Ylen uutinen: Töitä on tarjolla enemmän kuin koskaan, silti moni miettii kannattaako niitä tehdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että kaikki hankkii ammatin sen mukaan, missä sillä hetkellä on töitä.

Nyt on työttömiä tradenomeja, sehän me tiedetään. Osalla tästä porukasta on sellaista osaamista, jota jossain vaiheessa tullaan taas tarvitsemaan. Ei se pelkkä hoitotyö tuo mitään lisää, ei tuota mitään muuta kuin hyvinvointia. Toki sen avulla myös voi kansantaloudellisesti säästää rahaa, esim. kun ihmiset hoidetaan ajoissa, elämänlaatu säilyy parempana ja työkykyisen väestön työssäkäyminen lisääntyy ja sairauspoissaolot vähenee. Ikääntyneen hoidossa kaikki mikä tukee kotona asumista, esim. kotihoito, on kannattavaa.

Kokkipulasta sen verran, että jos ravintolaruokailun hinta kovin paljon nousee, ei niille puuttuville kokeille ole tarvettakaan. Esim. meillä töissä alkaa olla jo niin kallista henkilöstöravintolassa, että syön eväitä noin puolet työpäivistä, jolloin olen paikalla enkä etänä. Mieluiten tietysti ilmastosyistä ja oman ravitsemuksen monipuolistamiseksi söisin siellä ravintolassa ja samalla tukisin työpaikkojen säilymistä, mutta kun oma kukkaro kärsii.

Suuri osa hoitoalan työntekijöstä tekee muuta kuin hoitotyötä. Tehdään hallintoa, asiakaspalvelua tai hoitoalan koultettuna myyntityötä, toimistotyötä muualla kuin hoitoalalla. Hoitotyöt on paskasti johdettu.

Tuosta samaa mieltä. Esihenkilönä olin hoitoalalla yli 10 vuotta ja sitten riitti.

Muutamia syitä sille, että mitta tuli täyteen:

1. Pätevän työvoiman saatavuus. Porukkaa jää eläkkeelle ja kun työpaikan laitat avoimeksi, ei ole hakijoita. Se yksi hakija, joka hakemuksen laittaa, ilmoittaa jo haastattelussa, että ensinnäkin hänen pitää saada parempaa palkkaa, toiseksi hän ei tee yövuoroja ja kolmanneksi hänellä on jokin rajoite x, jonka takia ei pysty tekemään työtehtävää y.

2. Kun asiakkaan tilanne heikkenee ja hän tarvitsee enemmän hoidollista apua tai muuta tukea, esim. valvontaa aggressiivisuuden takia, lisäresurssia ei heru. Ei millään. Vaikka se aggressiivinen asiakas olisi vaaraksi muille tai henkilöstölle, millään perusteilla et saa lupaa palkata lisää henkilökuntaa sen asiakkaan hoitoon ja valvontaan. Olen yrittänyt, ei onnistu. Yksikön päällikkö/ esihenkilö/ osastonhoitaja kuulee henkilöstöltä joka päivä, että asiakas ei pärjää, hoidollinen apu tai valvonta ei riitä, mutta rekrytointilupaa ei tule. Eikä siihen kyllä välttämättä hakijoitakaan olisi, jos 6 kk työsopparilla yrittää hakea päteviä hoitajia.

3. Koko ajan lisääntyvät viranomaisvelvoitteet. Perustehtävän hoitamiselle ei jää tarpeeksi aikaa, kun täytät laatudokumentteja, päivität omavalvontasuunnitelmaa, toteutat asiakaskyselyä, omaiskyselyä, henkilöstökyselyä, täytät työturvallisuussuunnitelmaa, paloturvallisuussuunnitelmaa, elintarvikehygieniasuunnitelmaa, tasa-arvosuunnitelmaa, henkilöstösuunnitelmaa oman yksikön osalta, osaamisen kehittämisen suunnitelmaa, toimintaohjeita suunnilleen kaikkeen, toimintasuunnitelmaa, toimintakertomusta, inventaariolistaa, apuvälineiden turvallisuussuunnittelmaa, strategisia tavoitteita yksikölle ja niiden seurantaa. En pysty edes kuvailemaan, montako tuhatta sivua tekstiä pitää tuottaa tai muokata vuodessa. Organisaation johto kehottaa ottamaan työntekijät mukaan, perustamaan kaikenlaisia työryhmiä. Millä ajalla? Milloin sillä hoitotyötä tekevällä henkilöstöllä on aikaa istua kokouksissa miettimässä esim. laadunhallintaan vaikuttavia tekijöitä tai tasa-arvosuunnitelmaa työpaikalle tai riskienhallintaa? Ehkä kerran vuodessa. Hyvä kun edes yksikön tavoitteet saadaan yhdessä tehtyä ja jokaiselle työntekijälle kehityskeskustelut, osaamiskartoitukset ja yksilölliset tavoitteet yhdessä työntekijän kanssa. Lääkehoitosuunnitelmasta ja virikesuunnitelmasta onneksi sentään usein päävastuu on muilla kuin yksikön esihenkilöllä. Osa henkilöstöstä on nykyisin niin pää pensaassa, että narisevat siitä, jos yksikön esihenkilö ei ehdi avuksi hoitotyöhön kuin harvakseltaan. Viimeisen kerran kun tällaisen valituksen kuulin, että sä oot niin harvoin täällä hoitamassa, ettet sä tiedä, miten raskasta tää on, vastasin, että selvä, teepä sinä työvuorototeumat koneelle ja laita sinä nämä palkkakoonnit tämän päivän aikana palkanlaskentaan ja katsokin, ettei ole yhtään virhettä, niin minäpä tulen sillä aikaa syöttämään ja suihkuttamaan asukkaita. Työntekijä vastasi, että toi on just niin alentuva asenne. Myönnetään, että vähän alkoi suututtaa, ettei sitä pidetä työnä eikä minään, että yrität mahdollisimman tarkasti ja ilman yhtään virhettä saada omalle henkilöstöllesi palkat maksuun oikeana päivänä.

Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta eiköhän pointti tullut selväksi, että kurjaa työtä ja liikaa vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46v, enää 24 vuotta eläkeikään. Liian vanha töihin jo eli työttömänä varmaan oltava sen 24 v. Töihin menisin jos pääsisin.

