Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (20397)
Luin eilen illalla vielä tätä ketjua, mutta kello oli jo yli 23 enkä päässyt enää vastaamaan. Jäin kuitenkin miettimään yksinäisyyttä. Yllättävän moni ihminen ajattelee, että yksinäisyys ja yksin oleminen olisivat sama asia. Totta on, että monen kohdalle osuu noista molemmat, mutta yksinäisyys on kuitenkin tunne ja yksin oleminen taas fyysinen olotila. Ihminen voi tuntea yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi paljonkin ihmisiä. Joskus jopa suurempaakin yksinäisyyttä kuin ollessaan yksin. Ihminen voi myös olla viikkokausiakin yksin tuntematta itseään yksinäiseksi. Uskoisin, että yksinäisyyden juurisyy on tunne siitä, ettei kukaan ihan aidosti välitä. Ettei ole kenellekään arvokas ja tärkeä omana vajavaisena itsenään vaan korkeintaan, jos kykenee olemaan tavalla tai toisella hyödyksi toiselle. Tällaiseen tilanteeseen päätymisen huomaa helposti silloin, jos muut ottavat yhteyttä vain, jos tarvitsevat tai haluvat sinulta jotain. Rahaa, muuttoapua, lapsenvahtia, kukkien kastelijaa lomareissun ajaksi tms.
Usein sanotaan myös, että mene jonnekin, missä on ihmisiä. Ei kukaan tule ovikelloasi soittamaan. Tottahan tuo. Tavallaan. Viimeisen 20 vuoden aikana olen tutustunut moniin ihmisiin ja kolmesta heistä tuli mulle läheisiä ystäviä. Poistuinko kotoani kohdatakseni nämä ihmiset? En. Kaikki kolme löytyivät näyttöruudun takaa. Ehdittiin viestitellä pitkäänkin ennenkuin ensimmäistä kertaa tavattiin kasvotusten. Eikä kyse ollut mistään seuranhakupalstoista vaan kahden ystäväni kohdalla oli Facebookin ryhmät ja yksi ystävistäni löytyi Kaksplussan keskustelupalstalta. Tämän kaksplussalaisen kanssa osallistuttiin aina ruoka-aiheisiin ketjuihin ja silloin siellä rekkautuneet pystyivät laittamaan toisilleen yksityisviestiä. Hän oli muuttamassa pääkaupunkiseudulle ja kyseli multa vinkkejä etnisistä ruokakaupoista. Lupasin lähteä hänelle oppaaksi ja siitä se sitten lähti. Mun tyttäreni muuten löysi puolisonsa maapallon toiselta puolelta ja kohtasi hänet alunperin pelimaailmassa. Naimisissa ovat olleet jo yli 10 vuotta.
Me kaikki ollaan yksilöitä ja sen vuoksi koemme eri tavoin, millainen ihminen sopisi juuri minun ystäväkseni. Itse olen todennut, että täydellisen sielunsiskon löytäminen on lottovoittoa vastaava tapahtuma. Mutta jotkut voittavat lotossakin. Yhtä ystävyyssyhdetta lukuunottamatta mun ystävyyssuhteeni kautta elämäni ovat lähteneet siitä, että on jotain sellaista yhteistä, että ylipäätään halutaan pitää yhteyttä. Tavata ja tehdä jotain yhdessä. Tämä yksi oli sitten se lottovoitto, kun joku jossain tuolla Unversumissa kehotti tätä ihmistä myöhään syksyisenä iltana laittamaan Messengerissä viestiä mulle. Koskaan aiemmin hän ei ollut laittanut mulle viestiä ja se ryhmä, missä me oltiin, ei liittynyt millään tavalla siihen, mitä hän halusi sinä iltana edes jollekin kertoa.
Tunnen useitakin ihmisiä, jotka ovat paljon yksin, mutta eivät yksinäisiä. Heidän ystävänsä asuvat eri puolilla maailmaa eikä heitä ole mahdollista kohdata kasvotusten. Mutta heidän kanssaan voi viestitellä tai ihan vaan laittaa headset päähän ja jutella. Kaikki eivät tarvitse yksinäisyytensä poistamiseen fyysistä läheisyyttä.
Oli aikainen herätys kun piti kahdeksaksi mennä silmäpolille naapurikaupunkiin. Lähdettiin ilman aamupalaa klo 7.
Juotiin kahvit sämpylöitten kera kun olin valmis lääkäriltä. Tarkoitus oli käydä lounaalla mutta kello oli niin vähän ettei ollut nälkä vielä. Kaupasta valmiit lohiannokset kotiin.
