Pitääkö töissä avautua lähiomaisen kuolemasta?
Oma isäni kuoli vajaa vuosi sitten, kerroin yhdelle työkaverille ja jatkoin töitäni. Olimme etätöissä joten sinkin vuoksi pystyin asian ja järjestelyt hoitamaan kotoa käsin ilman sairaslomaa. Nyt sitten esimiehenei vanhempi kuoli ja asia on hyvinki ollut tiedossa monta viikkoa että näin tapahtuu. Nyt sitten touhutaan kukkalähetystä jne. Tuli tunne, että olinko kylmä ja outo, kun vaikenin oman vanhempani menetyksestä? Ei ollut kukkakeräystä enkä olisi halunnutkaan koska en asiaa julkisesti tuonut esiin. En aio tähän osallistua. Mielestäni nämä pitäisi erottaa työelämästä. Otetaan saikkua ja kerrotaan että lähipiirissä sairautta tms. Ei siihen tarvitsisi työporukkaa vetää viikkokausiksi.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Toimintatapansa voi jokainen valita ihan itse. Itse olisin valinnut tuon sinun tapasi. En oikein ymmärrä miksi työyhteisön pitää toimittaa kukkalähetys esimiehelle?
en minäkään ymmärrä. ap
Lähiomaisen kuoleman johdosta on luvallista olla pois työstä, näin olen käsittänyt. En kuitenkaan mene tässä tarkastamaan tessistä erityistä kohtaa.
Osanottoja saa ilmaista, on kohteliasta ilmaista. Mutta jos et itse ole aikoinasi halunnut mitään erityisiä huomionosoituksia työkavereiltasi, niin turha sinun on sitten ruveta kateelliseksi jos jollekulle toiselle niitä osoitetaan.
Omien vanhempien osalta, olin tosin nuori, niin kyllä se niin meni, että heidän työyhteisöstään tuli muistamista. Ei jonkun työssä olevan sisarukseni työyhteisö adresseja tai muuta lähetellyt.
Kuitenkin olen varma, että ainakin joku sisaruksistani oli työpaikallansakin menetyksestä kertonut.
Onpa teillä hyvä työpaikka, jos menetyksen kokenutta työkaveria muistetaan kukkalähetyksellä. Haluaisin itsekin olla tuollaisessa paikassa töissä. Inhoan sellaista kalseaa meininkiä, jossa työkaverien henkilökohtaisista asioista ei välitetä tippaakaan. Meilläkin eräs sai juuri potkut koeajalla ja suurin osa työkavereista on käyttäytynyt siten, kuin häntä ei olisi ollut olemassakaan työyhteisössämme. Minä lähetin hänelle viestiä ja tsemppasin, mistä hän oli kovasti kiitollinen.
Työkavereiden ja pomojen perheiden sisällä tapahtuvia kuolemantapauksia ja suru-uutisia tulisi käsitellä sen perheen sisäisenä surutyönä. Ne eivät kuulu työyhteisöön.
Ei, mutta saa kertoa jos haluaa. Kummassakaan ei ole mitään outoa.
Kun minun isäni kuoli, sain firmalta ja työkavereilta yhteisnimissä kukkia sekä kortin. Kuten sai kollegakin. Meillä oli pieni ja tiivis porukka jossa jaettiin asioita. Nykyisessä tuskin jakaisin sillälailla kun äiti kuolee. Ihmiset ovat erilaisia siinä mitä haluavat jakaa. Sun tapa ap ei ollu yhtään oikeampi tai väärempi kun esimiehesikään.
En ole kateellinen. Mutta en toisaalta nyt aio osallistuakaan tuohon kukkamuistamiseen. kerroin osanottoni esimiehellini asian kuultuani suoraan. ap
Surun käsittelyn tarve julkisesti ja sen käsittelyyn tarvittava aika ja ajankohta on hyvin yksilöllistä. Jos ihminen on kuukausien kuluttua täysin työkyvytön, asiaan pitää puuttua. Yksityiselämässään muistoihin liittyviä muutoksia voi sureva vastustaa vielä vuosia. Ja kaikkea tästä väliltä.
Terv.: tukihenkilö
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Mutta en toisaalta nyt aio osallistuakaan tuohon kukkamuistamiseen. kerroin osanottoni esimiehellini asian kuultuani suoraan. ap
Kuulosta melko kylmältä ihmiseltä. Läheinen on kuollut ja sä korostat sitä miten sinä toimit. Olisit edes pitänyt suusi kiinni. Hän varmaan huomaa ihan muutenkin että et osallistu.
Äitini kuoli muutama vuosi sitten, töissä ilmoitin esimiehelleni ja lähimmille parille työkavereille, joiden kanssa muutenkin puhuttiin lapsista jne etteivät ihmetelleet, miksi olen pois töistä - otin siis vapaata muutaman päivän selvitelläkseni juoksevia asioita liittyen hautajaisiin yms asiaan liittyviin pakollisiin toimiin. Töistä sain adressin koska se on meillä työpaikalla tapana jos jonkun läheinen kuolee, samoin kuin työpaikka antaa pienen lahjan naimisiinmenosta/lapsen syntymästä/isommista merkkipäivistä.
Ei ole oikeaa tai värää tapaa, kukin tyylillään.
Työpaikalla ollaan tekemässä töitä. Jos ei surun vuoksi töihin kykene, on paras olla sairauslomalla, eikä kuormittaa työyhteisöä omilla tunteillaan liikaa.
Toki jokainen tavallaan.
Työpaikallani eräs jäi leskeksi. Tuli silti töihin. Töissä sitten alkoi asiakkaille itkemään kurjaa tilannettaan.
