Lue keskustelun säännöt.
Äiti- ja isäpuolet
16.10.2022 |
Olen aika järkyttyneenä lukenut palstalta, millaisia äiti- ja isäpuolia joillakin on. Miten huonosti ja epätasa-arvoisesti he puolison lapsia kohtelevat. Ihmettelen suuresti, miten nämä lasten omat vanhemmat antavat kohdella lapsiaan näin. Omat lapseni ovat itselleni maailman tärkeimmät enkä voi kuvitella, että olisin jonkun miehen kanssa, joka kohtelee lapsiani huonosti. Eli onko täällä ketään äitiä tai isää, jonka puoliso kohtelee lapsiasi huonosti ja miksi olet tämän henkilön kanssa? Muitakin kokemuksia saa toki kertoa.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äitipuoli ja kohteen mieheni edellisen liiton lapsia "huonosti". Toisin sanoen minua ei haluta eikä ole haluttu lasten elämään, vaikka joka toinen viikko asumme samassa talossa. Olen yh yhteisille lapsillemme, kun isän kultahippuset on täällä. Minä vihaan näitä vieraita lapsia ja he minua.
Kysyttiinkö sulta jotain?
Ei. Kyllä se tiedetään että teitä on olemassa, nyt kysyttiin miksi joku vanhempi sallii tuollaisen ällötyksen olla omien lastensa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en siis ole kasvanut ydinperheessä ja olen ollut se ulkopuolinen, ei oma -lapsi, jota on kohdeltu huonommin, enkä missään nimessä halua sitä omille lapsilleni. Olen ajatellut, että jos joskus eroan miehestäni, en etsi uutta kumppania. Siksi ihmettelen, miten joillekin vanhemmille se uusi kumppani voi olla tärkeämpi, kuin omat lapset.
Ap
Lapseni on murrosiässä ja hankala. Eikä hyväksynnyt eroani äidistään.
Vaimoni yritti tutustua lapseeni, mutta tuli torjutuksi. Ymmärrän, että vieraalta lapselta ei siedä niin paljon huonoa käytöstä kuin omaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äitipuoli ja kohteen mieheni edellisen liiton lapsia "huonosti". Toisin sanoen minua ei haluta eikä ole haluttu lasten elämään, vaikka joka toinen viikko asumme samassa talossa. Olen yh yhteisille lapsillemme, kun isän kultahippuset on täällä. Minä vihaan näitä vieraita lapsia ja he minua.
Kysyttiinkö sulta jotain?
Ei. Kyllä se tiedetään että teitä on olemassa, nyt kysyttiin miksi joku vanhempi sallii tuollaisen ällötyksen olla omien lastensa elämässä.
Et ilmeisesti osaa lukea?
Lasten isä on tämän tilanteen itse luonut. Olisin halunnut olla näiden lasten elämässä kivana aikuisena.
Hyvä kysymys, miksi mies ei tällaista ällötystä jätä? Käymme pariterapiassa, koska mies ei halua minun lähtevän. Hän hyötyy minusta taloudellisesti, eikä joudu ottamaan vastuuta kaikista lapsistaan, vain niistä kultahipuista. Suhteemme kuoli lastemme synnyttyä, kun mies alkoi väkivaltaiseksi. Miehen pahin painajainen on elarit.
Turha syyttää uusia puolisoita. Kun tästä eroon pääsen en koskaan ota miestä samaan taloon.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äitipuoli ja kohteen mieheni edellisen liiton lapsia "huonosti". Toisin sanoen minua ei haluta eikä ole haluttu lasten elämään, vaikka joka toinen viikko asumme samassa talossa. Olen yh yhteisille lapsillemme, kun isän kultahippuset on täällä. Minä vihaan näitä vieraita lapsia ja he minua.
Eiköhän se mies ole tässä se kultahippunen, jonka pillin mukaan sinä kiltisti tanssit ja oksennat sitten pahanolosi lasten niskaan. Miehen vastuulla on hoitaa vanhemmuutensa tasapuolisesti, eikä se muuksi muutu vaikka kuinka sinä niille lapsille kiukuttelisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuttaa yhteen ja sekoittaa lasten elämää? Minä olen ollut uusperhekuviossa mukana jonka aikana isän suhde lapsiin parani. Muistutin aina miten lapsia voi muistaa ja kuinka he tulee ensin kun ovat vielä pieniä. Äiti viikoilla aikuisilla on aikaa.
Olin kiva aikuinen lasten elämässä, joka ei kuitenkaan muuttanut heille. Järjestely toimi.