Saatiin tehtyä pihahommia. Minä katkoin päivänliljojen varret vaikka oli mukava katsella tinttien puuhastelua niissä hämähäkkejä ym etsien.
Mies hakkasi polttopuita ja järjesteli ulkovarastoa.
Telkasta Kauppakaupunkien aarteita, se on mielenkiintoinen katsottava uusintoinakin.
Lammas, mielenkiintoinen kommentointi ystävyydestä. Jos se olisikin helppo homma ratkaista yksinäisyyden ongelma, riittäisi, kun laitettaisiin kaksi yksinäistä vierekkäin ja sanottaisi: no niin. Olkaa nyt ystäviä! Eihän se niin mene. Mutta toisaalta, jos ei ole avoin uusille ihmisille, voi olla vaikea seuraa saada. Itsellä on muutama läheinen ystävä, osa 40v takaa ja paljon kavereita, keiden kanssa touhutaan eri asioita. Sekin on hankala tilanne, jos joku haluaisi syventää ystävyyttä sellaisen kanssa, joka ei sitä halua. Vähän sama, jos toinen ystävys ihastuisi, rakastuisi ja toinen tahtoo vain ystävyyttä.
Aikamoista arpapeliä on löytää sopiva puoliso, ystävä tai kaverikin. Eikö?
Tänään kävimme heittämässä verkon viimeistä kertaa tänä syksynä; rajattu pyyntiaika.
Samalla reissulla kävimme poimimassa karpaloita omaan käyttöön. Ihana oli poimia isoja marjoja, kaivella niitä pehmeästä sammalikosta. Nuorempana poimin karpaloita paljon tutuillekin. Mieluiten poimin juuri karpaloita, se on niin rentouttavaa puuhaa. Samalla saa ihailla punertavia sammaleita ja muutenkin syksyn värejä, ja mikä suon tuoksu! Selän takia minusta ei ole enää monien ämpärillisten poimijaksi, valitettavasti. Aika aikaansa kutakin.
Pitihän minun jo tänään aloittaa kutomaan sukkaa suunnittelemallani uudella kuviomallilla. Jänskättää millaiset ne on valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Lammas, mielenkiintoinen kommentointi ystävyydestä. Jos se olisikin helppo homma ratkaista yksinäisyyden ongelma, riittäisi, kun laitettaisiin kaksi yksinäistä vierekkäin ja sanottaisi: no niin. Olkaa nyt ystäviä! Eihän se niin mene. Mutta toisaalta, jos ei ole avoin uusille ihmisille, voi olla vaikea seuraa saada. Itsellä on muutama läheinen ystävä, osa 40v takaa ja paljon kavereita, keiden kanssa touhutaan eri asioita. Sekin on hankala tilanne, jos joku haluaisi syventää ystävyyttä sellaisen kanssa, joka ei sitä halua. Vähän sama, jos toinen ystävys ihastuisi, rakastuisi ja toinen tahtoo vain ystävyyttä.
Aikamoista arpapeliä on löytää sopiva puoliso, ystävä tai kaverikin. Eikö?
Nimenomaan juuri tuota tarkoitinkin. Ei ystävyys synny sillä, että kerätään 10 yksinäistä samaan huoneeseen. Ei silläkään, että yksinäinen lähtee festareille tai aloittaa jonkin harrastuksen. Pelkästään ne festarit tai pelkästään se harrastus kun ei riitä siihen, että haluaisi olla muulloinkin tekemisissä kuin niillä festareilla tai harrastuksessa. Tarvitaan jotain sellaista, mitä halutaan tehdä yhdessä festareiden tai harrastuksen ulkopuolellakin. Lisäksi asiaan vaikuttaa se, etät molemmilla on kutakuinkin samanlainen käsitys siitä, paljonko uudelle ihmissuhteelle annetaan aikaa. Ja se, että molemmilla on sitä aikaa.
Kyllähän se riippuu paljon yksinäisestä siellä harrastuksissa ja festareilla onko hän kylliksi rohkea luomaan suhteita. Itse olen melkoinen extrovertti, enkä pelkää kysyä esim. kahviseuraa. Näin on tärpännyt pari tuttavuutta, ei nyt ihan viikoittain mutta silloin tällöin. Pitkä ystävyys syntyi kynsisalongissa, kun huomattiin että on sama musiikkimaku. Nyt käydään kaljalla ja keikoilla.
Tänään on ollut pirteämpi päivä taas. Kävelin jo kaksi lenkkiä ja vielä illalla yksi. Lisäksi pyöräily. Pihassa hieman vielä järjestelin. Tuosta ruusupenkistä tuli ihan kiva, kun kuorikatetta laitoin ja ehkä joskus voisi jotkut reunakivet laittaa.
