Lapsen oikeus sekä äitiin ja isään vs. Tärkeintä, että lapsella on vanhempi/vanhemmat

Tärkeintä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla ja hän kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu. Millään muulla ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla ja hän kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu. Millään muulla ei ole väliä.

Niinpä. Vuokrakohdut pitäisi tuoda takaisin Suomeen, jotta saataisiin synnytys nousuun. Tärkeintä on, että lapsia saavat he, jotka oikeasti sitä haluavat. Ei biologisella siteellä tai perhemuodolla ole lapselle mitään väliä.

Ei kenenkään sukupuoli tee kenestäkään yhtään parempaa vanhempaa.  Paremmalla vanhemmallla tarkoitan nyt vastuuntuntoista vanhempaa, joka pyrkii eri tavoin huolehtimaan ja kantamaan vastuuta lapsensa varttumsiesta ja kasvamisesta itsenäiseksi taspainosieksi aikuiseksi.  

Uskovainen mies

Lapselle voi olla parempikin kasvaa ilman isää. Säästyy toksiselta maskuliinisuudelta.

Miten jälkimmäinen on itsekästä toimintaa? Kyseinen vanhempi on saattanut vuositolkulla haluta omia lapsia, mutta hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Hän tietää olevansa maailman paras äiti tai isä lapselleen, antaisi kaikkensa lapsen eteen ja muutenkin elämä kuosissaan. Ja sitten joku ulkopuolinen sanoo, että olet itsekäs, kun edes haaveiletkaan tuollaisesta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tässä kuviossa itsekeskeistä ajattelumaailmaa edustaa joku aivan muu kuin kyseinen yksin lasta suunnitteleva vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle voi olla parempikin kasvaa ilman isää. Säästyy toksiselta maskuliinisuudelta.

Onko kaikki maskuliinisuus mielestäsi toksista? Kyllä niitä lapsia on vaikea hankkia ilman maskuliinista osapuolta, my friend! :D

Vierailija kirjoitti:

Miten jälkimmäinen on itsekästä toimintaa? Kyseinen vanhempi on saattanut vuositolkulla haluta omia lapsia, mutta hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Hän tietää olevansa maailman paras äiti tai isä lapselleen, antaisi kaikkensa lapsen eteen ja muutenkin elämä kuosissaan. Ja sitten joku ulkopuolinen sanoo, että olet itsekäs, kun edes haaveiletkaan tuollaisesta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tässä kuviossa itsekeskeistä ajattelumaailmaa edustaa joku aivan muu kuin kyseinen yksin lasta suunnitteleva vanhempi.

Minusta hän silloin vähättelee isän roolia lapsen elämässä. Jos pitää omaa tarvettaan saada nimenomaan biologisia lapsia tärkeämpänä kuin lapsen tarvetta sekä isään että äitiin, niin en tajua, miten voidaan puhua "maailman parhaasta äidistä".

Vierailija kirjoitti:

Miten jälkimmäinen on itsekästä toimintaa? Kyseinen vanhempi on saattanut vuositolkulla haluta omia lapsia, mutta hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Hän tietää olevansa maailman paras äiti tai isä lapselleen, antaisi kaikkensa lapsen eteen ja muutenkin elämä kuosissaan. Ja sitten joku ulkopuolinen sanoo, että olet itsekäs, kun edes haaveiletkaan tuollaisesta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tässä kuviossa itsekeskeistä ajattelumaailmaa edustaa joku aivan muu kuin kyseinen yksin lasta suunnitteleva vanhempi.

