Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette siitä, tuleeko ihmisen saada oma elämä haluamilleen uomille ennen kuin kykenee terveeseen tasapainoiseen parisuhteeseen toisen ihmisen kanssa?
10.10.2022 |
Tämmöstähän kuulee joka tuutista. Tuntuisi, että rakastava kumppani ja ylipäätään se yhteisen elämän vuoksi toimiminen motivoisi eteen päin elämässä, toisin kuin ei-minkään vuoksi pakertaminen ja yksinäisyys.
Voin ihan kokemuksesta kertoa, että "haluan keskittyä itseeni" ei todellakaan johda mihinkään hyvään lopputulokseen pariutumisen kannalta, jollei siinä LYHYTAIKAISESTI itseensä keskittyessään ymmärrä keskittyä itsensä tuotteistamiseen ja pariutumismarkkinoilla haluttavien ominaisuuksiensa hiomiseen.
Olen nimittäin alkanut tässä "itseeni keskittyessäni" vihaamaan esineellistäviä miehiä ja naisia, huomionhakuisia naisia, ihmisiä jotka eivät kunnioita toisia aikuisia itsenäisinä aikuisina (tämä rehottaa erityisesti työelämässä), hengellisyyttä ja henkisyyttä, yhteiskunnan ei mihinkään (muuhun kuin kuolemaan) johtavaa älytöntä jatkuvaa kehityshakuisuutta ja olen alkanut pitämään ihmisten psyykkisiä ponnisteluja ihan tyhjänpäiväisenä kärsimyksenä (esim. "olen päättänyt ottaa vastuun elämästäni", "yritän antaa anteeksi mutta se ei onnistu", "yritän ymmärtää mitä oikein tapahtui, tietämättömyys on pahinta", "olen päättänyt olla siirtämättä menneisyyteni traumoja lapsilleni" - turhaan kaikki). Inhoan myös terveitä ihmisiä joilla ei ole mitään hävettävää, ja jotka todella röyhkeästi ja ajattelemattomasti utelevat ihmisiltä kaikkea "normaalia". Aiemmin olin iloinen ja sosiaalinen nuorehko nainen, nykyisin puolisyrjäytynyt, sulkeutunut ja masentunut ja ainoat hetket jolloin voin levätä ilman piinaavaa turhautumista ja repivää kärsimystä ovat ne jotka vietän luonnossa.
Että miten olis miehet, nyt on jo useamman vuoden ajan "keskitytty itseen", milloin ruvetaan perustamaan sitä perhettä??
-N
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne on ne perusasiat sitten joiden pitää olla kunnossa? Itse olen nykyisin osa-aikatyössä enkä tienaa paljoa. Yksinäni tulen kyllä toimeen. Tarkoittaako tämä nyt sitä että en ole valmis kunnolliseen parisuhteeseen? Ei ole mitään motivaatiota raataa oikeasti ei minkään eteen kun yksin tulen vähemmälläkin toimeen. En myöskään totta tosiaan tunne olevani nainen kun ei ole kontaktia mieheen. Miehen kanssa tunnen olevani nainen. Pitäisikö tuntea ilman miestä? Hitto kun sitä on tullut sekoitettua pää jollain intternetin ihmissuhdeneuvoilla :DD En oikeasti enää tiedä.
-ap
No ihan kuulostat normaalilta ja varmasti ihan sopivalta parisuhteeseen. Ehkä tarkoitin jotain sellaista, että ei nyt ihan missään kovin pahassa jamassa ole itsensä ja asioidensa kanssa. Tyyliin vaikka vakava päihdeongelma, psykoottinen masennus. Ei osaa huolehtia itsestään ja perus asioista. Ei ole mitään tavoitteita.
Silloin ei ehkä kannata ryhtyä parisuhteeseen.
