Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suruista suurin on oman lapsen menetys
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, kun en ole kaikkia maailman suruja kokenut.
Miksi suruja pitäisi, tai miten niitä edes voisi vertailla?
Kyllä, näin on normaaleilla ihmisillä, jotka rakastavat ja suojelevat lapsiaan.
Mutta onko kukaan kysynyt asiaa Vilja-Erikan murhaaja-isältä, Touko Tarkilta, joka haluaa vankilasta ehdonalaiseen vapauteen? Tätä ei sovi sallia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa kun en ole kaikkia suuria suruja kokenut, tuskin kukaan on.
Oman elämäni suurin suru on ollut isän menetys.
Yksi syy, miksi en ole koskaan halunnut lasta, on juuri se, että olisin jatkuvasti niin huolissani, että jotain pahaa tapahtuisi. Minun pääni ei vaan kestäisi sitä. Helpompaa minulle olla lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suruja pitäisi, tai miten niitä edes voisi vertailla?
Sulta tietysti kuoli kissa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kun en ole kaikkia suuria suruja kokenut, tuskin kukaan on.
Oman elämäni suurin suru on ollut isän menetys.
Suurempi kuin lapsesi menetys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suruja pitäisi, tai miten niitä edes voisi vertailla?
Sulta tietysti kuoli kissa.
No se kissa voi olla jollekin se elämän tärkein asia.
Miten sitä voi määritellä, mikä suruista on suurin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suruja ei pitäisi verrata toisiinsa, mutta oman lapsen kuolema ei ole rinnastettavissa muihin menetyksiin. Se painii ihan omassa sarjassaan, ja sen tietävät vain ne jotka ovat lapsensa menettäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suruja pitäisi, tai miten niitä edes voisi vertailla?
Sulta tietysti kuoli kissa.
Joo, kun olin 8v. Tosin se ei ollut elämäni ainoa suru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kun en ole kaikkia suuria suruja kokenut, tuskin kukaan on.
Oman elämäni suurin suru on ollut isän menetys.
Suurempi kuin lapsesi menetys?
No kyllä todellakin voi olla. Ja ehkä kirjoittajalla ei ole lapsia. Ja vaikka olisikin, niin jos ei niitä ole menettänyt, niin silloin isän menetys on se suurin suru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suruja pitäisi, tai miten niitä edes voisi vertailla?
Sulta tietysti kuoli kissa.
No se kissa voi olla jollekin se elämän tärkein asia.
Totta kai kissa on tärkeämpi kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Suruja ei pitäisi verrata toisiinsa, mutta oman lapsen kuolema ei ole rinnastettavissa muihin menetyksiin. Se painii ihan omassa sarjassaan, ja sen tietävät vain ne jotka ovat lapsensa menettäneet.
Miksi sitä lapsen kuolemaa pitäisi rinnastaa mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi suruja pitäisi, tai miten niitä edes voisi vertailla?
Varsinkaan kun jokainen suru on subjektiivinen kokemus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suruja pitäisi, tai miten niitä edes voisi vertailla?
Sulta tietysti kuoli kissa.
No se kissa voi olla jollekin se elämän tärkein asia.
Totta kai kissa on tärkeämpi kuin lapsi.
No kun kaikilla ei ole lapsia, ja kaikki eivät ole menettäneet niitä lapsia.
Oman navan ympärillä pyörii tämäkin aihe, jos luulee voivansa sanella, kenen suru on raskainta.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Se että pelkää lapselleen tapahtuvan jotakin, on valovuosien päässä lapsensa kuolemasta.