Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä niitä velamiehiä löytyy?
10.10.2022 |
Siis vapaaehtoisesti lapsettomia.
Palstalla aina kerrotaan että miehet eivät halua lapsia, mutta taipuvat naisen tahtoon jotta saisivat säilytettyä parisuhteen. Minä pelkään nyt että kolmas suhde kaatuu miehen lapsihaaveisiin. Alussa miesten kanta on aina ehdoton ei lapsille. Ei tietenkään, kuka sellaisia haluaisi jos saa valita. Pikkuhiljaa mieli alkaa muuttua ja aika pian ollaankin jo sitä mieltä että lapsia ehdottomasti, sehän on elämän tarkoitus. Ei ehkä ihan vielä, mutta ehdottomasti joskus.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 9 vuotta, ja olemme olleet lisääntymisasiassa samalla sivulla. Nyt olen alkanut huomata huolestuttavia muutoksia miehen käytöksessä. Pää kääntyy kuin pöllöllä jos ohi kulkee söpö lapsi, mies lässyttää telkkarissa näkyville vauvoille ja on alkanut jutella että ei kai se lapsen kasvatus mitään rakettitiedettä ole, voisihan se olla mukavaakin puuhaa.
Onko olemassa miestä joka tietäisi, sanotaan nyt vaikka 25-vuotiaana, ettei oikeasti halua lapsia? Selvästi kohtaamani miehet hokevat ihan ajattelematta ja tottumuksesta että ei lapsia, vaikka ovat todellisuudessa eri mieltä. Harmittaa että molempien aikaa menee hukkaan.
Kokemuksia? Missä tapasit velamiehesi? Missä iässä hän oli varma lapsettomuudestaan?
Aika ahdistavaa kun koen että tämä nykyinen on oikeasti elämäni mies.
Kommentit (398)
Tämä ketju on pysynyt kiitettävän pitkään asiallisena. Omat lapseni jo maailmalla. Vihdoinkin 'omaa' aikaa, enkä ikinä nuorena tyttönäkään kurkistellut muiden rattaisiin. Silti, tein kolmekymppisenä monta lasta, jotka ovat jokainen mielenkiintoisen työni, jatkuvan kouluttautumiseni ja vilkkaan sosiaalisen elämän lisäksi - ei vain lisä, vaan nykyäänkin se ehdottomasti paras asia elämässäni. Lompakossa iso lovi, kyllä, mutta ilman lapsia olisin ihan eri ihminen, ja kuten sanottu, muutakin 'sisältöä' on ollut koko ajan runsaasti tarjolla. Onko se niin paha asia, jos joku sittenkin on erehtynyt tekemään ne lapset, tai muuttaa mielensä ja tekee ne lapset? Saat todennäköisesti kriisinkestävän ja empaattisen kumppanin. Elämää ei voi kontrolloida, hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet velamiehistä ja suurin osa velanaisista päätyy lopulta haluamaan lapsia.
Miehillä kyse on usein siitä ettei haluta enää bilettää ja rellestä. Naisilla on tuon lisäksi hormonit. Vaikka olisi vannoutunut vela, voi kahden vuoden päästä olla vauvakuumeinen.
Ehkä tässä tosiaan on avain ilmiöön jossa "vela"mies kääntyykin haluamaan lapsia. Kuvitellaan että myös se toinen lopulta niitä haluaa, kunhan puhuu tyhjänpäiväisyyksiä.
Itse en tunne ainuttakaan velaa jonka mieli olisi muuttunut, mutta en tietenkään voi sanoa ettei heitä olisi olemassa.
Ap
miehet ovat realisteja, tietävät, että sen rääkyvän paskatykin hoitaminen raastaa hermoja ja johtaa eroon ja näihän usein käykin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tavannut yhtäkään eronneet miehet joilla on jo ennestään lapsia eivät välttämättä halua enää lisää lapsia. Se olisi ainakin itselleni ihan ok.
Lisääntynyt mies ei ole vapaaehtoisesti lapseton. Kai sitä kaikenmaailman yh-isukkeja on tinderit pullollaan, mutta he eivät kiinnosta minua nyt tai tulevaisuudessakaan.
