Kysymys lihaville!

Aloitin uuden ehkäisyn. Muutaman kuukauden päästä tajusin, ettei vanhat housut mahtuneet jalkaan. Paidat ja rintsikatkin kiristi. Muutamassa kuukaudessa oli paino noussut kymmenen kiloa. Olin syömällä saanut itseni siihen kuntoon.



Nyt yritän käydä lenkeillä ja syödä kohtuudella ja kevyesti.



Harmittaa kovasti.

meillä kotona ei koskaan saanut herkkuja joten kun itsenäistyin, riistäytyi syöminen käsistä. Lasten jälkeen lihosin lisää ja nyt oon alottanut dieetin. Katotaan miten käy. Monesti oon yrittänyt mutta aina vaan ote lipsuu:( Ja harmittaa kyllä lihominen mutaa kun se syöminen on niiiin ihanaa ja roskaruoka ja suklaa lempiherkkuja niin minkäs teet.

en ole siis koskaan ollut hoikka. painoni on vaihdellut elämäntilanteen mukaan lievästä ylipainosta sairaalloiseen. olen vasta aiukuisiällä opettelemalla opetellut terveen suhtautumisen ruokaan ja syömiseen, lapsuudenkodissani mässäiltiin aivan täysin rajoituksetta.



opin jo pienenä mielialasyöjäksi.



en ole siis päästänyt itseäni lihomaan, olen aina ollut tällainen!

tätä pahalla kysynyt, joten anteeksi nyt jos jotakuta loukkasin kysymykselläni, se nyt vaan kiinnostaa kun monet osaa " mukamas puolustella" lihomistaan. Tottahan toki joku hormoniehkäisy tai sairaus on asia aivan erikseen.

ap

Jotain tyhjää kohtaa sillä ruualla täytetään, tai jotain surua tukahdutetaan, kipua paetaan.



Minua surettaa se, miten ihmiset suhtautuvat ylipainoon niin raivokkaasti halveksien. Olkaa inhimillisiä.



T: Lihavan äidin tytär

Kun on ongelma,(esim. syöppöys) niin se on niin fyysinen tarve, että siinä ei läskit paljon tunnu. En osaa selittää, mutta ei kai sitä voikaan ymmärtää sellainen kuka ei sitä ole kokenut. (Samoin kuin ei esim. lapsettomuutta...)

Sitten meni suht hyvin kunnes sain lapsen. Lapsen tulon jälkeen olen lihonut 15kg. Olen vähän masentunut, en kyllä lohduttaudu sinänsä ruoalla mutta mulla on hirveitä himoja esim. hampurilaisiin ym. rasvaisiin ruokiin. Jos joudun syömään jotain terveellistä niin ahdistun ja tuntuu, että elämästä on viety kaikki nautinto. Eli jollakin lailla olen siis psyykkisesti sairas koska en osaa suhtautua ruokaan oikein.

Mulla on ystäviä, jotka syö paljon epäterveellisemmin kuin mä ja ovat hoikkia ja mä olen lievästi ylipainoinen ollut lähes koko ikäni ja välillä suorastaan läski.



En todellakaan syö paljoa, mutta syön väärin ja tiedän sen. Se vähä mitä syön on epäterveellistä (yleensä makeeta, suolasesta en piittaa)

Voin olla viikkoaja syömättä kunnon ruokaa, mutta napsin päivittäin jotain pientä makeeta.



Elämäntilanne kanssa vaikuttaa tosi paljon mun painoon. Jos olen parisuhteessa, niin se jatkuva kotona kököttäminen ja tv:n tuijotus äijän kanssa lihottaa mua hetimiten 10 kg. Heti kun ero tulee, niin paino lähtee laskuun, eikä minkään masennuksen takia vaan ihan sen takia, että mulla on energiaa keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin.



Lapset on muokin lihottaneet muutamia kiloja, mutta lapsesta saakka olen ollut " iso"



nyt pituus 172 ja painoa 10 kg liikaa

kuopusta odottaessa voin huonosti ja olin jatkuvasti väsynyt, ts. makeaa tuli syötyä koko rahan edestä, mutta en jaksanut liikkua. Kuopus on tosi huono nukkumaan, joten edelleenkään en jaksa liikkua yhtään enempää kuin pakko ja toisaalta makeaa tekee koko ajan mieli, kun on niin väsynyt:(

Vierailija:

ihan mielenkiinnosta (en pahallla!) kyselen että miksi te lihavat ootte päästäneet itsenne pyöreiksi? eikö harmita? mun eräs kaveri ollut ennen hoikka mutta löydettyään miehensä alkoi mässäilemään ja painaa nyt yli 100kg!!!! en voi käsittää! meinaako et ei sen väliä kun mies jo on että miltä näyttää?!

Olen raskaana ja painoni on nousut 20 kiloa! ja todellakin tunnen itseni lihavaksi! olen antanut luvan itseni syödä ja nauttia kaikesta hyvästä (makeaa yms. yllinkyllin). Nähtäväksi jää jäänkö lihavaksi vai palaudunko entiseen 60 kg normaali painooni. Ja mies löytyy ja itselleni on väliä miltä näytän.

niistä oli vaikeaa päästä eroon . sit olen sellanen tunnesyöppö ... ja todella surkee harrastamaan liikuntaa ja ruoka on vaan niin sairaan hyvää

Masennuin ja aloin helliä itseäni eron jälkeen herkuilla. Katsoin telkkaria, makasin sohvalla, join viiniä ja söin herkkuja. Siitä se lähti...

