Miten te toimitte henkisesti epäkypsien läheisten kanssa erimielisyyksien suhteen?

Ei niihin mikään auta. Jotkut ihmiset eivät vaan kykene näkemään omaa lapsellista käytöstään.

Annan olla. Annan toisen huutaa mielipidettään ja olen itse sanomatta mitään ja sopivassa kohdassa vaihdan puheenaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Annan olla. Annan toisen huutaa mielipidettään ja olen itse sanomatta mitään ja sopivassa kohdassa vaihdan puheenaihetta.

Mutta, entä jos asia on sellainen, että siihen olisi hyvä löytää jonkinmoinen kompromissi tai toinen on tehnyt jotain epäkunnioittavaa, mutta toinen ei suostu kuuntelemaan ollenkaan sinun mielipidettäsi tai tuntemuksiasi?

Koitan pysyä itse rauhallisena, mutta kyllähän se omiakin hermoja koittelee kun toinen ei lainkaan kuuntele. 

Jos ei osaa keskustelun alkeita, ei se tarkoita, että on henkisesti epäkypsä. Eikä narsisti, jota tulet seuraavaksi tarjoilemaan tälle palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa keskustelun alkeita, ei se tarkoita, että on henkisesti epäkypsä. Eikä narsisti, jota tulet seuraavaksi tarjoilemaan tälle palstalle.

Mikä se sitten on ?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa keskustelun alkeita, ei se tarkoita, että on henkisesti epäkypsä. Eikä narsisti, jota tulet seuraavaksi tarjoilemaan tälle palstalle.

Juuri tuotahan se tarkoittaa.

Relationships: During a conflict in a relationship, an emotionally mature person will be able to sit down and calmly discuss the issue. An emotionally immature person will likely get defensive about their part in the conflict, deny that they have done anything wrong, or avoid discussing the conflict altogether.

https://www.verywellhealth.com/emotional-immaturity-warning-signs-52184….

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa keskustelun alkeita, ei se tarkoita, että on henkisesti epäkypsä. Eikä narsisti, jota tulet seuraavaksi tarjoilemaan tälle palstalle.

Jos aikuinen ihminen huutaa ja raivoaa, ei kuuntele toisen mielipidettä eikä hallitse tunteita hän on nimenomaan henkisesti epäkypsä. Tuollainen henkilö on juuttunut henkisesti uhmaikäisen lapsen tasolle, jossa koko maailma rakentuu sen oman minän ympärille ja muita ei oteta lainkaan huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan olla. Annan toisen huutaa mielipidettään ja olen itse sanomatta mitään ja sopivassa kohdassa vaihdan puheenaihetta.

Mutta, entä jos asia on sellainen, että siihen olisi hyvä löytää jonkinmoinen kompromissi tai toinen on tehnyt jotain epäkunnioittavaa, mutta toinen ei suostu kuuntelemaan ollenkaan sinun mielipidettäsi tai tuntemuksiasi?

Missä tilanteessa hankalan ihmisen kanssa pitäisi päästä kompromissiin? Hän tehkööt omat ratkaisunsa minä omani.

Jos toinen ei kuuntele ei hän tee sitä vaikka itse tekisin mitä. Sen sijaan että puhuu hänen kanssaan pitää löytää muita ratkaisuja itse helpottaa niitä omia tuntemuksiaan.

Tää palsta on ainakin noita täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan olla. Annan toisen huutaa mielipidettään ja olen itse sanomatta mitään ja sopivassa kohdassa vaihdan puheenaihetta.

Mutta, entä jos asia on sellainen, että siihen olisi hyvä löytää jonkinmoinen kompromissi tai toinen on tehnyt jotain epäkunnioittavaa, mutta toinen ei suostu kuuntelemaan ollenkaan sinun mielipidettäsi tai tuntemuksiasi?

Missä tilanteessa hankalan ihmisen kanssa pitäisi päästä kompromissiin? Hän tehkööt omat ratkaisunsa minä omani.

Jos toinen ei kuuntele ei hän tee sitä vaikka itse tekisin mitä. Sen sijaan että puhuu hänen kanssaan pitää löytää muita ratkaisuja itse helpottaa niitä omia tuntemuksiaan.

No esimerkiksi jos isovanhempi on rajaton ja sekaantuu lasten kasvattamiseen liikaa, mutta itse haluaisi kuitenkin että lapsella on jonkinmoinen suhde isoäitiin niin ei haluaisi kuitenkaan kokonaa katkaista välejä isovanhempiin. Tai esimerkiksi kämppäkaveri on hankala, mutta et ihan heti pysty kämppääkään vaihtamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan olla. Annan toisen huutaa mielipidettään ja olen itse sanomatta mitään ja sopivassa kohdassa vaihdan puheenaihetta.

Mutta, entä jos asia on sellainen, että siihen olisi hyvä löytää jonkinmoinen kompromissi tai toinen on tehnyt jotain epäkunnioittavaa, mutta toinen ei suostu kuuntelemaan ollenkaan sinun mielipidettäsi tai tuntemuksiasi?

Missä tilanteessa hankalan ihmisen kanssa pitäisi päästä kompromissiin? Hän tehkööt omat ratkaisunsa minä omani.

Jos toinen ei kuuntele ei hän tee sitä vaikka itse tekisin mitä. Sen sijaan että puhuu hänen kanssaan pitää löytää muita ratkaisuja itse helpottaa niitä omia tuntemuksiaan.

