Kysytkö koskaan puolisoltasi, kenen kanssa hän viestittelee, jos hän on ollut paljon Whatsappissa?

En kysele. Mistä minä edes tietäisin, kuinka paljon puolisoni käyttää jotain viestisovellusta?

Kysyn. Ja saan aina vastauksen.

Lähipiirissä ollut liikaa draamaa kun on jääty wa:ssa kiinni viestittelystä, joten kyllä mä kiinnostun jos siellä paljon ollaan.

En kysy, koska en kehtaa, mutta saatan miettiä asiaa. Ei sillä, hän luki kerran mun viestit. Joskus olen muista syistä kysynyt, onko kiinnostunut jostakusta muusta.

En, koska mieheni ei käytä Whatsappia vaan LINE:a

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä minä tietäisin hänen WA:ssa olemisensa? En, en kysy. Ei meillä kumpikaan kysele, keneltä tuli viesti tai kuka soitti tai kenelle kirjoitit. Emme ole symbioosissa vaan kaksi erillistä yksilöä, joilla on edelleen myös oma elämänsä. Useimmiten tulee sanottua, että "Maijalta/Mikolta terveisiä" tai "Matti kyseli ollaanko kotona viikonloppuna jos hän tulee tuomaan tavaran x" jne. Jos asia ei kuitenkaan toiseen mitenkään liity niin en koe tarpeelliseksi todeta, että "Liisalle tuossa viestittelin" eikä puoliso minulle.

Aika tunteellinen ja pitkä perustelu, vaikka kaiken piti olla kunnossa

Digitaalinen väkivalta on asia, jota olen kohdannut ympärilläni liikaa. Se, että vaaditaan puolisoa näyttämään puhelimensa yhteystiedot, lokit, viestit tms; että vaaditaan pääsy toisen laitteille; että vaaditaan  tai kiristetään kertomaan kuka soitti, mistä asiasta, kuka viestitti, mitä ja miksi jne. Aivan liian moni ihminen kuvittelee edelleen, että kaikki nuo ovat ihan normaalia ja sallittua toimintaa parisuhteessa. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä minä tietäisin hänen WA:ssa olemisensa? En, en kysy. Ei meillä kumpikaan kysele, keneltä tuli viesti tai kuka soitti tai kenelle kirjoitit. Emme ole symbioosissa vaan kaksi erillistä yksilöä, joilla on edelleen myös oma elämänsä. Useimmiten tulee sanottua, että "Maijalta/Mikolta terveisiä" tai "Matti kyseli ollaanko kotona viikonloppuna jos hän tulee tuomaan tavaran x" jne. Jos asia ei kuitenkaan toiseen mitenkään liity niin en koe tarpeelliseksi todeta, että "Liisalle tuossa viestittelin" eikä puoliso minulle.

Aika tunteellinen ja pitkä perustelu, vaikka kaiken piti olla kunnossa

Digitaalinen väkivalta on asia, jota olen kohdannut ympärilläni liikaa. Se, että vaaditaan puolisoa näyttämään puhelimensa yhteystiedot, lokit, viestit tms; että vaaditaan pääsy toisen laitteille; että vaaditaan  tai kiristetään kertomaan kuka soitti, mistä asiasta, kuka viestitti, mitä ja miksi jne. Aivan liian moni ihminen kuvittelee edelleen, että kaikki nuo ovat ihan normaalia ja sallittua toimintaa parisuhteessa. Ei ole.

Hyväksyisitkö tai ymmärtäisitkö, jos suhteessa olisi ollut pettämistä ja olisi päätetty jatkaa yhdessä?

Yhdessä vaiheessa kysyin. Sitä ennen en koskaan, enkä asiat päässäni järjestykseen saaneena kysy nytkään. Tuo vaihe oli se, kun näin läppärille pompsahtavan jonkun instanaisen laittaman treffikutsun. Oltiin yhdessä koneen äärellä, kun tapahtui.

Kertoo jostain, jos toinen ei halua kertoa, kenen kanssa on viestitellyt.

Vierailija kirjoitti:

En minä seuraa mitä mieheni puhelimellaan tekee ja hän ei seuraa minun tekemisiäni. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja en pelkää pettämistä tai muutakaan.