"Maailman paras äiti". "Antaa kaikkensa lapsen eteen." Amerikkalaisia kliseitä, jotka suomalaisessa todellisuudessa realisoituvat siten, että lapsi kiireimmiten työnnetään  täyteen päiväkotiin, kun äiti huomaa, että sitä "omaa aikaa" ei enää jäänytkään niin paljon! :)

Vierailija kirjoitti:

Miten jälkimmäinen on itsekästä toimintaa? Kyseinen vanhempi on saattanut vuositolkulla haluta omia lapsia, mutta hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Hän tietää olevansa maailman paras äiti tai isä lapselleen, antaisi kaikkensa lapsen eteen ja muutenkin elämä kuosissaan. Ja sitten joku ulkopuolinen sanoo, että olet itsekäs, kun edes haaveiletkaan tuollaisesta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tässä kuviossa itsekeskeistä ajattelumaailmaa edustaa joku aivan muu kuin kyseinen yksin lasta suunnitteleva vanhempi.

Yksinhuoltaja voi olla hyvä vanhempi, mutta onhan se paljon rankempaa kantaa se vastuu yksin. Miksi "maailman paras äiti tai isä" haluaisi tarkoituksella antaa lapselleen vaikeammat lähtökohdat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jälkimmäinen on itsekästä toimintaa? Kyseinen vanhempi on saattanut vuositolkulla haluta omia lapsia, mutta hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Hän tietää olevansa maailman paras äiti tai isä lapselleen, antaisi kaikkensa lapsen eteen ja muutenkin elämä kuosissaan. Ja sitten joku ulkopuolinen sanoo, että olet itsekäs, kun edes haaveiletkaan tuollaisesta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tässä kuviossa itsekeskeistä ajattelumaailmaa edustaa joku aivan muu kuin kyseinen yksin lasta suunnitteleva vanhempi.

Minusta hän silloin vähättelee isän roolia lapsen elämässä. Jos pitää omaa tarvettaan saada nimenomaan biologisia lapsia tärkeämpänä kuin lapsen tarvetta sekä isään että äitiin, niin en tajua, miten voidaan puhua "maailman parhaasta äidistä".

Mikä on tämä mystinen "lapsen tarve isään tai äitiin"? Tarkoittaako se sitä, että ilman isää tai äitiä kasvavat lapset kasvavat jollakin tavalla automaattisesti kieroon? Minulle tuo lause edustaa näitä klassisia sieluttomia fraaseja joita ei koskaan kuule kenenkään perustelevan sen enempää.

Esimerkkejä sellaisista perheistä löytyy enemmän kuin rusinoita pullissa, joissa toinen vanhempi tai pahimoilleen kummatkin ovat lapsiaan kohtaan välinpitämättömiä, väkivaltaisia tai yksinkertaisesti vain m*ulkkuja. Mutta onhan lapsella sentään äiti ja isä.

Eikö tärkeämpää ole, että lapsella on turvallinen vanhempi ja turvalliset kasvuolosuhteet kuin perusteeton sukupuolituijottelu? Jos peräänkuulutetaan "miehenmallia" tai "naisenmallia", niin niitä löytyy kyllä omien vanhempien ulkopuoleltakin. Joskus se omalta vanhemmalta tuleva "malli" kun ei välttämättä ole edes se parhain mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jälkimmäinen on itsekästä toimintaa? Kyseinen vanhempi on saattanut vuositolkulla haluta omia lapsia, mutta hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Hän tietää olevansa maailman paras äiti tai isä lapselleen, antaisi kaikkensa lapsen eteen ja muutenkin elämä kuosissaan. Ja sitten joku ulkopuolinen sanoo, että olet itsekäs, kun edes haaveiletkaan tuollaisesta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tässä kuviossa itsekeskeistä ajattelumaailmaa edustaa joku aivan muu kuin kyseinen yksin lasta suunnitteleva vanhempi.

Yksinhuoltaja voi olla hyvä vanhempi, mutta onhan se paljon rankempaa kantaa se vastuu yksin. Miksi "maailman paras äiti tai isä" haluaisi tarkoituksella antaa lapselleen vaikeammat lähtökohdat?

Totta. Lapsiarki on rankkaa. Toisille enemmän kuin toisille. Mutta oletko ajatellut, että on perheitä, joissa on nimellisesti kaksi vanhempaa, mutta toinen ottaa kuitenkin kaiken vastuun arjen pyörittämisestä? Ei se ole mikään automaatio, että hommat hoituu, kun taloudessa on kaksi vanhempaa.

