Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatus = kallis lapsi koe ?
4, 10 ja 12 vuotiaiden lasten äiti
14.10.2022 |
Miksi varhaiskasvatuksesta keskustelevat vain opettajat ja poliitikot ? Missä on lasten vanhempien edustaja ? Minä haluaisin että lapseni on turvassa ja viihtyy tarhassa. Lapseni ei tarvitse laadukasta varhaiskasvatusta korkeakoulutetuilta opettajilta jotka osallistuvat kaikenlaisiin tutkimuksiin ja vertailuihin laadukkaan varhaiskastuksen nimissä. Lapseni ei saa leikkiä kavereiden kanssa vaan joka viikko on jotain testiä, näytetään kuvia ja kysytään lapselta mitä mielikuvia tämä herättää. Lapseni ei ole laadukkaan varhaiskasvatuksen labrarotta vaan lapsi joka on unohdettu tässä laadukkaan koulutuksen rummutuksessa. Tarhantätien (olkoon koulutus mikä tahansa) tehtävä on turvata lapsen kasvu ja pitäisu vähentää "kasvatusta". Lapseni sanoo usein että ihan kiva päivä mutta ei ollut aikaa leikkiä kaverin kanssa ?!
Kommentit (66)
Turhaan syytätte meitä hirveitä varhaiskasvattajia lasten huonoista oloista. Ymmärrän, että meitä on helppo syyttää. Ollaan laiskoja kun ei puututa. Juorutaan vaan ringissä keskenämme ja juodaan kahvia. Fatka vaan on se, että ollaan kaikki burn outissa ja moni päiväkoti pyörii sijaisilla. Ongelma on paljo syvempi kuin meidän tätien laiskuus. Lukekaa hyvät vanhemmat uutisia älkääkö työntäkö päätä pensaaseen ja syyttäkö työntekijöitä. Minäkin kritisoin nykyistä varhaiskasvatusta. Siksi aion irtisanoa itseni heti saikulta palattuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein traagisinta koko tässä varhaiskasvatuskuviossa on se, että ihmiset todella, oikeasti luulevat, että tarhassa tarjotaan lapselle jotain sellaista, jota hän ei mitenkään voisi saada kotona. Ja joo, tiedän, että on epäonnisia lapsia, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai käyttävät päihteitä jne. En tässä nyt puhu heistä, vaan ihan niistä tavallisten vanhempien lapsista.
Kellä on kotona liuta samanikäisiä lapsia? Sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista on hankala oppia vanhemman kanssa kaksin.
Valtavat ryhmät joissa opitaan korkeintaan viidakon lait. Aina löytyy vähintään se yksi väkivaltainen häirikkö joka tekee monen lapsen elämästä pelkkää selviytymiskamppailua 8h päivässä. Hoitajilla ei ole silmiä selässä ja osa on niin uupuneita, leipiintyneitä ja ammattitaidottomiakin ettei jaksa kiinnostaa.
Ammattitaidottomuutta ja laiskuuttahan tuo on. Päiväkodeissa on nollatoleranssi. Oman lapsen kohdalla kiusaamiseen puututtiin heti ja väkivaltainen lapsi pidettiin eri leikeissä ja eri ulkoiluissakin kuin omani. Kuitenkin valvovan silmän alla saivat myös leikkiäkin ja hienosti se meni. Nykyisin se väkivaltainenkin lapsi on ihan ok koululainen, ei hakkaa enää ketään.
Ota huomioon se, että varhaiskasvattajien mahdollisuudet puuttua tuollaiseen ovat paljon rajatummat kuin mitä päivähoitajilla oli ennen. Lapsia ei saa fyysisesti rajoittaa muuten kuin akuuteissa vaaratilanteissa (ja silloinkin asia on perusteltava kirjallisesti erilliselle lomakkeelle joka arkistoidaan), lapsia ei saa eristää (koska sen katsotaan tuottavan lapselle hylkäämiskokemuksen ja haittaavan lapsen tunnetaitojen kehitystä) eikä sitä lapsia valvovaa henkilökuntaa eli ruohonjuuritasolla työskenteleviä työntekijöitäkään ole sitä määrää kuin ennen.
Samat säännöt ne on lastenkodeissakin, mutta ei se silti vie mahdollisuutta puuttua kiusaamiseen ja väkivaltaan kuten oman lapsen kohdalla ammattitaitoisesti osattiin tehdä.
