Miksi koiria on usein vain yksi?

Lemmikkieläinten pito on täynnä kompromisseja. Koko ajan rimaa nostetaan pienin vaihein ylöspäin kun ihmisillä on aikaa ja kiinnostusta miettiä eläinten hyvinvointia. Esimerkiksi kissojen pito pelkässä sisätilassa on mielestäni kyseenalaista niiden mielenterveyden kannalta. Saalistajalle muuttumaton "kuollut" ympäristö ei tarjoa mitenkään päin sitä aktiviteettimäärää mitä vapaana ulkoilevat kissat saa. Mutta koko ajan sisällä pidetyt kissat eivät osaa kaivatakaan ulos.

Koirien aivothan ovat jääneet "pentuvaiheeseen" verrattuna kantaisä suteen ja siksi ne leimautuvat niin vahvasti ihmiseen. Se on loppuviimein aika hullunkurista, että jokin eläinlaji jalostetaan niin riippuvaiseksi toisesta eläinlajista, että se kärsii eroahdistuksesta. Varmaan voimakkaalla ihmisleimautumisella perustellaan se miksi luontaisesti laumaeläintä saa pitää laillisesti yksinään. Kissoille kelpaa ihmiseksi se joka ruokkii.

Myöskään hevosten, nautojen ja lampaiden jalostuksessa leimautuminen tiettyyn ihmiseen ei ole ollut oleellista. Lähinnä helppo käsiteltävyys ja yleisesti ihmiseen luottavaisesti suhtautuva on ollut jalostuksessa tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon koirista. Itse en usko että ne kaikki erityisemmin välittää lajitoverista, esim. itsenäiseen työskentelyyn jalostetut rodut. Mulla ollut elämäni aikana shelttejä ja nykyisin terrierejä (cairn, westie, sealyham). Sheltit selvästi oli laumaorientoituneita, mutta nuo rottakoiraksi jalostetut territ on sellaisia ettei ne kauheasti välitä toisista koirista. Enemmänkin kokevat kilpailijaksi ja "sietävät" koska lauman johtaja eli minä niin haluan. 

Meillä on itsenäiseen työskentelyyn jalostettu rotu, joka työskentelee laumassa. Itsenäisesti työskentelevä koira tarkoittaa sitä, että se ei tarvitse ihmistä kertomaan, mitä tehdä. Oma rotuni on hälyttävä vahti ja rottakoira. Näissä hommissa lauma on tehokas ja vaikutus kertaantuu, kun on monta haukkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ihan nurinkurista kun puhutaan että kissoja pitäisi olla useampi kuin yksi. Kissa on yksineläjä, koira ei, ja koiria on silti useammin yksi kuin kissoja.

Järjetöntä.

Johtuu puhtaasti siitä että koirista on enemmän vaivaa. Kaksi koiraa = tuplasti lenkkeilyä, sosiaalistamista, turkinhoitoa yms. Lisäksi koirat (rodusta riippuen) vievät tilaa eritavalla kuin kissat. Kissa voi viihtyä pienemmässäkin asunnossa jos tarjolla on erilaisia piilopaikkoja, kiipeilymahdollisuuksia ja pikkuisia koloja. Kaksi kissaa voi mahtua omistajapariskunnan kanssa kaksioon mutta kahden labbiksen kanssa tulee jo tukalaa. Koirista on myös isommat kulut. Kissoillekin voi tulla kaikenlaista kremppaa vanhemmiten mutta tuntuu että eläinlääkärireissut ja erityisruokavaliot on koirilla vielä yleisempiä. Eli ihan puhtaasti ihmisen omasta elämäntilanteesta ja mukavuudenhalusta johtuen tyydytään yhteen koiraan.

Kaikki koirat on kuitenkin yksilöitä. Meillä on ollut yleensä useampi koira samaan aikaan, mutta nyt on vain tämä yksi vanhus. Ei ikinä oppinut pitämään muista koirista. Ei vaikka ensimmäiset 4v elämästä asui toisen koiran kanssa. Se oli jatkuvaa tappelua ja stressiä. Ei otettu enää pentua kaveriksi kun tuo toinen koira kuoli. Kissojen seurasta vanhus kyllä nauttii ja saa nyt olla ainoa koira talossa kissasisarusten kanssa.

Tarkoittanet kissojen pienemmillä eläinlääkärikuluilla sitä, että kissat jätetään hoitamatta? Niitä ei rokoteta, hampaita ei hoideta, ei tehdä perustarkkeja. Jos koira on kipeä, niin sen näkee joku lenkillä, mutta kipeää kissaa voi pitää piilossa kotona. Jos kissa sairastuu ja kuolee, uuden saa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kahdesta koirasta kulut ovat myös tuplasti suuremmat. Jos on isoja koiria, on ruokakulutkin jo pelkästään aika isot ja eläinlääkäriin voi mennä tosi paljon rahaa kerralla. Yhden koiran kanssa on myös paljon helpompi ulkoilla. Meillä on 1 pienehkö koira ja välillä on sukulaisen pikkukoira myös hoidossa, ja vaikka molemmat käveleekin lenkillä kiltisti eivätkä vedä niin on kahden kanssa silti hankalampi lenkkeillä. En haluaisi sellaista vaivaa joka päivä.