Mut sulla kuulostaa olevan asiat ihan hyvin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne on ne perusasiat sitten joiden pitää olla kunnossa? Itse olen nykyisin osa-aikatyössä enkä tienaa paljoa. Yksinäni tulen kyllä toimeen. Tarkoittaako tämä nyt sitä että en ole valmis kunnolliseen parisuhteeseen? Ei ole mitään motivaatiota raataa oikeasti ei minkään eteen kun yksin tulen vähemmälläkin toimeen. En myöskään totta tosiaan tunne olevani nainen kun ei ole kontaktia mieheen. Miehen kanssa tunnen olevani nainen. Pitäisikö tuntea ilman miestä? Hitto kun sitä on tullut sekoitettua pää jollain intternetin ihmissuhdeneuvoilla :DD En oikeasti enää tiedä.
-ap
No ihan kuulostat normaalilta ja varmasti ihan sopivalta parisuhteeseen. Ehkä tarkoitin jotain sellaista, että ei nyt ihan missään kovin pahassa jamassa ole itsensä ja asioidensa kanssa. Tyyliin vaikka vakava päihdeongelma, psykoottinen masennus. Ei osaa huolehtia itsestään ja perus asioista. Ei ole mitään tavoitteita.
Silloin ei ehkä kannata ryhtyä parisuhteeseen.
Mut sulla kuulostaa olevan asiat ihan hyvin .
Kiitos.
-ap
Ei sillä mun mielestä tarkoiteta, että kaiken pitäisi olla kunnossa ja mitään ongelmia ei saa olla. Kyllä itsensä etsimistä voi tehdä myös parisuhteesta ja kumppani voi olla hieno tuki ja kannustaja. MUTTA kumppani ei ole ratkaisu ongelmiin eikä omaa onnea voi laittaa toisen ihmisen varaan. Samalla tavalla kuin vauva ei poista avioliitosta karikoita.
Liian usein ihmiset, joilla on huono itsetunto tai ne jotka pelkäävät yksinäisyyttä ottavat kenet vain, ja päätyvät huonoihin parisuhteisiin. Itseensä keskittymisellä tarkoitetaan sitä, että omaan elämään hankitaan sisältöä, joka ei liity parisuhteeseen tai sen hankkimiseen. Eli sinkkuna eläminen on mukavaa ja jos siihen vierelle löytyykin kumppani jostaan, se on mukava lisä eikä mikään pakottavan läheisyyden kaipuun takia hankittu.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana miehenä minäkin ajattelin noin. Ahersin töissä, menin naimisiin kauniin naisen kanssa, ostettiin omakotitalo ja tehtiin lapsi. Ei se avioliitto montaa vuotta kestänyt vaikka kaikki oli periaatteessa kunnossa. Myöhemminkin ahersin ja seisoin lähes päälläni joidenkin naisten takia, koska ajattelin, että elämän täytyy olla tietyllä tavalla kunnossa, jotta naiset kiinnostuvat. Paskat. Mieluummin rakastaisin hullua ja työtöntä naista kunhan olisimme yhdessä onnellisia. Minä rakastaisi sen ihmisen sisintä, en hänen työtään tai rahojaan. Eikä minua kiinnosta istua toisen suvun luona kahvilla harva se päivä ja esiintyä teennäisesti sellaisena mikä ei oikeasti ole. En ole nähnyt rahan enkä työn tuovan onnea. Kun ikää tulee, alkaa arvostaa muita asioita kuin parikymppisenä pojankloppina.
Ehkä meidän pitäisi tavata.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei ole koskaan valmis.
Mun mielestä ihminen on aina valmis mutta rakentaa voi toki lisääkin jos haluaa. Pakko ei ole.
Hmm, eiköhän suurimmalla osalla ihmisiä ole tuo "pakottava läheisyyden kaipuu". Aika moni on myöskin onneton ilman parisuhdetta vaikka muu elämä olisi miten täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, eiköhän suurimmalla osalla ihmisiä ole tuo "pakottava läheisyyden kaipuu". Aika moni on myöskin onneton ilman parisuhdetta vaikka muu elämä olisi miten täydellistä.