Ehkä kannattaisi. Eihän tuo puolimaraton nyt mitään takaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Whatsapp laulaa koko ajan, kysyn kenen kanssa viestittää. Ei vastaa, joten olen vaihtanut taktiikkaa ja kysyn yksinkertaisesti onko työporukan chat. Siihen vastaa, jos on. Keskustelu on sitten siinä.

Joo ja en epäile pettämistä, mutta miehen vanhemmat ja sisarukset laittavat perhechattiinsa sellaisia(kin) viestejä, joista minun tulisi tietää, esim. etsivät meille sopivaa taloa. Sitten kysyvät tavattaessa minulta mitä mieltä olin, kun mies ei ole koskaan sanonut sanallakaan mistään talosta :D Eikä myöskään ilmoita, jos on kutsuttu kylään, tai jos ilmoittaa, todella viime tingassa. Siksi joskus kysyn, kuka laittaa viestiä, että onko tärkeää vai sanonko vain, että laittaa puhelimen äänettömälle, ettei unilla olevat lapset herää.

Ai sä et olekaan ns. sisäpiirissä kun ei ole huolittu perhechattiin? Ovatko miehen sisarusten puolisot ringissä mukana?

Ei ole, koska kyse on heidän (lapsuuden) perheen perhechatista. Siinä ovat miehen vanhemmat ja sisarukset. Puolisot, lapsenlapset ja isovanhemmat ei kuulu siihen, eikä minua haittaa, etten ole chatissa mukana. Se haittaa, ettei mies välitä tietoa eteenpäin, jos puhuvat jostain meidän perhettä koskevasta asiasta, kuten nyt vaikka noista asunnoista tai kahvikutsuista, jotka on koko perheelle. Perheensä sitten kuitenkin kyselee näistä asioista minulta, kun olettavat, että mies olisi tiedon välittänyt. Appiukko on sitten aikansa tätä katseltuaan ottanut osakseen soittaa minulle suoraan :D Taidan puhua hänen kanssaan enemmän kuin mies meidän kummankaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä minä tietäisin hänen WA:ssa olemisensa? En, en kysy. Ei meillä kumpikaan kysele, keneltä tuli viesti tai kuka soitti tai kenelle kirjoitit. Emme ole symbioosissa vaan kaksi erillistä yksilöä, joilla on edelleen myös oma elämänsä. Useimmiten tulee sanottua, että "Maijalta/Mikolta terveisiä" tai "Matti kyseli ollaanko kotona viikonloppuna jos hän tulee tuomaan tavaran x" jne. Jos asia ei kuitenkaan toiseen mitenkään liity niin en koe tarpeelliseksi todeta, että "Liisalle tuossa viestittelin" eikä puoliso minulle.

Aika tunteellinen ja pitkä perustelu, vaikka kaiken piti olla kunnossa

Digitaalinen väkivalta on asia, jota olen kohdannut ympärilläni liikaa. Se, että vaaditaan puolisoa näyttämään puhelimensa yhteystiedot, lokit, viestit tms; että vaaditaan pääsy toisen laitteille; että vaaditaan  tai kiristetään kertomaan kuka soitti, mistä asiasta, kuka viestitti, mitä ja miksi jne. Aivan liian moni ihminen kuvittelee edelleen, että kaikki nuo ovat ihan normaalia ja sallittua toimintaa parisuhteessa. Ei ole.

Hyväksyisitkö tai ymmärtäisitkö, jos suhteessa olisi ollut pettämistä ja olisi päätetty jatkaa yhdessä?

Tuohon voi vastata vain sen kokenut. Minun olisi helppo sanoa, että en hyväksyisi, mutta en voi todellisuudessa tietää varmaksi.

Sitä en tiedä, mitä hyötyä siitä olisi (että toinen vaatii päästä selaamaan puhelinta), kun eihän se mitään todista siitä, etteikö olisi olemassa toista puhelinta. Ja esimerkiksi itselläni on oma puhelin ja työsuhdepuhelin. Puolisoni ei voisi millään perusteilla vaatia minua näyttämään työsuhdepuhelimen tietoja. Saisin varoituksen tai jopa heti ensikerrasta potkut, jos kävisi ilmi, että en ole noudattanut sitä suojausta, mitä meillä edellytetään työlaitteilta. Ja koska se on työsuhdepuhelin, ei työpuhelin, niin minun olisi sallittua käyttää sitä myös henkilökohtaisiin puheluihin ja viestittelyihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Whatsapp laulaa koko ajan, kysyn kenen kanssa viestittää. Ei vastaa, joten olen vaihtanut taktiikkaa ja kysyn yksinkertaisesti onko työporukan chat. Siihen vastaa, jos on. Keskustelu on sitten siinä.

