Lue keskustelun säännöt.
Sain yhden elämäni tärkeimmän puhelun eilen. Alkoholismia sairastava äitini haluaa muutosta ja pyysi anteeksi.
14.10.2022 |
Varmaan teistä jokainen alkoholistin kanssa elänyt tietää miten se vaikuttaa itseensä ja suhteeseen tähän läheiseen. Se on tietyllä tavalla raskas taakka, jonka olemassaoloa on hankala käsitellä.
Lapsena minulla oli paljon toiveita äitini suhteen, että vielä jokin muuttuisi perheen dynamiikassa.
Oli myös kasautuvia huolia ja pelkoja. Vuosien mittaan se oli aivan liikaa itselleni mitä perheessä tapahtui. Myös isäni on alkoholisti mutta käyttäytyminen on maltillisempaa humalassa.
Äidillä se meni yli ja paljon kriisejä olemme kokeneet alkoholin käytön seurauksena. Lopulta minulla meni tietysti toivokin paremmasta.
Olen ollut masentunut lapsesta asti, aloin myös itse käyttämään alkoholia jo nuorena. Koko elämä on ollut aika haastavaa ja olen tuntenut oloni yksinäiseksi. Tavallaan ei ole ollut mitään väliä millään. Enkä tästä halua syyttää vain vanhempiani, olen omat valintani tehnyt aikuisuudessa ja kärsinyt niistä itse. Olen myös pyrkinyt ymmärtämään vanhempiani ja yrittänyt olla tukena edes jollain tasolla, en ole hylännyt ainakaan.
Minun on kuitenkin ollut myös hankala suhtautua äitiini. Siinä on ollut ristiriitaa. Iso möykky joka on vaivannut suunnattomasti välillämme, olen jopa halveksunut ja toisaalta tietenkin rakastanut.
Välillä viha ja epätoivo hänen suhteen on ollut lamauttavaa.
Eilen hän soitti minulle ensimmäistä kertaa koskaan puhelun, jossa on kertonut ottaneensa askeleen eteenpäin toipumisen suuntaan.
Hän sanoi, että kävi keskustelemassa ja aikoo hakeutua ihmisten pariin. Hän sanoi saaneensa sieltä tukea ja haluaa muutosta. Hän aikoo tehdä nyt jotain ja oli vahvemman kuuloinen kuin aikoihin. Kertoi yksityiskohtaisesti kaikesta ja häpeilemättä kaikista tunteistaan.
Hän kertoi siinä selvinpäin aika syvällisiäkin mietteitään. Kertoi, kuinka on jo pitkän aikaa ollut masentunut ja miettinyt, ettei jaksa enää ellei muutosta tapahdu. Hänelle tuli olo, että nyt on pakko toimia. Hänelle oli soittaminen ja ajan varaaminen jo vaikeaa. Hän menee eri ryhmiin ja selvien ihmisten läheisyyteen seurakunnalle. Haluaa elämään paljon muutakin kuin pienen viinanhuuruisen elämänsä.
Jatkan keskustelua alla, tästä tulee muuten liian pitkä tälle alustalle.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivo on merkillinen tunne. Sitkeä perulainen. Vaikka rakkaus on suurin, niin toivo on pitkäikäisin ja läikähtää liekkiin pienimmästäkin yllykkeestä.
Äitisi on oikealla tiellä, en minä sitä. Mutta oletko sinä hoitanut itseäsi? Käynyt läheisille tarkoitetussa al-anonissa? Suosittelen lämpimästi (ainakaan omalle kohdalle ei ole osunut kuin ihania ryhmiä).
Vaikka äitisi ei kestäisi enää alun raittiushumalan jälkeen, sinun pitää muistaa että hän yritti ja pystyt antamaan anteeksi.
Lässynlässyn alkkikselta. Viikottainen paska-annos. Paljonko annoit rahaa tällä kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Toivo on merkillinen tunne. Sitkeä perulainen. Vaikka rakkaus on suurin, niin toivo on pitkäikäisin ja läikähtää liekkiin pienimmästäkin yllykkeestä.
Äitisi on oikealla tiellä, en minä sitä. Mutta oletko sinä hoitanut itseäsi? Käynyt läheisille tarkoitetussa al-anonissa? Suosittelen lämpimästi (ainakaan omalle kohdalle ei ole osunut kuin ihania ryhmiä).
Vaikka äitisi ei kestäisi enää alun raittiushumalan jälkeen, sinun pitää muistaa että hän yritti ja pystyt antamaan anteeksi.