Itse asiassa lastensuojelulaki antaa tuohon puuttumiseen aika laajat valtuudet, kun taas varhaiskasvatuslaki ei anna varhaiskasvattajille ylipäätään mitään kurinpitovaltuuksia poislukien "jokamiehenoikeus".
Lastensuojelulaissa on kiinnipito-oikeudet lähinnä laitosluvin toimivissa lastenkodeissa ja sielläkin kiinnipidot on tarkoin rajattuja, pitää raportoida sossulle. Myös eristämisestä pitää tehdä valituskelpoinen päätös ja tiedottaa sossua. Ohjaaja ei myöskään saa juosta kiinni karkaavaa lasta.
Miten sitten sijaisvanhemmat pystyvät pitämään kuria jos käytössä ovat vain suusanalliset keinot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein traagisinta koko tässä varhaiskasvatuskuviossa on se, että ihmiset todella, oikeasti luulevat, että tarhassa tarjotaan lapselle jotain sellaista, jota hän ei mitenkään voisi saada kotona. Ja joo, tiedän, että on epäonnisia lapsia, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai käyttävät päihteitä jne. En tässä nyt puhu heistä, vaan ihan niistä tavallisten vanhempien lapsista.
Kellä on kotona liuta samanikäisiä lapsia? Sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista on hankala oppia vanhemman kanssa kaksin.
Aika monella on. Sitten on keksitty myös perhepäivähoito. Ja kerhot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein traagisinta koko tässä varhaiskasvatuskuviossa on se, että ihmiset todella, oikeasti luulevat, että tarhassa tarjotaan lapselle jotain sellaista, jota hän ei mitenkään voisi saada kotona. Ja joo, tiedän, että on epäonnisia lapsia, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai käyttävät päihteitä jne. En tässä nyt puhu heistä, vaan ihan niistä tavallisten vanhempien lapsista.
Kellä on kotona liuta samanikäisiä lapsia? Sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista on hankala oppia vanhemman kanssa kaksin.
Valtavat ryhmät joissa opitaan korkeintaan viidakon lait. Aina löytyy vähintään se yksi väkivaltainen häirikkö joka tekee monen lapsen elämästä pelkkää selviytymiskamppailua 8h päivässä. Hoitajilla ei ole silmiä selässä ja osa on niin uupuneita, leipiintyneitä ja ammattitaidottomiakin ettei jaksa kiinnostaa.
Ammattitaidottomuutta ja laiskuuttahan tuo on. Päiväkodeissa on nollatoleranssi. Oman lapsen kohdalla kiusaamiseen puututtiin heti ja väkivaltainen lapsi pidettiin eri leikeissä ja eri ulkoiluissakin kuin omani. Kuitenkin valvovan silmän alla saivat myös leikkiäkin ja hienosti se meni. Nykyisin se väkivaltainenkin lapsi on ihan ok koululainen, ei hakkaa enää ketään.
Ota huomioon se, että varhaiskasvattajien mahdollisuudet puuttua tuollaiseen ovat paljon rajatummat kuin mitä päivähoitajilla oli ennen. Lapsia ei saa fyysisesti rajoittaa muuten kuin akuuteissa vaaratilanteissa (ja silloinkin asia on perusteltava kirjallisesti erilliselle lomakkeelle joka arkistoidaan), lapsia ei saa eristää (koska sen katsotaan tuottavan lapselle hylkäämiskokemuksen ja haittaavan lapsen tunnetaitojen kehitystä) eikä sitä lapsia valvovaa henkilökuntaa eli ruohonjuuritasolla työskenteleviä työntekijöitäkään ole sitä määrää kuin ennen.
Samat säännöt ne on lastenkodeissakin, mutta ei se silti vie mahdollisuutta puuttua kiusaamiseen ja väkivaltaan kuten oman lapsen kohdalla ammattitaitoisesti osattiin tehdä.
Itse asiassa lastensuojelulaki antaa tuohon puuttumiseen aika laajat valtuudet, kun taas varhaiskasvatuslaki ei anna varhaiskasvattajille ylipäätään mitään kurinpitovaltuuksia poislukien "jokamiehenoikeus".
Lastensuojelulaissa on kiinnipito-oikeudet lähinnä laitosluvin toimivissa lastenkodeissa ja sielläkin kiinnipidot on tarkoin rajattuja, pitää raportoida sossulle. Myös eristämisestä pitää tehdä valituskelpoinen päätös ja tiedottaa sossua. Ohjaaja ei myöskään saa juosta kiinni karkaavaa lasta.
