Miten te toimitte henkisesti epäkypsien läheisten kanssa erimielisyyksien suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäkypzää kirjoitti:

Mikä on ikäsi, kirjoittaja 12?

Vastaukset sulle ovat hyviä.

Kyllä "isoäiti-ja asuntoesimerkki" ovat kumpikin just hyviä tähän, ei ole kyse mistään sormien naksauttamisesta, ja ongelma on pois.

Hyvänpäiväntuttujen kanssa tuo toki käy, että ei olla missään tekemisissä, mutta perheenjäsenten tai muiden hieman merkittävämpien suhteiden kanssa vaikeampaa. Etenkin jos siinä ihmisessä on kuitenkin muita hyviä puolia, mutta hän tietyissä tilanteissa käyttäytyy todella epäkypsästi.

En vielä tähän ikään mennessä ole tavannut ihmistä jossa olisi vain hyviä puolia. En kyllä montaakaan myöskään niitä joissa niitä hyviä puolia ei olisi ollenkaan. Silti me ei voida valita sitä että vain sen kypsyyden kanssa oltaisi tekemisissä. Jonkin verran sitä epäkypsyyttä on opittava sietämään jos ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Elämä ei voi olla kivaa ellei siinä ole myös niitä vähemmän kivoja puolia. Silti valintoja voi tehdä jos sitä ei niin kivaa on huomattavasti enemmän kuin sitä kivaa.

Tuossa aloituksessa mielestäni kysyttiin miten toimia tilanteessa kun joutuu olemaan tekemisissä epäkypsän henkilön kanssa, jonka kanssa kuitenkin oletettavisti haluaa/täytyy olla silti jonkinmoisissa väleissä. Silloin haluaisi löytää jonkun tavan miten saada myös ne oma mielipiteet kuulluiksi ja kunnioitetuiksi silloin kun vastassa on juuri tuo epäkypsä asenne katkaisematta kuitenkaan kokonaan välejä. Miten se tehdään onkin sitten varmasti jo paljon monimutkaisempi asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäkypzää kirjoitti:

Mikä on ikäsi, kirjoittaja 12?

Vastaukset sulle ovat hyviä.

Kyllä "isoäiti-ja asuntoesimerkki" ovat kumpikin just hyviä tähän, ei ole kyse mistään sormien naksauttamisesta, ja ongelma on pois.

Hyvänpäiväntuttujen kanssa tuo toki käy, että ei olla missään tekemisissä, mutta perheenjäsenten tai muiden hieman merkittävämpien suhteiden kanssa vaikeampaa. Etenkin jos siinä ihmisessä on kuitenkin muita hyviä puolia, mutta hän tietyissä tilanteissa käyttäytyy todella epäkypsästi.

En vielä tähän ikään mennessä ole tavannut ihmistä jossa olisi vain hyviä puolia. En kyllä montaakaan myöskään niitä joissa niitä hyviä puolia ei olisi ollenkaan. Silti me ei voida valita sitä että vain sen kypsyyden kanssa oltaisi tekemisissä. Jonkin verran sitä epäkypsyyttä on opittava sietämään jos ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Elämä ei voi olla kivaa ellei siinä ole myös niitä vähemmän kivoja puolia. Silti valintoja voi tehdä jos sitä ei niin kivaa on huomattavasti enemmän kuin sitä kivaa.

Tuossa aloituksessa mielestäni kysyttiin miten toimia tilanteessa kun joutuu olemaan tekemisissä epäkypsän henkilön kanssa, jonka kanssa kuitenkin oletettavisti haluaa/täytyy olla silti jonkinmoisissa väleissä. Silloin haluaisi löytää jonkun tavan miten saada myös ne oma mielipiteet kuulluiksi ja kunnioitetuiksi silloin kun vastassa on juuri tuo epäkypsä asenne katkaisematta kuitenkaan kokonaan välejä. Miten se tehdään onkin sitten varmasti jo paljon monimutkaisempi asia.

