Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa mistä johtuu tällainen
08.10.2022 |
Vuonna x tuli elämääni suru ensimmäistä moista laatuaan, ja menetin täysin mielenkiintoni ihmisiin. Halusin olla yksin. Alkuun sanottakoon, että aina olen ollut omissa oloissani viihtyvä, ihan lapsesta asti, mutta silti sosiaalinen. Päiväkodissa ja koulussa oli aina kavereita, kotona halusin olla yksin. Nykyään olen samanlainen. Minulle riittää, että sosiaalista elämää on opinnoissa ja töissä, vapaa-ajalla vaikkapa pari kaveria, joiden kanssa silloin tällöin jotain tekemistä.
Vuonna x minulla oli muutamat ystävät koulusta, mutta olin alkanut pohtimaan, että ovatko he kuitenkaan sellaisia, joiden kanssa tahdon sen enempää viettää aikaani. Koska menetin mielenkiintoni kaikkiin surun takia, lopetin yhteydenpidon enkä koskaan enää kuullut kenestäkään näistä. En tähän päivään mennessä.
Koskaan en ole itkenyt mitään yksinäisyyttä, joskus vain ärsyttää tylsyys ja se, etten tahdo tehdä asioita yksin.
Tuota mielenkiinnottomuutta ihmisiä kohtaan kesti siis useampi vuosi. En halunnut tutustua keneenkään.
Nyt olen alkanut tutustumaan uusiin kavereihin ja eräs vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä, ihan erilaiselta kuin kaikki muut. Mutta välillä minuun iskee ahdistus. Pelkään takertumista (KOKEMUSTA ON!!!), pelkään sitä, että menetän kaiken oman rauhani ja toinen haluaa olla jatkuvasti yhteydessä.
MIKSI MINUA AHDISTAA, VAIKKA HALUAN TUTUSTUA UUSIIN IHMISIIN?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko piää rajasi ihmissuhteissa vai alatko helposti miellyttää toista?
Sun mukavuusalue on kutistunut. "Ennemmin tuttu helvetti kuin vieras taivas". Jännittää ja pelottaa uuden kohtaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko piää rajasi ihmissuhteissa vai alatko helposti miellyttää toista?
Minun on tosi vaikeaa sanoa ei. Aina ollut. Toisaalta vanhojen kavereiden kanssa en koskaan katunut sitä, että lähdin hengailemaan, vaikka tarkoitus oli olla kotona. Aina oli kivaa kuitenkin. Mutta kyllä minun on vaikeaa kieltäytyä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Sun mukavuusalue on kutistunut. "Ennemmin tuttu helvetti kuin vieras taivas". Jännittää ja pelottaa uuden kohtaaminen.
Tämäkin on varmasti totta. Inhoan tutustumisvaihetta, haluaisin mennä suoraan siihen vaiheeseen, kun molemmat uskaltavat sanoa suoraan kaikkea, osaavat lukea toisiaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet? Sano kaikille, joihin tutustut, että olet luonteeltasi introvertti ja tarvitset paljon omaa rauhaa, mutta arvostat kuitenkin, jos sinua pyydetään tapaamisiin vaikka et jaksaisikaan osallistua.
Sinulla on jossain elämäsi vaiheessa ollut ystävä tai ystäviä, jotka vaativat sinulta enemmän kuin olisit ollut valmis antamaan. Ehkä et sitä tuolloin tiedostanut, mutta se on jättänyt muistijäljen aivoihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työelämän jälkeen aikaa juurikaan jää todellisuudessa mihinkään, jos realisteja asioiden suhteen ollaan.
Harrastukset ja ystävät on pois säännöllisestä ruokailusta ja siisteydestä.
Aina joku jää pois jostain. Kaikkea ei saa samaan kuvaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko piää rajasi ihmissuhteissa vai alatko helposti miellyttää toista?
Minun on tosi vaikeaa sanoa ei. Aina ollut. Toisaalta vanhojen kavereiden kanssa en koskaan katunut sitä, että lähdin hengailemaan, vaikka tarkoitus oli olla kotona. Aina oli kivaa kuitenkin. Mutta kyllä minun on vaikeaa kieltäytyä asioista.
Itse pelkään läheisyyttä ainakin osittain siksi, että pelkään, etten saa olla oma itseni. Siis että toinen vaatii minua olemaan erilainen kuin olen ja taivun tähän menettämisen pelossa. Tarvitsen kyllä myös paljon omaa aikaa, joten pelkään sitäkin, että menettäisin mahdollisuuden tähän. Näin siis parisuhdetta ajatellen, ystävyyssuhteet eivät ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Sano kaikille, joihin tutustut, että olet luonteeltasi introvertti ja tarvitset paljon omaa rauhaa, mutta arvostat kuitenkin, jos sinua pyydetään tapaamisiin vaikka et jaksaisikaan osallistua.
Olen nuori aikuinen. Näin voisin kyllä tehdä, tosin olen mielestäni ambivertti, koska en ole koskaan tahtonut mitään totaalista erakoitumista ja olen sosiaalinen, minulla on hyvät ihmissuhdetaidot ja haluan olla kodin ulkopuolella ihmisten parissa. En vain kestä jatkuvaa yhteydenpitoa ja roikkumista. Siitä kun on kokemusta, ja se on aivan kamalaa.
