Kertokaa ekasta seurustelusuhteestanne! Ikä ja miten alkoi, miten lopahti?

Symppis ketju <3

Mies oli minua 5 vuotta vanhempi, olin 21 vee silloin. Juttu alkoi baarista, olin kuskina 10 vuotta vanhemmalle sukulaisnaiselle. Hän yritti kaunista sukulaistani ensin, siirtyi sitten minuun. Suostuin treffeille , koska hän oli ensimmäinen mies, joka osoitti (edes lievää) kiinnostusta. Ei tosiaankaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä, meni muutama kuukausi tapailua, ennen kuin tunteet tulivat mukaan ja fyysinen läheisyys. Koettiin yhdessä paljon. Olin alussa opiskelija ja hän töissä, hetken sitten työttömänä ja perusti yrityksen. Matkusteltiin paljon kotimaassa, siis ihan jotain auto + teltta  -tyyliin  ja seikkailtiin. Hän oli persoonallinen ja kivalla tavalla erikoinen ihminen. Suhde loppui, kun hän ei halunnut perhettä eikä naimisiin.  Ja myös siihen, että hänellä oli aina työ etusijalla ja jäin vähän syrjään. Olimme hyvin erilaisiakin ihmisinä. 

Olin 19-vuotias ja kävin yhden toisella paikkakunnalla asuvan ystäväni kanssa baarissa. En muuten harrastanut ollenkaan ravintoissa käymistä. Kävin nuorena vain pari kertaa jossakin ravintolassa biihteellä. Tanssin yhden miehen kanssa ja meillä oli tosi hauskaa. Jatkoimme juttua pöydässä, keskustelimme paljon. Mies oli minua noin 10 vuotta vanhempi. Kävelimme sen illan ulkona ja istuin miehen kanssa hänen autossaan. Keskustelimme syvällisiä ja suutelimme intohimoisesti. Mies opetti minut tuolloin suutelemaan. Meillä synkkasi tosi hyvin henkisesti. Mies sanoi kohtaamisestamme, että tämä on kaunista. Olin samaa mieltä. Sanoin kuitenkin, että tämä on liian hyvää ollakseen totta ja että kaikki loppuu aikanaan. Olin niin nuori ja asuimme kaukana toisistamme. Tapasimme kyllä vielä kerran muutaman vuoden kuluttua. Tämä ei ollut varsinainen seurustelu, mutta hänestä jäi kaunis muisto.

Oltiin 15 v tapasin hänet kotibileissä. 2 ja 1/2 v seurusteltiin. Oi sitä nuorta rakkautta. Tulin jätetyksi koska halusi keskittyä täysillä autokouluun ja ajokortin saamiseen. 🤣. Nyt jo naurattaa silloin itkin silmät päästää Bon Jovia kuunnellen.

Olin lukiossa ja olin 16-17-vuotias. Kotibileissä yksi poika tuli aina luokseni ja vietimme sen illan yhdessä. Meillä oli hauskaa, mutta puhuimme myös syvällisiä. Kerroin hänelle joitakin huoliani, joita en ollut kertonut kenellekään muulle opiskelukaverilleni. Poika saattoi minut aina bileistä bussipysäkille. Hän pyysi minua kerran koulun yksien juhlien jatkoille. Se oli niin viatonta. Emme koskaan edes suudelleet emmekä vaihtaneet puhelinnumeroita. Jonkinlaista ystävyyttä tuo kuitenkin oli. Olin aivan sairaan ujo enkä olisi pystynyt tuon enempään.

15-vuotiaana tutustuin uutena vuotena 16-vuotiaaseen poikaan. Hän oli hyvin huomaavainen ja aloitteellinen, piti minua kädestä, suuteli lähtiessään ja vei minua eri paikkoihin. Olin vielä hyvin ujo ja pidättyväinen ja lapsellinen. En ihmettele, että poika varmaan kyllästyi minuun kevään aikana eikä soittanut enää. Siitä olisi voinut hyvässä tapauksessa tulla pitkäaikainen suhde, jos olisin ollut kypsempi ja valmiimpi suhteeseen ja rakkauteen.