Miten sitten sijaisvanhemmat pystyvät pitämään kuria jos käytössä ovat vain suusanalliset keinot?
He osaavat puhua lasten kanssa, kieltää, käskeä ja saada lapset tottelemaan ilman väkivaltaa. Toki, jos lapsella on pahoja käytöshäiriöitä tai psyykkisiä oireiluja, lapset eivät ole sijaisperheissä vaan laitoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein traagisinta koko tässä varhaiskasvatuskuviossa on se, että ihmiset todella, oikeasti luulevat, että tarhassa tarjotaan lapselle jotain sellaista, jota hän ei mitenkään voisi saada kotona. Ja joo, tiedän, että on epäonnisia lapsia, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai käyttävät päihteitä jne. En tässä nyt puhu heistä, vaan ihan niistä tavallisten vanhempien lapsista.
Kellä on kotona liuta samanikäisiä lapsia? Sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista on hankala oppia vanhemman kanssa kaksin.
Aika monella on. Sitten on keksitty myös perhepäivähoito. Ja kerhot.
Suomalainen nainen synnyttää alle 2 lasta. Suurin osa lapsista kasvaa yhden tai korkeintaan kahden lapsen perheissä. Ei lapselle tee hyvää olla aina vain aikuisten kanssa. Sosiaalisia taitoja ei kehity ilman ikätoveriseuraa. Kerhoja on ainakin Helsingissä kahtena aamuna viikossa pari tuntia, ei siinä ajassa saa kaverisuhteita muodostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein traagisinta koko tässä varhaiskasvatuskuviossa on se, että ihmiset todella, oikeasti luulevat, että tarhassa tarjotaan lapselle jotain sellaista, jota hän ei mitenkään voisi saada kotona. Ja joo, tiedän, että on epäonnisia lapsia, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai käyttävät päihteitä jne. En tässä nyt puhu heistä, vaan ihan niistä tavallisten vanhempien lapsista.
Kellä on kotona liuta samanikäisiä lapsia? Sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista on hankala oppia vanhemman kanssa kaksin.
Valtavat ryhmät joissa opitaan korkeintaan viidakon lait. Aina löytyy vähintään se yksi väkivaltainen häirikkö joka tekee monen lapsen elämästä pelkkää selviytymiskamppailua 8h päivässä. Hoitajilla ei ole silmiä selässä ja osa on niin uupuneita, leipiintyneitä ja ammattitaidottomiakin ettei jaksa kiinnostaa.
Ammattitaidottomuutta ja laiskuuttahan tuo on. Päiväkodeissa on nollatoleranssi. Oman lapsen kohdalla kiusaamiseen puututtiin heti ja väkivaltainen lapsi pidettiin eri leikeissä ja eri ulkoiluissakin kuin omani. Kuitenkin valvovan silmän alla saivat myös leikkiäkin ja hienosti se meni. Nykyisin se väkivaltainenkin lapsi on ihan ok koululainen, ei hakkaa enää ketään.
Ota huomioon se, että varhaiskasvattajien mahdollisuudet puuttua tuollaiseen ovat paljon rajatummat kuin mitä päivähoitajilla oli ennen. Lapsia ei saa fyysisesti rajoittaa muuten kuin akuuteissa vaaratilanteissa (ja silloinkin asia on perusteltava kirjallisesti erilliselle lomakkeelle joka arkistoidaan), lapsia ei saa eristää (koska sen katsotaan tuottavan lapselle hylkäämiskokemuksen ja haittaavan lapsen tunnetaitojen kehitystä) eikä sitä lapsia valvovaa henkilökuntaa eli ruohonjuuritasolla työskenteleviä työntekijöitäkään ole sitä määrää kuin ennen.
Samat säännöt ne on lastenkodeissakin, mutta ei se silti vie mahdollisuutta puuttua kiusaamiseen ja väkivaltaan kuten oman lapsen kohdalla ammattitaitoisesti osattiin tehdä.
Itse asiassa lastensuojelulaki antaa tuohon puuttumiseen aika laajat valtuudet, kun taas varhaiskasvatuslaki ei anna varhaiskasvattajille ylipäätään mitään kurinpitovaltuuksia poislukien "jokamiehenoikeus".
