Lue keskustelun säännöt.
Mikä mulla on? Mitään en saa tehtyä. :(
02.11.2006 |
Koti on jatkuvassa kaaoksessa ja silti en osaa tarttua mihinkään että saisin siivottua, aloitan sieltä täältä ja sitten en jaksakaan. Ärsyttää vaan jatkuva sotku, toivotonta.
Lisäksi mulla on joku itseinho, tiedän oikeasti olevani jopa kauniskin kasviosta mutta raskauden myötä tullut paino masentaa. En kertakaikkiaan suostu lähtemään ulos muutoin kuin verkkareissa kauppaan tyyliin. Ei puhettakaan että lähtisin ns. ulos! Risteily perheen kanssakin meni ihan myttyyn kun vaanhaukuin itseäni hytissä ja inhosin kun näin joka paikassa itseni. Ikää vasta reilut 30 ja tuntuu että parhaat vuodet on jo takana.
Kommentit (4)
Olen saamaton vätys jonka koti ei kestä yllätysvieraita. Hyvä kun kaikilla on puhtaat vaatteet ja ruokaa. Raskaudet on tuonut 25kg ylimääräistä ja vaikka olen saanut useaan otteeseen 10 siitä pois, niin takas on tullut, korkojen kanssa. En kehtaa liikkua julkisilla paikoilla, pelkään että vastaan tulee joku vanha tuttu. Ei tulisi mieleenkään osallistua esim. johonkin lehtihaastatteluun tai tv-ohjelmaan edes yleisön seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin epäselvästi, en siis ole enää raskaana vaan raskaudesta jääneet kilot ottavat päähän. Silti en saa aikaiseksi yrittää päästä niistä eroon. Aamu ja päivänkin vielä tsemppaan mutta illalla sitten palkitsen itseni syömällä kun niin ärsyttää talon sotkut ja muutenkin olen uupunut kolmen lapsen hoidosta.
Minulla on ollut vaiheita jolloin on kilometrin mittainen tehtävä/muistilista, mutta mihinkään ei pääse käsiksi, sillä tuntuu että kaikki tehtävät ovat toisistaan riippuvaisia, tyyliin vaatekaapit halkeaa kesävaatteista tlvella, kun niitä ei ole lajiteltu säilöön, kun varasto on siivoamatta ja kaappi hajalla, eikä siihen kaapinfixaukseen pääse tarttumaan kun imurista puuttu joku osa jota ei ole saanut hankittua....
Joskus tosiaan koko talo on aivan kaaos, ja kun on se hetki että voisi jotain tehdä, tuntuu että mistään ei ole järkevää aloittaa...
Sitten kun joku vauvanhoito tai uhmiksen tilanne parin kk:n kuluttua helpottaa, pääsee yhtäkkiä jostain kiinni siihen kaaokseen, ja yksikin pieni loppunviety asia piristää niin, että pääsee taas seuraavaan käsiksi. Anna siis itsellesi aikaa, ja hyväksy se, että asioita ei saa nyt just heti viimeisen päälle kuntoon.
Reilu 30-v:llä on vielä monta hyvää vuotta edessä, usko pois :)
Juuri kun sinun kuuluisi olla elämäsi onnellisimmassa tilassa... Millä viikoilla olet? Itselläni toi jaksaminen on kanssa tosi nihkeetä. Kestäny jo yli alkuraskauden. En voi muuta sanoa kuin että hormonit taitaa olla sulla valloillaan... Koita vaan muistaa ja ajatella, että vaikka kuinka koet olevasi kamalan näköinen nyt raskaana, niin se ei ole kuin " hetkellistä" . Tsemppiä ja jaksamisia!!!