioimaan. Monesti on aina olemassa se sydämenlyönnin suuruinen hetki kun jotain voi sattua.
Minua ihan oikeasti oksettaa kun täällä tuomitaan ihmisiä jotka muutenkin ovat jo elämän edessä polvillaan rankimman kautta. Kun mitä vain voi sattua kenelle vain. En ikinä ole ylimielisempiä ja epäempaattisempia ihmisiä tavannut kuin äidit tällä palstalla. Mietin kauhuissani millaisia lapsia tällaiset äidit tähän maailmaan kasvattavat. Esimerkkinä kirjoittaja nro 2 tässä ketjussa.
kuolleen lapsen kuvia. kauniita, mutta itku tulee kyllä :((((
että miksi kukaan ei nähnyt lasta saavin pohjalla - onko ollut puun heijastuksia, tai jotain, mikä on estänyt näkemisen.
Vierailija: