Olen naimisissa anoppini kanssa. En kestä.

Ensinnäkin, en vihaa ketään, se olisi liian voimakas sana, mutta on henkilöitä, joista en vain pidä, koska ovat niin ilkeitä.
Anoppini on tällainen ilkeä henkilö, hän piikittelee, on ns. teräväkielinen, halveksii muita, ei koskaan ole sanonut kenellekään (ei edes lapselleen tai lapsenlapsilleen) että rakastaisi häntä. Ei koskaan hymyile, ei koskaan kiitä, tuhahtelee ylimielisesti, ja saivartelee.
No nyt sitten huomasin, että mieheni on muuttunut samanlaiseksi iän myötä. Mies on lopettanut kaiken hellyyden, ei halaa, pussaa, saati mitään muutakaan. Jos rankkoina aikoina, joita nyt on ollut elämässä, yritän järjestää jotakin kivaa ja sellaista, joka tuo iloa, hän tiuskii ettei ainakaan aio osallistua. Hän ylenkatsoo, jos muut haluavat pitää hauskaa, ylimielistä tuhahtelua. Ja saivartelu on saavuttanut aivan huippunsa! Jos muistutan häntä että hän sanoi "en aio viedä puita sisälle". Hän suureen ääneen kertoo että EI PIDÄ PAIKKAANSA! Minä en sanonut niin. Ja julistaa ja raivoaa että vääristelen asioita. Hän sanoi "en aio tuoda puita sisälle". Siis ymmärrätte pointin. Sama sisältö, mutta saattaa olla vaikka kirjaimen ero, niin hän ei ole niin sanonut.
Ihan hirveää tämä elämä tuon kanssa.