Oletko katunut isoa ikäeroa jossain vaiheessa?
Alku aina ihanaa mutta alkavatko ongelmat pitemmän päälle? Jotenkin aina kuvastuu tämä parisuhteista joissa ikäeroa on reippaammin.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten elämässäni kadun suhdetta itseäni 19 vuotta vanhempaan mieheen. Ikäeron vuoksi suhde oli täysin epätasapainoinen ja tunnen että menetin nuoruuteni. Elämäni olisi mennyt varmasti täysin toisin, jos olisin uskaltanut pariutua ikäiseni miehen kanssa. En ymmärrä miksi tuo aikuinen ihminen alkoi suhteeseen kanssani. Ikä on numero, jolla on tosi iso merkitys elämänkokemuksessa ja lähes kaikessa.
Miksi sinä aloit suhteeseen hänen kanssaan? Eikö se vaatinut nimenomaan enemmän uskallusta kuin omanikäisten kanssa styylailu?
Ei, koska en uskonut saavani oman ikäistäni. Ajattelin myös, että vanhalta mieheltä saa enemmän ihailua. Miten surullista, kun miettii sitä jälkikäteen. En siis uskonut, että minua voisi ihailla kukaan sellainen, joka saisi muitakin nuoria naisia.
Mä olen naimisissa 17 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mä olen 42 ja mies 59. Ollaan oltu yhdessä melkein 10 vuotta eikä ole ollut ongelmia ikäeron takia.
Mikä on suuri ikäero?
Seurustelin 15v vanhemman miehen kanssa pitkän liittoni jälkeen muutamia vuosia ja kyllä se oli ennemmin hänen asenteensa mikä meidät erotti. Aina vertaamassa kuinka nuorempi jaksaa tms.
Nykyään olen suhteessa 10v nuoremman miehen kanssa ja alkuun hirvitti kuinka tässä käy. Päätin ottaa kokemuksestani vaarin ja en tuo ikäeroamme esille koska tämä ihminen on se joka tuo auringon ja lämmön elämääni. Nautin hänen älykkyydestä, huumorista ja yhdessä tekemisestä. Meillä on samat arvot, lapset on tehty ja elämä on elämistä varten.
+-5 vuotta on mielestäni sopiva ikäero.
Riittääkö rakkaus kun toinen kulkee ripulipaskavaippa polvitaipeissa asti roikkuen dementoituneena, ja toisella juuri eläkepäivät koittamassa?
Jotain on vialla miehessä, joka ottaa itseään 20-30 vuotta nuoremman naisen. Silloin mies ei hyväksy omaa vanhenemistaan ja koettaa elää ikuista nuoruutta. Jonkinlainen psyyken häiriö kyseessä. Etovaa!!
Kaikkein pahimpia miehiä ovat ne, joille vaimo kelpasi kun oli nuori ja hehkeä, kun ikää kertyy molemmille, mies sekoaa. Ei se ole rakastamista koskaan ollutkaan, jos perustuu ulkonäköön ja muihin ulkoisiin seikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Eniten elämässäni kadun suhdetta itseäni 19 vuotta vanhempaan mieheen. Ikäeron vuoksi suhde oli täysin epätasapainoinen ja tunnen että menetin nuoruuteni. Elämäni olisi mennyt varmasti täysin toisin, jos olisin uskaltanut pariutua ikäiseni miehen kanssa. En ymmärrä miksi tuo aikuinen ihminen alkoi suhteeseen kanssani. Ikä on numero, jolla on tosi iso merkitys elämänkokemuksessa ja lähes kaikessa.
Olen samaa mieltä kanssasi.
Jossain vaiheessa sitä alkaa inhota sitä vanhempaa kumppania iän takia,kun tämä on alkanut suhteeseen paljon nuoremman kanssa.
Meillä on ikäeroa 1v. Se on hyvä! Ollaan samalla levelillä oltu aina. Nyt ikää 55v. Olisi aika järkkyä, jos puoliso olisikin jotain 75v, siis vanhus.
Vastauksissa kiinnostaisi myös se, minkä ikäinen tuo vanhempi osapuoli on nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten elämässäni kadun suhdetta itseäni 19 vuotta vanhempaan mieheen. Ikäeron vuoksi suhde oli täysin epätasapainoinen ja tunnen että menetin nuoruuteni. Elämäni olisi mennyt varmasti täysin toisin, jos olisin uskaltanut pariutua ikäiseni miehen kanssa. En ymmärrä miksi tuo aikuinen ihminen alkoi suhteeseen kanssani. Ikä on numero, jolla on tosi iso merkitys elämänkokemuksessa ja lähes kaikessa.