On eri asia lenkittää kahta eri lauman koiraa, kun pysyvästi samassa kodissa asuvaa. Koiratkin oppivat lenkkeilemään hihnassa nätisti, jos nitä vaan käytetään ulkona ja opetetaan.

Toki esim. cani-cross on helpompaa kahden koiran kanssa, koska vauhdin ja vetämisen säätely on hankalampaa, mutta kyllä useamma (pikku)koiran hihnalenkit on ihan helppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minun koira ei pidä toisista koirista ja sen takia en hommaa toista koiraa. Tuota ennen oli kaksi koiraa, mutta ne oli sosiaalisempia. Etätöiden myötä ei tarvitse olla yksin kotona. 

En usko että on olemassa yhtäkään koiraa joka olisi onnellisempi ilman lajitoveria. Toki tietyn luonteisilla on paras valita se toinen koira järkevästi, esim. jos nykyinen on dominoiva uros, ei siihen toista urosta ota vaan nartun, ottaa pennusta asti kasvamaan eikä vain tuo aikuista koiraa laumaan, kooltaan ja elekieleltään samanlaisen rodun edustaja mielellään kaveriksi.

Kyllä tuo on tosi onnellinen ainoana koirana. Mulla on ollut hoitokoiria ja mikä helpotuksen huokaus koiraltani, kun ovat lähteneet pois. Enää en ota edes hoitokoiraa. Kyseessä on uroskoira eikä tosiaan pidä edes nartuista. Toista urosta ei ole koskaan ollut edes hoidossa, kun vielä vähemmän pitää toisista uroksista. Kyseessä siis terrieri. 

Joo, terrierithän on jalostettu aika kissamaisiksi tavallaan kun kissan tehtävissä ovat toimineetkin eli niitä on ollut siellä Skotlannissa maatiloilla rottakoirina, jotka on vain itsenäisesti elelleet talleissa ja navetoissa ja napanneet tuhoeläimiä. Tiettyjä rotuja on käytetty toki metsästykseen myös. Mutta ei niiltä ole erityisesti ikinä haluttu jalostuksessa sitä että olisivat eritysein laumakoiria, vaan että ovat itsenäisiä.

Terrrierit metsästävät laumassa ja toimivat myös laumassa parhaiten rottajahdissa. Esim. russelit, borderit jne. Laumana ne on etsineet kettuja tai tolskanneet rottajahdissa maatiloilla ja kaivoksissa. Samoin saksalaiset pinserirodut, jotka ovat toimineen samoissa tehtävissä. Nykyajan ulkomuotojalostus on taas voinut viedä rotua ihan muuhun suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minun koira ei pidä toisista koirista ja sen takia en hommaa toista koiraa. Tuota ennen oli kaksi koiraa, mutta ne oli sosiaalisempia. Etätöiden myötä ei tarvitse olla yksin kotona. 

En usko että on olemassa yhtäkään koiraa joka olisi onnellisempi ilman lajitoveria. Toki tietyn luonteisilla on paras valita se toinen koira järkevästi, esim. jos nykyinen on dominoiva uros, ei siihen toista urosta ota vaan nartun, ottaa pennusta asti kasvamaan eikä vain tuo aikuista koiraa laumaan, kooltaan ja elekieleltään samanlaisen rodun edustaja mielellään kaveriksi.

Kyllä tuo on tosi onnellinen ainoana koirana. Mulla on ollut hoitokoiria ja mikä helpotuksen huokaus koiraltani, kun ovat lähteneet pois. Enää en ota edes hoitokoiraa. Kyseessä on uroskoira eikä tosiaan pidä edes nartuista. Toista urosta ei ole koskaan ollut edes hoidossa, kun vielä vähemmän pitää toisista uroksista. Kyseessä siis terrieri. 

Joo, terrierithän on jalostettu aika kissamaisiksi tavallaan kun kissan tehtävissä ovat toimineetkin eli niitä on ollut siellä Skotlannissa maatiloilla rottakoirina, jotka on vain itsenäisesti elelleet talleissa ja navetoissa ja napanneet tuhoeläimiä. Tiettyjä rotuja on käytetty toki metsästykseen myös. Mutta ei niiltä ole erityisesti ikinä haluttu jalostuksessa sitä että olisivat eritysein laumakoiria, vaan että ovat itsenäisiä.

