Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (20497)
No vähä kenkku ja levoton olo kun ei tuu lähdettyä lenkille, koska kylmä ja kova tuuli. Lääkkeet jaoin kahdeksi viikoksi eteenpäin. Ruuaksi perunat ja kanttarellikastike. Nyt päikkäreillä, mies tuhisee sohvalla, mä vaan lepään. Aurinko paistaa ulkona. Viikot menee niin nopeesti kuin koko elämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekis mieli vaan nukkua. Pamejakin on, mutta ei. Yöpöydällä 768-sivuinen kirja eikä sitäkään jaksa.
Viilipyttyasenteella odotan tulevaa tiistaita, jolloin kuullaan MUUTOSNEUVOTTELUJEN lopputulos. Saa nähdä, käykö huonosti vai helvetin huonosti? Mitään ei ole tehtävissä, asia on täysin suurten herrojen käsissä. Vain 48 h ja kaikki on varmaa sen suhteen tuleeko kenkää vai selvitäänkö lomautuksilla. Herran haltuun.
Vierailija kirjoitti:
Viilipyttyasenteella odotan tulevaa tiistaita, jolloin kuullaan MUUTOSNEUVOTTELUJEN lopputulos. Saa nähdä, käykö huonosti vai helvetin huonosti? Mitään ei ole tehtävissä, asia on täysin suurten herrojen käsissä. Vain 48 h ja kaikki on varmaa sen suhteen tuleeko kenkää vai selvitäänkö lomautuksilla. Herran haltuun.
Tsemppiä sulle 👍 kerro sitten kuinka kävi. Toivon että hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tekis mieli vaan nukkua. Pamejakin on, mutta ei. Yöpöydällä 768-sivuinen kirja eikä sitäkään jaksa.
Lepää ihan hyvällä omallatunnolla, lepo on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikainen työpaikkani lähti viikolla muutosneuvotteluissa alta. Nyt kipuilen yksinäisyyden lisäksi työhakemusten kanssa. Tiedän entuudestaan että olen surkea työtön, joten annoin itselleni uuteen vuoteen asti aikaa löytää uusi työpaikka ja jos ei onnistu siirryn tästä maailmasta. Puolisoa tai lapsia ei ole joten työ oli minulle perheen korvike. Tästä voin syyttää vain omaa ujouttani, mutta nyt on vain tyhjyys, ja se ei oikein kannattele tässä pimeydessä. Olisipa edes kevät.
Onkohan tänään viimeinen päivä jolloin voi kirjoittaa tänne? Mä kun en halua rekisteröityä ja maksaa tästä palstasta mitään.
Aika tyhjältä tämä päivä tuntuu itselleni. Kävin ruokakaupassa ja tulin vanhemmilleni ja mentiin porukalla moikkaamaan mummoani. Muuten päiväni on mennyt elokuvaa ja netflixiä katsellessa ja palstaillessa. Tosi kylmä sää ja kotiin voisin nyt matkata katsomaan elokuvaa.
Jos tänne en huomenna pääse niin sanon nyt, että huomiseksi ajattelin mennä elokuviin katsomaan uutta Manaajaa.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin että koulukiusaajani on muuttanut naapurikseni. Kohtaaminen oli jäätävä
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen työpaikkani lähti viikolla muutosneuvotteluissa alta. Nyt kipuilen yksinäisyyden lisäksi työhakemusten kanssa. Tiedän entuudestaan että olen surkea työtön, joten annoin itselleni uuteen vuoteen asti aikaa löytää uusi työpaikka ja jos ei onnistu siirryn tästä maailmasta. Puolisoa tai lapsia ei ole joten työ oli minulle perheen korvike. Tästä voin syyttää vain omaa ujouttani, mutta nyt on vain tyhjyys, ja se ei oikein kannattele tässä pimeydessä. Olisipa edes kevät.
Voimia lähetän ja olalletaputuksen
N62
Jos vauva menee maksulliseksi, en tod. kommentoi enää.
Tai jos rekisteröityminen vaaditaan.
No, huomenna nähdään, mitä muutos tuo tullessaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viilipyttyasenteella odotan tulevaa tiistaita, jolloin kuullaan MUUTOSNEUVOTTELUJEN lopputulos. Saa nähdä, käykö huonosti vai helvetin huonosti? Mitään ei ole tehtävissä, asia on täysin suurten herrojen käsissä. Vain 48 h ja kaikki on varmaa sen suhteen tuleeko kenkää vai selvitäänkö lomautuksilla. Herran haltuun.
Tsemppiä sulle 👍 kerro sitten kuinka kävi. Toivon että hyvin.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verenpaine koholla ja verta vuotanut oikeanpuoleisesta nenäni sieraimesta jo ties monesko kerta peräkkäisten päivien aikana.
