Ei voi kuin ihmetellä kuinka taukkeja jotkut voivat olla bussissa.

Mä kyllä sitten aina kysyn joltain nuorelta ja hyväkuntoiselta, että voisiko lapsi päästä siihen istumaan, ettei seistessä kaadu. Ratikat kun tekee tosi usein sellaisia äkkipysähdyksiä, että meinaan itsekin kaatua, vaikka pidän tangoista kiinni. Yleensä ovat antaneet paikkansa, mutta todella harvoin kukaan tajuaa oma-aloitteisesti tarjota lapselle paikkaa. Itse olen ollut kahteen otteeseen Helsingin keskustassa asuessani raskaana, eikä mulle tarjottu paikkaa varmaan ikinä. En kyllä ois tarvinnutkaan, mutta se oli kyllä hyvä pointti, ettei kannata kieltäytyä, jos joku tarjoaa, ettei tämä kohtelias paikan tarjoaja sitten lopeta paikan tarjoamista esim. raskaana oleville, jos kukaan ei koskaan sitä paikkaa ota vastaan.

olin aika alussa raskaudessani, täys ratikka ja ajattelin seisoa kun jääräpää olin. pyörryin sit aika yllättäen ja kaaduin kuulemani mukaan aika suorilta jaloilta taakseppäin. uskomatonta oli kun ainoa joka tuli auttamaan oli ystävällinen vanha mies. nosti ylös ja antoi oman paikkansa ja kyseli miten voin. ympärillä muut ihmiset mulkoili ja yksikin huuteli että kandeis mennä ulos jos ahdistaa. jee jee

Vierailija:

muut ihmiset mulkoili ja yksikin huuteli että kandeis mennä ulos jos ahdistaa. jee jee

Itse olen kulkenut reilun vuoden hoitopaikkamatkat taaperon kanssa bussilla. Siitä lähtien kun taapero oli 1v9kk eikä halunnut pysyä rattaissa. Nyt " viittä vaille" 3v. Aina olen saanut bussissa paikan vaikka yleensä liikumme ruuhka-aikaan (valitettavasti).



Kun lapsi oli pienempi niin otin aina syliin vaikka olisi halunnut istua omalla paikalla, mutta nykyisin en, ellei siis todella ole ruuhkabussi. Meillä bussit on muutettu " prinsessamalleiksi" ja yleensä koululaiset valtaa ne isot vastakkain olevat paikat, joten jos yrität ahtaa itsesi lapsi sylissä sellaiseen tavalliseen perätysten olevaan paikkaan talvikamppeissa niin lapsi vähintään tukehtuu tai liiskaantuu, on ne niin kapeita. Kesä/syksy vaatteissa vielä onnistui jotenkin.



Mutta tosiaan aina on saanut paikan. Vain kerran oli niin täysi bussi, että nostin lapsen sellaiselle " matkatavarapaikalle" ja seisoin itse vieressä ja pitelin kiinni. Silloinkin aika pian eräs mies nousi ja antoi paikkansa (lapsi olisi kyllä tykännyt olla mieluummin tuossa mutta kiinnipitely oli vähän hankalaa).

Tulin viime kesänä täpötäyteen junaan Kauppatorin Lordi-konsertista 10-vuotiaan poikani kanssa. Poikani oli silminnähden aivan poikki tuntikausien seisomisen jälkeen, ei kuitenkaan valittanut ääneen mitään. Silloin noin 60-vuotias ihana naisihminen tarjosi pojalleni paikkaa!!! Yritin estellä, mutta hän kertoi istuneensa teatterissa pari tuntia ja jaksavansa hyvin seistä. Eikö ole uskomatonta?



Samaisessa konsertissa eräs täysin tuntematon nuori mies (oli tyttöystävänsä kanssa meidän vieressä) tarjoutui nostamaan pojan hartioilleen, jotta poika näkisi jotain.



Yhä edelleen ihmettelen sitä reissua, käsitykseni kanssaihmisistä muuttui totaalisesti. Sen jälkeen olen itsekin enemmän miettinyt, miten voisin olla muille avuksi.

Vierailija:

Tulin viime kesänä täpötäyteen junaan Kauppatorin Lordi-konsertista 10-vuotiaan poikani kanssa. Poikani oli silminnähden aivan poikki tuntikausien seisomisen jälkeen, ei kuitenkaan valittanut ääneen mitään.

tuosta olen kyllä vähän eri mieltä, en minä ainakaan katsele jotain 10-vuotiaita ja mieti ovatko he väsyneitä ja tarvitsevatko ehkä paikkaa. Hyvä, että joku huomasi, olisin minökin paikkani antanut, jos olisin huomannut asian. Mutta luultavasti en olisi tullut ajatelleeksi.

Mutta tosiaan saa olla varovainen, jos aikoo tarjota paikkaansa. Mummot yleensä istuvat, mutta varsinkin opappaikäisiltä saa joskus primitiivireaktioita. Itse en edes yritä, jos ei ihan kainalosauvoilla ole liikenteessä, mutta parikin kertaa olen nähnyt miten vaari tulee suorastaan silmille, kun joku kehottaa istumaan paikalleen. Enkä matkusta busseissa usein.