Appivanhemmat lähtevät taas puoleksi vuodeksi etelään. Pienet lapsenlapset eivät kohta enää muista isovanhempiaan.
Meillä lapset 2- ja 4-vuotiaat, miehen veljellä 5-, 3- ja 1-vuotiaat. Appivanhemmat lähtevät puoleksi vuodeksi Espanjaan.
Sekä mieheni että veljensä (ja etenkin veljen vaimo) ovat tosi pahoillaan siitä, etteivät omat vanhemmat ole sen vertaa kiinnostuneita lapsenlapsistaan, että voivat olla puolet kokonaisesta vuodesta poissa. Ei tuon ikäiset edes muista isovanhempiaan puolen vuoden jälkeen.
Omat vanhempani ovat jo kuolleet, appivanhemmat ovat minun lasten ainoat isovanhemmat. Mitä mieltä?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö että isovanhemmat saavat ihan itse päättää missä elävät?
Lue aloitus uudelleen. Ei ap valittanut appivanhempien asuinpaikasta vaan siitä, että pitkän välimatkan vuoksi lapset eivät tapaa isovanhempiaan puoleen vuoteen.
No yhyy.
Onko Porvoossa kaikki lennonvaraussivustot estetty ja kartat kadoksissa lentokentille?
Me asutaan ulkomailla ja käydään Suomessa kerran-pari vuodessa ja hyvin meidän lapset muistaa kaikki sukulaiset vaikkei olla ikinä nähty säännöllisesti. Ap teet kärpäsestä härkäsen. Nyt buukkaamaan ihana Espanjan reissu :)
Mites ootte kaikki aina kahden vuoden välein puksutelleet?
Edelleenkin sitä mieltä, että mitä mieltä, mitä tekisit, jne aloituksen lopussa tai otsikossa on varmin merkki provosta.
T. Satu ja Lasse, trollausta vuodesta 2013
"...Mitä mieltä?"
Eli ei tarvitse vastata, koska provohan tämä on. Hieno tarina, siskoseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö että isovanhemmat saavat ihan itse päättää missä elävät?
Lue aloitus uudelleen. Ei ap valittanut appivanhempien asuinpaikasta vaan siitä, että pitkän välimatkan vuoksi lapset eivät tapaa isovanhempiaan puoleen vuoteen.
Mä olen asunut koko ikäni Suomessa ja niin asuivat isovanhempanikin. Enkä mä silti nähnyt isovanhempiani kuin kesälomilla. Asia ei ollut koskaan mulle ongelma.
Miksi teet tästä ongelman ja syyllistät isovanhempia?
Se on ihan teistä kiinni, miten lapset tapaa ja muistaa isovanhempia.
Videopuheluja voi soittaa vaikka päivittäin. Lentomatkat sujuu jo hyvin tuon ikäisten lasten kanssa. Ja puolet vuodesta ne isovanhemmat on edelleen Suomessa.
Mun appivanhemmat ovat espanjalaisia. Lapsilla on heihin hyvät suhteet, vaikka ollaan aina asuttu eri maissa. Lomat puolin ja toisin, siinä välillä videopuhelut sopivaan tahtiin.
Tuo on kieltämättä liioittelua, että lapset eivät muistaisi.
Mutta muuten ymmärrän kyllä pettymyksesi, että lastenlasten merkitys vaikuttaa olevan noin pieni.
Siskoni teki saman ratkaisun kuin teidän isovanhemmat. En ymmärrä miten voi haluta kauas lapsenlapsistaa.. Mutta niin me ihmiset vain olemme erilaisia.
Byääähh minä ja minun lapset. Muuta elämää ei saisi olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää videopuhelut tai kyläilyt siellä? Esim joulu yhdessä
Niin että isovanhemmille koko joulunvalmistelun vaiva, hei - me tultiin lomalle!
Meillä isovanhemmat tulee joulun aikoihin noin kuukaudeksi Suomeen ja me mennään heille sitten talvilomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö että isovanhemmat saavat ihan itse päättää missä elävät?
Lue aloitus uudelleen. Ei ap valittanut appivanhempien asuinpaikasta vaan siitä, että pitkän välimatkan vuoksi lapset eivät tapaa isovanhempiaan puoleen vuoteen.
Höpöhöpö.
Mikä ne tapaamiset estää? Tai muun yhteydenpidon?
Toinen vanhemmistani on asunut koko lapsuuteni suunnilleen yhtä kaukana mitä on Suomesta Espanjaan. Silti kävin siellä monta kertaa vuodessa, ja toinen vanhempi kävi täällä Suomessa. Eli nähtiin kuukauden tai parin välein. Muuten pidettiin yhteyttä viikottain tai useamman kerran viikossa. En koskaan unohtanut vanhempaani.
Mutta vielä jäi epäselväksi onko lapsilla itkuntuhruiset silmät?
Me on asuttu ulkomailla siitä lähtien kun nuorin oli 2 ja esikoinen 4. Eivät muista Suomesta juuri mitään, mutta isovanhemmat muistavat erittäin hyvin. Puhelimet, videopuhelut, viestit ja kuvat on keksitty, lomamatkat Suomeen ja tänne tasaisesti.
Höpsistä. Toiset isovanhempani asuivat puolet vuodesta ulkomailla. Jo ennen syntymääni. Kyllä tasan tarkkaan muistin heidät. Toki Suomen isovanhemmat tulivat läheisemmiksi kuin ulkomailla asuvat, mutta tämäkin asia korjaantui aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Me on asuttu ulkomailla siitä lähtien kun nuorin oli 2 ja esikoinen 4. Eivät muista Suomesta juuri mitään, mutta isovanhemmat muistavat erittäin hyvin. Puhelimet, videopuhelut, viestit ja kuvat on keksitty, lomamatkat Suomeen ja tänne tasaisesti.
Ei mua kiinnosta missä te asutte.
Facetimepuhelu kerran viikossa auttaa muistamaan.
Oi, toteuttavat juuri sitä elämää jonka minäkin sitten eläkepäivillä tahtoisin! Bonuksena välimatka ärsyttävään lapsen puolisoon. Win-win.