Jos jonkun ihmisen kanssa ei koskaan tule kuulluksi, miksi olisin hänen kanssaan tekemisissä? Toisinaan taas täytyy oppia sietämään sitä että minun mielipiteet ei ole tärkeitä toiselle vaikka ne olisi tärkeitä minulle. Silloin vain tekee ratkaisunsa oman mielipiteensä mukaisesti eikä ajattele niinkään sitä että "en mä voi kun tuo toinen ei ajattele kanssani samalla tavalla" Erimielisyydet kuuluu elämään eikä myöskään sellaista ihmistä ole tullut vastaan jonka kanssa kaikista asioista voisi sopia. Silloin sovitaan asioista joista voidaan sopia ja jos niitä asioita ei käytännössä ole niin miksi pitäisi olla ko ihmisen kanssa tekemisissä.

On opittava hyväksymään se että kaikki ihmiset ei minua miellytä enkä itse voi miellyttää kaikkia vaikka haluja siihen syystä tai toisesta olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäkypzää kirjoitti:

Mikä on ikäsi, kirjoittaja 12?

Vastaukset sulle ovat hyviä.

Kyllä "isoäiti-ja asuntoesimerkki" ovat kumpikin just hyviä tähän, ei ole kyse mistään sormien naksauttamisesta, ja ongelma on pois.

Hyvänpäiväntuttujen kanssa tuo toki käy, että ei olla missään tekemisissä, mutta perheenjäsenten tai muiden hieman merkittävämpien suhteiden kanssa vaikeampaa. Etenkin jos siinä ihmisessä on kuitenkin muita hyviä puolia, mutta hän tietyissä tilanteissa käyttäytyy todella epäkypsästi.

En vielä tähän ikään mennessä ole tavannut ihmistä jossa olisi vain hyviä puolia. En kyllä montaakaan myöskään niitä joissa niitä hyviä puolia ei olisi ollenkaan. Silti me ei voida valita sitä että vain sen kypsyyden kanssa oltaisi tekemisissä. Jonkin verran sitä epäkypsyyttä on opittava sietämään jos ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Elämä ei voi olla kivaa ellei siinä ole myös niitä vähemmän kivoja puolia. Silti valintoja voi tehdä jos sitä ei niin kivaa on huomattavasti enemmän kuin sitä kivaa.

Tuossa aloituksessa mielestäni kysyttiin miten toimia tilanteessa kun joutuu olemaan tekemisissä epäkypsän henkilön kanssa, jonka kanssa kuitenkin oletettavisti haluaa/täytyy olla silti jonkinmoisissa väleissä. Silloin haluaisi löytää jonkun tavan miten saada myös ne oma mielipiteet kuulluiksi ja kunnioitetuiksi silloin kun vastassa on juuri tuo epäkypsä asenne katkaisematta kuitenkaan kokonaan välejä. Miten se tehdään onkin sitten varmasti jo paljon monimutkaisempi asia.

Miksi kaikkien kanssa pitäisi pystyä olla tekemisissä?

Olen katkonut välit. Sillä lailla on paljon onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäkypzää kirjoitti:

Mikä on ikäsi, kirjoittaja 12?

Vastaukset sulle ovat hyviä.

Kyllä "isoäiti-ja asuntoesimerkki" ovat kumpikin just hyviä tähän, ei ole kyse mistään sormien naksauttamisesta, ja ongelma on pois.

Hyvänpäiväntuttujen kanssa tuo toki käy, että ei olla missään tekemisissä, mutta perheenjäsenten tai muiden hieman merkittävämpien suhteiden kanssa vaikeampaa. Etenkin jos siinä ihmisessä on kuitenkin muita hyviä puolia, mutta hän tietyissä tilanteissa käyttäytyy todella epäkypsästi.

En vielä tähän ikään mennessä ole tavannut ihmistä jossa olisi vain hyviä puolia. En kyllä montaakaan myöskään niitä joissa niitä hyviä puolia ei olisi ollenkaan. Silti me ei voida valita sitä että vain sen kypsyyden kanssa oltaisi tekemisissä. Jonkin verran sitä epäkypsyyttä on opittava sietämään jos ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Elämä ei voi olla kivaa ellei siinä ole myös niitä vähemmän kivoja puolia. Silti valintoja voi tehdä jos sitä ei niin kivaa on huomattavasti enemmän kuin sitä kivaa.