Mietin ihan samaa. Miltä se sattumalta elämään tupsahtava elämänkumppanikaan tuntuisi jos ei kaipaisi läheisyyttä. Kaverilta?
Muista. If you dont love me at my worst then you dont deserve me at my best. Eli kaikilla meillä on jotain kehitettävää (kunhan rajoissa mennään ettei ihan sekoboltsi ole)
Suhteissa ihminen usein kasvaa...toivottavasti, ilman ettei toinen tee sitä puolestasi tai yksin vaan yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisesti miehille: tärkeintä on, että ensin kehität fyysisen ulkomuodon niin hyväksi, kuin mahdollista. Vasta sitten lähdet miettimään naisia ja mahdollista suhdetta/suhteita, jotta todennäköisyys sellaisen naisen löytymiselle kasvaa, jonka kanssa oikeasti haluat olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä mun mielestä tarkoiteta, että kaiken pitäisi olla kunnossa ja mitään ongelmia ei saa olla. Kyllä itsensä etsimistä voi tehdä myös parisuhteesta ja kumppani voi olla hieno tuki ja kannustaja. MUTTA kumppani ei ole ratkaisu ongelmiin eikä omaa onnea voi laittaa toisen ihmisen varaan. Samalla tavalla kuin vauva ei poista avioliitosta karikoita.
Liian usein ihmiset, joilla on huono itsetunto tai ne jotka pelkäävät yksinäisyyttä ottavat kenet vain, ja päätyvät huonoihin parisuhteisiin. Itseensä keskittymisellä tarkoitetaan sitä, että omaan elämään hankitaan sisältöä, joka ei liity parisuhteeseen tai sen hankkimiseen. Eli sinkkuna eläminen on mukavaa ja jos siihen vierelle löytyykin kumppani jostaan, se on mukava lisä eikä mikään pakottavan läheisyyden kaipuun takia hankittu.
Tässä hyvä neuvo, ei tarvitse olla täydellinen ja saa olla läheisyydenkaipuuta. Mutta elämässä täytyy olla jotain muuta kuin vain parisuhde ja lapset. Niin monta kertaa täälläkin on aloituksia kun itketään että ei ne isot lapset halua enää viettää äitin kanssa 24/7 ja se mieskin vain touhuaa omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos löytyy 1) keskustelutaidot 2) perus elämänhallinta eli ei ole esim päihdeongelmaa tai talousvaikeuksia 3) kyky itsereflektioon sekä empatiaan ja 4) edellinen ero on käsitelty kunnolla loppuun, en näe miks suhde ei vois onnistua jos vierelle löytää ihmisen jonka kanssa aidosti haluu yrittää.
En oo vielä tavannut yhtäkään ihmistä jonka elämä ois kaikilta osin täysin uomillaan.
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti miehille: tärkeintä on, että ensin kehität fyysisen ulkomuodon niin hyväksi, kuin mahdollista. Vasta sitten lähdet miettimään naisia ja mahdollista suhdetta/suhteita, jotta todennäköisyys sellaisen naisen löytymiselle kasvaa, jonka kanssa oikeasti haluat olla.
Katsokaa kaikki, tässä esimerkki miehestä joka on niin katkera, ettei saa suhdetta ja sen vuoksi alkaa kehittelemään kaikenmaailman marttyyriteorioita. Onko tälläinen ihminen puoleensavetävä? Ei ole, sensijaan ne ulkoisesti "rumemmat", jotka ovat hyviä kumppaneilleen, eikä kylmän laskelmoivia ja läpeensä negatiivisiä, porskuttavat onnellisissa parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos löytyy 1) keskustelutaidot 2) perus elämänhallinta eli ei ole esim päihdeongelmaa tai talousvaikeuksia 3) kyky itsereflektioon sekä empatiaan ja 4) edellinen ero on käsitelty kunnolla loppuun, en näe miks suhde ei vois onnistua jos vierelle löytää ihmisen jonka kanssa aidosti haluu yrittää.
