Olen ikuinen tuittupää enkä tiedä mitä teen itselleni

Epävakaa persoonallisuushäiriö? Tasoittuu yleensä iän ja elämänkokemusten myötä.

Ehkä kannattaa ensin lakata kutsumasta itseään tuittupääksi.

Se kuulostaa liian positiiviselta, lähinnä joltain pikku Myyltä.

Oikeasti kyse on itsehillinnän puutteesta ja riivinrautana huutamisesta. Pyydäpä joku kuvaamaan kun olet pahimmillasi, ja katso sitten muutama tunti putkeen.

Jep - tuittupää on jotenkin lapsekkaan söpöstelevä. Kai sinä nyt aikuisena pystyt säätelemään käytöstäsi etkä laita sitä jonkun lässynlää-hupsuilun piikkiin. Tuskin paskot tai kuset housuihisi, vaikka et kotivessan likellä sattuisi olemaan? Tai heitätkö raivarit, jos kaupan hyllyltä puuttuu just se sun ihku oma pussinuudelilaatu?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa ensin lakata kutsumasta itseään tuittupääksi.

Se kuulostaa liian positiiviselta, lähinnä joltain pikku Myyltä.

Oikeasti kyse on itsehillinnän puutteesta ja riivinrautana huutamisesta. Pyydäpä joku kuvaamaan kun olet pahimmillasi, ja katso sitten muutama tunti putkeen.

En tosiaan pidä tätä piirrettä itsessäni minään hienona asiana, vaan häpeän itseäni syvästi. Olen yrittänyt muuttua yläasteikäisestä asti, mutta en pysty.

Tuittupäälapsista kasvaa vittupääaikuisia. 

Silloin ei perusteena riitä "Minä vain olen tällainen Pikku-Myy"

Olen todella ahdistunut tulevasta erosta johtuen. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Lopeta tuittuilu. Tee se tietoisesti vain pakottamalla itsesi lopettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jep - tuittupää on jotenkin lapsekkaan söpöstelevä. Kai sinä nyt aikuisena pystyt säätelemään käytöstäsi etkä laita sitä jonkun lässynlää-hupsuilun piikkiin. Tuskin paskot tai kuset housuihisi, vaikka et kotivessan likellä sattuisi olemaan? Tai heitätkö raivarit, jos kaupan hyllyltä puuttuu just se sun ihku oma pussinuudelilaatu?

En pysty säätelemään itseäni suuttuessani. Olen mm. suuttunut kirjastonhoitajalle niin, että harkitsin potkujen hankkimista tälle valitusten kautta. Kiehuin raivosta kolme päivää enkä uskaltanut mennä kirjaston lähelle sen pelossa mitä teen siellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella ahdistunut tulevasta erosta johtuen. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Joo ei ole ap.

- ap

Äsken sain kunnon raivokohtauksen kun tuleva ex-mieheni pieraisi sohvalla minun vieressäni. Hirveä haju levisi koko olohuoneeseen. Hyvä etten käynyt mieheen käsiksi. Pakko saada nopeasti apua

Ap

No haet tietenkin diagnoosin erotyisherkkyydestä kuten muutkin hermoheikot.

Sen varjolla saat sitten tuittuilut anteeksi kaikilta ja saat käyttäytyä miten haluat.

Vierailija kirjoitti:

Tuittupäälapsista kasvaa vittupääaikuisia. 

Silloin ei perusteena riitä "Minä vain olen tällainen Pikku-Myy"

No nytkö sain jotkut Pikku Myy -mielikuvat sitten kaikissa aikaan. :D Mun vihani on päiviä, viikkoja ja kuukausia kestävää, kostoa hautovaa ja hyvin ilkeää. Siitä on lastenhahmot kaukana.

Ei tommonen ole normaalia. Hae apua, ihan jo kanssaihmisten takia.

Kirjoituksista haiskahtaa psykopatia. Onko muita oireita kun koston suunnittelua ilkeilyä?

Vierailija kirjoitti:

No haet tietenkin diagnoosin erotyisherkkyydestä kuten muutkin hermoheikot.

Sen varjolla saat sitten tuittuilut anteeksi kaikilta ja saat käyttäytyä miten haluat.

Haluan nimenomaan muuttua, mutta minulla ei ole keinoja siihen enkä saanut apua edes terapiasta. Kyllä turhauttaa, kun nytkin ihmiset ilmeisesti olettavat, että haluan olla tällainen. Nimenomaan pelkään itseäni.

Onko masennus, persoonallisuushäiriö tutkittu?

Auttaako jos pääset jyvälle mikä siinä tilanteessa suututtaa? Mikä triggeröi? Se kun et saa jotain? Miksi se on niin tärkeää saada? Koetko jotain lapsuuden traumaa tässä tilanteessa?

Jokainen voi muuttaa itseään huonosta käytöksestä pois jos haluaa, mutta joskus se vaatii kovasti töitä. Siis itsereflektointia ja hemmetin paljon. Valmiutta kohdata omat varjopuolensa.

Lapsuudessani moni "tuittupää" muuttui kiltiksi lapseksi ihan vaan yhdellä reissulla nurkan taakse. Vitsalla tai remmillä uhattiin, mutta käytettiinkö niitä, ei ole varmaa. Lapsi kuitenkin parani AD- tai HD- taipumuksistaan. Kerralla. Hahmotusvaikeudetkin hävisivät samalla kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani moni "tuittupää" muuttui kiltiksi lapseksi ihan vaan yhdellä reissulla nurkan taakse. Vitsalla tai remmillä uhattiin, mutta käytettiinkö niitä, ei ole varmaa. Lapsi kuitenkin parani AD- tai HD- taipumuksistaan. Kerralla. Hahmotusvaikeudetkin hävisivät samalla kertaa.

Mua on lapsena kyllä lyöty, loppui siihen kun aloin lyödä takaisin. Olin myös ala- ja yläasteella useamman kerran nyrkkitappeluissa. Minä olin useimmiten se, joka löi ensin.

Enkä ole miespuolinen.

Olen samanlainen, nuorena jotenkin pimeni päässä kun raivostuin silmittömästi. Epäilen olevani epävakaa, olen kuitenkin sen verran vanha, että siihen aikaan ei varmaan edes tunnettu sellaista diagnoosia. Aika ja vakaat elinolosuhteet on tasoittanut käytöstä, edelleen saattaa tosin kuohahtaa, jos riittävästi ärsytetään.

Avun saa terveydenhuollosta, ei täältä palstalta.