Toisen käden vartta pakottaa ja nyt just lähen vessaan pytylle. Ruoka kyllä maistui tänäänkin.
Vierailija kirjoitti:
No vähä kenkku ja levoton olo kun ei tuu lähdettyä lenkille, koska kylmä ja kova tuuli. Lääkkeet jaoin kahdeksi viikoksi eteenpäin. Ruuaksi perunat ja kanttarellikastike. Nyt päikkäreillä, mies tuhisee sohvalla, mä vaan lepään. Aurinko paistaa ulkona. Viikot menee niin nopeesti kuin koko elämäkin.
On jo pimeää ja hemmetin kylmää oli fillaroida kotiin juuri äsken ja matkan aikana näin lapsia leikkivän ulkona. Yksi poju potki palloa itsekseen ja tyttöjä fillaroi ja joitain lapsia leikki koulun pihalla, että tämä meidän molempien sää kammo on naurettavaa noihin lapsiin verrattuna 😂
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen työpaikkani lähti viikolla muutosneuvotteluissa alta. Nyt kipuilen yksinäisyyden lisäksi työhakemusten kanssa. Tiedän entuudestaan että olen surkea työtön, joten annoin itselleni uuteen vuoteen asti aikaa löytää uusi työpaikka ja jos ei onnistu siirryn tästä maailmasta. Puolisoa tai lapsia ei ole joten työ oli minulle perheen korvike. Tästä voin syyttää vain omaa ujouttani, mutta nyt on vain tyhjyys, ja se ei oikein kannattele tässä pimeydessä. Olisipa edes kevät.
Älä niin helposti luovuta.
Jos ei natsaa niin aina on mahdollista löytää jotain uutta elämään. Tsemppiä työnhakuun ja toivottavasti löydät jonkun kaverin edes elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen työpaikkani lähti viikolla muutosneuvotteluissa alta. Nyt kipuilen yksinäisyyden lisäksi työhakemusten kanssa. Tiedän entuudestaan että olen surkea työtön, joten annoin itselleni uuteen vuoteen asti aikaa löytää uusi työpaikka ja jos ei onnistu siirryn tästä maailmasta. Puolisoa tai lapsia ei ole joten työ oli minulle perheen korvike. Tästä voin syyttää vain omaa ujouttani, mutta nyt on vain tyhjyys, ja se ei oikein kannattele tässä pimeydessä. Olisipa edes kevät.
Älä niin helposti luovuta.
Jos ei natsaa niin aina on mahdollista löytää jotain uutta elämään. Tsemppiä työnhakuun ja toivottavasti löydät jonkun kaverin edes elämääsi.
Kiitos ajatuksesta, kavereita minulla kyllä on, mutta ystävät ovat ystäviä, ei heiltä voi pyytää halausta kun elämän tyhjyys nukkumaan mennessä ahdistaa. Asiaa ei ollenkaan auta että olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja biologinen ikäni lähestyy neljääkymmentä. Ennen töiden menettämistä käytin maratonin juoksemista motivaationa hengissä pysymiseen, mutta nyt sekin on juostu enkä keksi uutta helppoa tavoitetta. Teen toki kaikkeni löytääkseni uuden työpaikan, mutta olen sen tyyppinen introvertti etten ole rekrytointi-ihmisten ensimmäinen tai edes kolmas valinta, minua arvostetaan vasta kun tarvitaan joku pelastamaan tilanne tai rakentamaan jotain aivan uutta.
Traumani ovat lapsuuden peruja, olen laman lapsia ja terapiaan ei pääse enkä jaksa teeskennellä että elämä hymyilee kun elämäni tavoitteet ovat ulottumattomissa. Tiedostan että toisinkin voisi ajatella, mutta juuri nyt minulla ei ole voimavaroja muuttaa ajatuksiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen työpaikkani lähti viikolla muutosneuvotteluissa alta. Nyt kipuilen yksinäisyyden lisäksi työhakemusten kanssa. Tiedän entuudestaan että olen surkea työtön, joten annoin itselleni uuteen vuoteen asti aikaa löytää uusi työpaikka ja jos ei onnistu siirryn tästä maailmasta. Puolisoa tai lapsia ei ole joten työ oli minulle perheen korvike. Tästä voin syyttää vain omaa ujouttani, mutta nyt on vain tyhjyys, ja se ei oikein kannattele tässä pimeydessä. Olisipa edes kevät.
Älä niin helposti luovuta.
