perhepeti vai oma sänky?

Olen vain toiminut siten, kun on hyvältä tuntunut ja perheellemme sopinut.



Esikoinen nukkui vastasyntyneestä asti aina omassa sängyssä, joka oli vedetty kiinni meidän sänkyymme. Emme myöskään nukuttaneet häntä koskaan, hänet syötön jälkeen laskettiin hereillä sänkyyn, johon hän sitten jäi rauhassa ja nukahti. (Vaikka muuten onkin luonteeltaan enemmänkin temperamenttinen tulisielu.) Tyttö on aina ollut hyvä, levollinen nukkuja. Kaksivuotiaana siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan ja hyvin sopeutui.



Kuopus nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssään samalla menetelmällä, mutta on nyt halunnut aamuöstä tulla viereen nukkumaan. Ollaan sitten tuhistu vierekkän. : ) Meneehän se näinkin. Itse vain olen kovin herkkäuninen, samoin vauva, joten sitten liikahduksilla yms. sitten vuoroin herättelemme toisiamme.



En ole kyllä ajatellut, ttä tästäkin asiasta olisi mahdollista vääntää kättä. Erityisesti ihmetyttää, kun olen tällä palstalla huomannut, että jotkut pitävät toista tapaa ikään kuin pehmeämpänä.

Oli siis jo esikoisella ja nyt vauva 2 viikkoa nukkuu myös näin. Eli pinnis laita alas laskettuna meidän sängyssä kiinni. Ei tarvi nousta ylös imettääkseen, kunhan kaappaisee vauvan pinniksestä sängyn puolelle. Imetyksen jälkeen takaisin.



Tämä siksi, että tykkään tosiaan nukkua " vapaasti" ja pienen vauvan kanssa se ei onnistu, vaan syöttöväli menisi sitten siinä yhdessä asennossa (toki joskus nukahdan kesken imetyksen ja sitten herään seuraavalle syötölle samasta asennosta niska jäykkänä...). Vähän isomman vauvan kanssa nukkuminen alkaa onnistua ja esikoinen jäi aina ekalta yösyötöltä viereen n. 8kk iästä.

Muakin häiritsee aina keskustelut joidenkin asioiden " pehmeydestä" . En voi sinänsä asiaa oikein ymmärtää, sillä kyllähän jokainen äiti on lapselleen oikeanlainen ilman mitään " parempi/huonompi" -arviointia!! Musta ratkaisut on perhekohtaisia. Ei kai kukaan valitse perhepetiä esim. sen " pehmeyden" tai esim. riittävän läheisyyden vuoksi (mielestäni jokaikinen äiti antaa lapselleen kaiken sen hellyyden ja läheisyyden mihin resurssit riittää ja tilanteitahan on niin paljon erilaisia). Sillä tavalla ainakin saa itselleen turhan suuria haasteita, jos vaikka asia ei onnistukaan halutulla tavalla. Minulle henk.koht. asia tuli ajankohtaiseksi vasta, kun jatkuva ramppaaminen vauvan vuoteella vei omat unet ja tämä ratkaisu alkoi tuntua juuri meistä paremmalta.



A. taas.

ajattelen kyllä samoin. Tilanteet ovat eri perheissä erilaisia.

Piti vielä jakamani, että mä en tiedä, tarvitseeko joka asiaan ylipäätään jonkun tutkimuksen. Tietysti nämä yleiset tutkimukset, milloin vauvAN SUOLISTO kestää viljoja jne, ovat tarpeellisia.



No, itse turvaudun tutkimuksiin ja asiantuntijoihin siinä vaiheessa, jos joku asia ei suju. Niin kauan kun lapseni ovat onnellisia ja hommat sujuvat, en koe tarvitsevani nettisivustoja, jossa tuetaan tai kumotaan perheemme toimintatapoja.



Jos joku juttu tuntuu menevän hömpälleen, sitten saatan lukea jonkun auktoriteetin teooksen. Tyyliin Tahkokallio uhmalapsen kanssa toimimiseen tms... Toisten kokemuksia asioista taas on mielestäni ihan kiva lukea. Jo senkin takia, että huomaa, miten eri tavoin ja silti hyvin voi toimia. : )

Hei!



Meillä 11 kk:n ikäinen tyllerö, joka on nukkunut sekä omassa sängyssään, että perhepedissä. Kausiluontoista on ollut tuo nukkuminen, alussa nukkui paremmin omassa sängyssään, mutta olisikohan eroahdistuksen vuoksi sitten alkanut boikotoida omaa sänkyä. No, nyt " osaa" jo nukkua omassa sängyssäänkin.



