Ongelma koiran kanssa, osaako joku neuvoa?

Laita eteisen kaappiin tai omaan taskuusi valmiiksi joku koiran suuri herkku, pala possunkorvaa tai herkkutikku. Kun tulet kotiin, pyydät koiran istumaan ja sillä sekunnilla kun perä osuu maahan, annat herkun koiralle. Se lähtee pois syömään herkkua ja jättää sinut rauhaan. Lopulta oppii odottamaan sinua rauhallisesti istuen.

Tämä toimii sillä odotuksella että pentusi osaa jo istua. Ja herkun pitää olla joku iso, ei pelkkä nami jonka koira nielaisee heti ja jatkaa riehumista.

Aika monilla koirilla toimii seuraava: Varaat eteiseen esim. pehmolelun, jonka vähäeleisesti annat koiralle suuhun heti kotiin tultuasi. Riisuttuasi päällysvaatteesi pyydät lelun pois, kiität ja laitat lelun takaisin säilytyspaikkaansa eteisessä. Tätä lelua ei käytetä muuhun, sillä ei leikitä. Kaikki tämä hyvin rauhallisesti koiraa villitsemättä.

Meillä tämä ratkaistiin edellisen koiran kanssa siten, että sille annettiin aina tumppu suuhun (verannalla oli se tumppu valmiiksi) ja silloin malttoi odotella, että ollaan riisuttu kengät ja ulkovaatteet, käyty käsipesulla, raahattu kauppakassit paikoilleen jne. Toimi myös, jos meille tuli vieraita.

Nykyiselle annan puruluun, ja sen jälkeen se odottelee kaikessa rauhassa - tällä nykyisellä on eroahdistus ja läheisriippuvuus ja pieni tyhmyyskin ongelmana (ei ole älykkäin omistamani koira). Eipä ole kauheasti koronan takia vieraita käynyt, joten sitä ei ole pystytty harjoittamaan nuoren koiran kanssa :-(

Piikille.

Kuten täällä toistettu, jätä huomiotta. Älä katso koiraan, käänny pois tällaisen käytöksen tapahtuessa. Ei ole kyse eroahdistuksesta vaan huonosta käytöksestä.

Pureminen täytyy myös kouluttaa pois ehdottomasti alkuunsa. Jos ei omin toimin onnistu, palkkaa koirankouluttaja ohjeistamaan sinua ja koiraa. Kaikkien kotiin tulevien täytyy noudattaa samaa sääntöä.

Tuo on tyypillistä koirille. Paras keino itsellä ollut neuvo "rapsutusta saa kun on neljä tassua maassa". Koira oppii tämän nopeasti.

Koiralle huomio (katse, kehut, puhe, rapsutus, leikitys) on aina palkinto. Anna sitä vain kun käytös on hyvää. Kädet puuskaan, käännä selkä ja älä sano mitään kun koira hölmöilee. Puremisesta voi joutua jonain päivänä tosi ikävissä merkeissä vastuuseen.

Oikea tapa on harjoitella kotiin tuloa siten, että menet sisälle ja pakitat saman tien pihalle kun koira alkaa hyppimään. Tätä toista niin kauan, että koira rauhoittuu ja saman tien kun on hyppimättä/riehumatta, paljon palkkaa.

Kotiin tuloa harjoitellaan tulemalla kotiin mieluiten useita kertoja päivässä. Menet hetkeksi pihalle ja palaat sisälle. Tällöin koira ei todennäköisesti ole niin kiihtynyt ja pääset nopeasti palkkaamaan toivotusta käytöksestä ja koira vastaavasti ymmärtää juonen nopeampaa.

Lelun yms. antaminen usein vain kiihdyttää entisestään ja toimii palkkana huonosta käytöksestä. Selän kääntämistä ja huomioimatta jättämistä saa tehdä huomattavasti kauemmin kuin se, että em. tavalla alkaa heti opettamaan oikeaa käytöstä.