Ap
Mitä väliä sitä enää siinä vaiheessa on, jos mies on lapsensa jo tehnyt ja lapset siinä iässä, että muuttaneet pois kotoa? Ihan vain kysyn, kun tiedä.
Joku jo ihan osuvasti aiheeseen kommentoikin mutta vastaan vielä itse; eivät ne jälkeläiset elämästä mihinkään katoa vaikka aikuistuvatkin. Elämä pyörii enemmän tai vähemmän heidän ympärillään myös silloin, ja riskinä on vielä että miehelle tulee lapsenlapsia.
Kun sanon etten halua lisääntynyttä miestä, en tarkoita etten halua miestä joka on pienten lasten isä. En halua isää ylipäätään. Tämä tosin hoituu luonnollisesti sillä, että orastava kiinnostus loppuu siihen paikkaan kun kuulen lapsista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 50-vuotias,eikä ole lapsia. Olen aina ollut vela. Itse olet tainnut kohdata niitä, jotka niitä lapsia lopulta haluavat.
Niin todella olen, ja siitähän aloituksessa on kyse. Mun on vaikea uskoa että miehet oikeasti olisivat niin tuuliviirejä että ehdoton ei muuttuukin vuodessa parissa siihen että ehdottomasti kyllä. Alkaa tuntua että mua on huijattu näissä asioissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on pysynyt kiitettävän pitkään asiallisena. Omat lapseni jo maailmalla. Vihdoinkin 'omaa' aikaa, enkä ikinä nuorena tyttönäkään kurkistellut muiden rattaisiin. Silti, tein kolmekymppisenä monta lasta, jotka ovat jokainen mielenkiintoisen työni, jatkuvan kouluttautumiseni ja vilkkaan sosiaalisen elämän lisäksi - ei vain lisä, vaan nykyäänkin se ehdottomasti paras asia elämässäni. Lompakossa iso lovi, kyllä, mutta ilman lapsia olisin ihan eri ihminen, ja kuten sanottu, muutakin 'sisältöä' on ollut koko ajan runsaasti tarjolla. Onko se niin paha asia, jos joku sittenkin on erehtynyt tekemään ne lapset, tai muuttaa mielensä ja tekee ne lapset? Saat todennäköisesti kriisinkestävän ja empaattisen kumppanin. Elämää ei voi kontrolloida, hyvä niin.
Ei kai se mitenkään paha asia ole, mutta johtaa väistämättä eroon omalla kohdallani. Siksi sillä on minulle iso merkitys, vaikka parempihan se on että löytää omat haaveensa ja tulevaisuudensuunnitelmansa myöhemmin kuin ei milloinkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
miehet ovat realisteja, tietävät, että sen rääkyvän paskatykin hoitaminen raastaa hermoja ja johtaa eroon ja näihän usein käykin
Mutta silti haluavat lopulta niitä lapsia vaikka ensin puhuvat muuta?
Erikoinen logiikka.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä veloja on, mulle on ollut kristallin kirkas että ei lapsia koko elämäni, Veljen lapsien kanssa en ole missään tekemisissä, en ole edes nähnyt kaikkia ja ei todellakaan kiinnosta. M56
Mulla on ikää jo päälle 40, lapsia 3. Parikymppisenä sanoin, että en ikinä halua lapsia. Ekan lapseni synnytin 30-vuotiaana. Hän oli toivottu, mutta olihan se äitiys alkuun melkoista kompurointia. En ollut ikinä tiennyt mitään vaunuista, sittereistä, vauvanhoidosta yleensä. Toisen lapsen kanssa podin aitoa vauvakuumetta, ekaa kertaa elämässäni. Kolmannen halusin vielä, vaikka raskauden alussa mietin aidosti, mitähän tuli taas tehtyä.
Ihminen muuttuu iän myötä, päätökset elää. Olen katunut miljoonaa juttua elämässäni, vaihtaisin montakin päivää elämästäni pois, vuosia jopa. Lapsiani en ole katunut koskaan. Nyt kun he alkavat olla jo isoja, ihmettelen, miten jotain noin hienoa olen saanut tavallaan aikaan.