Joo ja en epäile pettämistä, mutta miehen vanhemmat ja sisarukset laittavat perhechattiinsa sellaisia(kin) viestejä, joista minun tulisi tietää, esim. etsivät meille sopivaa taloa. Sitten kysyvät tavattaessa minulta mitä mieltä olin, kun mies ei ole koskaan sanonut sanallakaan mistään talosta :D Eikä myöskään ilmoita, jos on kutsuttu kylään, tai jos ilmoittaa, todella viime tingassa. Siksi joskus kysyn, kuka laittaa viestiä, että onko tärkeää vai sanonko vain, että laittaa puhelimen äänettömälle, ettei unilla olevat lapset herää.

Ai sä et olekaan ns. sisäpiirissä kun ei ole huolittu perhechattiin? Ovatko miehen sisarusten puolisot ringissä mukana?

Ei ole, koska kyse on heidän (lapsuuden) perheen perhechatista. Siinä ovat miehen vanhemmat ja sisarukset. Puolisot, lapsenlapset ja isovanhemmat ei kuulu siihen, eikä minua haittaa, etten ole chatissa mukana. Se haittaa, ettei mies välitä tietoa eteenpäin, jos puhuvat jostain meidän perhettä koskevasta asiasta, kuten nyt vaikka noista asunnoista tai kahvikutsuista, jotka on koko perheelle. Perheensä sitten kuitenkin kyselee näistä asioista minulta, kun olettavat, että mies olisi tiedon välittänyt. Appiukko on sitten aikansa tätä katseltuaan ottanut osakseen soittaa minulle suoraan :D Taidan puhua hänen kanssaan enemmän kuin mies meidän kummankaan kanssa.

Lisään vielä, että kyllähän minä olisin päässyt jo vuosia lukemaan miehen viestit, jos olisin halunnut, kun tiesin millä pääsee kirjautumaan puhelimeen (ja mies tietää minun pin-koodin), mutta ei minulla ole mitään tarvetta kytätä. Eikä kummallakaan tarvetta salailla. Mies ei vaan aina oikein hoksaa, että voisi sanoa näistä yhteisistä asioista minullekin. En minäkään jätä kertomatta, että isänsä ehdotti (minulle) että mennään katsomaan tuota ja tuota asuntoa meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä minä tietäisin hänen WA:ssa olemisensa? En, en kysy. Ei meillä kumpikaan kysele, keneltä tuli viesti tai kuka soitti tai kenelle kirjoitit. Emme ole symbioosissa vaan kaksi erillistä yksilöä, joilla on edelleen myös oma elämänsä. Useimmiten tulee sanottua, että "Maijalta/Mikolta terveisiä" tai "Matti kyseli ollaanko kotona viikonloppuna jos hän tulee tuomaan tavaran x" jne. Jos asia ei kuitenkaan toiseen mitenkään liity niin en koe tarpeelliseksi todeta, että "Liisalle tuossa viestittelin" eikä puoliso minulle.

Aika tunteellinen ja pitkä perustelu, vaikka kaiken piti olla kunnossa

Digitaalinen väkivalta on asia, jota olen kohdannut ympärilläni liikaa. Se, että vaaditaan puolisoa näyttämään puhelimensa yhteystiedot, lokit, viestit tms; että vaaditaan pääsy toisen laitteille; että vaaditaan  tai kiristetään kertomaan kuka soitti, mistä asiasta, kuka viestitti, mitä ja miksi jne. Aivan liian moni ihminen kuvittelee edelleen, että kaikki nuo ovat ihan normaalia ja sallittua toimintaa parisuhteessa. Ei ole.

Hyväksyisitkö tai ymmärtäisitkö, jos suhteessa olisi ollut pettämistä ja olisi päätetty jatkaa yhdessä?