Tuossa aloituksessa mielestäni kysyttiin miten toimia tilanteessa kun joutuu olemaan tekemisissä epäkypsän henkilön kanssa, jonka kanssa kuitenkin oletettavisti haluaa/täytyy olla silti jonkinmoisissa väleissä. Silloin haluaisi löytää jonkun tavan miten saada myös ne oma mielipiteet kuulluiksi ja kunnioitetuiksi silloin kun vastassa on juuri tuo epäkypsä asenne katkaisematta kuitenkaan kokonaan välejä. Miten se tehdään onkin sitten varmasti jo paljon monimutkaisempi asia.

Miksi kaikkien kanssa pitäisi pystyä olla tekemisissä?

Sanotaan nyt vaikka että isäsi on auttanut sinua paljon elämässä ja välillä tulette oikein hyvin toimeen, mutta riitatilanteissa isä käyttäytyy todella epäkypsästi ja uskoo, että hän on aina oikeassa ihan vaan siksi koska on isäsi. Rakastat varmaan isääsi kaikesta huolimatta ja et haluaisi kokonaan katkaista välejä, mutta nämä riitatilanteet saavatkin sinut tuntemaan että sinua ei arvosteta eikä kuunnella etkä halua että isä kävelee sinun ylitsesi.

Minulla itselläni on henkisesti epäkypsä isä, mutta haluan säilyttää hyvät ja läheiset välini äitiini kuitenkin. He kuitenkin pariskuntana liikkuvat ja asuvat yhdessä, joten ymmärrän hyvin APn ongelman. Itse en enää kutsu heitä yhdessä luokseni käymään, en enää suostu alistumaan isäni tyrannimaiselle kohtelulle omassa kodissani. Eli jatkossa tapaan heitä kumpaakin kasvokkain vain muiden luona tai lapsuudenkotonani jos minut sinne kutsutaan (ja sitäkin harkitsen hyvin tarkasti nykyään jaksanko siellä enää käydä). Äitiini yritän pitää yllä välejä kutsumalla vain hänet välillä luokseni kylään ja soittelemalla ahkerasti.

Eli kehoittaisin AP:ta miettimään omia rajojaan ja sitten pitämään niistä kiinni. Eikä niitä tarvitse alkaa selittelemään tälle epäkypsälle henkilölle tarkemmin, että miksi joku asia ei sinulle käy. Ei kannata edes yrittää perustella omia ajatuksiaan taikka periaatteitaan tälle henkilölle, koska todennäköisesti siitä ei ole mitään hyötyä ja muutosta et saa aikaiseksi. Osoita vain selkeillä teoilla, jos joku asia ei sinulle ole ok ja poistu tilanteesta.

Mielestäni ihmiset, jotka ovat eri mieltä kanssani, ovat epäkypsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla itselläni on henkisesti epäkypsä isä, mutta haluan säilyttää hyvät ja läheiset välini äitiini kuitenkin. He kuitenkin pariskuntana liikkuvat ja asuvat yhdessä, joten ymmärrän hyvin APn ongelman. Itse en enää kutsu heitä yhdessä luokseni käymään, en enää suostu alistumaan isäni tyrannimaiselle kohtelulle omassa kodissani. Eli jatkossa tapaan heitä kumpaakin kasvokkain vain muiden luona tai lapsuudenkotonani jos minut sinne kutsutaan (ja sitäkin harkitsen hyvin tarkasti nykyään jaksanko siellä enää käydä). Äitiini yritän pitää yllä välejä kutsumalla vain hänet välillä luokseni kylään ja soittelemalla ahkerasti.

Eli kehoittaisin AP:ta miettimään omia rajojaan ja sitten pitämään niistä kiinni. Eikä niitä tarvitse alkaa selittelemään tälle epäkypsälle henkilölle tarkemmin, että miksi joku asia ei sinulle käy. Ei kannata edes yrittää perustella omia ajatuksiaan taikka periaatteitaan tälle henkilölle, koska todennäköisesti siitä ei ole mitään hyötyä ja muutosta et saa aikaiseksi. Osoita vain selkeillä teoilla, jos joku asia ei sinulle ole ok ja poistu tilanteesta.