Miten tuo on mahdollista? Meillekin tuli juuri töihin 61-vuotias hoitaja. Ehkä sinulla on sellainen ala, jossa ei vaan ole tarpeeksi töitä. Monen alan työt on loppumassa.

Tuo on totta, että monelta alalta korona-aikana työt väheni merkittävästi tai loppui. Ei koske pelkästään lentokenttiä tai henkilöstöravintoloita, joista eniten on julkisuudessa puhuttu.

Monella alalla taas työvoiman saatavuuden heikennyttyä työntekijöiden työstä on tullut epäinhimillistä. Vaikka itse olen entinen esihenkilö hoitoalalta, ei se hoitoala ainoa ole. Juuri pari viikkoa sitten odotin turhaan bussia. Ei ollut kuljettajaa, joten jättivät vuoron ajamatta. Muutenkin ne bussit on olleet bensan nousun myötä liian täysiä. Se taas johtaa siihen, että bussinkuljettajalla on mahdottomuus pysyä aikataulussa, kun pitää pysähtyä joka pysäkillä. Mikä taas on poissa hänen omista tauoistaan, kun bussi on jo myöhässä ja hän ajaa kun pitäisi olla jo tauolla. Toissa viikolla myös kävi näin, että kuljettaja pisti bussin ovet kiinni ja sanoi odottaville matkustajille, että ruokatauko nyt. Ihmiset oli vihaisena odottamassa. Kuljettaja viipyi tauolla 4 minuuttia, katsoin kellosta. Mitä neljässä minuutissa ehtii, käydä vessassa ehkä. Työ on kuitenkin vaativaa liikenteessä, joten loppuun palaminen tuosta seuraa.

Minähän en nykyisestä työstäni pääse lähestulkoonkaan aina lähtemään silloin kuin pitäisi. Tein powerpointia eilisiltana kahdeksaan asti, koska olen tänään saldovapaalla enkä muutoin saa sitä maanantaiaamuksi valmiiksi. Tämä on tätä nykyaikaa, kun työtehtävät mitoitetaan niin, että selviydyt aikataulussa, jos mikään ei mene pieleen. Työssä aina jokin menee pieleen. Verkkoympäristö kaatuu, joku tarvitsee kriittisessä tilanteessa apua, joku sairastuu, kaksivaiheinen todentaminen ei toimi, dokumentin tallentaminen ei onnistu ohjelmistopäivityksen vuoksi jne. Näitä harvassa työpaikassa huomioidaan.

Meillä suunniteltiin jossain vaiheessa, että työntekijät (asiantuntijataso) saisi suunnittelupäiviä, jolloin ei tehdä muuta kuin ollaan luovia ja sen aikaa kuin suunnittelu vaatii ja loppupäivä vapaata. Meillä toteutui yksi tuollainen päivä ennen kesälomia. Ei siis viikoittain, ei kuukausittain, tuskin edes puolen vuoden välein, koska työtehtäviä on liikaa että olisi mahdollista olla kaikkien yhtä aikaa vain rennosti ideoimassa kokonaisen päivän ajan. Kertoo työelämän laadusta paljon. Toisilta on työt loppuneet ja toisilla sitä on epäinhimillisiä määriä.

Olisiko vaikka sekin että tarvitaan kaikenmaailman turhia kortteja joiden suorittaminen maksaa.

Esim. omalla alallani tarvitsisi työturvakortin, se mennyt vanhaksi ja uusi kurssi maksaa yli 100€, eipä paljon nappaa työttömän rahoilla sellasia hommata.

Muutenkin ne kortit on täyttä kusetusta ja rahastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että kaikki hankkii ammatin sen mukaan, missä sillä hetkellä on töitä.

Nyt on työttömiä tradenomeja, sehän me tiedetään. Osalla tästä porukasta on sellaista osaamista, jota jossain vaiheessa tullaan taas tarvitsemaan. Ei se pelkkä hoitotyö tuo mitään lisää, ei tuota mitään muuta kuin hyvinvointia. Toki sen avulla myös voi kansantaloudellisesti säästää rahaa, esim. kun ihmiset hoidetaan ajoissa, elämänlaatu säilyy parempana ja työkykyisen väestön työssäkäyminen lisääntyy ja sairauspoissaolot vähenee. Ikääntyneen hoidossa kaikki mikä tukee kotona asumista, esim. kotihoito, on kannattavaa.

Kokkipulasta sen verran, että jos ravintolaruokailun hinta kovin paljon nousee, ei niille puuttuville kokeille ole tarvettakaan. Esim. meillä töissä alkaa olla jo niin kallista henkilöstöravintolassa, että syön eväitä noin puolet työpäivistä, jolloin olen paikalla enkä etänä. Mieluiten tietysti ilmastosyistä ja oman ravitsemuksen monipuolistamiseksi söisin siellä ravintolassa ja samalla tukisin työpaikkojen säilymistä, mutta kun oma kukkaro kärsii.

Suuri osa hoitoalan työntekijöstä tekee muuta kuin hoitotyötä. Tehdään hallintoa, asiakaspalvelua tai hoitoalan koultettuna myyntityötä, toimistotyötä muualla kuin hoitoalalla. Hoitotyöt on paskasti johdettu.

Tuosta samaa mieltä. Esihenkilönä olin hoitoalalla yli 10 vuotta ja sitten riitti.

Muutamia syitä sille, että mitta tuli täyteen:

1. Pätevän työvoiman saatavuus. Porukkaa jää eläkkeelle ja kun työpaikan laitat avoimeksi, ei ole hakijoita. Se yksi hakija, joka hakemuksen laittaa, ilmoittaa jo haastattelussa, että ensinnäkin hänen pitää saada parempaa palkkaa, toiseksi hän ei tee yövuoroja ja kolmanneksi hänellä on jokin rajoite x, jonka takia ei pysty tekemään työtehtävää y.