Näemmä toivo on hyvin merkillinen tunne. Eikä se pelkästään tästä ole, että hän haluaa muutosta, joka on todella mahtavaa mutta se, että hän todella kertoi kaikesta mitä on ollut eikä lainkaan peitellyt. Hän asiallisesti puhui ja oli läsnä. Siinä oli itselleni jotain erityistä ja varmasti hänelle myös.
Toivon myöskin ettei äitini tee tätä minun vuokseni pelkästään. Hän sanoikin, että kaikki lähtee ihmisestä itsestään.
Minä olen hakeutumassa terapiaan, odotan kuin kuuta nousevaa, että se prosessi alkaisi. Muuten yritän pärjäillä ja tehdä töitä. Ryhmiä olen miettinyt mutta tuo aikuisten alkoholistien lapsien ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa vain täällä. Töiden puolesta en aina pääsisi ja kun kokoontuminen on niin harvoin, en tiedä pääsisinkö hyvin juttuun kiinni.
Olen kyllä nyt miettinyt muunlaista tukitoimintaa, jotain kevyen askeleen olemista ihmisten kanssa vain. Ei tarvitse puhua suruista vaan olla yhdessä ja tehdä jotain. Sellainen auttaisi myös.
AP
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässyn alkkikselta. Viikottainen paska-annos. Paljonko annoit rahaa tällä kertaa?
En minä hänelle rahaa anna juuri koskaan. Eikä sitä ole pyytänytkään. On tämä aika merkillinen puhelu koska en ole koko elämäni aikana moista saanut.
Ei tämä mitään lässyttämistä ollut.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että hän yrittää. Tärkeämpää olisi kuitenkin että hakeutuisit itse hoitoon, äitisi raitistuu jos raitistuu. Keskity itsesi kuntoon saamiseen, älä äitisi tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Tsemppiä
"Puhui kuin ymmärtäisi ja tietäisi ajatukseni mitä en ole hänelle kertonut."
Hän on saanut vertaistukea, monen läheisellä on samanlaisia ajatuksia ja pelkoja.
Toivotaan parasta, että äidillesi ja sinulle käy hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja äidillesi. Toipuminen on vaikeaa ja hidasta, mutta kyllä se mahdollista on. Pidä hyvää huolta itsestäsi ja omasta jaksamisestasi <3
Hiiohoi ja rommia pullo teille molemmille ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on niin turhaa tuubaa.
Aikaisintaan oltuaan vuoden kännäämättä voisi olla leuhkimaan että on ollut vuoden kännäämättä. Ja voi olla että illalla aloittaa taas.
Alkkishan lopettaa 365 kertaa vuodessa. glug glug
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi alentuu kyllä ihan mihin vaan, että saa rahat seuraavaan pulloon, niin nähty homma.
Toivottavasti äitis onnistuu raitistumisessa. Itse olen vaan kuullut nuo lupailut raitistumisessa ja muutoksesta kymmeneen kertaan alkoholistiläheiseltä, niin alan olla niiden suhteen aika skeptinen. Toki tuen joka kerta, kun hän yrittää ja haluaa lähteä hoitoon, mutta eipä se raittius kauaa kestä, korkeintaan joitakin kuukausia ja taas ollaan samoissa kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän pettää sinut uudestaan.
Sanonpahan vaan.
Oma äitini on tehnyt "parannuksen" monta kertaa ja pyydellyt anteeksi. Ja sortunut ennemmin tai myöhemmin.
Opin jo lapsena olemaan luottamatta häneen, olemaan uskomatta mitään mitä hän sanoo.
Ja siksi olen järjissäni. Jos olisin uskonut, olisin saanut kärsiä.
Ap, kuulostaa todella merkitykselliseltä jutulta. Hienoa nähdä ihminen alkoholin alta ja päästä kosketuksiin hänen kanssaan. Muisto, jota kannattaa vaalia, sillä alkoholistin läheisellä saattaa hyvät muistot olla todella harvassa.
Ole avoimin mielin lopputuloksen suhteen, mutta älä odota liikoja. Muista pitää huoli ennen kaikkea itsestäsi. Kaikkea hyvää sinulle ja äidillesi!
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa todella merkitykselliseltä jutulta. Hienoa nähdä ihminen alkoholin alta ja päästä kosketuksiin hänen kanssaan. Muisto, jota kannattaa vaalia, sillä alkoholistin läheisellä saattaa hyvät muistot olla todella harvassa.
Ole avoimin mielin lopputuloksen suhteen, mutta älä odota liikoja. Muista pitää huoli ennen kaikkea itsestäsi. Kaikkea hyvää sinulle ja äidillesi!