Sääntelyä. Ohjaat suhteita käytöksellä niin, että se ei voi muuttua liian läheiseksi tavalla joka tuntuu tunkeilevalta. Tuttuja, ei läheisiä ystäviä. Seurustelua isommissa harrrasteryhmissä joissa sama aaltopituus esim. Kuplat joissa samat intressit, hallitsee tämän kanssakäymisen muodon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko piää rajasi ihmissuhteissa vai alatko helposti miellyttää toista?
Minun on tosi vaikeaa sanoa ei. Aina ollut. Toisaalta vanhojen kavereiden kanssa en koskaan katunut sitä, että lähdin hengailemaan, vaikka tarkoitus oli olla kotona. Aina oli kivaa kuitenkin. Mutta kyllä minun on vaikeaa kieltäytyä asioista.
Itse pelkään läheisyyttä ainakin osittain siksi, että pelkään, etten saa olla oma itseni. Siis että toinen vaatii minua olemaan erilainen kuin olen ja taivun tähän menettämisen pelossa. Tarvitsen kyllä myös paljon omaa aikaa, joten pelkään sitäkin, että menettäisin mahdollisuuden tähän. Näin siis parisuhdetta ajatellen, ystävyyssuhteet eivät ahdista.
Minua ei koskaan ahdistanut nuo vanhat kaverit, ja tosiaan monesti olin päättänyt, että olen vain kotona illan, kunnes sitten taivuttelivat minut hengailemaan ja suostuin. Koskaan en katunut, että menin.
Meillä oli siinä mielessä hyvä ystävyys, että pystyimme sanomaan suoraan kaikkea eikä kukaan loukkaantunut. Oli samanlainen huumorintaju. Mutta sitten oli monia asioita, jotka erosivat jyrkästi toisistaan ja aloin miettimään, että tahdonko sellaista kuitenkaan. Erilaiset arvot monissa asioissa...
Vierailija kirjoitti:
Osaatko piää rajasi ihmissuhteissa vai alatko helposti miellyttää toista?
Sama mietin osaatko vetää rajat. Minä en osaa. Käytänössä olin 3 vuotta yksin ja nautein.Koska aiemmin elämä meni toisten tahto ei minun.En osanut vetää rajoja.Eli mielytin,sepä se. 1 henkilö sai ympäri puhutyua minut elämänsä .Kun on niin yksin pläp plä.Viime kuukaudet halinut kaikessa minua.Kellon ajat,tapaamiset ja ei olekaan tapaamis paikalla,vaikka se olisi hänen koti.Ei avaa ovea? .Ei vastaa puhelin.Voi soitaa useita kertoja päivässä, ei puhu itään jos vastaa.Estin hänen numeron.Olen taas pisteessä ihan loppu ja jätin ihmisen taakseni mitään sanomatta. Kaikella on rajansa ja itse annoin taas oman rajani ylittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääntelyä. Ohjaat suhteita käytöksellä niin, että se ei voi muuttua liian läheiseksi tavalla joka tuntuu tunkeilevalta. Tuttuja, ei läheisiä ystäviä. Seurustelua isommissa harrrasteryhmissä joissa sama aaltopituus esim. Kuplat joissa samat intressit, hallitsee tämän kanssakäymisen muodon.
Tätäkin olen tosiaan yrittänyt, että en vastaile viesteihin jatkuvasti salamannopeasti. Jos tulee luonnostaan fiilis, että on mukavaa olla enemmänkin tekemisissä, niin sitten tulkoon. Mielestäni pari-kolme läheistä ystävää olisi ihan ookoo, mutta ei mitään jatkuvaa hengailua ja yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on jossain elämäsi vaiheessa ollut ystävä tai ystäviä, jotka vaativat sinulta enemmän kuin olisit ollut valmis antamaan. Ehkä et sitä tuolloin tiedostanut, mutta se on jättänyt muistijäljen aivoihisi.
Tämä on totta ja valitettavasti tiedän tasan tarkkaan kenestä on kyse!! Naapuri, jonka kanssa olimme kavereita jotain 10 vuotta. Aivan järkyttävä takertuja ja SUUTTUI, kun kieltäydyin joskus hengailusta. Taisin silloin ajatella, että vaikka kieltäytyminen on vaikeaa, niin sanon silläkin uhalla "ei", että hän sitten suivaantuu oikein viimeisen päälle ja katkoo välit tai jotain :'D näin ei koskaan tapahtunut, minä katkoin välit lopulta. Mutta alitajuisesti taisin toivoa, että hän tekisi sen...
Vierailija kirjoitti:
Ei työelämän jälkeen aikaa juurikaan jää todellisuudessa mihinkään, jos realisteja asioiden suhteen ollaan.
Harrastukset ja ystävät on pois säännöllisestä ruokailusta ja siisteydestä.
Aina joku jää pois jostain. Kaikkea ei saa samaan kuvaan mitenkään.
Tämäkin on onneksi totta...
Jos sun alitajunta koittaakin kertoa ettei ks ihminen ole sinulle hyvää seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Jos sun alitajunta koittaakin kertoa ettei ks ihminen ole sinulle hyvää seuraa?
Tätäkin olen miettinyt, mutta tämä viimeisin on niin tuore tuttavuus, etten usko, että alitajuntani voi varoitella vielä tässä vaiheessa...
Alue: Aihe vapaa
Up