Suruista suurin on oman lapsen menetys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suruja pitäisi, tai miten niitä edes voisi vertailla?

Sulta tietysti kuoli kissa.

No se kissa voi olla jollekin se elämän tärkein asia.

Se on tietysti säälittävää, jos ei yhtään ihmistä ole. 

Kukaan ei voi määritellä suruista suurinta, lapselle se voi olla oman vanhemman menetys, tai sisaruksen menetys, se voi olla myös oman lemmikin menetys. Ei ole olemassa asteikkoa millä suru mitataan, jokaisen suru on hyvin henkilökohtainen asia.

Minusta surujen tai menetysten vertailu on ihan typerää. Mitä mieltä niitä on laittaa johonkin järjestykseen? Jokainen tilanne on erilainen, ja olosuhteet vaikuttaa.

Isäni menetti kaksi lastaan, pikkusisarukseni, kun olin yläasteikäinen. Ei meillä ainakaan ole koskaan ollut mitään kilpailua siitä kenen suru tai menetys oli kauhein, isän, minun, isän vanhempien tai kenen vaan. Tosin isäni on joskus sanonut, että lapsettomuus, se ettei hänellä olisi ollut lapsia lainkaan, olisi ollut hänelle suurempi suru. Että kai sen voi niinkin ajatella.