Mitä tapahtuu, jos 16-vuotias jää orvoksi?

ensisijaisesti yritetään saada huoltajaksi joku lähisukulaisista. Tuon ikäinen voi jäädä asumaan jo yksinkin mikäli haluaa ja koetaan että selviää siitä.

voiko jäädä täysi-ikäisten sisarustensa kanssa yhdessä asumaan?

ja isä löysi uuden naisen ja jätti 14v pojan ja 16v tytön keskenään asumaan, sillä 'osashan ne peruoita keittää'.

Siis mun mielestä täysin vastuutonta.

varsinkaan jos ei ole jotain aikuista perään katsomaan ja auttamaan tarvittaessa.

yleensä etsitään lähisuvusta joku, voi olla myös kaverin vanhempi/vanhemmat, mutta sossu tarkistaa ko. henkilön/henkilöt että kelpaavat. Yleensä saa jäädä asumaan täysikäisen sisaruksen kanssa, jos sossun mukaan kelpaa huoltajaksi, eli ei ole mikään hulttio. Yksin ei yleensä saa jäädä asumaan, joskus asiasta voidaan joustaa, jos esim. se nuorelle paras ratkaisu (jos koulu/harrastukset paikassa X ja kukaan tuttu ei ko. paikkakunnalla voi alkaa nuoren huoltajaksi ja suku asuu kaukana).



MUTTA tilannetta tarkkaillaan, eli jää ilman valvontaa. Usein kouluun ollaan yhteyksissä jne. eli opiskelun pitää sujua jne.

Ois 16-vuotiaalle aika rankkaa jäädä orvoksi ja aloittaa itsellinen elämä siitä! Siis ymmärrän sen, että osa muuttaa kotoa pois tuon ikäisenä esim. aloittaakseen lukion eri paikkakunnalla, mutta että 16-vuotias jäisi ihan yksin vanhempien kuoleman jälkeen niin sitä en ymmärrä...

16v on kuitenkin alaikäinen. Siispä sossut etsii huoltajan, ensijaisesti varmaan kartoitetaan lähisukulaiset ja heistä joku saa huoltajuuden jos täyttää kriteerit.



Asumiskuviot ovat sitten eri asia.

Olen yh-äidin lapsi, isääni en tunne. Veljeni oli 14-vuotias äidin kuollessa.



Veljeni muutti asumaan äidin siskon luokse toiselle paikkakunnalle. Itse en halunnut vaihtaa paikkakuntaa ja koulua, joten sosiaalihuollon päätöksellä sain jäädä asumaan oman paikkakuntani lastenkotiin puoleksi vuodeksi kunnes täyttäisin 17 vuotta ja voisin muuttaa tuettuun kaupungin asuntoon.



Sain oman "tukihenkilön" kaupungin toimesta, jonka kanssa tapasimme kerran viikossa ja hän auttoi itsenäiseen elämään opettelussa ja oli muutenkin aikuisena tukena. 19-vuotiaana muutin "oikeasti" omilleni eli omaan vuokra-asuntoon ja tukihenkilökäynnit loppuivat. Tosin ihana tukihenkilöni pitää edelleen silloin tällöin yhteyttä mikä on ihanaa, sillä hän oli korvaamaton tuki ja apu noina kahtena vuotena kun opettelin ottamaan vastuun itsestäni.

Sosiaaliviranomaiset sijoittavat sukulaisille ja miettivät nuoren omaisten kanssa yhdessä, kuka olisi paras huoltaja. Alaikäinen tarvii aina huoltajan.

Isäni avovaimon teini oli suunnilleen tuon ikäinen kun jäi orvoksi saman onnettomuuden seurauksena missä isäni kuoli. Päätyi isovanhemmilleen, vaikka olisi halunnut jäädä asumaan heidän vanhaan taloonsa. Kyseessä oli kuitenkin isäni omistama talo, joten minä isäni ainoana lapsena perin sen, eikä tällä teinillä ollut siihen mitään osuutta, vaan peri vain äitinsä.