Lähtökohtaisesti voisi myös kuvitella, että lasta yksin suunnitteleva punnitsisi asioita ja tulevaisuutta ehkä jopa varovaisemmin, koska lapsen yksin saaminen ei ole muutoinkaan yhtä helppoa kuin se yleensä parisuhteessa olisi. Se on prosessi joka vaatii käynnistyäkseen esim. lähetteen lapsettomuusklinikalle tai adobtion johon liittyy siihenkin omat kiemuransa. Kummassakin elämäntilannetta käydään läpi ja kartoitetaan hyvinkin tarkasti. Ehkä tulee tarkemmin tiedostaneeksi mihin onkaan ryhtymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla ja hän kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu. Millään muulla ei ole väliä.

Niinpä. Vuokrakohdut pitäisi tuoda takaisin Suomeen, jotta saataisiin synnytys nousuun. Tärkeintä on, että lapsia saavat he, jotka oikeasti sitä haluavat. Ei biologisella siteellä tai perhemuodolla ole lapselle mitään väliä.

Esim. adoptoidutko muuten vain oireilevat ja etsivät vuosikausia biologisia vanhempiaan, kun jokin puuttuu elämästä. Ulkopuolisuutta koetaan erittäin usein erilaisissa perhemuodoissa. Turha mitätöidä yhdenkään lapsen kokemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla ja hän kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu. Millään muulla ei ole väliä.

Niinpä. Vuokrakohdut pitäisi tuoda takaisin Suomeen, jotta saataisiin synnytys nousuun. Tärkeintä on, että lapsia saavat he, jotka oikeasti sitä haluavat. Ei biologisella siteellä tai perhemuodolla ole lapselle mitään väliä.

Esim. adoptoidutko muuten vain oireilevat ja etsivät vuosikausia biologisia vanhempiaan, kun jokin puuttuu elämästä. Ulkopuolisuutta koetaan erittäin usein erilaisissa perhemuodoissa. Turha mitätöidä yhdenkään lapsen kokemaa.

No kyllä se on sen yksittäisen adoptoidun lapsen ongelma, jos hän kokee, että jokin puuttuu elämästä. Se, onko lapsen kasvattanut biologiset vai adoptiovanhemmat, on käytännössä aivan sama lapsen kannalta. Ehkä hänellä on jotain muita ongelmia, joihin vain sitten yrittää etsiä selityksiä sen kautta, ettei tunne biologisia vanhempiaan. Helpompi syyttää sitä, että ei tuntenut vanhempiaan kuin ottaa itse vastuuta epäonnistumisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jälkimmäinen on itsekästä toimintaa? Kyseinen vanhempi on saattanut vuositolkulla haluta omia lapsia, mutta hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Hän tietää olevansa maailman paras äiti tai isä lapselleen, antaisi kaikkensa lapsen eteen ja muutenkin elämä kuosissaan. Ja sitten joku ulkopuolinen sanoo, että olet itsekäs, kun edes haaveiletkaan tuollaisesta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tässä kuviossa itsekeskeistä ajattelumaailmaa edustaa joku aivan muu kuin kyseinen yksin lasta suunnitteleva vanhempi.

Minusta hän silloin vähättelee isän roolia lapsen elämässä. Jos pitää omaa tarvettaan saada nimenomaan biologisia lapsia tärkeämpänä kuin lapsen tarvetta sekä isään että äitiin, niin en tajua, miten voidaan puhua "maailman parhaasta äidistä".

Minä "taas" en ymmärrä miten "maailman parhaaksi äidiksi ja tai isäksi" olisi riippuvaine siitä, että haluaako lapsen biologinen  vanhempi elää mahd. samaa sukupuolta olevan vai vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ja jakaa hänen kaiken sen, mitä lapsi mukanaan tuo.