2. Kun asiakkaan tilanne heikkenee ja hän tarvitsee enemmän hoidollista apua tai muuta tukea, esim. valvontaa aggressiivisuuden takia, lisäresurssia ei heru. Ei millään. Vaikka se aggressiivinen asiakas olisi vaaraksi muille tai henkilöstölle, millään perusteilla et saa lupaa palkata lisää henkilökuntaa sen asiakkaan hoitoon ja valvontaan. Olen yrittänyt, ei onnistu. Yksikön päällikkö/ esihenkilö/ osastonhoitaja kuulee henkilöstöltä joka päivä, että asiakas ei pärjää, hoidollinen apu tai valvonta ei riitä, mutta rekrytointilupaa ei tule. Eikä siihen kyllä välttämättä hakijoitakaan olisi, jos 6 kk työsopparilla yrittää hakea päteviä hoitajia.

3. Koko ajan lisääntyvät viranomaisvelvoitteet. Perustehtävän hoitamiselle ei jää tarpeeksi aikaa, kun täytät laatudokumentteja, päivität omavalvontasuunnitelmaa, toteutat asiakaskyselyä, omaiskyselyä, henkilöstökyselyä, täytät työturvallisuussuunnitelmaa, paloturvallisuussuunnitelmaa, elintarvikehygieniasuunnitelmaa, tasa-arvosuunnitelmaa, henkilöstösuunnitelmaa oman yksikön osalta, osaamisen kehittämisen suunnitelmaa, toimintaohjeita suunnilleen kaikkeen, toimintasuunnitelmaa, toimintakertomusta, inventaariolistaa, apuvälineiden turvallisuussuunnittelmaa, strategisia tavoitteita yksikölle ja niiden seurantaa. En pysty edes kuvailemaan, montako tuhatta sivua tekstiä pitää tuottaa tai muokata vuodessa. Organisaation johto kehottaa ottamaan työntekijät mukaan, perustamaan kaikenlaisia työryhmiä. Millä ajalla? Milloin sillä hoitotyötä tekevällä henkilöstöllä on aikaa istua kokouksissa miettimässä esim. laadunhallintaan vaikuttavia tekijöitä tai tasa-arvosuunnitelmaa työpaikalle tai riskienhallintaa? Ehkä kerran vuodessa. Hyvä kun edes yksikön tavoitteet saadaan yhdessä tehtyä ja jokaiselle työntekijälle kehityskeskustelut, osaamiskartoitukset ja yksilölliset tavoitteet yhdessä työntekijän kanssa. Lääkehoitosuunnitelmasta ja virikesuunnitelmasta onneksi sentään usein päävastuu on muilla kuin yksikön esihenkilöllä. Osa henkilöstöstä on nykyisin niin pää pensaassa, että narisevat siitä, jos yksikön esihenkilö ei ehdi avuksi hoitotyöhön kuin harvakseltaan. Viimeisen kerran kun tällaisen valituksen kuulin, että sä oot niin harvoin täällä hoitamassa, ettet sä tiedä, miten raskasta tää on, vastasin, että selvä, teepä sinä työvuorototeumat koneelle ja laita sinä nämä palkkakoonnit tämän päivän aikana palkanlaskentaan ja katsokin, ettei ole yhtään virhettä, niin minäpä tulen sillä aikaa syöttämään ja suihkuttamaan asukkaita. Työntekijä vastasi, että toi on just niin alentuva asenne. Myönnetään, että vähän alkoi suututtaa, ettei sitä pidetä työnä eikä minään, että yrität mahdollisimman tarkasti ja ilman yhtään virhettä saada omalle henkilöstöllesi palkat maksuun oikeana päivänä.

Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta eiköhän pointti tullut selväksi, että kurjaa työtä ja liikaa vaatimuksia.

Minä en tuohon suostuisi, sanoisin vihaisesti päin naamaa että herra/rouva on hyvä ja tulee tekemään itse, minulla ei ole aikaa, minä hoidan potilaita en papereita. Olin itse pitkään kaupanalalla ja sielläkin sai kaikenlaista raporttien ja muiden papereiden laadintoja tehtäväksi. Lopulta paloi päreet ja suutuin. Oma esimies sai kuulla että tässä talossa ei papereita enempää täytellä. Meillä myydään ja palvellaan asiakkaita, eli tehdään herrasväelle rahaa. Jos ei ole rahantarvetta, voidaan jättää asiakkaat yksin ja rahastamatta. Jos ei tämä järjestely kelpaa, rouva on hyvä ja tulee tekemään paperinsa itse. PISTE! Yritettiin myös lyhentää työpäivää, mihin en suostunut kun työmatkaa oli kymmeniä kilometrejä ja jo silloin bensaan meni valtaosa päivän palkasta. Ilmaiseksi en työpaikalle tule muille rahaa tekemään. Näihin asioihin ei enää palattu. Keskityttiin asiakkaiden palvelemiseen ja myymiseen. Oikeasti työntekijöiden pitäisi näyttää ja käyttää valtaansa enemmän. Mitä sitten jos pomot suuttuu. Jos teet työsi hyvin ja tulosta omistajille, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Tarpeeksi moni kun jättää tarpeettomat paperit tekemättä, herrojen päässäkin voi välähtää että ehkä työntekijät eivät oikeasti ehdikään kaikkea mitä vaaditaan. Ja toisaalta ei niitä papereita tarvitse täyttää kuin "laudaturin ylioppilas", vähän sinne päin riittää ja samoja fraaseja toistellen.

Niin ja töissä käyminen on karhunpalvelus ympäristölle ja luonnolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin menijöitä löytyy, kun tukia pienennetään.

Ei muissa ole näin hulppeita tukia, kuin Suomessa.

Ja muissa maissa on lisäksi paljon huonommat työllisyys palvelut kuin Suomessa.

Tosiasia on se, että tuet ovat täällä liian suuret.

Miten kummassa ne sitten pärjäävät ne, jotka tekevät töitä pienemmälläkin palkalla?

Minä kysyn vaan?

Varsin moni suomalainen käy joka ikinen päivä työssä matalapalkka-alalla.

On vihdoinkin aika laittaa stoppi, noille tahallaan työstä kieltäytyjille.

Se on puhdasta laiskuttaa ja mukavuuden halua.

Ei viitsitä edes lähteä ilmaisiin työvoima koulutuksiin, joista saa uuden ammattin.