Meillä yöt menevät vaihtelevasti - joskus tyttö nukkuu pääasiassa meidän välissämme ja joskus enemmän omassa sängyssään. Riippuu vähän siitä, satunko itse nukahtamaan imetyksen aikana. Juu, edelleenkin siis yöimetän (kauhistus!). Meillä ei perhepeti ole ainakaan johtanut jatkuvaan tissittelyyn, pikemminkin päinvastoin. Perhepedissä herätessään tyttö on tsekannut, että hei, vieressä on tuttuja ja usein jatkanut uniaan, kun taas omassa sängyssä herätessään saattaa järkyttyä niin kovasti, ettei nukahdakaan ilman tissiä. Varmaan vaikuttaa se, että on rauhallinen, jos herää samasta paikasta, johon on nukahtanutkin.



Alussa mies oli perhepetiä vastaan, koska ei saanut kunnolla nukuttua, kun pelkäsi murjovansa vauvaa. Nykyään osataan nukkua yhdessä paremmin - mitä nyt joskus neidillä on ollut niin levotonta touhua, että on ollut pakko siirtää omaan sänkyyn, jotta saadaan kaikki paremmin nukuttua! Täytettyään 11 kk tyttö on alkanut nukkua paremmin, eikä ole liikkunutkaan enää yhtä kovasti kuin pari kolme kuukautta sitten. Näin mennään ainakin niin kauan kuin tyttö imee öisin. Näyttäisi nyt pikkuisen vähentäneen yöimutusta, joten eiköhän se tästä. Tämmöstä meillä.



-Pilkku & Sara-Ellen 11 kk-

Ihan vauvasta asti tyttö on nukahtanut illalla omaan sänkyynsä (pienenä kantokassissa kehtoon), koska olen imettänyt hänet sohvalla. Pienenä tyttö söi rintaa öisin ehkä 3-4 krt ja silloin hän jäi yleensä ekan syötön jälkeen mun kainaloon. Nukahdin imetyksen aikana ja kun myöhemmin havahduin hereille, en millään jaksanut siirtää tyttöä omaan sänkyynsä (vaikka se olikin meidän sängyn vieressä). Myöhemmin kun tyttö oppi ryömimään (5,5 kk iässä) alkoi vieressä nukkuminen olla aika levotonta. Olisi vain ryöminyt meidän sängyssä. Tosin teki sitä myös pinnasängyssä, mutta sieltä ei ollut mahdollisuutta tippua. Meidän sänky oli toisesta laidasta kiinni seinässä, toisesta laidasta kiinni pinnasängyssä, päädystä kiinni ikkunaseinässä, mutta jalkopäästä olisi saattanut päästä tippumaan. Vaikka uskon, että olisin sitä ennen herännyt. Joka tapauksessa aloin aina välillä siirtämään tytön syönnin jälkeen takaisin omaan sänkyynsä, eikä noita syöttöjä enää ollutkaan kuin 1 tai 2.



Nyt tytöllä on ikää 8 kk ja edelleen nukkuu joskus ekasta syötöstä (n. klo 04-06 välillä annan ekan kerran tissiä) aamuun saakka vieressä tai joskus nostan takaisin omaan sänkyyn. Tokan " yösyötön" (n. klo 6-8) jälkeen jää kyllä lähes aina siihen kainaloon.



Mä tykkään kyllä niin paljon nukkua tytön vieressä, että jos tyttö nukkuisi yöt suht liikkumatta, nukkuisin mielelläni tyttö kainalossa vielä monta vuotta. Vaikka onhan siinä itsellä välillä kädet tai jalat hieman puuduksissa. Esikoinen nukkui 2,5-vuotiaaksi perhepedissä ja/tai sivuvaunussa ja kyllä tuli öisin ikävä häntä, kun siirtyi omaan huoneeseen. Onneksi tuli sieltä usein aamuisin mun viereen ja nukkui vielä pari tuntia. Kun sisko syntyi, ei ollut tähän enää mahdollisuutta, kun vauva heräsi siihen. Odotan innolla, että joskus pääsen vielä nukkumaan poikani (kohta 3,5 v) viereen =) Eli meillä ainakin kun lapset ovat isompia kuin ihan pikkuvauvoja, on tämä vieressä nukkuminen varmaan äidille tärkeämpää kuin lapselle. Tai ainakin äidillä on vaikeampaa nukkua ilman lasta...

Sori jos se loukkasi jonkun lukijan tunteita kun otin esille tämän tutkimusasian. Minusta se vain oli paikallaan kun täällä tosiaan on paljon pelkkiä " uskomuksia" liittyen perhepetiin ja moni muu voi ne poimia itselleen ehdottomina totuuksina. Varsinkin kun ap selvästikin on asiasta kiinnostunut niin arvelin tekeväni hänelle palveluksen tuodessani esiin kyseisiä perhepetiin liittyviä etuja.

Itse olen myös onnellinen, että luin näitä parjattuja tutkimuksia kun vauva oli syntynyt sillä minä olin myös alussa huolissani siitä, että mahdollisesti käännyn vauvan päälle nukkuessani yms. Kyllä täältä netistä löytyy uskomattoman paljon hyvää, virallisten tahojen julkaisemaa tietoa, mutta tosin myös paljon huuhaata joka sitten vain pitää osata suodattaa.