Mulla sama juttu. Äitiä on hankala nähdä ilman isää, esimerkiksi siksi että äidillä ei ole ajokorttia. Aika yksioikoisia siis nuo välien katkaisemiskehotukset.

Epäkypsän isän kanssa on ihan turha kuluttaa energiaansa väittelemällä tai yrittämällä saada hänet ymmärtämään että sinua on loukattu. Ei se tule koskaan muuttumaan. Parempi vain antaa olla, ja pyrkiä tosiaan olemaan mahdollisimman vähän tekemisissä ja puheenaiheet ja reaktiot neutraaleina. Jotkut hakkaa päätään seinään yrittämällä saada joku hankala ihminen vakuuttumaan omasta kannasta tai muuttumaan tajuamatta että hajottaa siinä vain itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäkypzää kirjoitti:

Mikä on ikäsi, kirjoittaja 12?

Vastaukset sulle ovat hyviä.

Kyllä "isoäiti-ja asuntoesimerkki" ovat kumpikin just hyviä tähän, ei ole kyse mistään sormien naksauttamisesta, ja ongelma on pois.

Hyvänpäiväntuttujen kanssa tuo toki käy, että ei olla missään tekemisissä, mutta perheenjäsenten tai muiden hieman merkittävämpien suhteiden kanssa vaikeampaa. Etenkin jos siinä ihmisessä on kuitenkin muita hyviä puolia, mutta hän tietyissä tilanteissa käyttäytyy todella epäkypsästi.

En vielä tähän ikään mennessä ole tavannut ihmistä jossa olisi vain hyviä puolia. En kyllä montaakaan myöskään niitä joissa niitä hyviä puolia ei olisi ollenkaan. Silti me ei voida valita sitä että vain sen kypsyyden kanssa oltaisi tekemisissä. Jonkin verran sitä epäkypsyyttä on opittava sietämään jos ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Elämä ei voi olla kivaa ellei siinä ole myös niitä vähemmän kivoja puolia. Silti valintoja voi tehdä jos sitä ei niin kivaa on huomattavasti enemmän kuin sitä kivaa.

Tuossa aloituksessa mielestäni kysyttiin miten toimia tilanteessa kun joutuu olemaan tekemisissä epäkypsän henkilön kanssa, jonka kanssa kuitenkin oletettavisti haluaa/täytyy olla silti jonkinmoisissa väleissä. Silloin haluaisi löytää jonkun tavan miten saada myös ne oma mielipiteet kuulluiksi ja kunnioitetuiksi silloin kun vastassa on juuri tuo epäkypsä asenne katkaisematta kuitenkaan kokonaan välejä. Miten se tehdään onkin sitten varmasti jo paljon monimutkaisempi asia.

Miksi kaikkien kanssa pitäisi pystyä olla tekemisissä?

Sanotaan nyt vaikka että isäsi on auttanut sinua paljon elämässä ja välillä tulette oikein hyvin toimeen, mutta riitatilanteissa isä käyttäytyy todella epäkypsästi ja uskoo, että hän on aina oikeassa ihan vaan siksi koska on isäsi. Rakastat varmaan isääsi kaikesta huolimatta ja et haluaisi kokonaan katkaista välejä, mutta nämä riitatilanteet saavatkin sinut tuntemaan että sinua ei arvosteta eikä kuunnella etkä halua että isä kävelee sinun ylitsesi.

Mulla oikeastaan oli tuollainen isä nyt jo edesmennyt. En muista että olisimme koskaan riidelleet hänen kanssa siitä ei olisi tullut mitään. Me olimme monista asioista erimieltä mutta ei niistä ollut tarpeen koskaan keskustella saati riidellä. Isä piti omat mielipiteensä (joista usein ajattelin niiden olevan rpäkypsiä) minä pidin omat mielipiteeni. Kysynys on enemmän hyväksytkö epäkypsyyden sekä muista että itsessäsi.