Mitä eroa on herkällä ihmisellä ja erityisherkällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuva minkä olen saanut lehtijutuista, erityisherkkä tarkoittaa samaa kuin aistiyliherkkä. Eli kuormittuu aistimuksista liikaa. Varmasti tällainen ihminen vaikuttaa itsekkäältä, koska joutuu vetäytymään suojatakseen itseään ärsykkeiltä.

Herkkyys ei ole yksi ainoa ominaisuus joka määrittää ihmisen. Helposti itkevä ihminen on tunteellinen, mikä ei ole sama kuin herkkä. Voi olla herkkä olematta tunteellinen. Eikä herkkä ole välttämättä itsekäs. Herkkä aistii helposti muiden tunnetilat, ja jos herkkä on myös empaattinen, hän voi olla hyvin myötätuntoinen ja auttavainen. Toisessa laidassa on herkkä, joka on helposti ärsyyntyvä.

Helposti itkevä ihminen on emotionaalisesti herkkä. Ja emotionaaliseti herkkä on kaiketi väistämättä tunteellinen. En itse asiassa osaa ajatella, että ihminen olisi tunteellinen olematta herkkä tai herkkä olematta tunteellinen. Miten se on mahdollista?

Aistiherkkyys on eri asia kuin tunnetason herkkyys. Erityisherkät ovat yleensä sekä että (siinä esim. ero autismin kirjoon, jossa esiintyy enemmän juuri aistien herkyyttä, ei niinkään emotionaalista).

Kaikilla on tunteet. Kun puhun tunteellisesta, tarkoitan enemmän sellaista, joka on tunteidensa vietävissä, kuten helposti itkevä, suuttuva tai vaikkapa helposti rakastuva on. Tunteellisuus on itsekästä. Itkevä, raivoava tai rakastunut ei ota muita huomioon. Esimerkkinä: onnettomuustilanteessa paras auttaja on se jolla on herkkyyttä nähdä kuka tarvitsee apua. Ei se joka menee järkytyksestä paniikkiin. Edellämainittu on herkkä, toinen on tunteellinen.

Entäs sitten sellainen ihminen, joka on voimakkaasti ja syvästi tunteva, mutta ei silti tunteidensa vietävissä? Eli ihminen, joka pystyy myös ottamaan etäisyyttä tunteisiinsa ja tarkastelemaan niitä ikään kuin ulkopuolisena, samoin hillitsemään impulssejaan?

Tuossa onnettomuustilanteessa ei vaadita mitään erityistä herkkyyttä, jokainen normaali ja terveen tunne-elämän omaava ihminen tajuaa, jos joku tarvitsee apua. Itse hätäännyn ja panikoidunkin jonkinasteisesti hätä- tai kriisitilanteissa, mutta en ole ikinä lamaantunut. Pysyn toimintakykyisenä ja järkevänä, vaikka pelottaa ja on hirveä hädän tunne sisällä. Ja pidän siis itseäni sekä herkkänä että tunteellisena (=vahvan tunne-elämän omaavana).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fysiologiset erot

Ei ole kyseessä fysiologiset erot. Monet traumatisoituneet kokevat olevansa erityisherkkiä, koska reagoivat traumataustallaan asioihin. Erityisherkkiä ei ole olemassakaan, on vain eri tavalla reagoivia ihmisiä.

Mitä traumaa luulet olevan vaikkapa punaisessa puun lehden värissä, kukkasen tuoksussa tai ruoan maussa? Tai vaikkapa siinä, että kauniin maiseman *tuntee* tosi syvästi? Ei niihin mitään traumoja liity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuva minkä olen saanut lehtijutuista, erityisherkkä tarkoittaa samaa kuin aistiyliherkkä. Eli kuormittuu aistimuksista liikaa. Varmasti tällainen ihminen vaikuttaa itsekkäältä, koska joutuu vetäytymään suojatakseen itseään ärsykkeiltä.

Herkkyys ei ole yksi ainoa ominaisuus joka määrittää ihmisen. Helposti itkevä ihminen on tunteellinen, mikä ei ole sama kuin herkkä. Voi olla herkkä olematta tunteellinen. Eikä herkkä ole välttämättä itsekäs. Herkkä aistii helposti muiden tunnetilat, ja jos herkkä on myös empaattinen, hän voi olla hyvin myötätuntoinen ja auttavainen. Toisessa laidassa on herkkä, joka on helposti ärsyyntyvä.

Helposti itkevä ihminen on emotionaalisesti herkkä. Ja emotionaaliseti herkkä on kaiketi väistämättä tunteellinen. En itse asiassa osaa ajatella, että ihminen olisi tunteellinen olematta herkkä tai herkkä olematta tunteellinen. Miten se on mahdollista?

Aistiherkkyys on eri asia kuin tunnetason herkkyys. Erityisherkät ovat yleensä sekä että (siinä esim. ero autismin kirjoon, jossa esiintyy enemmän juuri aistien herkyyttä, ei niinkään emotionaalista).