Kiitos jokaiselle
Tiedostan sen aivan täysin, että todennäköisempää on se, että hän jatkaa juomista kuin taas se, että hän lopettaisi. Ei hän tule ehkä koskaan lopettamaan mutta sekin on hienoa jos vähentää.
Kaikista hienointa tässä on kuitenkin se, että pääsimme hänen kanssa todelliseen yhteyteen mikä on ollut ajoittain aikamoinen kuilu. Se on ollut aika raskasta vaikka siihenkin toki on tottunut.
Silti pelkästään se, että hän tiedostaa ongelman, tietää miten kokonaisvaltaisesti tämä on vaikuttanut jokaiseen perheessänme. Että hän haluaa käydä läpi syyllisyyden tunteitaan ja ymmärtää myös muiden näkökulmasta asioita. Ennen hän ennemminkin oli vihainen, jopa hyökkäävä. Kertoi, miten paljon on käsillään tehnyt töitä vuoksemme mutta ei pystynyt näkemään toista puolta, varmasti häpeä ja syyllisyys on valtavaa ollut.
Nyt todella haluaa muutosta ja sanoi itsekin, ettei aio luvata mitään mutta puhui suoraan asiat. Tämä oli se aikuinen ihminen, jota olen yrittänyt tavoitella.
Se sellainen vastuunkanto ja että on rehellinen on tåssä itselleni ja hänellekin varmaan se suurin mullistus. Olen tuota vanhempaa todella kaivannut hänestä, pitkästä aikaa näin tämän puolen hänestä ja olen siitä onnellinen. Minä sain toivoa, vaikka en ehkä juomisen lopettamiseen niin johonkin muuhun, ehkä siihen, että ihmisyys ei ole kadonnut hänestä.
Edelleen on läsnä jotain minkä ehkä ajattelin olevan jo muistoa vain.
Tuen häntä mutta pidän myös etäisyyden tietenkin. Toivon hänelle kovasti hyviä asioita ja uusia tärkeitä kohtaamisia missä ikinä nyt haluaakin käydä hakemassa tukea ja voimaa arkeensa.
Minäkin yritän omaa polkuani rakentaa omalla tavallani.
AP
Voi kuule. Näitähän on.
Et ole antanut rahaa äidillesi juuri koskaan? Millainen aikuinen lapsi antaa rahaa juopolle äidilleen?
Sinua kusetetaan. Sano äidillesi että palataan asiaan sitten kun hän on ollut selvin päin kaksi vuotta.
Puhelussa hän ei tunteillut liikoja, vaan hyvin määrätietoisesti ja konkreettisesti puhui kaikesta.
Kun oli kertonut avun hakemisesta ja siihen liittyvistä syistä, kertoi myös olleensa avoin juomisestaan.
Minulle hän kertoi, että työ on ainoa asia joka jarruttaa juomista, muuten ottaisi päivittäin. Hän ei enää kestä sellaista elämää.
Sitten puhui, että on tuntenut todella kalvavaa syyllisyyttä, sellaista joka on tehnyt hänestä epätoivoisen. Hän on miettinyt niitä asioita usein ja sanoi, erä "Anna, olen todella pahoillani. Olen miettinyt, että olsinpa toiminut toisin. Olen nähnyt miten olet kärsinyt."
Siinä vaiheessa en voinut enää pidätellä itkua.
Sanoin, ettei hänen tarvitse pyytää anteeksi, ymmärrän ettei elämä ole ollut helppoa. Hän painotti, että kyllä tarvitsee ja kertoi tuntemuksistaan.
Hän myös puhui, että voi luvata mitään mutta hän yrittää. Kertoi toivovansa myös minun saavan apua ja toivoa elämääni. Puhui kuin ymmärtäisi ja tietäisi ajatukseni mitä en ole hänelle kertonut. Tiesi kuitenkin.
Tästä lähti avoin keskustelu, alkoholin käytön suhteen mitä molemmilla on ollut. Olimme todella avoimia ilman mitään syyttelyitä, pelkästään juttelimme miten asiat ovat.
Koko keskustelu tuli puun takaa ja minussa heräsi toivo monien vuosien jälkeen. Vaikka paljoa ei ole vielä tapahtunut niin tämä jotenkin herätti jotain minussa eloon.
Olen varauksellinen tietenkin enkä odota mitään, enkä halua asettaa paineita. Kuitenkin tämä on suuri askel eteenpäin ja todella toivon, että hän löytää elämäänsä merkityksellisiä asioita.
Todella lämmin ja rakkaudellinen olo tuli. En tätä osaa sanoin kertoa mutta jotain meissä liikahti sisällämme, rakastan häntä ja tuli olo, että meitäkin kuullaan.
AP