Lue keskustelun säännöt.
Avioero ilman avioehtoa
SJK
13.10.2022 |
Miten kannattaisi asia hoitaa? Mies on ollut töissä ja omistaa kaiken, minä ollut kotona lasta hoitamassa. Meillä ei ole avioehtoa.
Mielestäni mies saa pitää kaiken mitä omistaa, esim hän on töillään lunastanut "meidän" asunnon, mutta onko minulla oikeus johonkin?
Mies on nykyään kiukkuinen kaikesta, en jaksaisi enää. Tahdon pois. Mutta lapsen kanssa, onko meillä mitä, miehelle haluaisin sanoa että pidä kaikki työ, se kun on hänelle tärkein.
Kommentit (43)
Aikuinen täysivaltainen ihminen tietää mitä avioliittosopimus pitää sisällään sellaista allekirjoittaessaan. Noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolet kaikestahan sinulle lain mukaan kuuluu jos ei avioehtoa ole
Kuuluu, mutta tuskin kannattaa exää ärsyttää, kun nyt on jo kiukkuinen. Ap haluaa lapsen luokseen. Ei kannata alkaa rahasta ja omaisuudesta vääntämään siksi.
Miksi yrität pelotella naisia? "Jos suututat aviomiehesi, niin hän vie lapsen." Tuohan on henkistä väkivaltaa. Ja lapsellista kiukuttelua aikuiselta mieheltä. Mies ei edes synnytä, mutta kuvittelee että hänellä on joku moraalinen oikeus vaatia lapsi itselleen. Mieshän on idiootti ja henkisesti teinipojan tasolla. 🤣
Minä en alistu miehen mielivaltaan. Mies saa pitää lapsen jos kerran haluaa leikkiä yksinhuoltajaa. Mies saa yksinhuoltajuuden ja hän on yksin vastuussa kaikesta. Minä en ota lasta omaan kotiini hoidettavaksi, vaikka miehellä olisi joku työmatka, lomamatka tai vakava sairaus (syöpä). Mies järjestää itse lapselle hoitajan. Maksullinen hoitaja eli nanny on hyvä vaihtoehto jos mies ei voi dumpata lasta isoäidille (miehen oma äiti). Noinhan siinä usein käy, kun mies ensin vaatii yksinhuoltajuutta ja sitten katuu. Ei ollutkaan niin kivaa leikkiä yksinhuoltajaa.
Fiksu nainen vaatii avioerossa sen mihin hänellä on oikeus (puolet kaikesta). Mies saa itkeä, kiukutella ja uhkailla henkisellä väkivallalla. "Jos vaadit erossa minulta rahaa, niin et enää koskaan näe lastasi." No se on sitten voi voi. Minä olen henkisesti täysin valmis siihen, että lapsi kuolee tänään. Liikenneonnettomuus, äkillinen sairaskohtaus, väkivaltarikos, yms.
Harva nainen menisi naimisiin, jos avioero ei olisi ansaintakeino ja se helpoin tie äkkirikastua. Silloin mentäisi naimisiin vain ja ainoastaan tosirakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Lompakkoloinen täällä kyselee....
Mikä lompakkoloinen? Nainen on mahdollistanut miehelle sen kaikkein rakkaimman, eli rajattoman työnteon. Ja siinä sivussa oman varallisuuden keräämisen.
Ei ole tarvinnut päivähoitoa maksella tai kiirehtiä kotiin, neuvolaan, lääkäriin, puheterapeutille. Sen kun vain rauhassa tehnyt töitään ja edistänyt uraansa.
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen menisi naimisiin, jos avioero ei olisi ansaintakeino ja se helpoin tie äkkirikastua. Silloin mentäisi naimisiin vain ja ainoastaan tosirakkaudesta.
Höpö höpö. Yleensä mennään naimisiin nuorina opiskelijoina ja ollaan yhtä köyhiä molemmat. Sitten tulee lapset, jolloin naisen tulokehitys yleensä pysähtyy ja miehen laukkaa. Sitten voidaan saada perintöjä tms ylimääräistä, joka voi muuttaa koko asetelman.
Yksinkertainen sellainen mies, joka miettii mun ja sun rahoja vielä silloin, kun on vuosikymmenten liitto lapsineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lompakkoloinen täällä kyselee....
Mikä lompakkoloinen? Nainen on mahdollistanut miehelle sen kaikkein rakkaimman, eli rajattoman työnteon. Ja siinä sivussa oman varallisuuden keräämisen.
Ei ole tarvinnut päivähoitoa maksella tai kiirehtiä kotiin, neuvolaan, lääkäriin, puheterapeutille. Sen kun vain rauhassa tehnyt töitään ja edistänyt uraansa.
Mites toi vanhempainvapaa? Montako päivää mies piti? Nolla?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jaatte omaisuuden puoliksi. Miksi haluaisit ottaa vähemmän kuin mihin olet oikeutettu?
