Lue keskustelun säännöt.
Lapseni hokevat jatkuvasti "rakastan sua"
16.10.2022 |
Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai on ihanaa että lapset sanovat tuollaista. Mutta meillä se on ihan oikeasti jatkuvaa hokemista, en liiottele yhtään jos sanon että päivässä n.50x saan kuulla tuon. Ja aina tietysti vastaan samoin rakastavani. Ihmetyttää vaan vähän, että miksi he hokevat tuota kokoajan ja jotenkin vähän myös kyllästyttää olla kokoajan sanomassa sitä takaisin. Omassa lapsuudessani en muista vanhempien oikeastaan koskaan sanoneen tuota "rakastan sinua" meille lapsille. Itselläni oli lasten ollessa pieniä tapana iltaisin hyvän yön toivotuksiin liittää aina tuo äiti rakastaa sinua. Nyt lapset ovat siis alakoululaisia ja tuo on mennyt mielestäni överiksi tuo hokeminen. Miten tuosta voisi nätisti sanoa pahoittamatta lasten mieltä? Vai täytyykö vaan kestää, varmaan toki loppuu kyllä itsestäänkin viimeistään teini-iässä.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Aseta kiintiö tuolle. Jos sanovat niin enemmän kuin 2 kertaa päivässä niin joutuvat arestiin, nurkkaan tms.
En tiedä oletko tosissasi, mutta tästä nyt en pidä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin olevani vahvempi venäjää vastaan, kuin Poikani.
Jokin vaihe vain, testailevat kiintymystäsi. Ehkä alkavat hahmottaa kuoleman ajatusta enemmän ja mieleen nousee huolia menettämisestä. Nekin ajatukset ovat ihan normaaleja ja kuuluukin käydä läpi. Jos tuo on isoin huolenaihe lapsissasi, teillä menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Luulisin olevani vahvempi venäjää vastaan, kuin Poikani.
Hauskasti keksitty nimi perheen lemmikkikanille :-)
Nauti niin kauan kuin voit.
Jossain vaiheessa se muuttuu muotoon; "v....u mä vihaan sua v....n l3hmä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tutkittu mahdollinen Aperger, entäpä ADHD, ADD, häiriintynyt kiintymyssuhde, onko lapsia viety psykiatrille, onko aloitettu mitään lääkityksiä?
Suuri verenkuva kannattaisi ottaa, mittauttaa ferriittitasot, aivokuvaus nyt ainakin ja ulostenäyte.
Vakavaltahan tuo kuulostaa ja heti maanantaina kannattaa ainakin alkajaisiksi tehdä lasu, huoli-ilmoitus ja laittaa iso remmi pyörimään.
Tuollainen rakkauden hokeminen ei kuulu suomalaiseen perhemaailmaan ja ehkä vasta huostaanotto lopettaa vaarallisen, jopa sukurutsaan viittavan toiminnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kaipaavat sinulta nyt vakuutuksen siitä että rakastat heitä. Vastauksesi ei vakuuta heitä, joten toistavat samaa uudelleen ja uudelleen? Jotain henkilökohtaista vai epävakaan maailman aiheuttamaa epävarmuutta ja pelkoa?
Istu alas ja kysy onko jokin hätänä, jos kaipaavat jatkuvaa vakuuttelua omasta tai sinun rakkaudestasi.
Tämä voisi olla yksi selitys. En vaan voi sille mitään, että kun iltapäivään mennessä on jo 40 kertaa sanonut "äitikin rakastaa sua" niin se saattaa jo kuulostaa vähän kyllästyneeltä.
Osoitatko lapsille rakkautta myös käytännössä eli vietättekö säännöllisesti yhdessä aikaa ja juttelette tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele vastaamaan "minäkin rakastan sinua"!
Meillä on ADHD-suuntaan kallellaan oleva lapsi joka janoaa jatkuvaa vuorovaikutusta ja huomiota, ja oppi jo nuorena että tällaisia "rakastan sinua" ja "oot ihana" jne. tulee varmimmin positiivinen vaste kun eihän niihin muuta oikein kehtaisi. Mutta joudun myöntämään, että välillä kypsyttää se että omat hommat keskeytyy jatkuvasti siihen että kouluikäinen heittäytyy kylkeen silittelemään ja lepertelemään, kun olet vaikka kattilaa siirtämässä tiskikoneesta kaappiin tai pukemassa sukkaa puolimatkassa.
