Missä vauvakuume viipyy?
Mistä johtuu, etten ole naisena kokenut vauvakuumetta, vaikka ikää on jo +30 vuotta? En missään nimessä vihaa lapsia, mutta en ole koskaan kokenut tarvetta saada jälkeläisiä ja suvun jatkajia. Lapsena en muista koskaan haaveilleeni lapsista ja perheestä.
Lapsuuteni oli lasinen, voiko tämä liittyä tähän vahvasti? Hämärästi muistelen, että äitini olisi välillä sanonut minulle, että älä koskaan tee lapsia / perusta perhettä... Toisaalta pikkusiskoni koki vauvakuumeen (ja taitaa taaskin kokea, haluaa kolmannen lapsen) ja on tehnyt kaksi lasta miehensä kanssa.
Ikääkin alkaa jo olla sen verran, että lapsia ei kohta voi enää tehdä. Mutta mietin silti, olenko pahasti viallinen nainen, koska en ole potenut vauvakuumetta. Onko sitä mahdollista kuitenkin potea ja miten? Miten sen saa "päälle" (switch on)?
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, odotan tällä hetkellä esikoistamme. En erityisesti pidä muiden lapsista, mutta kun ikää alkoi tulla, oma perhe alkoi näyttää paremmalta ja paremmalta vaihtoehdolta. Tuntui, että en jaksa elää vain itseäni ja omia huvituksiani varten, ja seuraavan sukupolven kasvattaminen tuntui mielekkäältä tavalta tehdä jotain merkityksellistä elämältään. Muut vaihtoehdot tuntui jotenkin ontoilta. Toivon tietenkin, että lapsi/lapset pitäisi vanhempiaan tärkeinä ja haluaisi viettää aikaa perheenä myös aikuistuttuaan. Ystävävilläni on useills jo perheet ja heidän kokemuksensa mukaan perhe-elämä on kivaa ja antoisaa, ja oma lapsi tuo älyttömästi iloa ja rakkautta elämään, oli ollut etukäteen vauvakuume tai ei.