En minä ottanut, kun toinen oli maksanut kaiken. Pärjäsin ilmankin. Tosin ei ollut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa psykiatrin, ei avioreon, tarpeelta.
Tässäkin asiassa on hyvä olla järki ja kohtuus. Ei exältä kannata hänen rahoja periä vain siksi että voi. Mutta myös miettiä mitä panosta itse on perheen eteen antanut ja onko niistä reaaliajassa saanut hyvityksen. Ja millainen taloudellinen tilanne olisi esimerkiksi toisen kumppanin kanssa ilman lasta.
Ei pidä heittäytyä kynnysmatoksi. Jos lapsi on ollut yhteinen toive ja yhdessä alulle saatu, on sen hoitaminen yhtä lailla perheen eteen tehtävää työtä kuin palkkatyö. Lastenhoito ja sun kehon työ raskaudessa ja synnytyksessä hyödyttää miestä koko loppuiän. Hän on saanut lapsen. On siis kohtuullista, että myös hänen kehonsa työ (se palkkatyö) hyödyttää sua.
En itse vaatisi ositusta, jos lapsia ei olisi. Silloin näkisin että molemmat ovat tasaveroisina aikuisina vastuussa omasta omaisuudestaan ja varallisuudesta. Yhteinen lapsi kuitenkin laittaa pakan uusiksi. Lapsi on yhteinen, joten niin on rahatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan täysin tyhjin käsin ei kannata avioliitosta lähteä. Jos et ota mitään ja joudut eron jälkeen taloudelliseen liriin, voi käydä niin ettei mikään taho pelasta kun kieltäydyit osuudestasi. Jonkinlainen kompromissi siis olisi hyvä tehdä että pääset alkuun.
Kieltäytymiset osuuksista ei vaikuta mihinkään, jos esim tarvitsee sossusta tai muualta apua. Tai näin oli ainakin 5v sitten vielä. Omaa kokemusta löytyy.
On se kuule aika karua lähteä jostain sossusta apua hakemaan, kun on oikeasti tehnyt pitkän pätkän perheensä ja miehen omaisuuden eteen. Kyllä se on miehen velvollisuus suostua reiluun omaisuuden jakoon, eikä ajaa oman lapsen äiti sossun luukulle.
Vierailija kirjoitti:
Jollain ne lapset pitää elättää. Millä ap sen tekee, kun on vaan ollut kotona hoitamassa lapsia? Työtä se on ja mahdollistanut miehen urakehityksen. Puolet mukaan vaan.
Ei kaikilla ole mitään uraa. Kotona yhden lapsen kanssa on varmaan ollut leppoisaa aikaa. Töihinkin olisi voinut mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan täysin tyhjin käsin ei kannata avioliitosta lähteä. Jos et ota mitään ja joudut eron jälkeen taloudelliseen liriin, voi käydä niin ettei mikään taho pelasta kun kieltäydyit osuudestasi. Jonkinlainen kompromissi siis olisi hyvä tehdä että pääset alkuun.
Kieltäytymiset osuuksista ei vaikuta mihinkään, jos esim tarvitsee sossusta tai muualta apua. Tai näin oli ainakin 5v sitten vielä. Omaa kokemusta löytyy.
On se kuule aika karua lähteä jostain sossusta apua hakemaan, kun on oikeasti tehnyt pitkän pätkän perheensä ja miehen omaisuuden eteen. Kyllä se on miehen velvollisuus suostua reiluun omaisuuden jakoon, eikä ajaa oman lapsen äiti sossun luukulle.
Osituksessa lasketaan yhteen molempien avio-oikeuden alainen omaisuus ja velat. Lähtökohtaisesti varat tasataan niin, että enemmän omistava maksaa toiselle tasinkoa, jolloin molemmat saavat puolet yhteenlasketusta nettovarallisuudesta. Vaikka toinen olisi kuinka hyvä jätkä omaisuuden realisoimiseen voi mennä aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain ne lapset pitää elättää. Millä ap sen tekee, kun on vaan ollut kotona hoitamassa lapsia? Työtä se on ja mahdollistanut miehen urakehityksen. Puolet mukaan vaan.
Ei kaikilla ole mitään uraa. Kotona yhden lapsen kanssa on varmaan ollut leppoisaa aikaa. Töihinkin olisi voinut mennä.