Joo, eivät metsästä laumassa?

https://fineartamerica.com/featured/hunting-day-daniele-trottier.html

https://fineartamerica.com/featured/three-wire-fox-terriers-working-a-h…

Juurikin laumassa näitä on käytetty, myös talleilla. Eikä ole kissamaisia todellakaan! Huh.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli 10 vuotta vain yksi koira. Ei ollut sopivaa elämäntilannetta ottaa toista, pennusta on kuitenkin enemmän vaivaa kuin aikuisesta eikä kukaan taida ottaa kahta pentua kerralla (vaikka se olisi varmaan koirille kivoin jos saisi elää sisaruksen kanssa). Nyt sitten otettiin, vaikka pitkään piti miettiä onko ihan kiusaamista ottaa rauhaa rakastavalle seniorikoiralle pentu riesaksi. Hämmästyttävän hyvin ne ovat kuitenkin sopeutuneet ja pennun kanssa on ollut helppoa kun aikuinen koirakin opettaa tapoja.

Mutta on se myös tila- ja kustannuskysymys, isoja koiria ei voisi ottaa kahta kun ei mahtuisi sitten autoon mitään muuta. Näitten pienehköjen koirien ja nelihenkinen perheen ja matkatavaroittenkin kanssa tekee jo tiukkaa vaikka on iso auto. Ja rahaa menee. Useinhan pikkukoiria saattaakin olla perheissä useampi mutta isoja/keskikokoisia harvemmin.

Sisarukset ovat usein saman ikäisiä, jolloin ongelmia voi tulla, kun kumpikaan ei arvovaltaisempi (ikä vaikuttaa tähän usein merkittävästi). Koirat eivät sillä tavalla tunnista sisarustaan, että voivat vaikka paritella sisarensa kanssa. Eli ei ole etua ottaa samasta yhdistelmästä täyssisarusta tai jostain puolisisarusta. Koiralle tämä ei ole mitenkään "kivointa".

Olen joskus itsekkin pohtinut toista koiraa, mutta uskon, että meidän koira on tyytyväinen näin. Uskon, että omistaja huomaa koirastaan onko se onnellinen. Meidän koira näkee lajitovereitaan säännöllisesti ja kotona on aina perheenjäsenten seurassa. En tiedä olisiko jaksamista toiseen koiraan arjen pyörittämisen keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ihan nurinkurista kun puhutaan että kissoja pitäisi olla useampi kuin yksi. Kissa on yksineläjä, koira ei, ja koiria on silti useammin yksi kuin kissoja.

Järjetöntä.

Johtuu puhtaasti siitä että koirista on enemmän vaivaa. Kaksi koiraa = tuplasti lenkkeilyä, sosiaalistamista, turkinhoitoa yms. Lisäksi koirat (rodusta riippuen) vievät tilaa eritavalla kuin kissat. Kissa voi viihtyä pienemmässäkin asunnossa jos tarjolla on erilaisia piilopaikkoja, kiipeilymahdollisuuksia ja pikkuisia koloja. Kaksi kissaa voi mahtua omistajapariskunnan kanssa kaksioon mutta kahden labbiksen kanssa tulee jo tukalaa. Koirista on myös isommat kulut. Kissoillekin voi tulla kaikenlaista kremppaa vanhemmiten mutta tuntuu että eläinlääkärireissut ja erityisruokavaliot on koirilla vielä yleisempiä. Eli ihan puhtaasti ihmisen omasta elämäntilanteesta ja mukavuudenhalusta johtuen tyydytään yhteen koiraan.

Kaikki koirat on kuitenkin yksilöitä. Meillä on ollut yleensä useampi koira samaan aikaan, mutta nyt on vain tämä yksi vanhus. Ei ikinä oppinut pitämään muista koirista. Ei vaikka ensimmäiset 4v elämästä asui toisen koiran kanssa. Se oli jatkuvaa tappelua ja stressiä. Ei otettu enää pentua kaveriksi kun tuo toinen koira kuoli. Kissojen seurasta vanhus kyllä nauttii ja saa nyt olla ainoa koira talossa kissasisarusten kanssa.

Tarkoittanet kissojen pienemmillä eläinlääkärikuluilla sitä, että kissat jätetään hoitamatta? Niitä ei rokoteta, hampaita ei hoideta, ei tehdä perustarkkeja. Jos koira on kipeä, niin sen näkee joku lenkillä, mutta kipeää kissaa voi pitää piilossa kotona. Jos kissa sairastuu ja kuolee, uuden saa ilmaiseksi.

Meillä on kissoja ja koiria, kaikki hoidettu asianmukaisesti. On ollut kissoilla silmätulehdusta, virtsavaivaa, hammasoperaatiota yms. Toinen kissa vaatii hammaskiven poiston kerran vuodessa, se on noin 300-400. Jos tarvitaan hammaskuvausta niin maksaa lisää. SILTI koirien eläinlääkäreihin on uponnut enemmän rahaa. Ehkä on ollut vaan huonoa tuuria mutta tuntuu että monta kertaa vuodessa sattuu jotain. Tai sitten meidän koirat on erityisen tapaturma-alttiita ja kissat tavallista terveempiä? Koirilla on ollut vatsavaivaa, lonkkavaivaa, purentavikaa, fysioterapiaa, ruokamyrkytystä jne.