Voin pahoin, kun luen netistä kuinka jotkut puhuvat pahasti lapsista. En usko vian olevan vain lapsissa aina. Naiset voivat olla hirveitä. Tuttuni kielsi olemaan missään tekemisissä aikuisen tyttärensä kanssa, sama tuttu huutaa ja meuhkaa omille lapsilleen... Ja näille lapsia vihaaville luoja suo lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äitipuoli ja kohteen mieheni edellisen liiton lapsia "huonosti". Toisin sanoen minua ei haluta eikä ole haluttu lasten elämään, vaikka joka toinen viikko asumme samassa talossa. Olen yh yhteisille lapsillemme, kun isän kultahippuset on täällä. Minä vihaan näitä vieraita lapsia ja he minua.
Kysyttiinkö sulta jotain?
Ei. Kyllä se tiedetään että teitä on olemassa, nyt kysyttiin miksi joku vanhempi sallii tuollaisen ällötyksen olla omien lastensa elämässä.
Et ilmeisesti osaa lukea?
Lasten isä on tämän tilanteen itse luonut. Olisin halunnut olla näiden lasten elämässä kivana aikuisena.
Hyvä kysymys, miksi mies ei tällaista ällötystä jätä? Käymme pariterapiassa, koska mies ei halua minun lähtevän. Hän hyötyy minusta taloudellisesti, eikä joudu ottamaan vastuuta kaikista lapsistaan, vain niistä kultahipuista. Suhteemme kuoli lastemme synnyttyä, kun mies alkoi väkivaltaiseksi. Miehen pahin painajainen on elarit.
Turha syyttää uusia puolisoita. Kun tästä eroon pääsen en koskaan ota miestä samaan taloon.
No kyllä sä ihan itse tuon kaiken olet valinnut. Itse olisin nostanut kytkintä jo aikapäiviä, enkä jäänyt siihen uhriutumaan ja kiusaamaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äitipuoli ja kohteen mieheni edellisen liiton lapsia "huonosti". Toisin sanoen minua ei haluta eikä ole haluttu lasten elämään, vaikka joka toinen viikko asumme samassa talossa. Olen yh yhteisille lapsillemme, kun isän kultahippuset on täällä. Minä vihaan näitä vieraita lapsia ja he minua.
Eiköhän se mies ole tässä se kultahippunen, jonka pillin mukaan sinä kiltisti tanssit ja oksennat sitten pahanolosi lasten niskaan. Miehen vastuulla on hoitaa vanhemmuutensa tasapuolisesti, eikä se muuksi muutu vaikka kuinka sinä niille lapsille kiukuttelisit.
Sanoinko jossain, että kiukuttelen? En kiukuttele. En ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä, koska isänsä ei niin halua.
Pitäisikö minun siis mielestäsi hoivata näitä lapsia, rahoittaa heidän elämää ja rakastaa heitä vaikka lapsilla on jo omat vanhemmat?
Isänsä ja myös eksänsä on halunnut, että en ole lasten elämässä, niin he varmasti voivat lasten vanhempina näin tehdä? Vai oletko eri mieltä?
Seuraus on kuitenkin kiero ja sosiaalisesti kestämätön, kun asutaan saman katon alla. Tästä on puhuttu, mutta mies ei näe asiassa ongelmaa.
Meillä yhteiset lapset tulevat aina saamaan enemmän rakkautta ja materiaa, koska annan niitä. Mies ja eksänsä ovat pihejä ja pidättyväisiä niin tunteissa, kun rahassa karkeasti ottaen.
Ymmärrän hyvin, että lapsia harmittaa, kun kukaan ei halaa. Ymmärrät varmasti myös, että kukaan (en minä tai lapset) halua asua vieraan tuntemattoman ihmisen kanssa, johon ei ole mitään kontaktia.
AP:n odotukset uudelle puolisolle kuulostavat liiallisilta ja sen sijaan, että syyttäisi vanhempiaan syyttää uutta kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äitipuoli ja kohteen mieheni edellisen liiton lapsia "huonosti". Toisin sanoen minua ei haluta eikä ole haluttu lasten elämään, vaikka joka toinen viikko asumme samassa talossa. Olen yh yhteisille lapsillemme, kun isän kultahippuset on täällä. Minä vihaan näitä vieraita lapsia ja he minua.
Eiköhän se mies ole tässä se kultahippunen, jonka pillin mukaan sinä kiltisti tanssit ja oksennat sitten pahanolosi lasten niskaan. Miehen vastuulla on hoitaa vanhemmuutensa tasapuolisesti, eikä se muuksi muutu vaikka kuinka sinä niille lapsille kiukuttelisit.