Lastensuojelulaissa on kiinnipito-oikeudet lähinnä laitosluvin toimivissa lastenkodeissa ja sielläkin kiinnipidot on tarkoin rajattuja, pitää raportoida sossulle. Myös eristämisestä pitää tehdä valituskelpoinen päätös ja tiedottaa sossua. Ohjaaja ei myöskään saa juosta kiinni karkaavaa lasta.
Miten sitten sijaisvanhemmat pystyvät pitämään kuria jos käytössä ovat vain suusanalliset keinot?
He osaavat puhua lasten kanssa, kieltää, käskeä ja saada lapset tottelemaan ilman väkivaltaa. Toki, jos lapsella on pahoja käytöshäiriöitä tai psyykkisiä oireiluja, lapset eivät ole sijaisperheissä vaan laitoksissa.
Suomi on varmaan ainoa maa maailmassa missä mukulan kiinnijuokseminen lasketaan väkivallaksi.
Kunnat säästävät. Tehdään liian isoja yksiköitä, joissa lapset ja hoitajat sairastavat koko ajan. Meilläkin joka toinen viikko uusi räkätauti ja päiväkodin johtaja on hätää kärsimässä, kun ei ole riittävästi hoitajia. Kaikki lähtee rakennussuunnittelusta. Kunta säästää siinä. Pitäisi tehdä monta pientä erillistä yksikköä eikä jättipäiväkoteja.
Kouluissa sama juttu. 100 oppilaan avokonttori ei ole paras vaihto, kun pitäisi oppia jotain. Lapsille tulee paljon sairaspoissaoloja ja aukkoja oppimiseen. Erityiluokat on kaiken lisäksi lakkautettu ja kaikki oppilaat ovat samassa massassa, oppimisen vaikeuksista, vammoista ja mielenterveyden ongelmista riippumatta. Kiusaaminen lisääntyy, kun ei ole riittävästi aikuisia vahtimassa. Lisäksi säästetään opetusmateriaaleissa. Omalla lapsellani ei ole työkirjoja esim. ympäristöopissa, uskonnossa ja musiikissa (oppikirjaa) lainkaan. Kyllä meillä 90-luvulla oli kirjat. Joistain yläkouluista puuttuvat esim. matematiikan kirjat ja opon kirjat kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnat säästävät. Tehdään liian isoja yksiköitä, joissa lapset ja hoitajat sairastavat koko ajan. Meilläkin joka toinen viikko uusi räkätauti ja päiväkodin johtaja on hätää kärsimässä, kun ei ole riittävästi hoitajia. Kaikki lähtee rakennussuunnittelusta. Kunta säästää siinä. Pitäisi tehdä monta pientä erillistä yksikköä eikä jättipäiväkoteja.
Kouluissa sama juttu. 100 oppilaan avokonttori ei ole paras vaihto, kun pitäisi oppia jotain. Lapsille tulee paljon sairaspoissaoloja ja aukkoja oppimiseen. Erityiluokat on kaiken lisäksi lakkautettu ja kaikki oppilaat ovat samassa massassa, oppimisen vaikeuksista, vammoista ja mielenterveyden ongelmista riippumatta. Kiusaaminen lisääntyy, kun ei ole riittävästi aikuisia vahtimassa. Lisäksi säästetään opetusmateriaaleissa. Omalla lapsellani ei ole työkirjoja esim. ympäristöopissa, uskonnossa ja musiikissa (oppikirjaa) lainkaan. Kyllä meillä 90-luvulla oli kirjat. Joistain yläkouluista puuttuvat esim. matematiikan kirjat ja opon kirjat kokonaan.
En usko siis, että koulutetut hoitajat ja opettajat koulua ovat pilanneet, vaan kuntien säästöt. Pienemmät yksiköt, seinät, erityisluokat ja oppikirjat takaisin! Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
KYSYN VAAN! kirjoitti:
Aikoinaan Suomessa vatkattiin etteä "Ei viisivuotiaana kouluun" vaikka muualla menneeän jo kolme v. Mitäs tämä varhaiskasvatus muuta on, kuin koulunkäyntiä jos lapsella ei ole edes aikaa leikkiä!
Suomessa on tehoton koulu. Monessa maassa ollaan yliopistotkin jo käyty nuorempana kuin meillä. Ihan hyvin koulu voisi alkaa aikaisemmin.