Jos on päätetty jatkaa suhdetta eikö se pettäminen ainakin jollain tasolla ole ollut pakko hyväksyä. Ja jos on yhdessä päätetty jatkaa kai minä sen olen myös hyväksynyt että yhdessä jatketaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä minä tietäisin hänen WA:ssa olemisensa? En, en kysy. Ei meillä kumpikaan kysele, keneltä tuli viesti tai kuka soitti tai kenelle kirjoitit. Emme ole symbioosissa vaan kaksi erillistä yksilöä, joilla on edelleen myös oma elämänsä. Useimmiten tulee sanottua, että "Maijalta/Mikolta terveisiä" tai "Matti kyseli ollaanko kotona viikonloppuna jos hän tulee tuomaan tavaran x" jne. Jos asia ei kuitenkaan toiseen mitenkään liity niin en koe tarpeelliseksi todeta, että "Liisalle tuossa viestittelin" eikä puoliso minulle.

Aika tunteellinen ja pitkä perustelu, vaikka kaiken piti olla kunnossa

Digitaalinen väkivalta on asia, jota olen kohdannut ympärilläni liikaa. Se, että vaaditaan puolisoa näyttämään puhelimensa yhteystiedot, lokit, viestit tms; että vaaditaan pääsy toisen laitteille; että vaaditaan  tai kiristetään kertomaan kuka soitti, mistä asiasta, kuka viestitti, mitä ja miksi jne. Aivan liian moni ihminen kuvittelee edelleen, että kaikki nuo ovat ihan normaalia ja sallittua toimintaa parisuhteessa. Ei ole.

Hyväksyisitkö tai ymmärtäisitkö, jos suhteessa olisi ollut pettämistä ja olisi päätetty jatkaa yhdessä?

Tuohon voi vastata vain sen kokenut. Minun olisi helppo sanoa, että en hyväksyisi, mutta en voi todellisuudessa tietää varmaksi.

Sitä en tiedä, mitä hyötyä siitä olisi (että toinen vaatii päästä selaamaan puhelinta), kun eihän se mitään todista siitä, etteikö olisi olemassa toista puhelinta. Ja esimerkiksi itselläni on oma puhelin ja työsuhdepuhelin. Puolisoni ei voisi millään perusteilla vaatia minua näyttämään työsuhdepuhelimen tietoja. Saisin varoituksen tai jopa heti ensikerrasta potkut, jos kävisi ilmi, että en ole noudattanut sitä suojausta, mitä meillä edellytetään työlaitteilta. Ja koska se on työsuhdepuhelin, ei työpuhelin, niin minun olisi sallittua käyttää sitä myös henkilökohtaisiin puheluihin ja viestittelyihin.

Aloituksessa puhuttiin kysymisestä, ei vaatimisesta eikä puhelimen tutkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa en. 

Kumppani ropeltaa puhelintaan koko ajan kun annan luvan. Ääniviestejä, viestejä, somea jne. 

Itse välttelen puhelinta vapaa-aikana, eikä kiinnosta yhtään mitä hän siellä tekee. 

Hän siis itse pyytää lupaa, kun tietää että puhelin ja sen kautta yhteydenpito on niin eri tasolla meillä, ettei minua häiritsisi.

Pääasia on se että on läsnä minun kanssani kun ollaan yhdessä. 

Ihmeelliset orjaleikit teillä, mutta mikäs siinä jos molemmat tykkäätte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä minä tietäisin hänen WA:ssa olemisensa? En, en kysy. Ei meillä kumpikaan kysele, keneltä tuli viesti tai kuka soitti tai kenelle kirjoitit. Emme ole symbioosissa vaan kaksi erillistä yksilöä, joilla on edelleen myös oma elämänsä. Useimmiten tulee sanottua, että "Maijalta/Mikolta terveisiä" tai "Matti kyseli ollaanko kotona viikonloppuna jos hän tulee tuomaan tavaran x" jne. Jos asia ei kuitenkaan toiseen mitenkään liity niin en koe tarpeelliseksi todeta, että "Liisalle tuossa viestittelin" eikä puoliso minulle.

Aika tunteellinen ja pitkä perustelu, vaikka kaiken piti olla kunnossa

Digitaalinen väkivalta on asia, jota olen kohdannut ympärilläni liikaa. Se, että vaaditaan puolisoa näyttämään puhelimensa yhteystiedot, lokit, viestit tms; että vaaditaan pääsy toisen laitteille; että vaaditaan  tai kiristetään kertomaan kuka soitti, mistä asiasta, kuka viestitti, mitä ja miksi jne. Aivan liian moni ihminen kuvittelee edelleen, että kaikki nuo ovat ihan normaalia ja sallittua toimintaa parisuhteessa. Ei ole.