Mm. kuljetusalalla järjestetään jatkuvasti ilmaisia koulutuksia, koska alalla on huutava puute.

Olet täysin sairas ihminen. Jos joutuu sossun luukulla käymään siitä huolimatta, että käy töissä (matalapalkka-alat), niin vika on silloin PALKOISSA, ei tuissa. Ruoka on kallistunut, eikä tukia todellakaan ole varaa pienentää.

PALKKA ei ole pelkästään tahdon asia, vaan on verrannollinen työn tuottavuuteen. Vaikka joutuisi käymään sossun luukulla, siitä huolimatta, että käy töissä, niin ei se siitä työssä käymisestä tee kannattamatonta. Työstä syntyy arvonlisää ja se pitää yhteiskunnan pyörimässä. Suomalaisen keskituloisen elintasoa on alettu pitämään ihmisoikeutena, joka pitäisi saada kotona makaamalla.

Miten noin idi   ootteja ihmisiä, kuten sinä voi olla edes olemassa.

Työ on kannattamatonta, jos sillä ei voi edes elättää itseään. Työstä pitää saada rahaa elämiseen.

Ei mitään tukimuotoisia almuja orjuudesta.

Niinpä. Jos sille tielle lähdetään, ei mistään työstä tarvitse palkkaa maksaa. Otetaan työttömät ilmaiseksi töihin.

Tämä on matalapalkka-aloilla ihan arkea, käytännössä elät tukien varassa ja jos palkkasi olisi nolla, niin tuet vain nousisi samassa suhteessa.

Minusta tässä on se vika, että on viety pois se työn tekemisen mielekkyys, kun ei kerran työllä voi itseään elättää, mitä järkeä sitten tehdä sitä ollenkaan.

Suomessa on ollut jo vuosikymmen, pari, sellainen asenne, että työtä tehdään, koska on pakko tai sitten pyritään maalaamaan työpaikasta kuva jännänä seikkailuna. Selittää nuorille suunnatut työpaikkailmoitukset, joissa kukaan ei näytä tekevän töitä.

Palkasta ei puhu kukaan. Lukuun ottamatta joitain julkisia työpaikkoja palkkatasosta ei hiiskuta yhdessäkään rekryilmoituksessa. Totesipa eräs rekrytoija, että palkkaa kysyvä työntekijä on pahatapainen, ahne. Ensin pitää osoittaa, että on palkan arvoinen.

Suomessa mitään työvoimapulaa ole. Jos olisi, työntekijä voisi asetella ehtonsa ja palkkansa. Kysyntä ja tarjonta, tiedättehän.

Täitä on tarjolla enemmän kuin koskaan mutta eipä niihin kannata koskea.

Kirjoittakaa niihin raportteihin, että ei jouda kirjoittelemaan näin paljon papereita kun pitäisi tehdä oikeita töitäkin.

Olin eräällä tehtaalla, sellaisella työpisteellä, jonka niskoille oli vuosien mittaan kaadettu jos vaikka mitä lisähommia vaikka ei kerinnyt omia varsinaisiakaan hommia tekemään, toisten työpisteiden lopetustehtäviä mm., eihän siinä ollut järjen häivääkään! Sitten kun ne omat työt kasaantui, oltiin aina ruinaamassa ylitöihin "kun tuota ruuhkaa on nyt "päässyt" kertymään..." perkele...

Eihän tämä kapitalismi tällä tavalla toimi, jos ei saada työntekijöitä tuottamaan myytävää. Täytyyhän se kauppamiehenkin jollain elää. Menkää nyt tekemään sitä myytävää vaikka hyväntekeväisyytenä, jooko. Ei me toimistollakaan voida muuttua myytäviksi tuotteiksi. Ja ilman tuotteita ei myöskään bonarit tule tilille. Ajatelkaa edes niitä viattomia sijoittajia, jotka ovat panostaneet tuotteiden myymisestä saataviin voittoihin ja niistä jaettaviin osinkoihin. Menkää nyt tekemään niitä töitä. Se on kivaakin, jakaa tuntoja työkavereiden kanssa, kunnon me hengessä. Älkää jättäkö meitä tänne yksin ilman mitään myytävää.

Paskaduunilla ei elätä itseään eikä perhettään, ikärasisimi on huutavaa, palknamksajista on huutava pula, työvoimapula on keksittyä kun ei kerran palkkaakaan haluta maksaa enemmin niin ei voi olla mistään pulaakaan. 

Ihan itse aiheutettu ongelma Suomessa ja sitä myös niittää mitä kylvää, eli ostovoima jää nyt pysyvästi sellaiselle tasolle että moni firma menee konkkaan ja riistäjät joutuvat itsekin kortistoon ja hyvä niin. 

Kun päättäjien asenne on, että mieluummin ottavat halpatyövoimaa ulkomailta kuin keskittyisivät parantamaan työoloja ja palkkaa niin ihan ymmärrettävää että ihmiset menettää motivaation työntekoon. Ihan hyvä, että ihmiset ei nöyristele ja tyydy paskaan palkkaan ja huonoihin työoloihin.

Varaa olisi leikata vaikka mistä höpöhöpö hankkeista, jotka ovat täyttä korruptiota ja joiden avulla siirretään valtionrahoja kavereiden taskuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja taas kokoomuksen äänestäjä luulee tietävänsä jotakin...

Kuvittele hypoteettinen tilanne. Tukesi pudotetaan nollaan, tarjolla olevasta työstä maksetaan 1500e/kk brutto. Oletko mieluummin täysin rahaton vai otatko työn vastaan? Jos edelleen olet mieluummin rahaton ja luultavasti koditon niin ok, mutta jos otat työn vastaan ovat tuet olleet liian suuret koska mahdollistavat sen, ettei työtä tarvitsisi ottaa vastaan. Helppoa matikkaa, opetetaan Suomessa jo alakoulussa. 