Inhimillistä ehkä, mutta todella ammattitaidotonta. Parempi ois ollut hakea lohtua omilta läheisiltä taatusti.
Ei kumpikaan tapa ole oikea tai väärä. Sinä et halunnut jakaa asiaa ja se on ok, joku toinen taas kaipaa työyhteisön tukea ja sekin on ok. Kaunis ajatus työporukalta tuo muistaminen.
Ihmiset ovat erilaisia. Itse en voisi millään peitellä töissä esim. vanhemman menettämistä, se vaikuttaisi ihan varmasti töistä suoriutumiseenkin. Mielestäni on hienoa, että työpaikallasi on lähdetty tukemaan menetyksen kokenutta. Valitettavasti samaan aikaan tuntuu kyllä hieman kylmältä, ettet itse aio osallistua asiaan. Jos et halua itse jakaa tällaisia asioita työkaverien kanssa, se on jokaisen henkilökohtainen asia ja täysin ok. Mutta jättäytyminen pois tällaisesta yhteismuistamisesta periaatteen vuoksi ei anna sinusta hyvää kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli muutama vuosi sitten, töissä ilmoitin esimiehelleni ja lähimmille parille työkavereille, joiden kanssa muutenkin puhuttiin lapsista jne etteivät ihmetelleet, miksi olen pois töistä - otin siis vapaata muutaman päivän selvitelläkseni juoksevia asioita liittyen hautajaisiin yms asiaan liittyviin pakollisiin toimiin. Töistä sain adressin koska se on meillä työpaikalla tapana jos jonkun läheinen kuolee, samoin kuin työpaikka antaa pienen lahjan naimisiinmenosta/lapsen syntymästä/isommista merkkipäivistä.
Ei ole oikeaa tai värää tapaa, kukin tyylillään.
ja tuo adressi luetaan sitten hautajaisissa vaikka kukaan näistä ei ilmeisesti eddes tuntenut kuollutta? Ei tuollaisessa tapauksessa läheteteä adressia. Huoh.
Tämä aloitus tuntuu vähän väkisin tehdyltä ongelmalta. Aloittaja ei halunnut puhua läheisensä poismenosta työyhteisölle, eikä olisi halunnut kukkia yms. Mikään tähän ei velvoita, joten asia on kunnossa. Joku toinen tämän asian haluaa kertoa ja huomaavaiset työkaverit muistaa kukilla ja sekin on ihan ok. Missä ongelma?
Itse täytyin pyöreitä viime keväänä, mutta en tuonut sitä mitenkään julki työpaikalla. Nyt kollega on täyttämässä pyöreitä ja hän on siitä kertonut etukäteen. Hänelle kerätään rahaa kukkia ja pientä muistamista varten. Minulle ei ole mikään ongelma osallistua tähän keräykseen ja juhlia kakkukahveilla kollegan pyöreitä. Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla ollaan tekemässä töitä. Jos ei surun vuoksi töihin kykene, on paras olla sairauslomalla, eikä kuormittaa työyhteisöä omilla tunteillaan liikaa.
Toki jokainen tavallaan.
Työpaikallani eräs jäi leskeksi. Tuli silti töihin. Töissä sitten alkoi asiakkaille itkemään kurjaa tilannettaan.
Inhimillistä ehkä, mutta todella ammattitaidotonta. Parempi ois ollut hakea lohtua omilta läheisiltä taatusti.
olen samaa mieltä. Että jo viikkoja ennen kerrotaan asiasta ja ollaan poissa töistä jne. Otettaisiin kunnon sairausloma, kerrotaan että lähipiirissä sairaustapaus ja sillä selvä. Kyseessä kuitenkin iäkkään ihmisen poismeno. Eri asia jos olisi jotenkin traagisempi tapaus kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli muutama vuosi sitten, töissä ilmoitin esimiehelleni ja lähimmille parille työkavereille, joiden kanssa muutenkin puhuttiin lapsista jne etteivät ihmetelleet, miksi olen pois töistä - otin siis vapaata muutaman päivän selvitelläkseni juoksevia asioita liittyen hautajaisiin yms asiaan liittyviin pakollisiin toimiin. Töistä sain adressin koska se on meillä työpaikalla tapana jos jonkun läheinen kuolee, samoin kuin työpaikka antaa pienen lahjan naimisiinmenosta/lapsen syntymästä/isommista merkkipäivistä.
Ei ole oikeaa tai värää tapaa, kukin tyylillään.
ja tuo adressi luetaan sitten hautajaisissa vaikka kukaan näistä ei ilmeisesti eddes tuntenut kuollutta? Ei tuollaisessa tapauksessa läheteteä adressia. Huoh.
Tuo adressi oli enmmänkin lämmin osanotto minulle (läheisesi poismenon johdosta jne), ei sitä hautajaisissa luettu, koska ei se sinne mielestäni kuulunut...emme myöskään lukeneet niitä erilaisten järjestöjen lähettämiä adresseja, koska ne ovat sellaista pakkopullaa joka tulee jostain rekisteristä tms.. Järkeä voi käyttää tässäkin asiassa.
No kyllä minusta tuntui hyvältä, kun työkaverit muistivat äitini kuolemasta. Meillä saa erikoisvapaata läheisen kuolemasta, joten kerroin kaikille mitä on tapahtunut.
Toimintatapansa voi jokainen valita ihan itse. Itse olisin valinnut tuon sinun tapasi. En oikein ymmärrä miksi työyhteisön pitää toimittaa kukkalähetys esimiehelle?