Ai että leppoisaa? Joillain on toisilla on erityislapsi. Joka tapauksessa tuo ratkaisu on yhdessä tehty ja mies on sen hyväksynyt ja tilanteen tuomat edut nauttinut. Niinpä siitä pitää myös kantaa vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tyhmää olla vaatimatta mitään. Et luultavasti saa työpaikkaa ainakaan heti ja se tuomitsee sinut ja lapsesi auttamatta köyhyyteen. Lapsesi takia sinun siis pitää vain jaksaa vaatia edes osaa omaisuutta itsellesi. Lisäksi omaisuudesta luopuminen ei takaa sitä ettei miehesi ala hankalaksi. Hän voi vaatia lasta itselleen koska tahansa ja hän on vahvoilla siinä tilanteessa jos sinä elät köyhästi eikä sinulla ole edes rahaa alkaa riitelemään hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
On tyhmää olla vaatimatta mitään. Et luultavasti saa työpaikkaa ainakaan heti ja se tuomitsee sinut ja lapsesi auttamatta köyhyyteen. Lapsesi takia sinun siis pitää vain jaksaa vaatia edes osaa omaisuutta itsellesi. Lisäksi omaisuudesta luopuminen ei takaa sitä ettei miehesi ala hankalaksi. Hän voi vaatia lasta itselleen koska tahansa ja hän on vahvoilla siinä tilanteessa jos sinä elät köyhästi eikä sinulla ole edes rahaa alkaa riitelemään hänen kanssaan.
Minä "vaadin" ennakkoelareina kodin jossa tuolloin asuimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan täysin tyhjin käsin ei kannata avioliitosta lähteä. Jos et ota mitään ja joudut eron jälkeen taloudelliseen liriin, voi käydä niin ettei mikään taho pelasta kun kieltäydyit osuudestasi. Jonkinlainen kompromissi siis olisi hyvä tehdä että pääset alkuun.
Kieltäytymiset osuuksista ei vaikuta mihinkään, jos esim tarvitsee sossusta tai muualta apua. Tai näin oli ainakin 5v sitten vielä. Omaa kokemusta löytyy.
On se kuule aika karua lähteä jostain sossusta apua hakemaan, kun on oikeasti tehnyt pitkän pätkän perheensä ja miehen omaisuuden eteen. Kyllä se on miehen velvollisuus suostua reiluun omaisuuden jakoon, eikä ajaa oman lapsen äiti sossun luukulle.
Osituksessa lasketaan yhteen molempien avio-oikeuden alainen omaisuus ja velat. Lähtökohtaisesti varat tasataan niin, että enemmän omistava maksaa toiselle tasinkoa, jolloin molemmat saavat puolet yhteenlasketusta nettovarallisuudesta. Vaikka toinen olisi kuinka hyvä jätkä omaisuuden realisoimiseen voi mennä aikaan.
Juu, omaisuuden realisointi on yksi asia. Mutta jos miehellä on ollut varaa elättää koko perhe aiemminkin, niin pystyyhän hän antamaan vastaavan verran förskottia puolisolleen, että ei heti joudu sossuun. Jos hän siis on hyvä jätkä.
Vierailija kirjoitti:
On tyhmää olla vaatimatta mitään. Et luultavasti saa työpaikkaa ainakaan heti ja se tuomitsee sinut ja lapsesi auttamatta köyhyyteen. Lapsesi takia sinun siis pitää vain jaksaa vaatia edes osaa omaisuutta itsellesi. Lisäksi omaisuudesta luopuminen ei takaa sitä ettei miehesi ala hankalaksi. Hän voi vaatia lasta itselleen koska tahansa ja hän on vahvoilla siinä tilanteessa jos sinä elät köyhästi eikä sinulla ole edes rahaa alkaa riitelemään hänen kanssaan.
Juuri näin. Ja jos et vaadi mitään, hän todennäköisesti ajattelee, että se on ihan oikein ja kohtuullista. Niinpä saat häneltä jatkossakin vain murusia ja epäkunnioittavaa käytöstä. Tee oma työsi näkyväksi.
Kannattaa laittaa ennen eroa asiat kuntoon. Palaa töihin/etsi itsellesi työpaikka ja lapselle hoitopaikka. Mieti sitten näiden perusteella mistä hankit asunnon. Imoita miehellesi vasta kun sinulla alkaa olla asiat järjestyksessä.
sjk kirjoitti:
Ap vielä että mies on sinällään hyvä ja kumpikaan emme ole pettäneet.
En vaan jaksa enää että mies syyttää minua omista työturhautumisistaan, kaikki on kuulema minun syytäni, hänen kiukkunsa.
Olen tosi kiva äiti ja miehen kiukku ja syyllistäminen lannistaa minut.
En oikein jaksaisi enää.
Oletteko keskustelleet siitä koska sinun olisi aika palata töihin tai edes siitä mikä on teidän rahallinen tilanne. Onko miehelläsi ylimääräisiä paineita kun hän on ainoa joka tuo rahaa perheeseen. Kaikki maksaa kuitenkin nyt paljon enemmän kuin vielä pari vuotta sitten.
Vaikuttaa joihinkin tukiin esim. ettei saa välttämättä mitään, jos ei vaadi puolta. Kadulleko haluat?