No esimerkiksi jos isovanhempi on rajaton ja sekaantuu lasten kasvattamiseen liikaa, mutta itse haluaisi kuitenkin että lapsella on jonkinmoinen suhde isoäitiin niin ei haluaisi kuitenkaan kokonaa katkaista välejä isovanhempiin. Tai esimerkiksi kämppäkaveri on hankala, mutta et ihan heti pysty kämppääkään vaihtamaan. 

Aina ei saa kaikkea mitä haluaa. On tehtävä ratkaisut itse kumpi on tärkeämpää yrittää joissakin tilanteissa sietää esim. sitä isovanhempaa tai olla kokonaan sietämättä.

Miksi kämpän vaihtaminen ei onnistu?

Olen mahdollisimman vähän tekemisissä.

Katkaisen välit pikkuhiljaa/ jättäydyn pois kaikista keskusteluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan olla. Annan toisen huutaa mielipidettään ja olen itse sanomatta mitään ja sopivassa kohdassa vaihdan puheenaihetta.

Mutta, entä jos asia on sellainen, että siihen olisi hyvä löytää jonkinmoinen kompromissi tai toinen on tehnyt jotain epäkunnioittavaa, mutta toinen ei suostu kuuntelemaan ollenkaan sinun mielipidettäsi tai tuntemuksiasi?

Missä tilanteessa hankalan ihmisen kanssa pitäisi päästä kompromissiin? Hän tehkööt omat ratkaisunsa minä omani.

Jos toinen ei kuuntele ei hän tee sitä vaikka itse tekisin mitä. Sen sijaan että puhuu hänen kanssaan pitää löytää muita ratkaisuja itse helpottaa niitä omia tuntemuksiaan.

No esimerkiksi jos isovanhempi on rajaton ja sekaantuu lasten kasvattamiseen liikaa, mutta itse haluaisi kuitenkin että lapsella on jonkinmoinen suhde isoäitiin niin ei haluaisi kuitenkaan kokonaa katkaista välejä isovanhempiin. Tai esimerkiksi kämppäkaveri on hankala, mutta et ihan heti pysty kämppääkään vaihtamaan. 

Aina ei saa kaikkea mitä haluaa. On tehtävä ratkaisut itse kumpi on tärkeämpää yrittää joissakin tilanteissa sietää esim. sitä isovanhempaa tai olla kokonaan sietämättä.

Miksi kämpän vaihtaminen ei onnistu?

Onhan näitä syitä. Esim. sen takia että et löydä uutta budjettiisi sopivaa kämppää helposti tai sekä sinä että kämppiksesi olette sitoutuneet tietyn pituiseen vuokrasopimukseen.

Mikä on ikäsi, kirjoittaja 12?

Vastaukset sulle ovat hyviä.

Kyllä "isoäiti-ja asuntoesimerkki" ovat kumpikin just hyviä tähän, ei ole kyse mistään sormien naksauttamisesta, ja ongelma on pois.

Epäkypzää kirjoitti:

Mikä on ikäsi, kirjoittaja 12?

Vastaukset sulle ovat hyviä.

Kyllä "isoäiti-ja asuntoesimerkki" ovat kumpikin just hyviä tähän, ei ole kyse mistään sormien naksauttamisesta, ja ongelma on pois.

Hyvänpäiväntuttujen kanssa tuo toki käy, että ei olla missään tekemisissä, mutta perheenjäsenten tai muiden hieman merkittävämpien suhteiden kanssa vaikeampaa. Etenkin jos siinä ihmisessä on kuitenkin muita hyviä puolia, mutta hän tietyissä tilanteissa käyttäytyy todella epäkypsästi.

Epäkypzää kirjoitti:

Mikä on ikäsi, kirjoittaja 12?

Vastaukset sulle ovat hyviä.

Kyllä "isoäiti-ja asuntoesimerkki" ovat kumpikin just hyviä tähän, ei ole kyse mistään sormien naksauttamisesta, ja ongelma on pois.

Yli 50. Ongelmat elämästä ei poistu, niihin vain oppii suhtautumaan iän karttuessa eritavalla kuin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Epäkypzää kirjoitti:

Mikä on ikäsi, kirjoittaja 12?

Vastaukset sulle ovat hyviä.

Kyllä "isoäiti-ja asuntoesimerkki" ovat kumpikin just hyviä tähän, ei ole kyse mistään sormien naksauttamisesta, ja ongelma on pois.

Hyvänpäiväntuttujen kanssa tuo toki käy, että ei olla missään tekemisissä, mutta perheenjäsenten tai muiden hieman merkittävämpien suhteiden kanssa vaikeampaa. Etenkin jos siinä ihmisessä on kuitenkin muita hyviä puolia, mutta hän tietyissä tilanteissa käyttäytyy todella epäkypsästi.

En vielä tähän ikään mennessä ole tavannut ihmistä jossa olisi vain hyviä puolia. En kyllä montaakaan myöskään niitä joissa niitä hyviä puolia ei olisi ollenkaan. Silti me ei voida valita sitä että vain sen kypsyyden kanssa oltaisi tekemisissä. Jonkin verran sitä epäkypsyyttä on opittava sietämään jos ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Elämä ei voi olla kivaa ellei siinä ole myös niitä vähemmän kivoja puolia. Silti valintoja voi tehdä jos sitä ei niin kivaa on huomattavasti enemmän kuin sitä kivaa.

Ei läheisten kanssa ole mikään pakko olla aktiivisessa ja säännöllisessä kanssakäymisessä. Itse olen ottanut etäisyyttä niihin ihmisiin, joiden seurassa en viihdy. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että pelkästään sukulaisuuden takia pitäisi olla yhteyksissä.