Tehoton tosiaan kun osa valmistuu persuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KYSYN VAAN! kirjoitti:
Aikoinaan Suomessa vatkattiin etteä "Ei viisivuotiaana kouluun" vaikka muualla menneeän jo kolme v. Mitäs tämä varhaiskasvatus muuta on, kuin koulunkäyntiä jos lapsella ei ole edes aikaa leikkiä!
Suomessa on tehoton koulu. Monessa maassa ollaan yliopistotkin jo käyty nuorempana kuin meillä. Ihan hyvin koulu voisi alkaa aikaisemmin.
Tehoton tosiaan kun osa valmistuu persuksi.
Alempien sosiaaliluokkien ihmisoikeuskasvatukseen olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota. On kestämätön tilanne, että ammattikoulusta valmistuu persuja.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan syytätte meitä hirveitä varhaiskasvattajia lasten huonoista oloista. Ymmärrän, että meitä on helppo syyttää. Ollaan laiskoja kun ei puututa. Juorutaan vaan ringissä keskenämme ja juodaan kahvia. Fatka vaan on se, että ollaan kaikki burn outissa ja moni päiväkoti pyörii sijaisilla. Ongelma on paljo syvempi kuin meidän tätien laiskuus. Lukekaa hyvät vanhemmat uutisia älkääkö työntäkö päätä pensaaseen ja syyttäkö työntekijöitä. Minäkin kritisoin nykyistä varhaiskasvatusta. Siksi aion irtisanoa itseni heti saikulta palattuani.
Tädeistä puhuttiin siihen aikaan kun ei vielä ollut varhaiskasvatusta. Lapsi vietiin tarhatätien luokse hoitoon niin että äiti ja isä pääsivät töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa varhaiskasvatuksesta. Esikoinen aloitti 4-vuotiaana ja kuopus 3-vuotiaana päiväkodissa. Kolmevuotias sopeutui nopeammin. Isompi alkoi eskarilaisena lopulta löytämään kavereita ja sai kurottua umpeen pitkän kotihoidossa olon jälkeen jättämää sosiaalista vuorovaikutustaitojen puutetta. Olisi varmasti ollut hankalampaa kokonaan ilman varhaiskasvatusta.
Paljon kaikenlaista ohjelmaa oli aina ja lapset tykkäsivät. Kumpikaan ei muistele huonolla. Ihania olivat opet ja hoitajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein traagisinta koko tässä varhaiskasvatuskuviossa on se, että ihmiset todella, oikeasti luulevat, että tarhassa tarjotaan lapselle jotain sellaista, jota hän ei mitenkään voisi saada kotona. Ja joo, tiedän, että on epäonnisia lapsia, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai käyttävät päihteitä jne. En tässä nyt puhu heistä, vaan ihan niistä tavallisten vanhempien lapsista.
Kellä on kotona liuta samanikäisiä lapsia? Sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista on hankala oppia vanhemman kanssa kaksin.
Aika monella on. Sitten on keksitty myös perhepäivähoito. Ja kerhot.
Suomalainen nainen synnyttää alle 2 lasta. Suurin osa lapsista kasvaa yhden tai korkeintaan kahden lapsen perheissä. Ei lapselle tee hyvää olla aina vain aikuisten kanssa. Sosiaalisia taitoja ei kehity ilman ikätoveriseuraa. Kerhoja on ainakin Helsingissä kahtena aamuna viikossa pari tuntia, ei siinä ajassa saa kaverisuhteita muodostettua.
Vai ei sosiaalisia taitoja kehity ilman ikätoveriseuraa. Eli jos on erin ikäisiä lajitovereita, niin niiden kanssa kanssakäymiseen ei käytetä sosiaalisia taitoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein traagisinta koko tässä varhaiskasvatuskuviossa on se, että ihmiset todella, oikeasti luulevat, että tarhassa tarjotaan lapselle jotain sellaista, jota hän ei mitenkään voisi saada kotona. Ja joo, tiedän, että on epäonnisia lapsia, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai käyttävät päihteitä jne. En tässä nyt puhu heistä, vaan ihan niistä tavallisten vanhempien lapsista.
Kellä on kotona liuta samanikäisiä lapsia? Sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista on hankala oppia vanhemman kanssa kaksin.
Aika monella on. Sitten on keksitty myös perhepäivähoito. Ja kerhot.