18v. Päätyi kuin yhteinen lapsemme oli 2v. Hänestä tuli helluntalainen ja en kirstittynä suostunut kastautumaan helluntalaiserakunnan jäseneksi Tukholmassa.Syy Jätti minut! Luulin kuolen. En vaan kuollut. Elämä jatkui ja jatkuu.

23 v, seksiä 6 kk:n kuluttua seurustelun aloittamisesta (jolloin olin 24 v). Suhde kesti kokonaisuudessaan vuoden. Meillä meni ihan hyvin, mutta jouduin lopettamaan suhteen kun tajusin, etten halua avioitua. Olisi ollut väärin jatkaa.

Kesätyöpaikassa noin 20-vuotiaana tutustuin yhteen mieheen. Hän pyysi minua lounaalle ja kävimmekin aika useasti yhdessä lounaalla. Tutustuimme toisiimme. Viimeisenä työpäivänäni mies antoi minulle puhelinnumeronsa. Tapailimme ja soittelimme.

Hän oli tosi mukava, ystävällinen ja huomaavainen. En kuitenkaan ihastunut mieheen enempää, se jäi ystävyyden tasolle ja siihen oli omat syynsä. Noin vuoden kuluttua mies lähetti minulle kirjeen, jossa kertoi yhdestä asiasta. Soitin hänelle kirjeen saatuani. Joskus olemme muutamia kertoja törmänneet toisiimme ja olemme vaihtaneet kuulumisia. Meillä on jo molemmilla ollut omat perheet ja elämämme omilla tahoillamme.

28 vuotiaana alkoi. Loppua ei onneksi ole vieläkään näkyvissä. olen 53v.

Olin 17v ja mies oli neljä vuotta vanhempi kun tapasimme. Seurustelua kesti vajaa viisi vuotta,minkä jälkeen dumppasin miehen. Mietin hänen jättämistään varmaan vuoden puolentoista ennen kun sain aikaiseksi ryhtyä toimeen.

Olin vielä 15v, poika 18v. Seurusteltiin n.9 vuotta, mutta välissä oli parikin eroa. Suhde oli yhtä draamaa. En tajua miksi seurustelimme noinkin pitkään. Emme kai tajunneet, ettei ihan sovita kuitenkaan yhteen. Erosimme, kun mies oli turhan kiinnostunut pikku tytöistä. Nykyinen naisystävä on n.15 vuotta nuorempi.

Noin 20-vuotiaana tutustuin yhteen pari vuotta vanhempaan mieheen samalla kurssilla. Ystävystyimme, tapailimme ja suorittimen kurssia. Mies ehdotti lopulta seurustelua. Asiaa harkittuani kieltäydyin. En tuntenut mieheen sellaista vetoa ja ihastumista, että olisin voinut aloittaa seurustelua. En olisi halunnut edes suudella häntä. Vaikutti myös siltä, että hän halusi vain jonkun tyttöystävän edellisen huonosti päättyneen suhteen tilalle. En usko, että hänkään oli minuun kovin ihastunut. Hän piti minua kyllä kuulemma ihan nättinä ja olisi halunnut kanssani seksiä. Mielestäni tuo oli vähän liian suorasukaista, vaikka olikin rehellistä.

Sovimme jäävämme ystäviksi. Pidimme vielä yhteyttä, mutta jossakin vaiheessa se hiipui. Hän pyysi minua myöhemmin Facebook-kaveriksi ja välillä törmäämme toisiimme samalla paikkakunnalla.

Olin 7 vuotias ja tyttö 4 vuotias. Yritimme tehdä lasta huoneessani. Muistan tämän hyvin.