Lapsettomuus on sellainen juttu, että sitä on vaikea lyödä lukkoon nuorena. Tunsin montakin ikäistäni ja vähän vanhempaa naista, jotka aikoinaan olivat tosi lapsivastaisia. Useampi heistä tuli äidiksi päälle 40-vuotiaana, eli viime metreillä. Moni jo vähän aikaisemmin. Nyt päälle nelikymppisenä lapsettomiksi ovat jäämässä naiset, joille niin on vain käynyt. Ei ole ollut sellaista parisuhdetta, johon lapsen olisi halunnut synnyttää. Tai miehet, jotka ovat tietyllä tavalla "unohtaneet" hankkia lapsia. Nyt he kysyvät minulta, voisivatko viedä meidän lapsia harrastuksiin. He olisivat mielellään tällaisten isompien lasten futisisiä ym. Vauva-arki ei vain ole vissiin innostanut. Joku on unohtanut kertoa heille, että se on aika lyhyt aika.
Siskoni pojan toivon pysyvän lapsettomana lopun ikäänsä, mutta se onkin eri juttu.
Mutta siis mieli usein muuttuu, ihminen, joka on "aina tiennyt tekevänsä/olevansa/haluavansa jotain" on usein melkoinen puusilmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ikää jo päälle 40, lapsia 3. Parikymppisenä sanoin, että en ikinä halua lapsia. Ekan lapseni synnytin 30-vuotiaana. Hän oli toivottu, mutta olihan se äitiys alkuun melkoista kompurointia. En ollut ikinä tiennyt mitään vaunuista, sittereistä, vauvanhoidosta yleensä. Toisen lapsen kanssa podin aitoa vauvakuumetta, ekaa kertaa elämässäni. Kolmannen halusin vielä, vaikka raskauden alussa mietin aidosti, mitähän tuli taas tehtyä.
Ihminen muuttuu iän myötä, päätökset elää. Olen katunut miljoonaa juttua elämässäni, vaihtaisin montakin päivää elämästäni pois, vuosia jopa. Lapsiani en ole katunut koskaan. Nyt kun he alkavat olla jo isoja, ihmettelen, miten jotain noin hienoa olen saanut tavallaan aikaan.
Lapsettomuus on sellainen juttu, että sitä on vaikea lyödä lukkoon nuorena. Tunsin montakin ikäistäni ja vähän vanhempaa naista, jotka aikoinaan olivat tosi lapsivastaisia. Useampi heistä tuli äidiksi päälle 40-vuotiaana, eli viime metreillä. Moni jo vähän aikaisemmin. Nyt päälle nelikymppisenä lapsettomiksi ovat jäämässä naiset, joille niin on vain käynyt. Ei ole ollut sellaista parisuhdetta, johon lapsen olisi halunnut synnyttää. Tai miehet, jotka ovat tietyllä tavalla "unohtaneet" hankkia lapsia. Nyt he kysyvät minulta, voisivatko viedä meidän lapsia harrastuksiin. He olisivat mielellään tällaisten isompien lasten futisisiä ym. Vauva-arki ei vain ole vissiin innostanut. Joku on unohtanut kertoa heille, että se on aika lyhyt aika.
Siskoni pojan toivon pysyvän lapsettomana lopun ikäänsä, mutta se onkin eri juttu.
Mutta siis mieli usein muuttuu, ihminen, joka on "aina tiennyt tekevänsä/olevansa/haluavansa jotain" on usein melkoinen puusilmä.
Niin, kai se mieli joillain muuttuu. Ei kai se mikään suuri ihme ole, mutta itselleni on täysin vierasta kääntää kelkkansa kokonaan isoissa elämänkulkua koskevissa asioissa. Ehkä olen liian tasainen ja tylsä ihminen tuuliviiriksi.
Näissä omissa tapauksissani kyse ei tosin ollut siitä, että joku sanoisi 20-vuotiaana olevansa aina lapseton, ja sitten +40-vuotiaana heräsikin siihen että sittenkin haluaa lapsia. Kyse oli noin 20-vuotiaista miehistä jotka pyörsivät puheensa alle vuodessa. En jaksa uskoa että kanta olisi siihen astikaan ollut selvä.