En oo vielä tavannut yhtäkään ihmistä jonka elämä ois kaikilta osin täysin uomillaan.
Kyllä minulta löytyy nuo kaikki (no, edellistä eroa ei ole käsitelty, koska ei ole aiempaa suhdetta). Ei nuo asiat ole avain parisuhteeseen, siihen tarvitaan molemminpuolinen kiinnostus. Sen lisäksi on vielä paljon muitakin seikkoja, esim traumoja tms, jotka voivat estää suhteen toteutumisen. Vai meneekö ne sinun silmissäsi elämänhallinnan piiriin?
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity otsikkoon mutta samaistun tähän pätkään tekstissäsi ap: Inhoan myös terveitä ihmisiä joilla ei ole mitään hävettävää, ja jotka todella röyhkeästi ja ajattelemattomasti utelevat ihmisiltä kaikkea "normaalia".
Voiko tällainen ihminen koskaan olla valmis parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Muista. If you dont love me at my worst then you dont deserve me at my best. Eli kaikilla meillä on jotain kehitettävää (kunhan rajoissa mennään ettei ihan sekoboltsi ole)
Suhteissa ihminen usein kasvaa...toivottavasti, ilman ettei toinen tee sitä puolestasi tai yksin vaan yhdessä
Jokaisen kannattaa työstää sitä osaa itsestään mikä on pahimmillaan.
Ja luonnevikaisten kanssa olevia muistutan siitä, että suhde arvioidaan sen mukaan mikä se on vaikeimmillaan, ei niiden hyvien hetkien pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos löytyy 1) keskustelutaidot 2) perus elämänhallinta eli ei ole esim päihdeongelmaa tai talousvaikeuksia 3) kyky itsereflektioon sekä empatiaan ja 4) edellinen ero on käsitelty kunnolla loppuun, en näe miks suhde ei vois onnistua jos vierelle löytää ihmisen jonka kanssa aidosti haluu yrittää.
En oo vielä tavannut yhtäkään ihmistä jonka elämä ois kaikilta osin täysin uomillaan.
Kyllä minulta löytyy nuo kaikki (no, edellistä eroa ei ole käsitelty, koska ei ole aiempaa suhdetta). Ei nuo asiat ole avain parisuhteeseen, siihen tarvitaan molemminpuolinen kiinnostus. Sen lisäksi on vielä paljon muitakin seikkoja, esim traumoja tms, jotka voivat estää suhteen toteutumisen. Vai meneekö ne sinun silmissäsi elämänhallinnan piiriin?
Traumoja on kaikilla. Jollain tosi pahoja, jollain lievempiä. Mun mielestä jos on nuo taidot (itsereflektio, keskustelutaito, elämänhallinta ok), silloin on aika hyvin työkaluja niiden traumojenkin työstämiseen. Toki pahojen traumojen työstämiseen tarvitaan terapiaakin, eikä kumppanin tule joutua siihen terapeutin rooliin, vaan terapiaprosessit on ihan oma juttunsa (jonka aikana kumppani voi toki olla tukena).
Mitä mieltä muut on? Voiko traumatisoitunut ihminen olla parisuhteessa? Miksi voi / ei voi?
Kyllä pitää. Mun mielestä se tarkoittaa sitä, että sä et oikeasti tarvitse sitä kumppania mihinkään. Että se ei täytä jotain tyhjiötä sun elämässä, vaan se kumppani tuo sun elämään lisäarvoa. Sun pitää haluta olla juuri sen ko. ihmisen kanssa eikä kenenkään muun. Ei mitään, että tyydyn tähän, kun en parempaakaan saa. Sun ei pidä olla suhteessa vain, koska et halua olla yksin. Esim. laastarisuhteet perustuu vain tähän ja siksi harvoin kestää.
up