Kuvittelepa tämä: tukeni pudotetaan nollaan, tarjolla on työtä 1500€/kk palkalla. Olen työtön, työkyvytön. En pääse sairauslomalle, en saa tutkimuksia enkä hoitoa. Otanko työn vastaan, valehtelen työnantajalle olevani työkykyinen, vaikka päällepäin näkee että en ole. Sairastun lisää ja irtisanotaan koeajalla ekan viikon jälkeen. Vai sairastanko kotona nollatuella? Hm, mitähän valitsisin....🤔. Meitä on kymmeniä tuhansia kaltaisiani ja meille se minimituki on elinehto. Ei ole muita elättäjiä. Senkin työvoimaviranomaiset haluavat viedä karenssilla pois koska se on työttömän vika jos ei lääkäri kirjoita sairauslomaa. Väännätkö tästä helppoa matematiikkaa?

Pystyis kirjoittamaan tuon viestin joten selvästi et ole täysin kyvytön tekemään mitään. Kaltaisellesi varmasti löytyy sopiva työ siinä vaiheessa, kun et enää mistään muualta rahaa saa. Eri asia on sitten täysin invalidisoituneet (päästä alaspäin), joita kyllä autettaisiin esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta. 

Jos pystyt palstailemaan, pystyt työskentelemään. 

On hieman eri asia kirjoittaa yksi viesti kun olla 8h töissä.

Minullakin on sormissa nivelrikko ja pystyn yhdellä sormella kirjoittamaan viestin mutta en voi tehdä töitä joihin vaaditaan enemmän kuin 1 sormi.

Mulla on myös vaikea nivelrikko oikeassa kädessä. Pystyn minäkin yhdellä sormella kirjoittamaan tänne viestin mutta en kokopäivätöihin mihinkään missä tarvitaan käsiä. Opiskelen alaa jossa käsiä tarvitsee vain vähän mutta jo tämä opiskelu on haastavaa: tentin jälkeen kättä särki 2 päivää (tentti kesti vain 3h).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että kaikki hankkii ammatin sen mukaan, missä sillä hetkellä on töitä.

Nyt on työttömiä tradenomeja, sehän me tiedetään. Osalla tästä porukasta on sellaista osaamista, jota jossain vaiheessa tullaan taas tarvitsemaan. Ei se pelkkä hoitotyö tuo mitään lisää, ei tuota mitään muuta kuin hyvinvointia. Toki sen avulla myös voi kansantaloudellisesti säästää rahaa, esim. kun ihmiset hoidetaan ajoissa, elämänlaatu säilyy parempana ja työkykyisen väestön työssäkäyminen lisääntyy ja sairauspoissaolot vähenee. Ikääntyneen hoidossa kaikki mikä tukee kotona asumista, esim. kotihoito, on kannattavaa.

Kokkipulasta sen verran, että jos ravintolaruokailun hinta kovin paljon nousee, ei niille puuttuville kokeille ole tarvettakaan. Esim. meillä töissä alkaa olla jo niin kallista henkilöstöravintolassa, että syön eväitä noin puolet työpäivistä, jolloin olen paikalla enkä etänä. Mieluiten tietysti ilmastosyistä ja oman ravitsemuksen monipuolistamiseksi söisin siellä ravintolassa ja samalla tukisin työpaikkojen säilymistä, mutta kun oma kukkaro kärsii.

Suuri osa hoitoalan työntekijöstä tekee muuta kuin hoitotyötä. Tehdään hallintoa, asiakaspalvelua tai hoitoalan koultettuna myyntityötä, toimistotyötä muualla kuin hoitoalalla. Hoitotyöt on paskasti johdettu.

Tuosta samaa mieltä. Esihenkilönä olin hoitoalalla yli 10 vuotta ja sitten riitti.

Muutamia syitä sille, että mitta tuli täyteen:

1. Pätevän työvoiman saatavuus. Porukkaa jää eläkkeelle ja kun työpaikan laitat avoimeksi, ei ole hakijoita. Se yksi hakija, joka hakemuksen laittaa, ilmoittaa jo haastattelussa, että ensinnäkin hänen pitää saada parempaa palkkaa, toiseksi hän ei tee yövuoroja ja kolmanneksi hänellä on jokin rajoite x, jonka takia ei pysty tekemään työtehtävää y.

2. Kun asiakkaan tilanne heikkenee ja hän tarvitsee enemmän hoidollista apua tai muuta tukea, esim. valvontaa aggressiivisuuden takia, lisäresurssia ei heru. Ei millään. Vaikka se aggressiivinen asiakas olisi vaaraksi muille tai henkilöstölle, millään perusteilla et saa lupaa palkata lisää henkilökuntaa sen asiakkaan hoitoon ja valvontaan. Olen yrittänyt, ei onnistu. Yksikön päällikkö/ esihenkilö/ osastonhoitaja kuulee henkilöstöltä joka päivä, että asiakas ei pärjää, hoidollinen apu tai valvonta ei riitä, mutta rekrytointilupaa ei tule. Eikä siihen kyllä välttämättä hakijoitakaan olisi, jos 6 kk työsopparilla yrittää hakea päteviä hoitajia.

