Miksi minun ja puolusoni asumisjärjestelyt vaivaavat muita????
Luulisi, että nykyään jo ymmärretään erilaisia ratkaisuja ja "perhemalleja", mutta kun ei niin ei. Olemme vajaa viisikymppinen pariskunta, ja molemmilla on takana yksi avioliitto. Molempien lapset ovat jo aikuisia. Me emme ole naimisissa ja olemme nyt seurustelleet 7 vuotta. Yhteenmuutosta puhuttiin aikoinaan paljon, mutta tässä iässä se on vähän haasteellista, sillä molemmat haluavat myös omaa aikaa ja molemmilla on omat tapansa ja systeeminsä.
3 vuotta sitten teimme sellaisen ratkaisun, että kun lähistöllemme rakennettiin uusi rivitalokokonaisuus, ostimme molemmat omat, vierekkäiset asunnot. Eli asumme seinänaapureina. Tämä on ollut aivan loistava ratkaisu. Lähes kaikki yöt vietämme kyllä yhdessä ja teemme yleensä yhteiset ruuat yms. mutta päivisin ja iltaisin meillä on omat menomme ja juttumme. Toki teemme paljon asioita yhdessä, varsinkin viikonloppuisin.
Tämä järjestely vain tuntuu haittaavan kovin monia. Ratkaisuamme ihmeteltiin silloin, kun tähän muutimme, ja vielä tänäänkin eräs tuttavamme päivitteli, että miksi ihmeessä asumme näin. On kuulemma rahan tuhlausta ja "ihan turhaa". Antakaa nyt ihmisten tehdä, kuten he parhaaksi näkevät!
Kommentit (30)
Aivan loistava homma. Eipä tule perintösotkujakaan, kun ette ole avoparina ostaneet yhteistä asuntoa. Tottakai asumiskulut nyt yhdessäasumista isommat, mutta se on arvovalinta, mihin haluaa satsata.
Meillä yhtä pitkän seurustelun jälkeen edelleen kaksi asuntoa, 10km välimatkaa, emme aio muuttaa yhteen, vähintään viikonloput ja lomat yhdessä. Melkein kateeksi käy tuo teidän mainio asumisratkaisunne,.
Ja minun mieheni ei suostuisi edes nukkumaan toisessa makuuhuoneessa... mies kuorsaa ja minä olen herkkäuninen. Mies taas valitti kuinka ei pääse viereeni. Lupasin taas ensi yönä kokeilla...
Ihan mielenkiinnosta kyselisin, oletteko sopineet erikseen saako toinen tulla ja mennä miten huvittaa toisenkin asuntoon/asunnosta?
Ja sitten heräsit pienestä yksiöstä Porvoossa.
Ja sitten heräsit pienestä yksiöstä PORVOOSSA
Meillä jo 10 vuotta takana onnellista parisuhdetta omissa asunnoissa. Ei koskaan riitoja, suuri osa ajasta ollaan saman katon alla jomman kumman asunnossa ja aina välillä muutama päivä tai viikkokin omissa oloissa. Jos joku ei ymmärrä mitä etuja tällaisessa on, niin siinähän ihmettelee. Ei aiota tätä järjestelyä muuttaa.
Ei ole vaarassa joutua siivoojaksi tai passaamaan yötä päivää. Eikä joudu myöhemmin omaishoitajaksi, joka menettää osan omastain eläkkeestään. Jos toinen puolisoista myöhemmin jostain syystä joutuu tehostettuun palveluasumiseen toisen ei silloin tarvitse osallistua hoitomaksuihin. Hän saa myös pitää omat vuokratulonsa jotka muuten menevät kokonaan puolison hoitoon. Voi esittää eronnutta ja hyötyy taloudellisesti sillä sairastaminen on meillä kallista ja toisen hoito raskasta työtä vanhana. Pelastaa rahansa .Työeläkkeet siis viedän. Jos on sossun asiakas ei tarvii maksaa mitään.
kuulostaa oikein hyvältä, itse ollut nyt jonkun vuoden sinkkuna pitkän liiton jälkeen. Mikäli joku uusi kaveri löytyisi, niin ei todellakaan olisi kiire muuttaa yhteen. Sisäinen introverttini on vihdoinkin tyytyväinen kun omaa aikaa ja rauhaa on riittämin. Näin työssäkäyvänä sinkkuna harvemmin kerkee yksinäisyyttä tuntemaan. Juhlapyhinä ehkä hetken kirpaisee.
Niinpä. Minä nukun mieheni kanssa eri huoneessa, koska olen huonouninen enkä kestä mitään ylimääräistä ääntä, esim kännykän piippausta ja meillä on eri työvuorot. Jos esim herään klo 5 aamulla en saa enää nukuttua. Olemme onnellisia mutta muut ei usko tätä.