Onko ero ratkaisu?

Pitkään on tuntunut suhteessa tyhjältä. Toinen ei haluta seksuaalisesti. Pari vuotta seksi ollut velvollisuus, kuten myös siivous ja ruuanlaitto. Tosin ruuanlaitto on välillä kivaa. Seksi ja siivoaminen ei. Toistuvasti nalkutan samoista asioista, koska mitään ei tapahdu. Mitä enemmän nalkutan, sitä enemmän ukko vetäytyy. Pitäisi antaa vaan olla ja tehdä itse, suhde voisi paremmin. On yhteiset lapset, lainat, talo ja yritys (joka voi kohtuullisen hyvin ja työllistää molemmat). Erotessa rikkoisin kaiken! Varsinkin tässä taloustilanteessa kaikkien viiden talous on melko hyvä jos jatkamme näin, erotessa kaikki joutuisivat luopumaan paljosta. Omasta tai ukon puolesta ei niin koville ottaisi, mutta onko äidillä tosiaan niin kiire elää, että lasten täytyy karsia harrastuksia tai miettiä pukeutumista? Itsekästä?
Mies ei ole jäänyt kiinni pettämisestä, sehän ei tarkoita ettei hän pettäisi mutta voi olla uskollinen. Luottoa häneen minulla ei ole.
Olemme satuttaneet toinen toistamme riidellessä niin, ettei se kummaltakaan unohdu. Myös tämä pitää molemmat varuillaan enkä usko että kumpikaan enää uskaltaa toiselleen avautua.
Mitä elämä voisi antaa jos tästä liitosta lähden? Muuttaisin omasta omakotitalosta vuokralle, etsisin töitä ja elämää. Osa ystävistäkin jäisi taakse. Voisin ehkä löytää uuden kumppanin, toisaalta hän voisi olla narsistinen, väkivaltainen, alkoholisti tms. Ojasta allikkoon?
En viitsi asiasta puhua ystäville, ettei konkretisoidu liikaa arjen todellisuus, joten jauhan tästä anonyyminä tänne nettiin.