Lue keskustelun säännöt.
Mua pelottaa että menetän mun pojan
07.10.2022 |
En osaa järjellä selittää miksi. Enkä tiedä mikssi musta tuntuu että menetän just hänet. Mulla on sellainen olo että muut saan pitää pidempään mutta hänet menetän. Nyt se taas lähti kavereille ja itkin sen takia. Kuulostan varmaan ihan hullulta mutta en mielestäni edes ole. Jotenkin tuo ajatus ei vaan jätä mua rauhaan. Mies epäilee että oon vaan lukenut liikaa ikäviä uutisia. Toivottavasti niin... En vaan käsitä miksi koen näin voimakkaasti ja miksi vain tätä yhtä lasta kohtaan. Toinenkin on kavereilla eikä mua se ahdista.
Kommentit (24)
Tulet menettämään, ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitten luojan tahto. Luoja ottaa aina omansa. Diilailehan tämän kanssa, nainen. Pyydä vaikka lääkäriltä rauhottavia pahimpiin oloihin, mutta anna olla viimene kerta kun tällaisia avauksia teet!
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Tuollaisia asioita ei voi ennustaa. Ajattele nyt ihan muita asioita.
Tiiän sen mutta mistä tää pelko kumpuaa? Mua itketti ja ahdisti tosi paljon kun hän lähti. Tuli vain yhtäkkiä tosi outo olo. Mutta miksi just tätä lasta kohtaan? En mä ymmärrä ja tiedän itekin että kuulostan ihan hullulta... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Tuollaisia asioita ei voi ennustaa. Ajattele nyt ihan muita asioita.
Tiiän sen mutta mistä tää pelko kumpuaa? Mua itketti ja ahdisti tosi paljon kun hän lähti. Tuli vain yhtäkkiä tosi outo olo. Mutta miksi just tätä lasta kohtaan? En mä ymmärrä ja tiedän itekin että kuulostan ihan hullulta... Ap
Onko hän vilkkaampi tai tapaturma-alttiimpi kuin muut lapsesi? Tai onko hän hurjapää? Onko hänellä joku sairaus? Joku huoli sulla on hänestä, siitä se menettämisen pelko kertoo. Mitään muuta et voi tuosta päätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Tuollaisia asioita ei voi ennustaa. Ajattele nyt ihan muita asioita.
Tiiän sen mutta mistä tää pelko kumpuaa? Mua itketti ja ahdisti tosi paljon kun hän lähti. Tuli vain yhtäkkiä tosi outo olo. Mutta miksi just tätä lasta kohtaan? En mä ymmärrä ja tiedän itekin että kuulostan ihan hullulta... Ap
Ehkä et myönnä itsellesi jotain minkä olet nähnyt/aistinut? Päihteet?
Onko hän esikoisesi? Musta tuntuu usein samalta esikoiseni kohdalla, mutta olen järkeillyt sen johtuvan siitä, että joudun kokemaan kaiken hänen kanssaan ensimmäistä kertaa. Kaikki pelot tuntuu hänen kohdallaan pahemmilta. Seuraavien lasten kanssa kukin elämänvaihe on koettu jo kerran ja pelotkin helpompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Tuollaisia asioita ei voi ennustaa. Ajattele nyt ihan muita asioita.
Tiiän sen mutta mistä tää pelko kumpuaa? Mua itketti ja ahdisti tosi paljon kun hän lähti. Tuli vain yhtäkkiä tosi outo olo. Mutta miksi just tätä lasta kohtaan? En mä ymmärrä ja tiedän itekin että kuulostan ihan hullulta... Ap
Käske lapsesi koriin ja keskustele hänen kanssaan. Kerro tunteistasi ja ota vastaan se mitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Tuollaisia asioita ei voi ennustaa. Ajattele nyt ihan muita asioita.
Tiiän sen mutta mistä tää pelko kumpuaa? Mua itketti ja ahdisti tosi paljon kun hän lähti. Tuli vain yhtäkkiä tosi outo olo. Mutta miksi just tätä lasta kohtaan? En mä ymmärrä ja tiedän itekin että kuulostan ihan hullulta... Ap
Onko hän vilkkaampi tai tapaturma-alttiimpi kuin muut lapsesi? Tai onko hän hurjapää? Onko hänellä joku sairaus? Joku huoli sulla on hänestä, siitä se menettämisen pelko kertoo. Mitään muuta et voi tuosta päätellä.