Näin on ollut aina. Rakastan ruokaa ja herkkuja, syöminen kuuluu yksinäisyyteen ja sosiaalisiin tilanteisiin. Mitään kunnollista liikuntaharrastusta mulla ei ole koskaan ollut, ei edes lapsena. Tapasin mieheni tosi nuorena, joten tavallaan sellaista syytä ei ole ollut laihduttaa. Toisaalta olin silloin jo lievästi ylipainoinen, joten se ei ole miehellekään mikään issue. Mies ei ole yhtä lihava, mutta rakastaa ruokaa myös!



Nyt on tuhannes laihdutus menossa, tällä kertaa pyrin pysyvään muutokseen. Vuosi aikaa ja 40 kiloa! 32 jäljellä!

Lapset ei ole lihottaneet. Kahdesta ekasta tuli 5+5 kiloa ja kolmannen kohdalla laihduin 8 kiloa. Mun 5v poika ei edes enää tunnista äitiään 8 vuoden takaisista kuvista. Ihmettelee vaan, että kuka tuo kaunis nainen on isän kanssa ja sitten veikkaa aina jotain isoa punkeroa minuksi kuvassa.

Ruoka oli kauhistus kaikki oli pahaa ja oksettavaa, jotain kuitenkin oli pakko syödä. Hernekeitto ja Suffeli olivat ainoat, mistä voin sanoa pitäneeni. Ruuanlaitosta sen sijaan pidin ja valitsinkin sen ammatikseni. Koulussa vaan piti maistella keitoksiaan ja pikku hiljaa tuli uusia makuja, joista opin pitämään. Kun valmistuin kokiksi kysyi joku äidiltäni teenkö nyt hyvää ruokaa, äiti vastasi ylpeänä, että ei tiedä, mutta onneksi on oppinut syömään.

Siitä paino alkoi nousta pari kiloa vuodessa, olokin parani aina ei ollut oksettava olo kun verensokeri ei ollut liian alhaalla kahta kertaa päivässä ennen ekaa raskautta saavutin normaalipainon bmi25. Kaksi raskautta ei tuonut vielä ylikiloja, synnytyksen jälkeen lähtiessäni painoin saman kuin ennen raskautta. Kolme vuotta kotona toi ensimmäiset 10kg ylimääräistä, nyt ylimääräistä on 20kg.

Kilot eivät ainakaan toistaiseksi haittaa muualla kuin vaatekaupassa kun ei ihanat kauniit vaatteet istu niinkuin haluaisin ja kaikista ei löydy edes tarpeeksi isoja kokoja.

lopulta valokuvat pari viikkoa sitten lopulta kertoivat minulle tapahtuneen

Olin nuorena (ja edelleenkin)todella rauhaton ja liikkuvainen ihminen. Olin jatkuvasti menossa ja rahapulassani useimmiten kävellen/pyörällä. Nykyään sitten puran tuota rauhattomuutta ravaamalla jääkaapilla :(



Painoindeksini on 7 vuodessa noussut 18.7->28 ...että näin...



Luin muuten nyt viimeisen vuoden sisään lehdestä, että ylipaino johtuisi hyvin suuressa määrin geneettisistä tekijöistä... en muista juttua paremmin,mutta ihan todellaihmisten taipumus lihoa vaihtelee!



Ja varoituksen sanana: minä en ole hulluna mässäillyt lihoakseni näin paljon; hyvin pienikin ylimääräinen juttu (esim 1 pulla/juustovoikkari tms. yli energiantarpeen) päivässä nostaa painoa vuosien mittaan paljon!

eli lihavuus siis tulee pikkuhiljaa ja salaa, usein. Minä olen normaalipainoinen, mutta aika ajoin laihdutan kaksi kiloa pois, juuri siksi, etten sitten liho tuon kahden kilon päälle seuraavaa kahta kiloa, sen päälle sitä seuraavaa kahta kiloa.



Mutta kun kerron jollekin lihavalla/lihavahkolle,että olen kahden kilon laihiksella, niin saan osakseni kamalaa halveksuntaa. Miksi? Vaikka itsekin sen tiedätte, miten kilot kertyvät?



ei-ap

Tohtori. fi sivustolla (muistaakseni) oli hyvä artikkeli normaalipainoisten painon hallinnasta. Itse ainakin aloin ymmärtää ja kannattaa " kahdenkilonlaihiksia" luettuani sen. Häpeäkseni täytyy myöntää että ennen sen lukemista minäkin suhteuduin lähinnä halveksuvasti jonkun " normaalipainoisen" puheisiin laihduttamisesta. Ei kai mikään ole sen tärkeämpää kuin painon hallinta, ettei tarvitse koko elämäänsä jojoilla (lihoa ja laihtua kilo tolkulla).



23

Ihan alle kouluikäisestä asti...



Nyt kahden raskauden jälkeen painoinkin yht´äkkiä 100 kiloa!!! Ennen raskauksiakin olin ylipainoinen, noin 87kg. Pituutta mulla on 169cm.



Mulla suurin syy ylipainoon on selkeästi karkit ja muut makeat. Viinerit, suklaa jne..



Kolme vuotta sitten päätin, että nyt kyllä laihdutan. Sitä en ollut aiemmin tehnyt vaikka olin ollut koko ikäni ylipainoinen!

Pudotin painoa noin 1,5 vuodessa 32 kiloa ja painan nyt siis 68 kiloa. Olen tosi tyytyväinen nyt!