3. Koko ajan lisääntyvät viranomaisvelvoitteet. Perustehtävän hoitamiselle ei jää tarpeeksi aikaa, kun täytät laatudokumentteja, päivität omavalvontasuunnitelmaa, toteutat asiakaskyselyä, omaiskyselyä, henkilöstökyselyä, täytät työturvallisuussuunnitelmaa, paloturvallisuussuunnitelmaa, elintarvikehygieniasuunnitelmaa, tasa-arvosuunnitelmaa, henkilöstösuunnitelmaa oman yksikön osalta, osaamisen kehittämisen suunnitelmaa, toimintaohjeita suunnilleen kaikkeen, toimintasuunnitelmaa, toimintakertomusta, inventaariolistaa, apuvälineiden turvallisuussuunnittelmaa, strategisia tavoitteita yksikölle ja niiden seurantaa. En pysty edes kuvailemaan, montako tuhatta sivua tekstiä pitää tuottaa tai muokata vuodessa. Organisaation johto kehottaa ottamaan työntekijät mukaan, perustamaan kaikenlaisia työryhmiä. Millä ajalla? Milloin sillä hoitotyötä tekevällä henkilöstöllä on aikaa istua kokouksissa miettimässä esim. laadunhallintaan vaikuttavia tekijöitä tai tasa-arvosuunnitelmaa työpaikalle tai riskienhallintaa? Ehkä kerran vuodessa. Hyvä kun edes yksikön tavoitteet saadaan yhdessä tehtyä ja jokaiselle työntekijälle kehityskeskustelut, osaamiskartoitukset ja yksilölliset tavoitteet yhdessä työntekijän kanssa. Lääkehoitosuunnitelmasta ja virikesuunnitelmasta onneksi sentään usein päävastuu on muilla kuin yksikön esihenkilöllä. Osa henkilöstöstä on nykyisin niin pää pensaassa, että narisevat siitä, jos yksikön esihenkilö ei ehdi avuksi hoitotyöhön kuin harvakseltaan. Viimeisen kerran kun tällaisen valituksen kuulin, että sä oot niin harvoin täällä hoitamassa, ettet sä tiedä, miten raskasta tää on, vastasin, että selvä, teepä sinä työvuorototeumat koneelle ja laita sinä nämä palkkakoonnit tämän päivän aikana palkanlaskentaan ja katsokin, ettei ole yhtään virhettä, niin minäpä tulen sillä aikaa syöttämään ja suihkuttamaan asukkaita. Työntekijä vastasi, että toi on just niin alentuva asenne. Myönnetään, että vähän alkoi suututtaa, ettei sitä pidetä työnä eikä minään, että yrität mahdollisimman tarkasti ja ilman yhtään virhettä saada omalle henkilöstöllesi palkat maksuun oikeana päivänä.

Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta eiköhän pointti tullut selväksi, että kurjaa työtä ja liikaa vaatimuksia.

STM vain säätää lisää lakeja ja asetuksia joiden toteuttaminen on sote arjessa lähes mahdotonta työvoimaresurssin ja tietoteknisten asioiden vuoksi. Suomessa on ollut jotain tavoitteita purkaa byrokraitaa ja sellaista tarvittaisiin ennen kaikkea sote alalla koska yllä kirjottamasi vuoksi kohta ei ole enää työntekijöitä alalla. Voi kun poliitikot ottaisivat kopin tästä asiasta. 

Potilaiden hoidon pitäisi olla ykkösasia ja raporttien yms. kirjaamisen tulla vasta sitten. Nykyaikana odottaisi että tietojärjestelmät keräisivät automaattisesti dataa potilaiden voinnista (verenpaineet yms.) ja lääkkeiden jakelu saataisiin pääsääntöisesti automatisoitua. Työvuorosuunnittelussa luulisi tietokoneohjelman osaavan auttaa ja työvuorojen toteuma varmaan onnistuu kirjaantumalla sairaalaan sisään ja ulos. Kaikenlaiset hankkeet pitää luonnollisesti tehdä muun työn ohella kuten lean-hankkeet joiden tehokkuudesta ei niin paljon näyttöä ole sote-alalla.

Vaikuttaa siltä että vaikka tavoitteena on ollut nostaa hoidon tasoa ja tehostaa toimintaa niin ollaan menty ojasta allikkoon kun tehdään paljon kaikkea muuta näennäistyötä potilastyön lisäksi. Saa nähdä tuleeko muutosta ennen kuin korttitalo romahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Milläs erotat vapaaehtoisesti työttömät vasten tahtoaan työttömänä olevista? 

Esim. lääkärintodistuksella ja dokumenteilla haetuista työpaikoista tai niistä kieltäytymisistä.

Jos on lääkärintodistus työkyvyttömyydestä, niin ei pitäisi voida olla työttömänä työnhakijana. Työnhakijan tulee olla kykenevä ottamaan vastaan kokoaikatyötä.

Niinhän sen pitäisi mennä. Työkyvytön kuuluisi työkyttömyyseläkkeelle. Käytännössä se ei näin mene aina, syynä on raha. Jos työeläkelaitoksen vakuutuslääkärin mielestä työkykyä on jäljellä johonkin työhön (tokikaan ei kerro mihin) niin silloin käytännössä on pakko olla työttömänä ja hakea sitä työttömyyskorvausta, vaikka useampi erikoislääkäri on todennut työkyvyttömyyden ja henkilö on sairauslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46v, enää 24 vuotta eläkeikään. Liian vanha töihin jo eli työttömänä varmaan oltava sen 24 v. Töihin menisin jos pääsisin.

Miten tuo on mahdollista? Meillekin tuli juuri töihin 61-vuotias hoitaja. Ehkä sinulla on sellainen ala, jossa ei vaan ole tarpeeksi töitä. Monen alan työt on loppumassa.

Ala voi olla muukin. Riittää, että rekryfirma ja headhunterit raakkaa hakijat iän mukaan. Et tietenkään pääse töihin, jos sinua ei edes kutsuta haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että kaikki hankkii ammatin sen mukaan, missä sillä hetkellä on töitä.

Nyt on työttömiä tradenomeja, sehän me tiedetään. Osalla tästä porukasta on sellaista osaamista, jota jossain vaiheessa tullaan taas tarvitsemaan. Ei se pelkkä hoitotyö tuo mitään lisää, ei tuota mitään muuta kuin hyvinvointia. Toki sen avulla myös voi kansantaloudellisesti säästää rahaa, esim. kun ihmiset hoidetaan ajoissa, elämänlaatu säilyy parempana ja työkykyisen väestön työssäkäyminen lisääntyy ja sairauspoissaolot vähenee. Ikääntyneen hoidossa kaikki mikä tukee kotona asumista, esim. kotihoito, on kannattavaa.

Kokkipulasta sen verran, että jos ravintolaruokailun hinta kovin paljon nousee, ei niille puuttuville kokeille ole tarvettakaan. Esim. meillä töissä alkaa olla jo niin kallista henkilöstöravintolassa, että syön eväitä noin puolet työpäivistä, jolloin olen paikalla enkä etänä. Mieluiten tietysti ilmastosyistä ja oman ravitsemuksen monipuolistamiseksi söisin siellä ravintolassa ja samalla tukisin työpaikkojen säilymistä, mutta kun oma kukkaro kärsii.

Suuri osa hoitoalan työntekijöstä tekee muuta kuin hoitotyötä. Tehdään hallintoa, asiakaspalvelua tai hoitoalan koultettuna myyntityötä, toimistotyötä muualla kuin hoitoalalla. Hoitotyöt on paskasti johdettu.