On hän vähän. Ehkä tää sitten on jotain alitajuntaista huolta. Kyllä mä tiedän ettei hänellä ole oikeasti mitään hätää. Silti mulla on muka vahva tunne tästä ja taas alkoi itkettää kun ajattelin tätä... 16v on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla mahdollista, että sulla on aktivoitunut joku oma trauma? Kannattaisi joka tapauksessa käydä vaikka terveyskeskuksen psykologin kanssa juttelemassa asiasta. Voimia.
Ap hyvä, mitä sinulle tapahtui 16 -vuotiaana? Tai sisaruksillesi, sukulaisillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Tuollaisia asioita ei voi ennustaa. Ajattele nyt ihan muita asioita.
Tiiän sen mutta mistä tää pelko kumpuaa? Mua itketti ja ahdisti tosi paljon kun hän lähti. Tuli vain yhtäkkiä tosi outo olo. Mutta miksi just tätä lasta kohtaan? En mä ymmärrä ja tiedän itekin että kuulostan ihan hullulta... Ap
Ehkä et myönnä itsellesi jotain minkä olet nähnyt/aistinut? Päihteet?
Ehkä niin. En kyllå tiedä mitä se on kun ei mulla oo oikeasti mitään huolta hänestä. On vaan tämä tunne. En tiedä miksi se on näin vahva. On tuo joskus vähän juoneena tullut kotiin mutta ei sekään musta tätä pelkoa oo laukassut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko hän esikoisesi? Musta tuntuu usein samalta esikoiseni kohdalla, mutta olen järkeillyt sen johtuvan siitä, että joudun kokemaan kaiken hänen kanssaan ensimmäistä kertaa. Kaikki pelot tuntuu hänen kohdallaan pahemmilta. Seuraavien lasten kanssa kukin elämänvaihe on koettu jo kerran ja pelotkin helpompia.
Ei ole kuin keskimmäinen. Ei mulla muista ole tällaista huolta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä niin. Ja meidän pitäisi virassa ottaa näissä asioissa naiset tasapainoisina ja rationaalisina osapuolina esim. riitatilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Tuollaisia asioita ei voi ennustaa. Ajattele nyt ihan muita asioita.
Kyllä jotkut voi.
Vaikuttaa siltä, että et ole nyt itse kunnossa. Ei ole normaalia itkeä kaverin luokse lähtevän 16-vuotiaan takia.
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, mitä sinulle tapahtui 16 -vuotiaana? Tai sisaruksillesi, sukulaisillesi?
Ei minun mielestä mitään erikoista. Seurustelin ekan kerran ja koin suuren sydänsurun mutta jos tämä olis tämän pelon takana, miksi en olisi pelännyt esikoisen menettämistä? Ap
Totta kai tulet menettämään hänet, se sattuu, mutta se on oikein. Elämä/maailma vie hänet mennessään, jos niin ei kävisi se olisi tragedia. Eivät lapset ole olemassa vanhempiaan varten vaan päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän esikoisesi? Musta tuntuu usein samalta esikoiseni kohdalla, mutta olen järkeillyt sen johtuvan siitä, että joudun kokemaan kaiken hänen kanssaan ensimmäistä kertaa. Kaikki pelot tuntuu hänen kohdallaan pahemmilta. Seuraavien lasten kanssa kukin elämänvaihe on koettu jo kerran ja pelotkin helpompia.
Ei ole kuin keskimmäinen. Ei mulla muista ole tällaista huolta. Ap
Tiedän tunteen. Mullakin keskimmäinen aiheutti huolta. Oli kaikista kolmesta se "normaalein". Eli meni ja koki. Oli alkoa ja tupakkaa sun muuta. Muut vain äköttivät kotona. Aina oli pelko persiissä kun lähti. Lukemattomia valvottuja öitä takana. Jotenkin helpotti kun muutti pois eli en voi kaikkeen vaikuttaa enää.
Kuitenkin ainut näistä kolmesta joka herättää huolta ja murhetta yhä.
Keskimmäisen kanssa olemme luonteeltamme tosi samanlaisia, on kuin peiliin katsoisi vaikka itse olen naispuolinen. En tiedä mistä johtuu. "Se tunne" ei vain meinaa mennä ikinä pois.
Ja tosiaan, ei muiden kanssa ole samanlainen fiilis.
Rauhoitu. Tuollaisia asioita ei voi ennustaa. Ajattele nyt ihan muita asioita.