Kaikilla on tunteet. Kun puhun tunteellisesta, tarkoitan enemmän sellaista, joka on tunteidensa vietävissä, kuten helposti itkevä, suuttuva tai vaikkapa helposti rakastuva on. Tunteellisuus on itsekästä. Itkevä, raivoava tai rakastunut ei ota muita huomioon. Esimerkkinä: onnettomuustilanteessa paras auttaja on se jolla on herkkyyttä nähdä kuka tarvitsee apua. Ei se joka menee järkytyksestä paniikkiin. Edellämainittu on herkkä, toinen on tunteellinen.

Entäs sitten sellainen ihminen, joka on voimakkaasti ja syvästi tunteva, mutta ei silti tunteidensa vietävissä? Eli ihminen, joka pystyy myös ottamaan etäisyyttä tunteisiinsa ja tarkastelemaan niitä ikään kuin ulkopuolisena, samoin hillitsemään impulssejaan?

Tuossa onnettomuustilanteessa ei vaadita mitään erityistä herkkyyttä, jokainen normaali ja terveen tunne-elämän omaava ihminen tajuaa, jos joku tarvitsee apua. Itse hätäännyn ja panikoidunkin jonkinasteisesti hätä- tai kriisitilanteissa, mutta en ole ikinä lamaantunut. Pysyn toimintakykyisenä ja järkevänä, vaikka pelottaa ja on hirveä hädän tunne sisällä. Ja pidän siis itseäni sekä herkkänä että tunteellisena (=vahvan tunne-elämän omaavana).

Kerrotaan, että eniten apua tarvitsee se hiljaisin tyyppi. Tosin en ymmärtänyt muutoin esimerkkiä onnettomuudesta.

-eri

Vauva on erityisherkkä. Teini on herkkä. Normaali aikuinen ei ole kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuva minkä olen saanut lehtijutuista, erityisherkkä tarkoittaa samaa kuin aistiyliherkkä. Eli kuormittuu aistimuksista liikaa. Varmasti tällainen ihminen vaikuttaa itsekkäältä, koska joutuu vetäytymään suojatakseen itseään ärsykkeiltä.

Herkkyys ei ole yksi ainoa ominaisuus joka määrittää ihmisen. Helposti itkevä ihminen on tunteellinen, mikä ei ole sama kuin herkkä. Voi olla herkkä olematta tunteellinen. Eikä herkkä ole välttämättä itsekäs. Herkkä aistii helposti muiden tunnetilat, ja jos herkkä on myös empaattinen, hän voi olla hyvin myötätuntoinen ja auttavainen. Toisessa laidassa on herkkä, joka on helposti ärsyyntyvä.

Helposti itkevä ihminen on emotionaalisesti herkkä. Ja emotionaaliseti herkkä on kaiketi väistämättä tunteellinen. En itse asiassa osaa ajatella, että ihminen olisi tunteellinen olematta herkkä tai herkkä olematta tunteellinen. Miten se on mahdollista?

Aistiherkkyys on eri asia kuin tunnetason herkkyys. Erityisherkät ovat yleensä sekä että (siinä esim. ero autismin kirjoon, jossa esiintyy enemmän juuri aistien herkyyttä, ei niinkään emotionaalista).

Kaikilla on tunteet. Kun puhun tunteellisesta, tarkoitan enemmän sellaista, joka on tunteidensa vietävissä, kuten helposti itkevä, suuttuva tai vaikkapa helposti rakastuva on. Tunteellisuus on itsekästä. Itkevä, raivoava tai rakastunut ei ota muita huomioon. Esimerkkinä: onnettomuustilanteessa paras auttaja on se jolla on herkkyyttä nähdä kuka tarvitsee apua. Ei se joka menee järkytyksestä paniikkiin. Edellämainittu on herkkä, toinen on tunteellinen.

Entäs sitten sellainen ihminen, joka on voimakkaasti ja syvästi tunteva, mutta ei silti tunteidensa vietävissä? Eli ihminen, joka pystyy myös ottamaan etäisyyttä tunteisiinsa ja tarkastelemaan niitä ikään kuin ulkopuolisena, samoin hillitsemään impulssejaan?

Tuossa onnettomuustilanteessa ei vaadita mitään erityistä herkkyyttä, jokainen normaali ja terveen tunne-elämän omaava ihminen tajuaa, jos joku tarvitsee apua. Itse hätäännyn ja panikoidunkin jonkinasteisesti hätä- tai kriisitilanteissa, mutta en ole ikinä lamaantunut. Pysyn toimintakykyisenä ja järkevänä, vaikka pelottaa ja on hirveä hädän tunne sisällä. Ja pidän siis itseäni sekä herkkänä että tunteellisena (=vahvan tunne-elämän omaavana).

Unohtui sana ensimmäisenä. Kuka tarvitsee ensimmäisenä apua. Tää nyt oli esimerkki. Herkkä näkee asioita mitä tunteiden vallassa oleva ei huomaa.

Enkä sanonut, ettei herkkä voi olla myös tunteellinen. Alkuperäinen pointtini oli nimenomaan, että herkkiä on monenlaisia. Edelleen pysyn kannassani, että herkkä ei ole sama kuin tunteellinen. Eivätkä herkkyys ja tunteellisuus ole aina hyviä ominaisuuksia. Kuten raivoava hermoheikko, joka on herkkä ärsyyntymään, tai se hapero, joka murtuu itkemään joka tilanteessa. Molemmat herkkiä ja tunteellisia.