Olen yllättänyt itseni ajattelemasta, että ymmärrän heitäkin, jotka saattavat mieluummin haluta elää yksinhuoltajana kuin jakaa lapsenhuollon jonkun kanssa.

- Vaikka lähtökohdiltaan se, että joku haluaa ehdottomasti ja olla vain lapsen yksinhuoltajana on minulle vähän vieras, koska koen, että lapsesta on niin paljon vastuuta ja huolta, että tällaisen "taakan" kantamiseen olisi parempi olla lähtökohtaisesti kaksi huoltajaa; olkoonkin, että tulevaisuudessa voi tapahtua, mitä tahansa.   Tai, että "taakan kantamisessa" voi olla muitakin kuin "vain" yksi erityinen parisuhdekumppani. -  Niinkuin voi olla tietysti  silloinkin kun lapsella on lähtökohtaisesti kaksi lapsesta huolta ja vastuuta jne kantavaa huoltajaa.

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jälkimmäinen on itsekästä toimintaa? Kyseinen vanhempi on saattanut vuositolkulla haluta omia lapsia, mutta hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Hän tietää olevansa maailman paras äiti tai isä lapselleen, antaisi kaikkensa lapsen eteen ja muutenkin elämä kuosissaan. Ja sitten joku ulkopuolinen sanoo, että olet itsekäs, kun edes haaveiletkaan tuollaisesta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tässä kuviossa itsekeskeistä ajattelumaailmaa edustaa joku aivan muu kuin kyseinen yksin lasta suunnitteleva vanhempi.

Minusta hän silloin vähättelee isän roolia lapsen elämässä. Jos pitää omaa tarvettaan saada nimenomaan biologisia lapsia tärkeämpänä kuin lapsen tarvetta sekä isään että äitiin, niin en tajua, miten voidaan puhua "maailman parhaasta äidistä".

Minä "taas" en ymmärrä miten "maailman parhaaksi äidiksi ja tai isäksi" olisi riippuvaine siitä, että haluaako lapsen biologinen  vanhempi elää mahd. samaa sukupuolta olevan vai vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ja jakaa hänen kaiken sen, mitä lapsi mukanaan tuo.

Olen yllättänyt itseni ajattelemasta, että ymmärrän heitäkin, jotka saattavat mieluummin haluta elää yksinhuoltajana kuin jakaa lapsenhuollon jonkun kanssa.

- Vaikka lähtökohdiltaan se, että joku haluaa ehdottomasti ja olla vain lapsen yksinhuoltajana on minulle vähän vieras, koska koen, että lapsesta on niin paljon vastuuta ja huolta, että tällaisen "taakan" kantamiseen olisi parempi olla lähtökohtaisesti kaksi huoltajaa; olkoonkin, että tulevaisuudessa voi tapahtua, mitä tahansa.   Tai, että "taakan kantamisessa" voi olla muitakin kuin "vain" yksi erityinen parisuhdekumppani. -  Niinkuin voi olla tietysti  silloinkin kun lapsella on lähtökohtaisesti kaksi lapsesta huolta ja vastuuta jne kantavaa huoltajaa.

Uskovainen mies

 

No tämä on tosi tabu aihe. Lähtee varmaan ketju heti poistoon tämän videon myötä. Mutta kommentistasi tuli mieleen tämän naisen puhe, joka yrittää kuvailla sitä, miltä tuntui kaivata isää, jota ei koskaan ollut. Hänellä on siis rakastavat vanhemmat, naispari. Mutta silti olisi halunnut isän.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle voi olla parempikin kasvaa ilman isää. Säästyy toksiselta maskuliinisuudelta.

Ei ole. Mun lapsi kasvoi ilman isää 6v. lähtien.

Ei lapselle tai kenellekään voi antaa mitään tuollaisia oikeuksia toisten ihmisten oikeuksien yli. Kuka niitä "oikeuksia" ylipäätään jakaa? Eikö kaikilla ole oikeus onnelliseen elämään, mutta jos ei ole onnellinen niin minkä sille sitten voi. Kenelle valittaa, kun oma oikeus ei toteudukaan?