Tuosta samaa mieltä. Esihenkilönä olin hoitoalalla yli 10 vuotta ja sitten riitti.

Muutamia syitä sille, että mitta tuli täyteen:

1. Pätevän työvoiman saatavuus. Porukkaa jää eläkkeelle ja kun työpaikan laitat avoimeksi, ei ole hakijoita. Se yksi hakija, joka hakemuksen laittaa, ilmoittaa jo haastattelussa, että ensinnäkin hänen pitää saada parempaa palkkaa, toiseksi hän ei tee yövuoroja ja kolmanneksi hänellä on jokin rajoite x, jonka takia ei pysty tekemään työtehtävää y.

2. Kun asiakkaan tilanne heikkenee ja hän tarvitsee enemmän hoidollista apua tai muuta tukea, esim. valvontaa aggressiivisuuden takia, lisäresurssia ei heru. Ei millään. Vaikka se aggressiivinen asiakas olisi vaaraksi muille tai henkilöstölle, millään perusteilla et saa lupaa palkata lisää henkilökuntaa sen asiakkaan hoitoon ja valvontaan. Olen yrittänyt, ei onnistu. Yksikön päällikkö/ esihenkilö/ osastonhoitaja kuulee henkilöstöltä joka päivä, että asiakas ei pärjää, hoidollinen apu tai valvonta ei riitä, mutta rekrytointilupaa ei tule. Eikä siihen kyllä välttämättä hakijoitakaan olisi, jos 6 kk työsopparilla yrittää hakea päteviä hoitajia.

3. Koko ajan lisääntyvät viranomaisvelvoitteet. Perustehtävän hoitamiselle ei jää tarpeeksi aikaa, kun täytät laatudokumentteja, päivität omavalvontasuunnitelmaa, toteutat asiakaskyselyä, omaiskyselyä, henkilöstökyselyä, täytät työturvallisuussuunnitelmaa, paloturvallisuussuunnitelmaa, elintarvikehygieniasuunnitelmaa, tasa-arvosuunnitelmaa, henkilöstösuunnitelmaa oman yksikön osalta, osaamisen kehittämisen suunnitelmaa, toimintaohjeita suunnilleen kaikkeen, toimintasuunnitelmaa, toimintakertomusta, inventaariolistaa, apuvälineiden turvallisuussuunnittelmaa, strategisia tavoitteita yksikölle ja niiden seurantaa. En pysty edes kuvailemaan, montako tuhatta sivua tekstiä pitää tuottaa tai muokata vuodessa. Organisaation johto kehottaa ottamaan työntekijät mukaan, perustamaan kaikenlaisia työryhmiä. Millä ajalla? Milloin sillä hoitotyötä tekevällä henkilöstöllä on aikaa istua kokouksissa miettimässä esim. laadunhallintaan vaikuttavia tekijöitä tai tasa-arvosuunnitelmaa työpaikalle tai riskienhallintaa? Ehkä kerran vuodessa. Hyvä kun edes yksikön tavoitteet saadaan yhdessä tehtyä ja jokaiselle työntekijälle kehityskeskustelut, osaamiskartoitukset ja yksilölliset tavoitteet yhdessä työntekijän kanssa. Lääkehoitosuunnitelmasta ja virikesuunnitelmasta onneksi sentään usein päävastuu on muilla kuin yksikön esihenkilöllä. Osa henkilöstöstä on nykyisin niin pää pensaassa, että narisevat siitä, jos yksikön esihenkilö ei ehdi avuksi hoitotyöhön kuin harvakseltaan. Viimeisen kerran kun tällaisen valituksen kuulin, että sä oot niin harvoin täällä hoitamassa, ettet sä tiedä, miten raskasta tää on, vastasin, että selvä, teepä sinä työvuorototeumat koneelle ja laita sinä nämä palkkakoonnit tämän päivän aikana palkanlaskentaan ja katsokin, ettei ole yhtään virhettä, niin minäpä tulen sillä aikaa syöttämään ja suihkuttamaan asukkaita. Työntekijä vastasi, että toi on just niin alentuva asenne. Myönnetään, että vähän alkoi suututtaa, ettei sitä pidetä työnä eikä minään, että yrität mahdollisimman tarkasti ja ilman yhtään virhettä saada omalle henkilöstöllesi palkat maksuun oikeana päivänä.

Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta eiköhän pointti tullut selväksi, että kurjaa työtä ja liikaa vaatimuksia.

Minä en tuohon suostuisi, sanoisin vihaisesti päin naamaa että herra/rouva on hyvä ja tulee tekemään itse, minulla ei ole aikaa, minä hoidan potilaita en papereita. Olin itse pitkään kaupanalalla ja sielläkin sai kaikenlaista raporttien ja muiden papereiden laadintoja tehtäväksi. Lopulta paloi päreet ja suutuin. Oma esimies sai kuulla että tässä talossa ei papereita enempää täytellä. Meillä myydään ja palvellaan asiakkaita, eli tehdään herrasväelle rahaa. Jos ei ole rahantarvetta, voidaan jättää asiakkaat yksin ja rahastamatta. Jos ei tämä järjestely kelpaa, rouva on hyvä ja tulee tekemään paperinsa itse. PISTE! Yritettiin myös lyhentää työpäivää, mihin en suostunut kun työmatkaa oli kymmeniä kilometrejä ja jo silloin bensaan meni valtaosa päivän palkasta. Ilmaiseksi en työpaikalle tule muille rahaa tekemään. Näihin asioihin ei enää palattu. Keskityttiin asiakkaiden palvelemiseen ja myymiseen. Oikeasti työntekijöiden pitäisi näyttää ja käyttää valtaansa enemmän. Mitä sitten jos pomot suuttuu. Jos teet työsi hyvin ja tulosta omistajille, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Tarpeeksi moni kun jättää tarpeettomat paperit tekemättä, herrojen päässäkin voi välähtää että ehkä työntekijät eivät oikeasti ehdikään kaikkea mitä vaaditaan. Ja toisaalta ei niitä papereita tarvitse täyttää kuin "laudaturin ylioppilas", vähän sinne päin riittää ja samoja fraaseja toistellen.

