Kertokaa ekasta seurustelusuhteestanne! Ikä ja miten alkoi, miten lopahti?

Olin 21 -vuotias. Tavattiin baarissa, mutta tunnettiin muutenkin yliopistolta. Mentiin naimisiin ja elettiin yhdessä 15 vuotta. Jäin leskeksi.

Olin 17v, poika vuotta vanhempi. Olin ihan tuhannen ihastunut ja jopa rakastunut. Mutta olin ihan kakara. Seksiä oli, mutta en ollut vielä kunnolla herännyt seksuaalisuuteen. En osannut myöskään jutella rennosti pojan kanssa, koska se oli niin uutta ja jännittävää minulle. 4kk jälkeen hän jätti minut, kun olin vissiin liian tylsä ja hiljainen. Tuskin välitti minusta lainkaan ja rikkoi sydämeni totaalisesti. Toki vanhempana ja viisaampana tajusin, ettei hän olisi ollut minulle muutenkaan se oikea.

13 v. Kansainvälisellä leirillä. Loppui, kun leiri loppui.

Olin 21 ja tavattiin yhteisten kavereiden kautta. Oli rakkautta aikalailla ensisilmäyksellä, oltu nyt kuusi vuotta yhdessä. Olin ennen häntä jo aika varma, että tulen viettämään loppuikäni yksin.

Alkoi 7 luokalla.

Loppui 9 luokalla.

Syy: nainen halusi tulla korkeasti koulutetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Alkoi 7 luokalla.

Loppui 9 luokalla.

Syy: nainen halusi tulla korkeasti koulutetuksi.

Hyvä naiselle, että erositte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoi 7 luokalla.

Loppui 9 luokalla.

Syy: nainen halusi tulla korkeasti koulutetuksi.

Hyvä naiselle, että erositte.

Huono naiselle, että erosivat. Mielummin amis kuin yliopistosnobi. Eri

Olin lukion ekalla, kun ihastus entiseen päiväkotikaveripoikaan syveni rakkaudeksi. Muutaman vuoden kuluttua mun romanttiset tunteet haalistuivat, mutta yhteys välillämme on säilynyt siinä määrin tiiviinä, että osallistumme toistemme elämään päivittäin. Jos mulla on vaikkapa myöhäisiä iltamenoja, hän pitää aina huolen siitä, ettei mun tarvitse kulkea yksin kaupungilla.

Tavattiin yläasteella 14-vuotiaina ekan kerran. Aloitettiin seurustelemaan lukion ekalla 16-vuotiaina. Mentiin kihloihin 21-vuotiaina ja naimisiin 26-vuotiaina. Saatiin sen jälkeen kolme lasta. Ollaan nykyisin 41-vuotiaita ja edelleen naimisissa. Kummallakaan ei ole koskaan ollut muita.

Oli siinä 17-18 ikäsenä... Vastakkainen sukupuoli taisteli sydämeeni, hetken seurusteltiin ja sitten jätti minut koska olin vähän itsekäs, en huomioinut häntä koskaan ja olin todella tyhmä.... Menetin suurimman rakkauteni ja olen siitä vieläkin 11 vuotta myöhemmin katkera itselleni.... Olen niin itsepäinen että en ole edes hänelle kertonut kuinka paljon hänestä välitin vaikka mieli tekisi vieläkin laittaa viesti.... Työnnän aina kaikki pois... Ehkä joskus vielä sanon tämän hänelle ja että toivon hänelle pelkkää hyvää..

15-vuotiaana. Loppui välimatkaan ja siihen, että toinen vahti menemisiä ja tulemisia puhelimitse sekä käyttäytyi mustasukkaisesti vaikkei syytä mustasukkaisuuteen edes ollut. Myös äitini sotkeutui asioihin, joten sinne meni se teini-ihastus. Myöhemmin ymmärsin, ettei kyseisessä suhteessa ollut rakkauden häivääkään.

Nyt 25 vuotta myöhemmin lähinnä huvittaa silloinen teinidraamailu ja se, että edes suostuin toisen epäilysten ja vahtimisen kohteeksi. 

Olin 30-vuotias, kun nainen ensimmäisen kerran kiinnostui minusta. Tapailimme pari vuotta, mutta juttu ei lopulta edennyt mihinkään, koska nainen oli niin epävakaa ja moniongelmainen. Sen jälkeen olen ollut yksin, vaikka olen aktiivisesti kehittänyt itseäni ja etsinyt seuraa.

En kerro. Et tee tiedolla mitään. Viestin häviää..

Alkoi kun olin 17, loppui 1,5 vuoden päästä poikaystävän sairastumiseen ja kuolemaan.

Alkoi, kun olin 16 v. Kundi muutaman vuoden vanhempi. Oltiin melkein 4 v. En jaksanut olla enää hakattavana ja hän myös yritti mun tyttökavereita.

Tavattiin 19 vuotiaina yliopiston kampuksella fuksivuonna. Mentiin kihloihin puolen vuoden kuluttua ja naimisiin vuosi tapaamisesta. Yhdessä olemme vielä näin 35 vuoden kuluttuakin.

Olin 19. Tavattiin ihastukseni kautta ( jonka kanssa meillä ei ollut seurustelusuhdetta , vain sellainen kaverillinen suhde). Tehtiin lapsi ja ihastus kuoli ennen kuin lapsi syntyi. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 19. Tavattiin ihastukseni kautta ( jonka kanssa meillä ei ollut seurustelusuhdetta , vain sellainen kaverillinen suhde). Tehtiin lapsi ja ihastus kuoli ennen kuin lapsi syntyi. 

ja nyt jo aikuisikään ehtinyt lapseni sanoo, että tää on kuin salkkareista

Olin 15-vuotias kun vuotta vanhempi poika tuli juhannuksena juttelemaan minulle. Tapasimme tämän jälkeen muutamia kertoja leffassa, toisen kotona ja parissa muussa aktiviteetissa. Poika oli mukava ja fiksu. Olen myöhemmin tajunnut, että hän ilmeisesti etsi jo tuolloin vakituista tyttöystävää. Itse olin ujo ja hiljainen. Kaduttaa, että olin vähän torjuva ja passiivinen. Se oli hyvä, ettemme harrastaneet seksiä eikä seksuaalisuuteeni vielä herännyt tuossa suhteessa.

Viimeinen tapaamisemme päättyi epäonnistuneeseen kielisuudelman. Emme enää pitäneet yhteyttä sen jälkeen. Tämä ensimmäinen poikaystäväni vakiintui ja perusti nuorena perheen. Minä olin silloin 15-vuotiaana aivan liian nuori ja epäkypsä seurustelemaan ja tiesin sen itsekin.

Olin 18-vuotias. Oli nopeasti etenevä seurustelu ja niin suurta ja tulista rakkautta. Alussa kaikki näytti niin hyvältä. Suhdetta kesti noin vuoden ja se oli ihan hirveä ja vaikea suhde, täysi katastrofi. Meni monta vuotta toipuessa tuosta.