Meillä on kyllä paljon hellittelyä ja paijausta ja kauniita sanoja, mutta tuo lapsi ei tule sen suhteen koskaan "kylläiseksi". Hänen bravuurinsa on tämä "oot ihana" johon jos vastaa että niin sinäkin niin alkaa jänkäys "eipäs kun sinä oot ihanampi" ja jos taas vastaa että kiitos niin "ai enkä minä oo?" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele vastaamaan "minäkin rakastan sinua"!
Opettele lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ADHD-suuntaan kallellaan oleva lapsi joka janoaa jatkuvaa vuorovaikutusta ja huomiota, ja oppi jo nuorena että tällaisia "rakastan sinua" ja "oot ihana" jne. tulee varmimmin positiivinen vaste kun eihän niihin muuta oikein kehtaisi. Mutta joudun myöntämään, että välillä kypsyttää se että omat hommat keskeytyy jatkuvasti siihen että kouluikäinen heittäytyy kylkeen silittelemään ja lepertelemään, kun olet vaikka kattilaa siirtämässä tiskikoneesta kaappiin tai pukemassa sukkaa puolimatkassa.
Meillä on kyllä paljon hellittelyä ja paijausta ja kauniita sanoja, mutta tuo lapsi ei tule sen suhteen koskaan "kylläiseksi". Hänen bravuurinsa on tämä "oot ihana" johon jos vastaa että niin sinäkin niin alkaa jänkäys "eipäs kun sinä oot ihanampi" ja jos taas vastaa että kiitos niin "ai enkä minä oo?" tms.
Meillä ADHD lapsia kaksi. Todella tulisia luonteita. Mä vihaan sua, on meillä kyllä yleinen sana... Kaikessa laitetaan vastaan eikä edes haluta miellyttää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He vakuuttelevat sinulle rakkauttaan siksi että sä olet heidän kuullen valittanut ja itkenyt elämääsi, sitä että olet hyödytön ja sua ei kukaan rakasta? Ei tommonen toistelu ole normaalia.
Mun 9v on samanlainen. Antaa hokea, ei se ketään haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi mun lapsistani kertoi aina nukkumaan mennessään, miten rakastaa minua enemmän kuin minä koskaan pystyn rakastamaan häntä. Se oli aika riipaisevaa, koska itse en koskaan lapsena kuullut vanhempieni puhuvan rakkaudesta.
Yksinkertaisella keittiöpsykologialla sanoisin, että tällaiseen epävarmuuteen auttaa vain ehdoton rakkaus. Eli kun sanoo rakastavansa, se pitää ehtiä sanoa ensin, ei vastauksena kysymykseen. Ja täytyy osoittaa, että rakastaa lasta varsinkin niissä tilanteissa, kun hän odottaa saavansa kiukkua.
Vierailija kirjoitti:
Mietin voisiko tuo olla jotain menettämisen pelkoa. Meidän lapset esim kun Venäjä hyökkäsi ja kuulivat sitä uutisointia ripustautuivat selkeästi enemmän ja halusivat jatkuvasti haleja, vakuuttelua rakastamisesta jne. Ymmärrettävää, mutta olihan se raskastakin, kun itsekin oli huolissaan ja järkyttynyt. Nyt taas, kun asiasta uutisoidaan kovemmin sanakääntein, heillä on vähän samaa, hakevat hyväksyntää ja huomiota ihan koko ajan.
Miksi teidän lapset seuraavat sotauutisia? Katsotteko yhdessä perheenä uutiset? Ei ihme, että lapset ahdistuu ja voi pahoin, kun vanhemmat ei ymmärrä suojella lapsiaan tuollaiselta. Ei sitä vielä joskus 80-luvulla ymmärretty, mutta kyllä nykyään pitäisi jo tietää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
He vakuuttelevat sinulle rakkauttaan siksi että sä olet heidän kuullen valittanut ja itkenyt elämääsi, sitä että olet hyödytön ja sua ei kukaan rakasta? Ei tommonen toistelu ole normaalia.
En ole ikinä valittanut tuollaista, kenenkään kuullen. Kaikkein vähiten omien lasten.
Mietin voisiko tuo olla jotain menettämisen pelkoa. Meidän lapset esim kun Venäjä hyökkäsi ja kuulivat sitä uutisointia ripustautuivat selkeästi enemmän ja halusivat jatkuvasti haleja, vakuuttelua rakastamisesta jne. Ymmärrettävää, mutta olihan se raskastakin, kun itsekin oli huolissaan ja järkyttynyt. Nyt taas, kun asiasta uutisoidaan kovemmin sanakääntein, heillä on vähän samaa, hakevat hyväksyntää ja huomiota ihan koko ajan.