Olen samaa mieltä kanssasi.
Jossain vaiheessa sitä alkaa inhota sitä vanhempaa kumppania iän takia,kun tämä on alkanut suhteeseen paljon nuoremman kanssa.
Ehkä silloin pitää syyttää itseään ja omia valintoja eikä sitä toista. Vituttaa minuakin, että olin nuorempana narkkarin kanssa, mutta silloin halusin sitä, olin vain vähän tyhmempi tapaus. Ei kai se hänen vikansa ole.
Olen kyllä onnellinen saman ikäisestä miehestä näin päälle viisikymppisenä. Minusta ei olisi 80-vuotiaan kumppaniksi ei sitten millään. Ollaan molemmat työelämässä eikä niin että puoliso on eläkevaari. Mieluummin olisin yksin. Varmaan joku 30 v ja 55 v pari on toimiva vielä, mutta tilanne muuttuu kun aika kuluu. En kyllä myöskään arvosta ikäeropareja, sillä siinä pönkitetään miesten asemaa osoittamalla että naisessa nuoruus on kaikki kaikessa. Tulee myös mieleen, että nainen ei ole saanut isältään tarpeeksi huomiota (avioeroperhe ja isällä nuori uusi vaimo ja ehkä huomion vienyt uusi lapsi tai vaimon lapsi) tai nainen on vähävarainen ja rahasta on ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä onnellinen saman ikäisestä miehestä näin päälle viisikymppisenä. Minusta ei olisi 80-vuotiaan kumppaniksi ei sitten millään. Ollaan molemmat työelämässä eikä niin että puoliso on eläkevaari. Mieluummin olisin yksin. Varmaan joku 30 v ja 55 v pari on toimiva vielä, mutta tilanne muuttuu kun aika kuluu. En kyllä myöskään arvosta ikäeropareja, sillä siinä pönkitetään miesten asemaa osoittamalla että naisessa nuoruus on kaikki kaikessa. Tulee myös mieleen, että nainen ei ole saanut isältään tarpeeksi huomiota (avioeroperhe ja isällä nuori uusi vaimo ja ehkä huomion vienyt uusi lapsi tai vaimon lapsi) tai nainen on vähävarainen ja rahasta on ollut kyse.
Itselläni on vanhemmat olleet 30 vuotta yhdessä, isääni minulla on läheiset välit ja olen tienaan enemmän kuin vanhempi mieheni. Ihanaa mitä yleistyksiä tämä ketju täynnä.
72 v. ystävättäreni on ollut muutaman vuoden yhdessä, nyttemmin avoliitossa 57 v. miehen kanssa. Jotain fyysisiä vaivoja kummallakin, mutta hyvin heillä menee ja tasa-arvoinen suhde on.
N. 16-17v mulla oli vaihe missä yritin deittailla itseäni merkittävästi vanhempia miehiä eli siis ikäluokkaa 23-28v, mutta onneksi olin niin epävarma itsestäni (olin ylipainonen teini), että sen takia en ikinä uskaltautunut tapaamaan näitä miehiä kasvotusten, vaikka lähellä olinkin monta kertaa. Edelleen kuvottaa miten noi miehet yritti hyväkskäyttää, mut onneks en ikinä suostunut tapaamiseen asti tai mihinkään alastonkuvien lähettelyyn. Kun täytin 18v niin tapasinkin ihanan ja turvallisen omanikäisen miehen ja me ollaan terveessä hyvässä parisuhteessa nyt vielä 5 vuodenkin jälkeen :) suosittelen kaikille parisuhdetta omanikäisen kanssa. Ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
N. 16-17v mulla oli vaihe missä yritin deittailla itseäni merkittävästi vanhempia miehiä eli siis ikäluokkaa 23-28v, mutta onneksi olin niin epävarma itsestäni (olin ylipainonen teini), että sen takia en ikinä uskaltautunut tapaamaan näitä miehiä kasvotusten, vaikka lähellä olinkin monta kertaa. Edelleen kuvottaa miten noi miehet yritti hyväkskäyttää, mut onneks en ikinä suostunut tapaamiseen asti tai mihinkään alastonkuvien lähettelyyn. Kun täytin 18v niin tapasinkin ihanan ja turvallisen omanikäisen miehen ja me ollaan terveessä hyvässä parisuhteessa nyt vielä 5 vuodenkin jälkeen :) suosittelen kaikille parisuhdetta omanikäisen kanssa. Ihan oikeasti.