Tässä nykyisessä suhteessani mies lähentelee kolmeakymppiä eli ehkä nyt on sitten se aika muuttaa mieli jos niin on käydäkseen. Tai ehkä hän on aina tiennyt haluavansa lapsia sitten joskus, ja on vain myötäillyt minua päätöksessäni. Kuka tietää. En tiedä haluanko edes tietää.
Ap
Ei niitä ole. Miehillä on säilynyt järki päässä ja arvot kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan semihyvä provo, paljon on käytetty aikaa kuvailuun. Hauskuutti erityisesti tämä että onko miehiä, jotka tietää 25-vuotiaana täydellä varmuudella, haluavatko lapsia. Ei ole - eikä naisia. Yhtään kukaan ei tiedä yhtään mitään täysin varmasti tuossa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia miehiä ole olemassakaan.
Tiesin 18-vuotiaana olevani vela ja päätös on ollut järkähtämätön 30+ vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastataan nyt näin miehenä.
Joskus 16-19 vuotiaana ajattelin että 50/50 -mahdollisuus, että minulla tulee olemaan joskus lapsi. Joskus kaukana tulevaisuudessa.
Kumppani löytyi siinä vuotta-paria myöhemmin, molemmilla se mielipide että "Ei todellakaan nyt, eikä ehkä myöhemminkään, mutta ei ehkä ihan ehdotonta EI:tä".
Pari vuotta myöhemmin, juurikin siinä 25v kieppeillä kun lähipiirissä ensimmäiset alkoivat lisääntyä, niin fiilis muuttui tosi vahvasti siihen että en halua lapsia. Onneksi myös kumppanilla oli samat ajatukset.Nyt siitä on siis 15 vuotta aikaa. Elämän parhaita päätöksiä olla lisääntymättä.
Aivan . Se on sellainen valinta mikä ei koskaan kaduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia miehiä ole olemassakaan.
Tiesin 18-vuotiaana olevani vela ja päätös on ollut järkähtämätön 30+ vuotta.
Anekdoottisi ei todista mitään. Jokaista kaltaistasi kohden on tuhansia ihmisiä, jotka "tiesivät" jo yläasteella olevansa veloja ja joilla on nyt lapsia.
Humanistisilta aloilta. Sieltä myös varmasti löytyy näitä "miehiä" jotka ottavat vasektomian osoittaakseen tukensa naisten aborttioikeudelle
Vierailija kirjoitti:
Ihan semihyvä provo, paljon on käytetty aikaa kuvailuun. Hauskuutti erityisesti tämä että onko miehiä, jotka tietää 25-vuotiaana täydellä varmuudella, haluavatko lapsia. Ei ole - eikä naisia. Yhtään kukaan ei tiedä yhtään mitään täysin varmasti tuossa vaiheessa.
Okei. Itse tunnen vain ihmisiä joille tämä lapsettomuus- tai lapsellisuusasia on ollut selvää hyvin nuoresta asti, eikä ole muuttunut miksikään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsia tehnyt mies on heti turn off, siihen loppuu kiinnostus, siksi sillä on väliä. En halua omia lapsia enkä muiden lapsia, en kotiini enkä taustalle. Ei ne lapset ole mitään asusteita tai harrastuksia, vaan kokonaisia ihmisiä. Haluan kumppanin, joka ajattelee näin isosta asiasta samalla lailla, lapsivapaan suhteen. Ja vaikka ne lapset olisivat jo isoja, niin sitten jos tulee lapsenlapsia. Ei kiitos.
Jeps. Ei ikinä miestä jolla lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä ole. Miehillä on säilynyt järki päässä ja arvot kohdallaan.
Sivistyneen ihmiset arvot muokkautuvat ajan kuluessa kulloisinkiin olosuhteisiin sopiviksi. Maailmaan ei tarvita enää yhtään ihmistä lisää, joten on ihan arvovalinta jäädä lapsettomaksi.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin kokematon ikisinkku eikä lapset kiinnosta ollenkaan. Tuhlaavat vain rahat turhuuksiin. Onneksi niitä ei yksin ollessa ainakaan materialisoidu tyhjästä.
M36