Hyväksyisitkö tai ymmärtäisitkö, jos suhteessa olisi ollut pettämistä ja olisi päätetty jatkaa yhdessä?

Tuohon voi vastata vain sen kokenut. Minun olisi helppo sanoa, että en hyväksyisi, mutta en voi todellisuudessa tietää varmaksi.

Sitä en tiedä, mitä hyötyä siitä olisi (että toinen vaatii päästä selaamaan puhelinta), kun eihän se mitään todista siitä, etteikö olisi olemassa toista puhelinta. Ja esimerkiksi itselläni on oma puhelin ja työsuhdepuhelin. Puolisoni ei voisi millään perusteilla vaatia minua näyttämään työsuhdepuhelimen tietoja. Saisin varoituksen tai jopa heti ensikerrasta potkut, jos kävisi ilmi, että en ole noudattanut sitä suojausta, mitä meillä edellytetään työlaitteilta. Ja koska se on työsuhdepuhelin, ei työpuhelin, niin minun olisi sallittua käyttää sitä myös henkilökohtaisiin puheluihin ja viestittelyihin.

Aloituksessa puhuttiin kysymisestä, ei vaatimisesta eikä puhelimen tutkimisesta.

Kuten sanottu, olen joutunut todistamaan digitaalista väkivaltaa ja sen seurauksia lähipiirissäni, ja siksi tiedän, miten helposti toinen osapuoli saadaan kuvittelemaan, että on ihan normaalia, että toinen haluaa tietää jokaisen soittajan, jokaisen viestin lähettäjän ja sisällön jne. Ja kun se on normalisoitu niin seuraavaksi "on ihan normaalia" haluta nähdä toisen loki tai viestit, ja "jos niitä ei halua näyttää, niin se tarkoittaa, että on jotain salattavaa". Ja silloin ollaan jo syvällä digitaalisessa väkivallassa.

Kysyn ja hän kertoo.

Aika usein kysäisen. Ja sitten hän vastaa.

Yleensä, jos on paljon naputellut, niin siellä on jotain kiinnostavaa meneillään ja siinä on sitten hyvä keskinäinenkin keskustelunaihe.

Minusta on luonnollista kysyä, ihan ilman taka-ajatuksia. Useimmiten se on vaimon sisko. Ja satun itsekin olemaan hänen kanssaan "yhteissauna-tason" läheinen, joten mitään salattavaa ei ole kellään osapuolella ;)

Vierailija kirjoitti:

En ikinä. Seurustelun alussa watsapista tuli sellainen kirosana, että tulen heti pahalle päälle jos mietinkin koko asiaa. En koskaan katso miten on paikalla tai kenen kanssa viestii. Jos kusee silmään, niin kuin teki ensimmäisen vuoden niin sitten kusee. Elelen ihan mielelläni yksinkin jos niikseen.

Eli valehtelee ja värkkää muiden kanssa tai valehtelee muuten ja sinä annat siihen mahdollisuuden. Okei.

Minä en ikinä luottaisi, on nähnyt liian monta pettäjää elämän varrella. Monesta ei olis ikinä uskonut

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kysäisen. Ja sitten hän vastaa.

Yleensä, jos on paljon naputellut, niin siellä on jotain kiinnostavaa meneillään ja siinä on sitten hyvä keskinäinenkin keskustelunaihe.

Minusta on luonnollista kysyä, ihan ilman taka-ajatuksia. Useimmiten se on vaimon sisko. Ja satun itsekin olemaan hänen kanssaan "yhteissauna-tason" läheinen, joten mitään salattavaa ei ole kellään osapuolella ;)

Lol, heti kaksi alapeukkua. Onko porukka oikeasti niin huonoissa väleissä oman puolisonsa kanssa, että harmittaa, kun toiset voivat ongelmitta kysyä ja vastata, kenen kanssa (ja mitä) toinen on jutellut ilman, että on tullut edes mieleen, että tuo voisi olla joku iso kysymys jonkun mielestä?