Luonnontilassa tämäkin piha on. Vain pieni siisti alue talon ympärillä. Toisaalta olisin halunnut vähän siistiä tuota aluetta missä omenapuut ovat, mutta ei minun välineilläni oikein siihen pysyi. Trimmerin laturi hajosi ja näin en saa akkua ladattua. Nyt saa osto jäädä ensi kevääseen. Polkuja on tuonnekin syntynyt, kun kierrän puita katsomassa lähes päivittäin. Uusi ruusu on istuttamatta ja odotan ensi viikkoon, että ei olisi heti pakkasyötä.
Hernekeittoa keitin. Kasvisversiota. On varmaan yksi lempiruokani. Keitin myös mehua puolukoista. Niitä pitäisi vielä lisää saada. Joku oikein näköjään kyttää marjanpoimijoita ja eilenkin samaa touhua todistin. Melko ikävää tuokin.
Opinnoissa kai odotan vielä. Etsin vielä yhden henkilön, jolta kysyn ja jos ei vastaa mitään niin sitten kyllä opettajan kanssa täytyy neuvotella tähän liittyen. Pakko tämä nyt saada suoritettua. Viimeinen kurssi tähän osioon. Tänään on ollut ihan hyvä päivä.
Aamulla taas kerran äitini kanssa vähän vaikeita hetkiä, kun hän kävi täällä syömässä ja meni töihin. Totta kai minuakin aina huolettaa se miten hän pärjää jalkansa kanssa. En kirjoita nyt mistään taloudellisista jutuista yms tähän. Kyllä tämä tilanne silti päivittäin mielessäni. Aina, kun tilanne näyttää huonommalta niin stressaan kaikkea.
Samalla välillä tämä yhteinen aikamme on vähän sinnittelyä. Äitini osaa kuitenkin monesti kertoa asiosta mielenkiintoisesti, vaikka ne hänen "maailmassaan" pyörivätkin. Näin monesti kaipaan niitä keskusteluja kuitenkin, kun nämä uhkaavat nyt jäädä ikävien juttujen jalkoihin.
Joskus tavallaan mietin, että ei minusta oikein ole nyt kannattelemaan äitiäni. Voin tukea, ja kannustaa, mutta hänen pitää nyt ottaa vastuu esim liikunnastaan. Välillä kaikki menee ihan hyvin, mutta sitten kaikki uhkaa taas mennä huonompaan. Onneksi voin nyt itse paremmin kuin joskus. Näin jaksan paremmin nytkin. Nämä jutut nyt mielessä.
Käytiin vaimon kanssa puolukassa.
Korkealla vaaralla upeat näköalat.
Siellä varvikossa viltin päällä piknikillä ja kuulaassa syyspäivässä nautinnollinen yhdyntä.
M68
Yksinäisyydestä vielä, Juuri tuli instassa vastaan Punaisen ristin verkkoystäväpalvelu. Voi laittaa lomakepyynnön ja ystäväpalvelu etsii sinulle samanhenkisen verkkoystävän. Keskustelu tapahtuu anonyymisti.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää tätä mun duunipaikkaa. Yhteiskunnan rahoilla pyöritettävä firma, sekasin ku seinäkello, välillä tuntuu ettei kukaan johda kokonaisuutta, vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee ja toisinpäin. Joukkio eri vastuualueiden johtajia päättää sikinsokin eri projekteista joissa vastuuhenkilöt ei osaa ajatella nokkaansa pidemmälle. Johtaminen on alakoulutasoa. Esitetään todella epäammattimaisia toimintamalleja kun ei ole kokemusta mistään nykyajan projektijohdosta esim, toimintatavat laahaa jossain 2000 luvun alussa vielä. Talo täynnä iät ajat vain tässä firmassa olleita herkkähipiäisiä loukkaantujia ja ammattisaikuttajia, mistään ei saisi sanoa mitään kun heti joku hermostuu koska "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa".
Moni on lähtenyt jo.... ja lähtee edelleen, vain ne vanhat jäärät jää jotka ei pääse enää muualle.
Kuulostaa ihan jonkin kunnan hallintohimmeliltä.
Ystävyydestä vielä: olin kerran samassa työpaikassa yhden naisen kanssa, eri osastoilla kyllä. Juteltiin joskus niitä näitä, ajattelin, että ihan kiva tyyppi, olisko vähän pinnallinen?
Sitten kerran tavattiin kaupan pihassa, sen jälkeen, kun ei oltu samassa työssä enää. Juteltiin ja juteltiin. Tästä avautui tosi huumirintajuinen tyyppi. Kertoi ironisesti sairauksistaan ja hankalasta lapsuudestaan yms sen juttutuokion jälkeen vaihdettiin numerot ja ollaan oltu ystäviä reilut viistoista vuotta.