Jos toinen vanhemmista yhtäkkiä kupsahtaa/katoaa niin uskoisin, että yksinään lapsen hankkinut saattaa pärjätä jopa paremmin kuin yhtäkkiä yksinhuoltajaksi jäänyt.

Tämä siksi, että on alunperin järjestellyt kaiken, jotta voisi yksin pitää huolta lapsesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla ja hän kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu. Millään muulla ei ole väliä.

Niinpä. Vuokrakohdut pitäisi tuoda takaisin Suomeen, jotta saataisiin synnytys nousuun. Tärkeintä on, että lapsia saavat he, jotka oikeasti sitä haluavat. Ei biologisella siteellä tai perhemuodolla ole lapselle mitään väliä.

Esim. adoptoidutko muuten vain oireilevat ja etsivät vuosikausia biologisia vanhempiaan, kun jokin puuttuu elämästä. Ulkopuolisuutta koetaan erittäin usein erilaisissa perhemuodoissa. Turha mitätöidä yhdenkään lapsen kokemaa.

Heillä ei vain elämässä kaikki ole mennyt oikein, eikä se riipu perhemuodosta mitenkään. Mielenterveysongelmiakin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jälkimmäinen on itsekästä toimintaa? Kyseinen vanhempi on saattanut vuositolkulla haluta omia lapsia, mutta hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Hän tietää olevansa maailman paras äiti tai isä lapselleen, antaisi kaikkensa lapsen eteen ja muutenkin elämä kuosissaan. Ja sitten joku ulkopuolinen sanoo, että olet itsekäs, kun edes haaveiletkaan tuollaisesta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tässä kuviossa itsekeskeistä ajattelumaailmaa edustaa joku aivan muu kuin kyseinen yksin lasta suunnitteleva vanhempi.

Minusta hän silloin vähättelee isän roolia lapsen elämässä. Jos pitää omaa tarvettaan saada nimenomaan biologisia lapsia tärkeämpänä kuin lapsen tarvetta sekä isään että äitiin, niin en tajua, miten voidaan puhua "maailman parhaasta äidistä".

Minä "taas" en ymmärrä miten "maailman parhaaksi äidiksi ja tai isäksi" olisi riippuvaine siitä, että haluaako lapsen biologinen  vanhempi elää mahd. samaa sukupuolta olevan vai vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ja jakaa hänen kaiken sen, mitä lapsi mukanaan tuo.

Olen yllättänyt itseni ajattelemasta, että ymmärrän heitäkin, jotka saattavat mieluummin haluta elää yksinhuoltajana kuin jakaa lapsenhuollon jonkun kanssa.

- Vaikka lähtökohdiltaan se, että joku haluaa ehdottomasti ja olla vain lapsen yksinhuoltajana on minulle vähän vieras, koska koen, että lapsesta on niin paljon vastuuta ja huolta, että tällaisen "taakan" kantamiseen olisi parempi olla lähtökohtaisesti kaksi huoltajaa; olkoonkin, että tulevaisuudessa voi tapahtua, mitä tahansa.   Tai, että "taakan kantamisessa" voi olla muitakin kuin "vain" yksi erityinen parisuhdekumppani. -  Niinkuin voi olla tietysti  silloinkin kun lapsella on lähtökohtaisesti kaksi lapsesta huolta ja vastuuta jne kantavaa huoltajaa.

Uskovainen mies

 

No tämä on tosi tabu aihe. Lähtee varmaan ketju heti poistoon tämän videon myötä. Mutta kommentistasi tuli mieleen tämän naisen puhe, joka yrittää kuvailla sitä, miltä tuntui kaivata isää, jota ei koskaan ollut. Hänellä on siis rakastavat vanhemmat, naispari. Mutta silti olisi halunnut isän.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ei kaikki ihmiset ole tasapainoisia, vaikka olis alusta loppuun ollut isä ja äiti