Suomalainen nainen synnyttää alle 2 lasta. Suurin osa lapsista kasvaa yhden tai korkeintaan kahden lapsen perheissä. Ei lapselle tee hyvää olla aina vain aikuisten kanssa. Sosiaalisia taitoja ei kehity ilman ikätoveriseuraa. Kerhoja on ainakin Helsingissä kahtena aamuna viikossa pari tuntia, ei siinä ajassa saa kaverisuhteita muodostettua.
Vai ei sosiaalisia taitoja kehity ilman ikätoveriseuraa. Eli jos on erin ikäisiä lajitovereita, niin niiden kanssa kanssakäymiseen ei käytetä sosiaalisia taitoja?
Väitän, että sosiaalisten taitojen perusteet opitaan kotona. Ei uimaankaan opita, heittämällä lapsi syvään päätyyn. Vaan ensin totutellaan veteen, harjoitellaan kellukkeiden kanssa jne. Meillä on kolme lasta. Vanhin oli pitkään kotihoidossa ja on sopeutunut kyllä kouluun hyvin. Hänellä on paljon kavereita. Hän on luonteeltaan sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. On oppinut ottamaan pikkusisarukset mukaan leikkeihin pienestä pitäen. Minusta se sosiaaliseksi kasvaminen lähtee siitä, että lapsi tulee kotona kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin hän on. Hän kokee itsensä hyväksi ja osaavaksi. Se lähtee hyvästä itseluottamuksesta ja siitä, että lapsi tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Miten kavereita, sisaruksia, vanhempia...eli kaikkia ihmisiä kohdellaan. Kun perustaidot ja tiedot ovat kunnossa, voi lapsen heittää syväänkin päätyyn ja hän ui kuin delfiini.
Minulla on hyviä muistoja päiväkodista 2000-luvun alusta. Käytiin mm. torilla ostamassa hedelmiä: jokainen sai valita yhden hedelmän ja itse ostin banaanin ja ihmettelin kun kaveri valitsi luumun :D. Toinen kiva muisto on kun tehtiin retki yhden päiväkodin tädin kotiin. Asui siis ihan siinä vieressä. Iso omakotitalo isolla pihalla, keinuttiin ja juostiin nurmikolla. Leikittiin disneyfiguureilla. Nämä on ne parhaat muistot mitä itselläni on päiväkodista, ei tuollaistakaa taideta tehdä enää. Oma lapsi on nyt montessoripäiväkodissa ja toistaiseksi ollaan oltu tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KYSYN VAAN! kirjoitti:
Aikoinaan Suomessa vatkattiin etteä "Ei viisivuotiaana kouluun" vaikka muualla menneeän jo kolme v. Mitäs tämä varhaiskasvatus muuta on, kuin koulunkäyntiä jos lapsella ei ole edes aikaa leikkiä!
Minusta onkin mielenkiintoista että sinä aikana kun lapsia on "varhaiskasvatettu" suurina laumoina päiväkodeissa ,Pisa-tulokset ovat romahtaneet. Samoin lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Silloin kun päivähoito oli rehellisesti päivähoitoa pienryhmissä perhepäivähoitajien toimesta kodinomaisissa olosuhteissa, ongelmia oli vähemmän.
Pisatulokset otetaan kouluissa ei päiväkodeissa. Niiden romahdus johtuu siitä, että opetusohjelmat koulussa on muutettu hyvin pitkälti itseohjautuviksi. Lapsi itse määrittää oppimistavoitteensa ja työskentee itseohjautuvasti niiden täyttämiseksi. Tämä onnistuu lähinnä hyvin aktiivisesti lastensa kouluun osallistuvien akateemisten ihmisten lapsilla, mutta ei muilla. Suurin osa lapsista laittaa tavoitteet hyvin alhaalle, mikä näkyy Pisa -tuloksissa. Varhaiskasvatuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Meille on kerrottu, että varhaiskasvatus parantaa lasten koulumenestystä ratkaisevasti, koska se korjaa kotikasvatuksen puutteet.
Joskus 2010-luvulla (?) poistettiin hetkeksi subjektiivinen päivähoito-oikeus, eli eskariin tuli ryhmiä, joista kaikki tai enemmistö ei tullutkaan tarhasta. Eskariopet ihailivat, miten tuli rauhallisia ja hyvin ohjeita kuuntelevia lapsia ja miten osoittaa, että kotikasvatus riittää. Neljä eri eskariopea sanoi, ettei olisi uskoneet, että (yksi vielä poikavoittoinen ryhmä, ilmeisesti tällä on väliä) voisi olla näin rauhallisia ja toisia huomioivia, kun edelliset vuodet on vain pahenneet ja käytös on ollut hirveästi huutamista ja vain oman edun tavoittelua.