Tuo puremishomma on aika tavallista pentu iässä. Yleensä katoaa viimeistään siinä vuoden ikäisenä. Tyttäreni koira oli innokas puria alle vuoden ikäisenä. Tuntui että piti olla mieluiten hanskat käsissä ja kumisaappaat jalassa kun tulivat kylään. Nyt pentu on täyttänyt vuoden ja lopettanut puremisen. Oma koirani ja nuorimman tyttären koira harrastivat samaa. Kai ne ovat niitä pentujen koiraleikkejä, eivät vielä ymmärrä ettei ihminen niistä tykkää.

Osta mastiffi. Se on ihana rauhallinen, lutunen nallukka. Helppo koira.

Kiitos paljon vastauksista! :)

Tuota huomiotta jättämistä olen toteuttanut, mutta ei tunnu oikein toimivan tälle koiruudelle... Samoin olen mennyt joksikin aikaa ulos ovesta ja yrittänyt näin siedättää koiraa; se on kyllä laannuttanut ei-toivottua riehumista jonkin verran.

Täytyy vaan sinnikkäästi jatkaa harjoittelua. Lohduttavaa myös kuulla, että jollakin täällä tämä ongelma on poistunut iän myötä.

Muuten koira on aivan ihana pakkaus! Eikä ole pitbulli. :D

Ap.

Syöminen ja haistelu rauhoittaa koiraa. Itse saattaisin ottaa eteisen kaappiin jotain pieniä, vaikka penturuuan, nappuloita. Kun tulisin sisään, en sanoisi mitään vaan mahdollisimman koiraa huomioimatta nakkaisin kourallisen nappuloita lattialle. Kun koira kiinnittäisi huomionsa nappuloiden etsimiseen ja syömiseen, riisuisin itse takin ja kengät ja menisin tekemään jotain puuhiani enkä välittäisi koirasta ensimmäiseen 10 minuuttiin kotiuduttuani.

Meillä saatiin vieraista (ja ovikellosta) aivan villiintyvä koira rauhoittumaan, kun opetettiin että ovikellon soitto tarkoittaa sitä, että saa etsiä kuivaruokaa kodinhoitohuoneen lattialta.

Tämä toki edellyttää sitä, että koira on ruuan perään ahne :D.

Joku kauhisteli, kuinka kauheaa on, jos pitää koiralle suuttua. Pidetäänkö suuttumisena, jos koiraa joutuu käskyttämään hiukan napakammin ja muistuttamaan, että nyt loppuu riehunta? Ja tämä ei sitten tarkoita sitä, että koiralle huudetaan. Sillä on hyvä kuulo. Minusta ei, koska kaikki koirat eivät ole samanlaisia. Jotkut eivät kestä edes katsetta, kun taas toiset eivät välitä mistään seurauksista. Jotkut lempeällä ja sallivalla tavalla käsitellyt koirat ovat aika hirveitä lemmikkeinä, kun omistaja on täysin kädetön ja epäjohdonmukainen namiautomaatti.

Olen saanut myös seurata, miten käy, kun alle vuotinen pentu alkoi kiusata emoaan, joka yritti kääntyä pois, eikä ikinä inahtanutkaan. Kunnes pennun itseluottamus meni liian pitkälle. Emo kirjaimellisesti räjähti ja teki salamannopeasti kerralla selväksi, että nenille ei hypitä, eikä muuten hypitty koskaan enää.

Tällaisissa ongelmissa pitää olla yhteydessä ensinnäkin kasvattajaan, jonka pitää pystyä neuvomaan kasvattamansa rodun ominaisuuksista ja koulutuksesta. Toiseksi, jos kasvattajalta puuttuu tieto tai halu opastaa, pitää mennä jonkun taitavan koulutusohjaajan juttusille. Pitäisi nähdä tilanteet, sekä koiran ja omistajan käyttäytyminen niissä, ja muutenkin nähdä enemmän koiran käytöstä. Lyhyen kuvauksen perusteella en lähtisi antamaan mitään yleispätevää ohjetta. Kaikenlaisia kikkojahan on, mutta koiran kouluttamisen pitää olla jatkuvaa ja pitkäjänteistä toimintaa, eikä pahoiksi kehittyneiden ongelmien korjaamista erilaisten niksien avulla.