Sinä et suostuisi, mutta eiköhän tuon kirjoittajan pointti ollutkin, että pakko suostua, kun on viranomaisvelvoitteet. Kaupan alalla niitä on vähän, sote-alalla paljon. Jos jotain ei ole tehty, se on koko yksikkö hetkessä kiinni. Siinä ei kuule paljon kysellä, onko yksikön päälliköllä ollut aikaa laatia 20-sivuinen omavalvontasuunnitelma tai riskienhallintasuunnitelma. Tuo kirjoittaja listasi varmaan kaikki pakolliset dokumentit, mutta niiden lisäksi on varmasti joka yksikössä vielä ylimmän johdon tasolta tulevia pyyntöjä. Rekrytointisuunnitelmia ja työhyvinvointiohjelmia ja muita sellaisia, joita ei Aviin, Valviraan tai valvovalle viranomaiselle tarvitse lakisääteisesti toimittaa. Byrokratian ihmemaassa sote-alalta lähtee pätevät päälliköt, jotka haluaaa tehdä työtä sydämellään ja aidosti henkilöstöä kohdaten.

Aloittaja voi ottaa tuollaisen riistopalkkasopparin vastaan ja antaa jollekin "työhaluttomalle vetelykselle" oman duuninsa liksoineen päivineen. Voi olla että innokkaita ilmottautuu enemmän kuin kerkeät vastaanottamaan. Että menee sunkin kupoliin mistä mahtaisi johtua.

Pitää olla kuutamolla olevia ilmaisia ulkkareita

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/palkatonta-tyota-painostusta-uhkail…

Vierailija kirjoitti:

Kun päättäjien asenne on, että mieluummin ottavat halpatyövoimaa ulkomailta kuin keskittyisivät parantamaan työoloja ja palkkaa niin ihan ymmärrettävää että ihmiset menettää motivaation työntekoon. Ihan hyvä, että ihmiset ei nöyristele ja tyydy paskaan palkkaan ja huonoihin työoloihin.

Varaa olisi leikata vaikka mistä höpöhöpö hankkeista, jotka ovat täyttä korruptiota ja joiden avulla siirretään valtionrahoja kavereiden taskuun.

Helsingissä on jokainen tienpientare kaivettu auki ja joku tienaa. Missään ei enää pääse kulkemaan normaalisti. Kohta alkaa joka vuotinen teiden kuorrutus suolalla. Joku senkin myy hyvään hintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin menijöitä löytyy, kun tukia pienennetään.

Ei muissa ole näin hulppeita tukia, kuin Suomessa.

Ja muissa maissa on lisäksi paljon huonommat työllisyys palvelut kuin Suomessa.

Tosiasia on se, että tuet ovat täällä liian suuret.

Miten kummassa ne sitten pärjäävät ne, jotka tekevät töitä pienemmälläkin palkalla?

Minä kysyn vaan?

Varsin moni suomalainen käy joka ikinen päivä työssä matalapalkka-alalla.

On vihdoinkin aika laittaa stoppi, noille tahallaan työstä kieltäytyjille.

Se on puhdasta laiskuttaa ja mukavuuden halua.

Ei viitsitä edes lähteä ilmaisiin työvoima koulutuksiin, joista saa uuden ammattin.

Mm. kuljetusalalla järjestetään jatkuvasti ilmaisia koulutuksia, koska alalla on huutava puute.

Olet täysin sairas ihminen. Jos joutuu sossun luukulla käymään siitä huolimatta, että käy töissä (matalapalkka-alat), niin vika on silloin PALKOISSA, ei tuissa. Ruoka on kallistunut, eikä tukia todellakaan ole varaa pienentää.

PALKKA ei ole pelkästään tahdon asia, vaan on verrannollinen työn tuottavuuteen. Vaikka joutuisi käymään sossun luukulla, siitä huolimatta, että käy töissä, niin ei se siitä työssä käymisestä tee kannattamatonta. Työstä syntyy arvonlisää ja se pitää yhteiskunnan pyörimässä. Suomalaisen keskituloisen elintasoa on alettu pitämään ihmisoikeutena, joka pitäisi saada kotona makaamalla.

Miten noin idi   ootteja ihmisiä, kuten sinä voi olla edes olemassa.

Työ on kannattamatonta, jos sillä ei voi edes elättää itseään. Työstä pitää saada rahaa elämiseen.

Ei mitään tukimuotoisia almuja orjuudesta.

Niinpä. Jos sille tielle lähdetään, ei mistään työstä tarvitse palkkaa maksaa. Otetaan työttömät ilmaiseksi töihin.

Tämä on matalapalkka-aloilla ihan arkea, käytännössä elät tukien varassa ja jos palkkasi olisi nolla, niin tuet vain nousisi samassa suhteessa.

Minusta tässä on se vika, että on viety pois se työn tekemisen mielekkyys, kun ei kerran työllä voi itseään elättää, mitä järkeä sitten tehdä sitä ollenkaan.

Suomessa on ollut jo vuosikymmen, pari, sellainen asenne, että työtä tehdään, koska on pakko tai sitten pyritään maalaamaan työpaikasta kuva jännänä seikkailuna. Selittää nuorille suunnatut työpaikkailmoitukset, joissa kukaan ei näytä tekevän töitä.

Palkasta ei puhu kukaan. Lukuun ottamatta joitain julkisia työpaikkoja palkkatasosta ei hiiskuta yhdessäkään rekryilmoituksessa. Totesipa eräs rekrytoija, että palkkaa kysyvä työntekijä on pahatapainen, ahne. Ensin pitää osoittaa, että on palkan arvoinen.

Suomessa mitään työvoimapulaa ole. Jos olisi, työntekijä voisi asetella ehtonsa ja palkkansa. Kysyntä ja tarjonta, tiedättehän.

Vuokratyönvälittäjäfirmoja on paljon. Ja niillä "dynaamisia tiimejä", jotka saa palkkioksi ulkomaanmatkoja yms. Rahat otetaan siitä vuokratyöntekijästä, jonka työllä maksetaan kahden firman pomot ja kulut ennen omaa palkkaa.