Näistä jokainen oli sitä mieltä, että enemmän painoa kotikasvatuksen tukemiseen. Jos tarvetta muulle on, niin saisi, mutta että oletuksena ei oltaisi pitkää päivää tarhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein traagisinta koko tässä varhaiskasvatuskuviossa on se, että ihmiset todella, oikeasti luulevat, että tarhassa tarjotaan lapselle jotain sellaista, jota hän ei mitenkään voisi saada kotona. Ja joo, tiedän, että on epäonnisia lapsia, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai käyttävät päihteitä jne. En tässä nyt puhu heistä, vaan ihan niistä tavallisten vanhempien lapsista.
Kellä on kotona liuta samanikäisiä lapsia? Sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista on hankala oppia vanhemman kanssa kaksin.
Sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista nimenomaan EI opita laumassa, joka muistuttaa itseä monilta piirteiltään. Vaan, eri-ikäisiä, eri taustaisia, eri tilanteita. Jo normaali kaupassa käyminen opettaa sosiaalisia taitoja, siellä tervehditään, odotetaan omaa vuoroa, kiitetään, autetaan ehkä toista. Siellä ryhmä koostuu asiakkaista, ja lapsi oppii, että jokainen asiakas on samanarvoinen, vaikka toinen on lapsi, toinen aikuinen, joku vanhus, rikas jne.
Samanikäisistä koostuvissa ryhmissä suvaitsemattomuus kasvaa helposti, sillä kaikki poikkeava, jopa eri ikä, nähdään "ei kuulu joukkoon" -piirteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnat säästävät. Tehdään liian isoja yksiköitä, joissa lapset ja hoitajat sairastavat koko ajan. Meilläkin joka toinen viikko uusi räkätauti ja päiväkodin johtaja on hätää kärsimässä, kun ei ole riittävästi hoitajia. Kaikki lähtee rakennussuunnittelusta. Kunta säästää siinä. Pitäisi tehdä monta pientä erillistä yksikköä eikä jättipäiväkoteja.
Kouluissa sama juttu. 100 oppilaan avokonttori ei ole paras vaihto, kun pitäisi oppia jotain. Lapsille tulee paljon sairaspoissaoloja ja aukkoja oppimiseen. Erityiluokat on kaiken lisäksi lakkautettu ja kaikki oppilaat ovat samassa massassa, oppimisen vaikeuksista, vammoista ja mielenterveyden ongelmista riippumatta. Kiusaaminen lisääntyy, kun ei ole riittävästi aikuisia vahtimassa. Lisäksi säästetään opetusmateriaaleissa. Omalla lapsellani ei ole työkirjoja esim. ympäristöopissa, uskonnossa ja musiikissa (oppikirjaa) lainkaan. Kyllä meillä 90-luvulla oli kirjat. Joistain yläkouluista puuttuvat esim. matematiikan kirjat ja opon kirjat kokonaan.
inkluusio
Ei päivähoidossa käynti estä sitä, etteikö myös omat vanhemmat opeta sosiaalisia taitoja. Päivähoidossa opitaan tulemaan toimeen ryhmässä ja tutustutaan muihin ikätovereihin. Vanhempien kanssa viikonloppuisin opetellaan miten toimitaan vaikkapa kaupassa tai isoäidin syntymäpäiväjuhlilla. Ei nämä ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita. Kyllä lapselle on hyvä näyttää malli, jossa vanhempi käy töissä ja lapsi on turvallisten aikuisten hoidettavana päivät. Illat ja viikonloput sitten ollaan perheen kesken.
En koe omalla kohdallani olleen mitään ongelmia lasten varhaiskasvatuksessa. Nuorempi jopa oppi lukemaan ollessaan vielä varhaiskasvatuksessa ( eli ns. viskari). Hyvin laadukkaaksi koin varhaiskasvatuksen. Oli retkiä, teemapäiviä, leipomista, paljon askartelua. Ja tämä ihan 2020-luvulla.
Pisa-tulokset ovat laskeneet melkein koko 2000-luvun. Parhaat tulokset tulivat siihen aikana, kun kukaan ei ollut kuullutkaan koko varhaiskasvatuksesta.