Mielestäni on myös hyvä kyseenalaistaa mielipiteitä (myös ammattilaisten saati sitten täällä foorumissa). Mutta joskus se oma maalaisjärki ei riitä tai juuri se kehoittaa minua ottamaan asioista selvää. Ja syynä tähän nyt vain on yksinkertaisesti se, että haluan lapselleni parasta.

meillä on vähän molempia, mutta itse suosin sitä että vauva (nyt9kk) nukkuisi omassa sängyssään koska olen niin herkkäuninen etten pysty oikein rentoutumaan kun pitää pientä ihmistä varoa. Plus että poika on sellainen väkkyrä unissaan että vähän väliä on varpaat naamalla :)



Alussa nousin aina ylös imettämään, vaelsin unisena olohuoneeseen(!!) imettämään syystä mitä en itsekään enää ymmärrä. Nyt jos saisin kokea sen pikkuvauva-ajan uudelleen imettäisin ehdottomasti sängyssä ja antaisin vauvan nukkua siinä vieressä.



Usein nykyään otan pojan aamusin meidän väliin nukkumaan jos alkaa heräillä liian aikaisin. Siihen poika nukahtaa uudelleen joskus, joskus tulee vain heräilemään. Mutta koko yötä en jaksaisi olla itse varuillaan ja riittää että lapsen isä jo hyörii ja pyörii :)

kun epäilee oman toiminnan olevan jotenkin " väärää" tai muuten vaan lapselle huonoa. Tuskin on kenelläkään mitään syytä alkaa muuttaa toimivaa käytäntöä vaikkapa sitten nukkumisen suhteen ainoastaan asiantuntijoiden lausuntojen perusteella?

on meille luontevin ratkaisu. Helppo imettää yöllä ja ihana nukkua pieni poikanen kainalossa! Unien häiriintyminen ei minua haittaa ainakaan vielä äitiyslomalla (vauva 6kk). Tietysti pitää varautua siihen että lapsi voi haluta nukkua vieressä kauankin : isomman pedin osto edessä , jos perhe kasvaa..:-) Niin ja seksiä voi tietysti harrastaa muuallakin kuin aina sängyssä...



Ennen vauvan syntymää oli pinnasänky ostettu ja sijoitettu vauvan omaan huoneeseen. Syntymän jälkeen tietysti kiinnostuin vauvoista ja kasvatuksesta enemmän (ennen vauvaa olin ihan ummikko!) ja löysin myös kaikki teoriat perhepedistä ja yksin nukkumisesta. XAV:in kirjoitukset ainakin osaksi perustuvat Liedloffin Continuumin Conceptiin (Oodi77:lle tiedoksi), joka mulle ainakin puhuu tosi paljon. (Löytyy googlettamalla.) Perinteisestihän mm. 70-luvulla suositeltiin yksin nukkumista, että vauva just oppisi nukkumaan yksin...Mutta kaikkihan tekee niinkuin itsestä tuntuu oikealta!

Vastailen nyt, kun moni oli mulle jotain heittoa laittanut. Xaville ja muillekin; siis minä en ole eläissäni yhtä ainutta tutkimusta lukenut lapsen kasvatukseen liittyen, joten ei mulla ole mitään linkkejä sulle antaa -en kyllä noita sunkaan linkkejä avannut ;-)



Laitoin oman viestini vain sen takia, että mun mielestä on niin rasittavaa kun kysytään " miten teillä tehdään ja miksi" -niin sitten laitetaan copy-pastella joku " asiantuntijan lausunto" , jossa tyyliin lukee " omassa sängyssä nukkuva lapsi tulee häiriintyneeksi kun ei saa läheisyyttä" (tämä on kärjistys)... eli jos näitä puolesta-vastaan vääntöjä on harrastettava, niin käyttäkää sitten edes jotain logiikkaa lähteiden käytössä. Ja jos kirjoittaa: " mulle henk.koht. on ihan sama, miten nukutaan, mutta laitanpa nyt kuitenkin tähän A4:sen verran tekstiä siitä, kuinka omassa sängyssä nukuttaminen on vauvalle lähes vaarallista, mutta mulle siis on ihan sama... " niin onhan se erikoista?



Itse en, kuten joku aiemminkin kirjoitti, myöskään tee lapseni kasvatusta koskevia päätöksiä minkään nettiartikkelin perusteella. Yhtään vauvanhoito-opusta en ole myöskään lukenut, paitsi äitiyspakkauksen lappuset. Hyvin on pärjätty -mutta mä olenkin sellainen keskiverto-mutsi. Ohjeita on kerätty ystävien/tuttavien kokemuksista ja neuvolasta.



Mutta siis. Ihan vaan peace ja jatkakaa linkkien lätkimistä, jos koette sen tärkeäkin :-D