Jos ei natsaa niin aina on mahdollista löytää jotain uutta elämään. Tsemppiä työnhakuun ja toivottavasti löydät jonkun kaverin edes elämääsi.Kiitos ajatuksesta, kavereita minulla kyllä on, mutta ystävät ovat ystäviä, ei heiltä voi pyytää halausta kun elämän tyhjyys nukkumaan mennessä ahdistaa. Asiaa ei ollenkaan auta että olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja biologinen ikäni lähestyy neljääkymmentä. Ennen töiden menettämistä käytin maratonin juoksemista motivaationa hengissä pysymiseen, mutta nyt sekin on juostu enkä keksi uutta helppoa tavoitetta. Teen toki kaikkeni löytääkseni uuden työpaikan, mutta olen sen tyyppinen introvertti etten ole rekrytointi-ihmisten ensimmäinen tai edes kolmas valinta, minua arvostetaan vasta kun tarvitaan joku pelastamaan tilanne tai rakentamaan jotain aivan uutta.
Traumani ovat lapsuuden peruja, olen laman lapsia ja terapiaan ei pääse enkä jaksa teeskennellä että elämä hymyilee kun elämäni tavoitteet ovat ulottumattomissa. Tiedostan että toisinkin voisi ajatella, mutta juuri nyt minulla ei ole voimavaroja muuttaa ajatuksiani.
Jos sä teet jotain pahaa itsellesi niin se on iso kolaus kavereillesi. Pyydä vaikka heiltä apua, jos on tosissaan niin paha olla. Apua on saatavilla, kunhan sitä vaan pyytää. Jos ei omat voimavarat riitä niin sitä vartenhan kaverit ovat. Ikä ei ole mikään este pyytää apua. Kriisipuhelinkin on mihin voi soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen työpaikkani lähti viikolla muutosneuvotteluissa alta. Nyt kipuilen yksinäisyyden lisäksi työhakemusten kanssa. Tiedän entuudestaan että olen surkea työtön, joten annoin itselleni uuteen vuoteen asti aikaa löytää uusi työpaikka ja jos ei onnistu siirryn tästä maailmasta. Puolisoa tai lapsia ei ole joten työ oli minulle perheen korvike. Tästä voin syyttää vain omaa ujouttani, mutta nyt on vain tyhjyys, ja se ei oikein kannattele tässä pimeydessä. Olisipa edes kevät.
Älä niin helposti luovuta.
Jos ei natsaa niin aina on mahdollista löytää jotain uutta elämään. Tsemppiä työnhakuun ja toivottavasti löydät jonkun kaverin edes elämääsi.Kiitos ajatuksesta, kavereita minulla kyllä on, mutta ystävät ovat ystäviä, ei heiltä voi pyytää halausta kun elämän tyhjyys nukkumaan mennessä ahdistaa. Asiaa ei ollenkaan auta että olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja biologinen ikäni lähestyy neljääkymmentä. Ennen töiden menettämistä käytin maratonin juoksemista motivaationa hengissä pysymiseen, mutta nyt sekin on juostu enkä keksi uutta helppoa tavoitetta. Teen toki kaikkeni löytääkseni uuden työpaikan, mutta olen sen tyyppinen introvertti etten ole rekrytointi-ihmisten ensimmäinen tai edes kolmas valinta, minua arvostetaan vasta kun tarvitaan joku pelastamaan tilanne tai rakentamaan jotain aivan uutta.
Traumani ovat lapsuuden peruja, olen laman lapsia ja terapiaan ei pääse enkä jaksa teeskennellä että elämä hymyilee kun elämäni tavoitteet ovat ulottumattomissa. Tiedostan että toisinkin voisi ajatella, mutta juuri nyt minulla ei ole voimavaroja muuttaa ajatuksiani.
Jos sä teet jotain pahaa itsellesi niin se on iso kolaus kavereillesi. Pyydä vaikka heiltä apua, jos on tosissaan niin paha olla. Apua on saatavilla, kunhan sitä vaan pyytää. Jos ei omat voimavarat riitä niin sitä vartenhan kaverit ovat. Ikä ei ole mikään este pyytää apua. Kriisipuhelinkin on mihin voi soittaa.
Kiitos, mutta odotan tosiaan tämän vuoden loppuun ennen kuin teen mitään peruuttamatonta. Tällä päätöksellä huijaan itseäni pysymään hengissä kunnes päivät taas pitenevät ja minulla toivottavasti on uusi työpaikka. Tässä miettiessä kuitenkin tajusin että minun kannattaisi kuitenkin matkustaa muutaman vuoden ympäri maailmaa kunnes olen säästöni syönyt, ei niillä haudassa mitään tee ja ehkä uusi ympäristö auttaisi löytämään uuden tarkoituksen.
Kaverini ovat kyllä kivoja ihmisiä, mutta elämän tarkoituksen puute on kipeä puheenaihe. Koska olen mies ajatus itsemurhasta on aina läsnä, enkä halua kenenkään muun henkeä vastuulleni, joten joskus on parempi vaieta.
En halua että kukaan kysyy tuollaisia. Jos sen sijaan haluat kertoa tietämistäni rikoksista lisätietoja, voisi kiinnostaa jutella. En ole lässyn lässyn tyyppi.
Miten voi lukea noin päin persettä?