Että ensivaikutelma ei aina olekaan oikea, vaikka helposti niin ajatellaan.
Yritin herättää keskustelua ulkomaisella palstalla ja viestiäni luultiin trolliksi! Kaipa siitä sen kuvan sai, kun en nyt ollut mitenkään sisällä koko palstan periaatteista koska olen kirjoittanut siellä aikaisemmin vain yhden viestin. No, siinäpä luulevat että sohin tahallani. Pienestäpä sitä luullaan ja muodostetaan mielikuva. Ei voi mitään, pitäköön tunkkinsa.
Vierailija kirjoitti:
Yritin herättää keskustelua ulkomaisella palstalla ja viestiäni luultiin trolliksi! Kaipa siitä sen kuvan sai, kun en nyt ollut mitenkään sisällä koko palstan periaatteista koska olen kirjoittanut siellä aikaisemmin vain yhden viestin. No, siinäpä luulevat että sohin tahallani. Pienestäpä sitä luullaan ja muodostetaan mielikuva. Ei voi mitään, pitäköön tunkkinsa.
Minä taas avasin tänne enkun ketjun. Ajattelin, että kiva tapa verestää kieltä. Eipä säilynyt kauaa, vaikka vilkasta oli keskustelu :(
Mummeli käy paljon kylässä nuorilla sukulaisilla. Joskus ihmettelen itsekseni jotain nykytouhua, mutta ääneen en arvostele mitään. Tuttuni ovat todella luonnonystäviä, kierrättävät ja lajittelevat. Lemmikkejä pidetään joskus 'lapsina', annetaan mennä sänkyyn ja sohvalle. Sitä en voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Mummeli käy paljon kylässä nuorilla sukulaisilla. Joskus ihmettelen itsekseni jotain nykytouhua, mutta ääneen en arvostele mitään. Tuttuni ovat todella luonnonystäviä, kierrättävät ja lajittelevat. Lemmikkejä pidetään joskus 'lapsina', annetaan mennä sänkyyn ja sohvalle. Sitä en voi ymmärtää.
Tämä mummeli taas on tottunut jo 13-vuotiaasta lähtien nukkumaan kissa kainalossa :D Näin me ollaan erilaisia. On mulla koiratkin nukkuneet vieressäni, mutta nyt toi nykyinen koira on jo vanha eikä enää tykkää hypätä sänkyyn. Ja voin muuten kertoa, että kun lonkkaa oikein särkee, niin kissa nukkumassa lonkan päällä on todella hyvää kivunlievitystä.
Olemme pian lähdössä uimahalliin, mutta vain saunomaan. Meillä itsellä ei ole saunaa. Sitten Puuiloon, siellä tänään ilmainen makkara tarjoilu 🌭🌭 Biltemasta haetaan vessapaperia.
Pyöräillessä täytyy olla jo pipo kypärän alla. Mukava ilma kyllä tänäänkin.
Eilen huvitti pihatöitä tehdessä kun mies pääsi just sanomasta ettei näy hanhiparvia -eikös kohta kuulunut aika kaakatus ja isot aurat meni taivaalla.
Hämärässä autoillessa huomaa ettei kaikki jalankulkijat ja pyöräilijät ajattele turvallisuuttaan! Ykskaks on joku musta möykky tietä ylittämässä.
Muistakaa hyvät ihmiset valot fillareissa ja kunnon heijastimet vaatteisiin. Autoilija joutuu syytteeseen jos ei huomaa näitä pimeitä kulkijoita.
Söin pienen annoksen makkaraperunoita koska illalla menen kaverien kanssa ravintolaan syömään. Onneksi ehdin kattoa La Promesan ennen lähtöä. Just kävin suihkussa ja annan hiusten kuivua itsekseen, pitkät hiukset.
Kävin lenkillä tuossa viereisessä vanhassa maankaatopaikassa. No, voin sen sanoa; Luolavuoren näköalatasanne. Onpa näkymät! Tästä ihan kotiovelta sinne pääsen.
Ihan hyvää kuuluu, mutta naamani näyttää jotenkin nuupahtaneelta. Eilen näytin paljon paremmalta. En tiedä, onko syynä huonosti nukuttu yö.
Täytyy muistaa merkitä kalenteriin, että kun tuo caribianristeilijä ensi kesänä lähtee, menen sitä katsomaan Ruissaloon.
Onk tääl muit turkulaissi?
Ei toki. Meidän suvussa on ainakin ihan kivoja.