Tuoltahan se varmaan tuntuu 23-vuotiaasta, jonka aivot eivät ole vielä edes täysin kehittyneet. Miksi suosittelet esimerkiksi 40-vuotiaalle täsmälleen oma ikäistä kumppania, miten koet hänen hyötyvän oman ikäisestä suhteessa esim. 55-vuotiaaseen kumppaniin?
Vierailija kirjoitti:
+-5 vuotta on mielestäni sopiva ikäero.
Riittääkö rakkaus kun toinen kulkee ripulipaskavaippa polvitaipeissa asti roikkuen dementoituneena, ja toisella juuri eläkepäivät koittamassa?
Jotain on vialla miehessä, joka ottaa itseään 20-30 vuotta nuoremman naisen. Silloin mies ei hyväksy omaa vanhenemistaan ja koettaa elää ikuista nuoruutta. Jonkinlainen psyyken häiriö kyseessä. Etovaa!!
Kaikkein pahimpia miehiä ovat ne, joille vaimo kelpasi kun oli nuori ja hehkeä, kun ikää kertyy molemmille, mies sekoaa. Ei se ole rakastamista koskaan ollutkaan, jos perustuu ulkonäköön ja muihin ulkoisiin seikkoihin.
Ei kai ketä vain suhteeseen noin vain oteta. Kyllä siinä nyt joku kiinnostus on ja syvemmät tunteet, jos suhde jatkuu. Ei kai hurjia tunteita iän takia hylätä?
Itse en olisi voinut kuvitellakaan rakastuvani itseäni yli 20 vuotta vanhempaan mieheen, mutta niin kävi. Elämässä voi käydä miten vain. Minäkin voin sairastua ja olla miesystävääni huonokuntoisempia. En halua ajatella tulevaa. Elän nyt ja rakastan.
Nuorena olin 10v vanhemman naisen kanssa. Se oli alkoholistikin. Nainen oli vielä pettäjä, kun tulin intistä lomille oli sängyn lalla kortsu. Hyvin omistava ja manipuloiva. Sen naisen jälkeen löysin kympin naisen moneksi vuodeksi. Romanssina olisi mennyt mutta parisuhteena vanhemman naisen kanssa ihan ajan tuhlausta kun voi etsiä sellaisen jonka kanssa voi perustaa perheen.
Vierailija kirjoitti:
72 v. ystävättäreni on ollut muutaman vuoden yhdessä, nyttemmin avoliitossa 57 v. miehen kanssa. Jotain fyysisiä vaivoja kummallakin, mutta hyvin heillä menee ja tasa-arvoinen suhde on.
Haha dream on. Et löydä valkoista miestä joka on 50 vuotiaana jonkun vanhuksen kanssa. Hauska tarina.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä onnellinen saman ikäisestä miehestä näin päälle viisikymppisenä. Minusta ei olisi 80-vuotiaan kumppaniksi ei sitten millään. Ollaan molemmat työelämässä eikä niin että puoliso on eläkevaari. Mieluummin olisin yksin. Varmaan joku 30 v ja 55 v pari on toimiva vielä, mutta tilanne muuttuu kun aika kuluu. En kyllä myöskään arvosta ikäeropareja, sillä siinä pönkitetään miesten asemaa osoittamalla että naisessa nuoruus on kaikki kaikessa. Tulee myös mieleen, että nainen ei ole saanut isältään tarpeeksi huomiota (avioeroperhe ja isällä nuori uusi vaimo ja ehkä huomion vienyt uusi lapsi tai vaimon lapsi) tai nainen on vähävarainen ja rahasta on ollut kyse.
Mitä se 80v mies tekee 50v naisella?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ikäeroa 1v. Se on hyvä! Ollaan samalla levelillä oltu aina. Nyt ikää 55v. Olisi aika järkkyä, jos puoliso olisikin jotain 75v, siis vanhus.
Ihmiset vanhenee eri tahtiin, ikääntyminen riippuu paljon geeneistä, ruokavaliosta juoko viinaa, liikkuko ja onko mieli aktiivinen. Vaikka on saman ikäiset voi jompikumpi vanheta paljon nopeammin. Naiset vanhenee usein aika nopeasti täytettyään 30v.
Vielä ei ole kaduttanut. Mulla mies 10 vuotta nuorempi. Miehellä kyllä nyt jo perussairauksia, itse olen ihan terve. Täytyy katsoa sitten kun jää eläkkeelle, että haittaako/kaduttaako. Itse pääsisi menemään ja matkustelemaan vapaammin, mutta toinen joutuu olemaan vielä töissä.
N48