Sanoinko jossain, että kiukuttelen? En kiukuttele. En ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä, koska isänsä ei niin halua.
Pitäisikö minun siis mielestäsi hoivata näitä lapsia, rahoittaa heidän elämää ja rakastaa heitä vaikka lapsilla on jo omat vanhemmat?
Isänsä ja myös eksänsä on halunnut, että en ole lasten elämässä, niin he varmasti voivat lasten vanhempina näin tehdä? Vai oletko eri mieltä?
Seuraus on kuitenkin kiero ja sosiaalisesti kestämätön, kun asutaan saman katon alla. Tästä on puhuttu, mutta mies ei näe asiassa ongelmaa.
Meillä yhteiset lapset tulevat aina saamaan enemmän rakkautta ja materiaa, koska annan niitä. Mies ja eksänsä ovat pihejä ja pidättyväisiä niin tunteissa, kun rahassa karkeasti ottaen.
Ymmärrän hyvin, että lapsia harmittaa, kun kukaan ei halaa. Ymmärrät varmasti myös, että kukaan (en minä tai lapset) halua asua vieraan tuntemattoman ihmisen kanssa, johon ei ole mitään kontaktia.
AP:n odotukset uudelle puolisolle kuulostavat liiallisilta ja sen sijaan, että syyttäisi vanhempiaan syyttää uutta kumppania.
Hohhoijjaa, eroa nyt. Ihan oikeasti. Ei tuo ole tervettä sinunkaan lapsille, vaikka heitä kuinka siellä sodan keskellä halailisit. Mies ei selvästi ole ottanut opiksi ekasta liitostaan ja toistaa samaa virhettä sun ja teidän lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen äitipuoli ja kohteen mieheni edellisen liiton lapsia "huonosti". Toisin sanoen minua ei haluta eikä ole haluttu lasten elämään, vaikka joka toinen viikko asumme samassa talossa. Olen yh yhteisille lapsillemme, kun isän kultahippuset on täällä. Minä vihaan näitä vieraita lapsia ja he minua.
Eiköhän se mies ole tässä se kultahippunen, jonka pillin mukaan sinä kiltisti tanssit ja oksennat sitten pahanolosi lasten niskaan. Miehen vastuulla on hoitaa vanhemmuutensa tasapuolisesti, eikä se muuksi muutu vaikka kuinka sinä niille lapsille kiukuttelisit.
Sanoinko jossain, että kiukuttelen? En kiukuttele. En ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä, koska isänsä ei niin halua.
Pitäisikö minun siis mielestäsi hoivata näitä lapsia, rahoittaa heidän elämää ja rakastaa heitä vaikka lapsilla on jo omat vanhemmat?
Isänsä ja myös eksänsä on halunnut, että en ole lasten elämässä, niin he varmasti voivat lasten vanhempina näin tehdä? Vai oletko eri mieltä?
Seuraus on kuitenkin kiero ja sosiaalisesti kestämätön, kun asutaan saman katon alla. Tästä on puhuttu, mutta mies ei näe asiassa ongelmaa.
Meillä yhteiset lapset tulevat aina saamaan enemmän rakkautta ja materiaa, koska annan niitä. Mies ja eksänsä ovat pihejä ja pidättyväisiä niin tunteissa, kun rahassa karkeasti ottaen.
Ymmärrän hyvin, että lapsia harmittaa, kun kukaan ei halaa. Ymmärrät varmasti myös, että kukaan (en minä tai lapset) halua asua vieraan tuntemattoman ihmisen kanssa, johon ei ole mitään kontaktia.
AP:n odotukset uudelle puolisolle kuulostavat liiallisilta ja sen sijaan, että syyttäisi vanhempiaan syyttää uutta kumppania.
Omasta kohtelustani en sinällään voi syyttää vanhempiani, koska en heidän kummankaan kanssa asunut. Ja jos luit aloitukseni kunnolla, niin haluaisin juurikin kuulla niiden vanhempien kokemuksia, jotka katsovat omien lastensa huonoa kohtelua. En siis laita vastuuta uusille puolisoille, vaan haluaisin tietää, miksi uusi kumppani on tärkeämpi kuin omat lapset. Ja tokihan lapsia kohdellaan huonosti ydinperheissäkin, mutta kysyn nyt uusioperheistä.
Mä olen äitipuoli ja kohteen mieheni edellisen liiton lapsia "huonosti". Toisin sanoen minua ei haluta eikä ole haluttu lasten elämään, vaikka joka toinen viikko asumme samassa talossa. Olen yh yhteisille lapsillemme, kun isän kultahippuset on täällä. Minä vihaan näitä vieraita lapsia ja he minua.