Olen pahoillani puolestasi. Ymmärrän kyllä, että puolisosi meni uskovien kasteelle. Olen itsekin tehnyt saman ratkaisun. Ikävää, että hän tuosta syystä erosi sinusta. Raamatun mukaan ei ymmärtääkseni pitäisi jättää puolisoa tuollaisesta syystä. Eikä ainakaan mennä sitten naimisiin jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

18v. Päätyi kuin yhteinen lapsemme oli 2v. Hänestä tuli helluntalainen ja en kirstittynä suostunut kastautumaan helluntalaiserakunnan jäseneksi Tukholmassa.Syy Jätti minut! Luulin kuolen. En vaan kuollut. Elämä jatkui ja jatkuu.

Aloin seurustella 16-vuotiaana samanikäisen pojan kanssa, joka asui eri paikkakunnalla. Hän oli ihana, fiksu, vastuuntuntoinen ja tosi aurinkoinen luonteeltaan.

Jossakin vaiheessa aloin ajatella ja toivoa, että olisimme aina yhdessä. Niin ei sitten käynytkään. Suhde päättyi viiden vuoden kuluttua maailmankatsomuksellisiin näkemyseroihin ja siihen, että aloin yhtäkkiä seurustella toisen miehen kanssa. Menin varmaan myös paniikkiin kun suhde ensimmäisen poikaystävän kanssa alkoi lähentyä. Tähän oli omat taustansa ja syynsä lapsuuden kiintymyssuhdetraumoissani. Siitä toisesta suhteestakaan ei sitten tullut mitään. Keskityin sen jälkeen vain opiskeluihin ja aloin vasta vuosien kuluttua seurustella nykyisen mieheni kanssa.

14-vuotiaana ihastuin yhteen poikaan kesäleirillä. Istuimme aina ruokapöydässä vastakkain. Se oli sellaista höpöttämistä ja vitsailua, mutta olin tosi ihastunut. Muistelin häntä pitkään ja näimme myöhemmin vielä vuosienkin kuluttua toisiamme isommassa porukassa. Silloin välillämme ei ollut enää mitään, mutta oli kiva nähdä häntä ja saada tietää mitä hänelle kuuluu.

Olin 18, hän 20. Tavattiin netissä, harrastukseen liittyvällä keskustelupalstalla. Järjestettiin miitti jossa tavattiin livenä porukalla ja sen jälkeen alettiin jutella mesessä. Tavattiin joitakin kertoja, asuttiin siis eri paikkakunnilla ja välillä chattailtiin yöt. Se oli aika viatonta, pussailtiin mutta ei ollut seksiä. Tää niin sanottu seurustelu kesti jotain puoli vuotta ja loppui pääasiassa välimatkan vuoksi, kumpikaan ei tainnut pitää juttua niin vakavana että olisi halunnut vaihtaa paikkakuntaa. Ihan lämmöllä muistelen mutta jonkin aikaa harmitti kun oltiin puhuttu että pysytään kavereina mutta kun yritin pitää kaveruutta yllä, toinen oli nihkeä eikä siitä tullut mitään. Ollaan Facebookissa edelleen kavereita mutta muuten ei olla enää pidetty yhteyttä.

Olin 19 vuotta, kun tavattiin. Poika oli vuoden vanhempi. Seurustelimme pari vuotta. Menin paniikkiin, kun tajusin rakastavani häntä. Asuimme eri paikkakunnilla. Opintoni olivat vasta puolivälissä. Olin uuvuttanut itseni täysin. Tuli ensimmäinen riita ja lopetimme yhteydenpidon kuin seinään. Perus teinimeininkiä.

Olin 17v. kun ihastuin 11 vuotta vanhempaan mieheen joka myös ihastui muhun. Aloimme seurustella ja seurustelua kesti 9kk. Loppui siihen, että mulla ei ollut tunteita miestä kohtaan ja halusin erota. Mies olisi halunnut jatkaa ja pitkään haikaili mun perään. Mua ei vain kiinnostanut enää. Seksiä luonnollisesti oli seurustelusuhteessa, oli mun ensimmäinen petikumppani. Mies on kuollut jo useampi vuosi sitten eikä oltu tekemisissä enää moneen vuoteen ennen kuolemaansa.